masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Loch Ness

with 2 comments

Yksi Edinburghin matkamme kohokohdista oli reissu Invernessiin ja siellä Loch Nessille. Sain vinkin matkabloggaajien FB-ryhmästä Matka-askelia-blogin Tiinalta, iso kiitos vielä inspiraatiosta!

lochness3

Junamatka Edinburghista Invernessiin kestää reilu kolme tuntia. Loch Nessille tehdään myös päivän mittaisia bussiretkiä, jolloin pääsee tutustumaan muihinkin nähtävyyksiin – useimmat matkanjärjestäjät tarjoavat viskitislaamokierroksia hirviöbongauksen lisäksi. Meistä on kuitenkin hauskempaa liikkua ihan vaan omalla porukalla, eikä ole reilua tehdä aktiviteetteja, joihin 1/3 seurueesta ei voi mitenkään osallistua.

lochness2lochness4lochness1

Joten hyppäsimme siis junaan. Saimme junanvaunun lähes kokonaan itsellemme, lukuun ottamatta nuorta amerikkalais-ranskalaista pariskuntaa. Oman elämänsä Rakkautta ennen aamua -elokuvan sankarit eivät kaikesta päätelleen olleet tunteneet kovin kauan, mutta matkan aikana oli aikaa käydä läpi lapsuuden kesäleirikokemukset, ranskalainen kahvikulttuuri ja pojan asuntolakaverin edesottamukset. Irvistelin sisäisesti, kun poika teki itseään tykö puhumalla sanan siellä, toisen täällä ranskaksi – huipentuma oli se, kun hän selitti kuinka kuusi on ”sapin” ranskaksi… ”In France, we call it le sapin.” Mutta niinhän se on, että kaikki kuulostaa ranskaksi lausuttuna paremmalta. Ainakin ranskalaisten mielestä.

Kun en salakuunnellut Jesseä ja Célineä, huokailin ihastuksesta Ylämaan maisemille. Lumivaippaiset vuoret ja nummet olivat juuri niin karun kauniit, kuin luonnon koskemattomuus on. Pieniä, jääkylmän näköisiä puroja, joiden yli saattoi hyvin kuvitella kilttiasuisten paimenten aikoinaan painelleen lampaidensa perässä. Lampaita riitti näinäkin aikoina, isoja useamman kymmenen päkätin laumoja oli lähes joka niityllä. Junan ikkunasta näkyi vuoronperään kivikkoisia koskia, lammaslaumoja ja aivan radan vierelle rakennettuja pikkukyliä. Talojen kiviseinät ja romanttisesti ränsistyneet ulkovajat saivat mielikuvituksen laukkaamaan klaanisotiin asti – kunhan sopivasti ummisti silmänsä tontin rajalla olevalta upouudelta traktorilta.

Invernessin asemalta otimme taksin Loch Nessille, kiersimme kunnon turisteina museon ja ostimme matkamuistot. Taksikuski vei meidät vielä kiertoajelulle alueella jo 1200-luvulta sijainneelle Urquhartin linnalle (jonka luona on kuulemma tehty suurin osa Nessie-havainnoista) ja maisemareittiä Loch Nessin vartta takaisin asemalle. Valtavan kokoinen järvi on aivan varmasti piilottanut aaltoihinsa jonkun esihistoriallisen kaverin, olen täysin vakuuttunut siitä. Se, mikä siellä on lymyillyt, on toinen asia – valtava sampi tai useampi? Hirmuliskon jälkeläinen on tietysti ajatuksena hurmaavampi.

