masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Tuotevinkkejä huulipunafaneille

with 7 comments

masutoaitemu promotion

Nuoruudessa käytin lähes yksinomaan huulikiiltoja (Lancômen Juicy Tubeseilta ei kai silloin välttynyt kukaan), satunnaisia kokeiluja ysärinrusehtavalla punalla lukuun ottamatta. Nykyään käytän melkein päivittäin huulipunaa – mitä kirkkaampaa, sen parempaa.

Tai, kirkas on ehkä väärä sana, sillä pidän kovasti myös todella tummista luumunsävyistä, viininpunaisisista punista sekä tummanpunaisista. Heikkouteni ovat kuitenkin vadelmanpunaiset ja fuksiat vaihtoehdot, ne kun raikastavat paitsi ihon, myös hampaat. Pidän myös huulipunan antamasta fiiliksestä, johon ei vaan yllä pelkällä kiillolla. Huulipuna itsessään on riittävän voimakas elementti kasvoilla, usein en laita edes ripsiväriä, jos käytän oikein voimakasta sävyä.

Huulipunissa on myös se etu kiiltoihin verrattuna, että yhdellä tuotteella saa luotua erilaisia lookeja vaihtamalla levitystapaa. Perinteinen tapahan on ensin rajata huulet ja sitten levittää puna parissa kerroksessa siveltimellä tai suoraan puikosta. Jos kuitenkin taputtelee värin nimettömällä huulille, saa hennomman ja rennomman huulimeikin (jota on helppo ylläpitää päivän aikana). Punan päälle voi levittää kerroksen väritöntä tai huulipunaan sointuvaa kiiltoa, ja lopputulos on pelkkää punaa merkittävästi näyttävämpi. Plus että huulipuna voi myös hoitaa poskipunan virkaa, jos ei omista yhteensopivia tuotteita, tai haluaa olla varma, että kasvomeikki on yhtenäinen. Mainitsinko jo, että rakastan huulipunia?

Sain medianäytteinä muutamia ihanuuksia Elizabeth Ardenilta kokeiltavaksi. Brändin uutuus, Elizabeth Arden Gelato Crush Color Collection -meikkikokoelma, pitää mm. sisällään 20 sävyn huulipunavalikoiman. Kuvissa näkyy saamani Flirty Fuchsia 05, aivan superkaunis vadelmainen väri! Punan koostumus on juuri sellainen, mistä pidän: pehmeästi levittyvä, tasaisen pinnan jättävä ja huulilla kosteuttavan tuntuinen. Pigmenttisyydeltään tämä on keskitason yläpuolella.

Huulipunat sisältävät kaikenlaisia hyvää tekeviä ainesosia:

  • Peptidit ja hyaluronihappo: Silottavat ja hoitavat sekä saavat huulet näyttämään runsaammilta.
  • Sheavoi: Rauhoittaa, suojaa ja auttaa lukitsemaan kosteutta huuliin.
  • E-vitamiini sekä rosmariiniuute: Antioksidantit saavat huulet tuntumaan pehmeiltä ja ravituilta.
  • Geelimäiset kalvonmuodostajat: Luovat tyynynäisen rakenteen ja auttavat pitämään kosteuden ja värin paikoillaan.

Bonuksena saa upean huulipunahylsyn, yksi markkinoiden makeimmista! Mattapintaista hylsyä koristaa kiiltävälle pinnalle painettu logolaatta, jota työntämällä saa puikon esille.

Rajauskynä on pitkäkestoinen, mutta se ei kuivahda ikävästi huulille. Koostumus on pehmeämpi, geelimäisempi kuin tavanomaisissa kynissä. Silikonisella levityspäällä on yllättävän helppo työskennellä tarkasti. Saatavilla on 10 eri sävyä, kuvassa on Fuchsia Burst 06.

Hinnat ja saatavuus:

  • Elizabeth Arden Plush Up Gelato Lipstick, 31 euroa
  • Elizabeth Arden Plump Up Lip Liner, 24 euroa
  • Stockmann, Kicks ja yksityiset

Hoito-duo huulille

Vaikka modernit huulimeikkituotteet on usein suunniteltu myös hoitamaan huulten ihoa, niin kyllähän niiden käyttö ja etenkin poispeseminen kuivattavat huulia. Sain testiin myös huulten kuorinnan ja hoitovoiteen, jotka kuuluvat Ardenin klassiseen Eight Hour -perheeseen. Kauniit pikkurasiat on koristeltu aivan erityisellä tavalla, nimittäin kuuluisten kaupunkien maamerkein.

Voi tuntua, että erillisen huulten kuorintavoiteen käyttö on jo yliampuvaa – enkö muka voisi käyttää kasvojen kuorintavoidetta – niin täytyy sanoa, että tämä kaksikko todella tekee huulista pehmeät ja kauniin hoidetun näköiset. Kuorinta ja hoito kannattaa tehdä illalla, niin että voide saa vaikuttaa yön yli. Aamulla surkeimpaankin kuntoon päässeet huulet ovat taas tip top. Plus että siroissa rasioissa olevia, hyvän tuoksuisia tuotteita käyttää aina mielellään, eihän siitä pääse mihinkään.

Hinta ja saatavuus:

  • Elizabeth Arden Eight Hour Take Off & Touch Down Lip Duo, 28 euroa
  • Stockmann

Written by riitta

17.11.2017 at 09:25

Kategoria(t): Värikosmetiikka

Hedelmähappokuorinnoista

with 6 comments

Ei pidä säikähtää, ei liikuta lähelläkään SATC Samantha -happohoitoja.

Jos ihosi näyttää samealta ja on muutenkin vähän njääh, tai huomaat, etteivät ihonhoitotuotteet oikein tunnu imeytyvän, tai että ihossa on rasittavia miliumeja (kutsutaan myös luufinneiksi, eli ovat niitä pieniä kovia valkopäisiä pikkunäppylöitä) – kokeile hedelmähappokuorintaa!

pixipeelpads

Hedelmähapot/AHA-hapot eli alfahydroksihapot sopivat yleensä kaikille ihotyypeille. Ne kuorivat ihoa todella tehokkaasti, usein mekaanisia kuorintoja merkittävästi tehokkaammin. Ihon sävy kirkastuu, kun happohoito ”sulattaa” kuolleen ihosolukon iholta. Hedelmähapot myös parantavat kollageenin muodostumista.

Kotikäyttöön tarkoitetut hedelmähappotuotteet sisältävät luonnollisesti pienempiä pitoisuuksia itse happoa, ja niitä voi käyttää