Asemalla söimme tuhdin pubipäivällisen ennen junan lähtöä. Rakastan brittiläisiä pubeja, ja niiden fish tai scampi and chips -annoksia, letkeyttä ja maustekastikepusseja pöydissä. Paluumatkalla oli aikaa syventyä kirjaan, sekin on tärkeää lomalla, että saa rauhassa tehdä mieluisia asioita.

urquhartcastleurquhartcastle3urquhartcastle2

Written by riitta

20.3.2018 at 13:26

A Wee Holiday

with 8 comments

Vietimme isoimman osan hiihtolomasta tällä kertaa Edinburghissa. Ehdimme myös Loch Nessille, joka on ollut yksi kohta ämpärilistallani.

lippuikkunassa

Tämä oli meille toinen kerta Skotlannissa, viimeksi olimme kaksi vuotta sitten siellä pari päivää osana Iso-Britannian turneeta. Ensimmäinen kerta herätti kiinnostuksen palata, sen verran mielenkiintoinen kaupunki on ja sen verran mukavia sen ihmiset. Tämä toinen kerta sitten vei sydämen mukanaan täysin, ja olenkin viettänyt matkan jälkeisen ajan ihan tartaanina skottihuumassa, seurannut miljoonaa skotlantilaista Instagram-tiliä ja tutkinut tuttuja paikkoja Googlen street view´n kautta. Ostin postikortin, jossa on Skotlannin kartta. Kortti nojaa työpöytäni lamppuun, ja saa hymyilemään paikannimillään: Kinlochbervie, Mailag, Arran ja Crianlarich. Säkkipilli alkaa välittömästi ujeltaa korvissa ja kanervat huojua nummilla.

Calton Hill on suosittu ulkoilualue.

edinburghcaltonhill3caltonhill2caltonhill1

Edinburghin vanhan keskustan talot ovat ajan (vai teollisuuden? hiilivetureiden?) mustaamat, ja ovat goottilaisessa synkkyydessään kuin suoraan Oliver Twistin lavasteista. Säkkipillin soittoa kuuluu ihan oikeasti lähes päivittäin, mikä ei varsinaisesti vähennä hyvää fiilistä. Hotellimme (The Balmoral aivan kaupungin keskustassa, Waverleyn rautatieaseman yläpuolella) järjesti viimeisenä iltana juhlat seuraavan päivän Skotlanti-Englanti-rugbymatsin kunniaksi, ja oli palkannut kilttiasuisen säkkipillistin ovelleen. Tiedän romantisoivani kaupunkia nyt isolla kädellä, mutta yhdistelmä skottimurteen sorinaa, säkkipillin ääntä ja mahtavia paikannimiä busseissa kuten Lochende (proosallisemmin Järvenperä) saa sydämen väpättämään ainakin minun rinnassani. Skottimurteesta pitää vielä kertoa, että kaikki on tosiaan ”wee” sitä ja tätä. Hotellin portieerikin totesi laukkujamme huoneeseen tuodessaan, että olemme vissiinkin ”on a wee holiday”.

balmoral_aula

Edinburgh on turistille helppo kohde. Kaksi rinnakkaista isoa katua, Princes Street ja Royal Mile, pitävät sisällään lähes kaiken, mitä lomalainen kaipaa. Royal Mile on osa vanhaa kaupunkia, ja sen varrella sijaitsi aikanaan kaupungin portit. Maili kulkee Edinburghin linnalta Holyroodin palatsiin (kuningattaren virallinen asemapaikka aina Skotlannissa ollessaan). Joka toinen liike myy skottiruutukamaa, ja joka toinen on pubi. Princes Street puolestaan on iso kauppakatu (lähinnä isojen ketjujen myymälöitä), jonka poikkikaduilta kannattaa etsiä ravintoloita. Royal Milelta lähtee myös poikkikatu Victoria Street (ensimmäisessä kuvassa alla), jolla sijaitsee pienempiä käsityöläis-, taide- ja antiikkikauppoja – aivan ihania ja mielenkiintoisempia matkamuistojen kannalta, kuin isot krääsäkaupat. Holyroodin palatsin vastapäätä sijaitsee Skotlannin parlamenttitalo ja samoilta mailta Holyroodin puiston kukkuloiden laella löytyy Arthur´s Seat, joka oli legendan mukaan kuningas Arthurin ja hänen ritariensa pyöreän pöydän sijaintipaikka.

victoriastreetnäkymälinnalta

Näkymä Edinburgh Castlelta satamaan päin.

holyrood_luostari

Holyroodin palatsin mailla sijaitsee myös luostarin rauniot.

edinburghcastle

Edinburgh Castle kaupungilta päin katsottuna.

Rakensimme sopivan sekoituksen aktiviteetteja ja rentoa rötväilyä näin:

(lento Helsinki-Lontoo-Edinburgh)

Päivä 1: Calton Hill, Holyrood Palace ja sen erikoisnäyttely, parlamentti, pubilounas, illallinen Wagamamassa

Päivä 2: junamatka Edinburghista Invernessiin Loch Nessille, illallinen Invernessissä

Päivä 3: kiipeäminen Arthur´s Seatille, illallinen italialaisravintola Amaronessa

Päivä 4: ostoksia ja paluulento

Teen erillisen jutun Invernessistä ja Loch Nessistä sekä noista muista nähtävyyksistä ja kapuamisesta Arthur´s Seatille.

Written by riitta

9.3.2018 at 10:10

Luonnonkosmetiikkaa testaamassa

with 2 comments

Seuraa tunnustus: olen ollut huono kosmetiikkafani viime kuukaudet. Olen ostanut vain tuttuja, hyväksi havaittuja ja iholle hellävaraisia tuotteita.

Whamisa, fermentointi, luonnonkosmetiikka, K-Beauty

Syitä on monia. Talvi on rankkaa aikaa iholle: vietän päivät kuivassa sisäilmassa kotikonttorilla tai asiakastapaamisissa, minkä jälkeen joko kirmaan ulos juoksemaan pakkaseen tai hot joogan kuumaan saliin hikoilemaan. Ihoa ei oikein enempää voi rasittaa, joten kosmetiikkakokeilut on jätettävä sovinnolla suotuisimpiin keleihin. Olen keskittynyt a) kosteuttamaan ja b) kosteuttamaan ihoa. Pimeinä kuukausina kaikki energia tuntuu muutenkin menevän peruselintoimintoihin, ja siinä ei paljoa innostuta voidepurnukoista.

Luojan kiitos kevät puhaltaa taas möröt pois päästä, ja intoa riittää tutkia, mitä uutta ja ihanaa markkinoille on tullut. Yksi kiinnostavimmista on korealainen luonnonkosmetiikkasarja Whamisa. Olen kosmetiikan suhteen iloinen sekakäyttäjä – en siis käytä yksinomaan luonnonkosmetiikkaa. Kokeilen kuitenkin mielelläni aina uutta, vaikka täytyy sanoa, että etenen luonnonkosmetiikan saralla hitaasti ja varovaisesti muutaman pahan allergiakohtauksen jälkeen (esimerkiksi Mossan ja Mádaran tuotteisiin suhtaudun nykyään varauksella, ne eivät toimi ihollani).

Whamisa on siitä poikkeuksellinen brändi, että se on maailman ainoa korealainen ihonhoitosarja, jonka kaikki tuotteet ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Kiinnostavinta on kuitenkin se, että se hyödyntää fermentoituja raaka-aineita. Fermentointi tarkoittaa yksinkertaisesti maitohappokäymistä eli raaka-aineet hapatetaan. Prosessi synnyttää ihon hyvinvoinnin kannalta mm. tärkeitä maitohappoa ja aminohappoja. Aminohapot edistävät solujen uudistumista ja AHA-happoihin kuuluvat maitohapot puolestaan auttavat ihoa kuorivien ominaisuuksien ansiosta tuomaan esiin hehkuvamman ja kauniimman ihon. Kuvissa näkyvät kuorintalaput ovat normaalille iholle sopivia, valikoimissa on lisäksi laput sekaiholle sekä rasvoittuvalle iholle. Kaikille ihotyypeille sopiva kasvoöljy on tehokas kosteuttaja. Sekoita kasvovoiteeseen tai taputtele sen päälle viimeisenä ihonhoitorutiinisi vaiheena.

Hinnat Stockmannilla: kasvoöljy 46,90 ja kuorintalaput 29,90 (25 kappaletta)

K-Beautyn ohella olen luottanut ranskalaisten ammattitaitoon. Ranskalainen Centifolia on, etenkin luonnonkosmetiikaksi, kohtuuhintainen ja laadukas brändi. Kuvassa näkyvä puhdistusmaito taitaa olla jo neljäs ostamani, ja uutena kokeiluna ostin ison pullon misellivettä. 500 ml:n pullo maksaa Stockmannilla vain kympin! Misellivettä kuluu paljon (hoidan sillä mm. aamupuhdistuksen talvisin), joten hinnalla on merkitystä. Niin ikään ranskalaiselta Melvitalta olen ottanut vakiokäyttöön appelsiinikukkaisveden, jota käytän kasvoveden tapaan sekä aina hot joogan jälkeen kasvosuihkeena rauhoittamaan ihoa. Tuoksu ei todellakaan ole parhaimmasta päästä, mutta tuote yksinkertaisesti toimii ja rauhoittaa ja tasoittaa ihon punoitusta.

luonnonkosmetiikka, Centifolia, Melvita, halpa luonnonkosmetiikka

Written by riitta

13.2.2018 at 15:42

Elämäni Viiksi-Valluna

with 2 comments

masutoaitemu promotion

Brunettina olossa on se hyvä puoli, että ripset ja kulmakarvat erottuvat usein riittävästi luonnollisessa olotilassaan. Huono puoli on, että niin erottuvat ne muutkin naamakarvat…

Puhun nyt tietysti viiksistä. En ihan vielä pääse kunnon Poirot-lookiin, mutta kyllä ne muutamat haivenetkin ovat häiritsevän silmiinpistäviä. Etenkin silloin, kun niihin tarttuu meikkivoidetta ja puuteria, ja ne korostuvat entisestään.

andmetics_bw

Olen tähän asti nyppinyt pinseteillä karvoja, mutta ihan täydellistä lopputulosta on nyppimällä vaikea saada. Silloin tällöin olen muistanut pyytää kosmetologia poistamaan ne kasvohoidon yhteydessä (ylähuulen sokerointi antoi todella pitkäkestoisen avun), mutta pirulaiset kasvavat nopeammin, kuin mitä ehdin käydä tekemässä asialle jotain. Kotihoito on siis paras vaihtoehto, ja siihen soveltuvimmat vahaliuskat tulevat hollantilaiselta Andmeticsiltä.

Karvanpoistoliuskoja myyvät toki muutkin, mutta Andmeticsin liuskojen ainutlaatuisuus piilee niiden muotoilussa. Ne on nimittäin suunniteltu juuri oikeanmuotoisiksi istumaan ylähuuleen. Tällöin lopputuloksesta tulee tarkka. Andmeticsillä on liuskoja kulmakarvoihin (naisille ja miehille omansa), ylähuulille ja korviin. Operaatio kannattaa ajoittaa iltaan, sillä käsitelty ihoalue kyllä punoittaa sen jälkeen. Käyttö on superhelppoa, pakkauksessa on hyvät ohjeet.

Kahdeksan liuskan ja viimeistelypyyhkeen pakkaus maksaa noin 14,90 euroa.

Andmetics-tuotteita saa Stockmannilta ja Norris Cosmetics -verkkokaupassa.

andmetics_colour

Written by riitta

24.11.2017 at 11:31

Tuotevinkkejä huulipunafaneille

with 9 comments

masutoaitemu promotion

Nuoruudessa käytin lähes yksinomaan huulikiiltoja (Lancômen Juicy Tubeseilta ei kai silloin välttynyt kukaan), satunnaisia kokeiluja ysärinrusehtavalla punalla lukuun ottamatta. Nykyään käytän melkein päivittäin huulipunaa – mitä kirkkaampaa, sen parempaa.

Tai, kirkas on ehkä väärä sana, sillä pidän kovasti myös todella tummista luumunsävyistä, viininpunaisisista punista sekä tummanpunaisista. Heikkouteni ovat kuitenkin vadelmanpunaiset ja fuksiat vaihtoehdot, ne kun raikastavat paitsi ihon, myös hampaat. Pidän myös huulipunan antamasta fiiliksestä, johon ei vaan yllä pelkällä kiillolla. Huulipuna itsessään on riittävän voimakas elementti kasvoilla, usein en laita edes ripsiväriä, jos käytän oikein voimakasta sävyä.

Huulipunissa on myös se etu kiiltoihin verrattuna, että yhdellä tuotteella saa luotua erilaisia lookeja vaihtamalla levitystapaa. Perinteinen tapahan on ensin rajata huulet ja sitten levittää puna parissa kerroksessa siveltimellä tai suoraan puikosta. Jos kuitenkin taputtelee värin nimettömällä huulille, saa hennomman ja rennomman huulimeikin (jota on helppo ylläpitää päivän aikana). Punan päälle voi levittää kerroksen väritöntä tai huulipunaan sointuvaa kiiltoa, ja lopputulos on pelkkää punaa merkittävästi näyttävämpi. Plus että huulipuna voi myös hoitaa poskipunan virkaa, jos ei omista yhteensopivia tuotteita, tai haluaa olla varma, että kasvomeikki on yhtenäinen. Mainitsinko jo, että rakastan huulipunia?

Sain medianäytteinä muutamia ihanuuksia Elizabeth Ardenilta kokeiltavaksi. Brändin uutuus, Elizabeth Arden Gelato Crush Color Collection -meikkikokoelma, pitää mm. sisällään 20 sävyn huulipunavalikoiman. Kuvissa näkyy saamani Flirty Fuchsia 05, aivan superkaunis vadelmainen väri! Punan koostumus on juuri sellainen, mistä pidän: pehmeästi levittyvä, tasaisen pinnan jättävä ja huulilla kosteuttavan tuntuinen. Pigmenttisyydeltään tämä on keskitason yläpuolella.

Huulipunat sisältävät kaikenlaisia hyvää tekeviä ainesosia:

  • Peptidit ja hyaluronihappo: Silottavat ja hoitavat sekä saavat huulet näyttämään runsaammilta.
  • Sheavoi: Rauhoittaa, suojaa ja auttaa lukitsemaan kosteutta huuliin.
  • E-vitamiini sekä rosmariiniuute: Antioksidantit saavat huulet tuntumaan pehmeiltä ja ravituilta.
  • Geelimäiset kalvonmuodostajat: Luovat tyynynäisen rakenteen ja auttavat pitämään kosteuden ja värin paikoillaan.

Bonuksena saa upean huulipunahylsyn, yksi markkinoiden makeimmista! Mattapintaista hylsyä koristaa kiiltävälle pinnalle painettu logolaatta, jota työntämällä saa puikon esille.

Rajauskynä on pitkäkestoinen, mutta se ei kuivahda ikävästi huulille. Koostumus on pehmeämpi, geelimäisempi kuin tavanomaisissa kynissä. Silikonisella levityspäällä on yllättävän helppo työskennellä tarkasti. Saatavilla on 10 eri sävyä, kuvassa on Fuchsia Burst 06.

Hinnat ja saatavuus:

  • Elizabeth Arden Plush Up Gelato Lipstick, 31 euroa
  • Elizabeth Arden Plump Up Lip Liner, 24 euroa
  • Stockmann, Kicks ja yksityiset

Hoito-duo huulille

Vaikka modernit huulimeikkituotteet on usein suunniteltu myös hoitamaan huulten ihoa, niin kyllähän niiden käyttö ja etenkin poispeseminen kuivattavat huulia. Sain testiin myös huulten kuorinnan ja hoitovoiteen, jotka kuuluvat Ardenin klassiseen Eight Hour -perheeseen. Kauniit pikkurasiat on koristeltu aivan erityisellä tavalla, nimittäin kuuluisten kaupunkien maamerkein.

Voi tuntua, että erillisen huulten kuorintavoiteen käyttö on jo yliampuvaa – enkö muka voisi käyttää kasvojen kuorintavoidetta – niin täytyy sanoa, että tämä kaksikko todella tekee huulista pehmeät ja kauniin hoidetun näköiset. Kuorinta ja hoito kannattaa tehdä illalla, niin että voide saa vaikuttaa yön yli. Aamulla surkeimpaankin kuntoon päässeet huulet ovat taas tip top. Plus että siroissa rasioissa olevia, hyvän tuoksuisia tuotteita käyttää aina mielellään, eihän siitä pääse mihinkään.

Hinta ja saatavuus:

  • Elizabeth Arden Eight Hour Take Off & Touch Down Lip Duo, 28 euroa
  • Stockmann

Written by riitta

17.11.2017 at 09:25

Kategoria(t): Värikosmetiikka

Hedelmähappokuorinnoista

with 6 comments

Ei pidä säikähtää, ei liikuta lähelläkään SATC Samantha -happohoitoja.

Jos ihosi näyttää samealta ja on muutenkin vähän njääh, tai huomaat, etteivät ihonhoitotuotteet oikein tunnu imeytyvän, tai että ihossa on rasittavia miliumeja (kutsutaan myös luufinneiksi, eli ovat niitä pieniä kovia valkopäisiä pikkunäppylöitä) – kokeile hedelmähappokuorintaa!

pixipeelpads

Hedelmähapot/AHA-hapot eli alfahydroksihapot sopivat yleensä kaikille ihotyypeille. Ne kuorivat ihoa todella tehokkaasti, usein mekaanisia kuorintoja merkittävästi tehokkaammin. Ihon sävy kirkastuu, kun happohoito ”sulattaa” kuolleen ihosolukon iholta. Hedelmähapot myös parantavat kollageenin muodostumista.

Kotikäyttöön tarkoitetut hedelmähappotuotteet sisältävät luonnollisesti pienempiä pitoisuuksia itse happoa, ja niitä voi käyttää pari kertaa viikossa. Suosittelen aloittamaan kerta viikossa -tahdilla, jotta iho tottuu aineeseen asteittain. Olen itse käyttänyt mm. korealaisia NeoPeel-brändin kuorintalappuja, Blissin That’s Incredi-Peel -kuorintalappuja (Blissiä myy mm. Kicks), ja nyt minulla on kierroksessa Pixi Glow Peel Pads -laput (tilaan suoraan brändin verkkokaupasta). Kaikki kirkastavat ja pehmentävät ihon nätiksi.

Jos kaipaa suurempaa potkua hedelmähapoista, kannattaa kokeilla kosmetologin tujumpaa happokäsittelyä. Lähes kaikilla spa-sarjoilla on oma happotuotteensa. Kävin jokunen viikko takaperin Helsinki Day Spassa, jossa minulle tehtiin happohoito glykolilla, kun kerroin hoitajalle pintakuivasta ihostani ja sen ongelmista. Happo levitetään muutamaksi minuutiksi kasvoille, ja kosmetologi tarkkailee ihossa tapahtuvia muutoksia koko ajan. Happo ei satu, mutta tuntui joissain kasvojen kohdissa lievästi kihisevänä, nopeasti ohimenevänä tunteena, kuin desinfiointiainetta käyttäessä. Voi kuitenkin olla, että hedelmähappoja aiemmin käyttämätön tuntee aineen vaikutuksen voimakkaammin kuin minä, joka olen jo totuttanut ihoni niihin kotona. Tunne lakkasi heti, kun happo pestiin pois kasvoilta neutralointiaineella. Välittömänä vaikutuksena huomasin ihon sävyn raikastuneen ja mustapäiden kadonneen nenältä. Viikon jälkeen iho oli kuitenkin parhaimmillaan: iho tuntui ihanan pehmeältä, pari vanhaa aknearpea oli saanut kyytiä samoin kuin ohimoilla kuukausia viihtynyt miliumi katosi yön aikana.

Happokuorintojen hinnat näyttäisivät vaihtelevan pikaisen googlailun perustella akselilla 70-100 euroa, riippuen tietenkin siitä, käsitelläänkö vain kasvot, vai myös kaulan ja rinnan alue.

Written by riitta

25.10.2017 at 06:27

Arjen instagrammaaminen

with 10 comments

Someen tunnetusti ladataan vain ne kivoimmat ja kauneimmat puolet elämästä, eikä siinä sinänsä minun mielestäni ole mitään pahaa.

Superkliseiset puurokulho- ja marmoritasokuvat siitä samasta halvatun kahvilasta plärään minäkin ohi silmiäni pyöritellen, mutten toisaalta ihan ymmärrä heitäkään, jotka huutelevat ”aitojen, elämänmakuisten” kuvien perään. Yleensä näillä kun tarkoitetaan kuvia sotkuisista eteisistä, likaisten vaatteiden kasoista ja jääkaappiin homehtuneista vihanneksista. Kiitos – niitä minulla on omasta takaa, haluan mieluummin katsella kauniita kuvia, oivaltavia kuvia tai erityisiä hetkiä ystävieni elämässä. Tästäkin on tullut vähän kilpailu: se, ken laittaa törkyisimmän kuvan esimerkiksi kodistaan, voittaa. Ja nämäkin kuvat ovat varmasti suurelta osin lavastettuja, sanoo kyyninen minä.

naturallyeuropean

Viimeisen päälle stailatuista ja melkein jo puhki tunnelmoiduista Instagram-kuvista voi kuitenkin ottaa mallia ruudun toiselle puolelle. Olenkin jo muutaman viikon viettänyt IG-elämää ihan elävässä elämässä, ihan jotta jokainen päivä tuntuisi erityiseltä. Esimerkiksi olen ottanut kylpyhuoneeseen käyttöön kuvassa olevan Naturally Europeanin -tuoksukynttilän, jonka sain jo ajat sitten blogin kautta. Kynttilä oli niin kaunis ja hyväntuoksuinen mielestäni, etten raaskinut alkaa polttaa sitä, nuuhkin vain sitä työpöytäni kulmalla… Nyt poistin sen pakkauksestaan ja sytytän sen aamuisin laittautuessani. Kylppäri tuoksuu paremmalta ja kynttilänvalo tuo omaa tunnelmaansa jokapäiväiseen touhuun ja tekee siitä juuri siksi erityisen.

Samoin avasin Koreasta tuomani, ostosten kylkiäisinä saamani vanulappupakkauksen käyttöön. Laput ovat isoja, pehmeitä ja jotenkin niin hienoja, että halusin säästää näitä – Jeesuksen toista tulemista varten ilmeisesti. Nyt ne ovat käytössä, loppuvat sitten kun loppuvat, eikä maailma kaadu siihen.

Päätin myös vihdoin ottaa mökille uudeksi lokikirjaksi Osakan Harry Potter -teemapuistosta ostamani Tylypahka-muistikirjan. Hamsterin sielua kirpaisee (koska kirja on niin hieno, enkä saa uutta tilalle ihan heti), mutta on varmasti jokaisen siihen kirjatun muiston arvoinen.

Säästelettekö te asioita sitten joskus käytettäviksi, vai osaatteko ottaa käyttöesineet käyttöesineinä?

Written by riitta

22.10.2017 at 09:46

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with ,

%d bloggers like this: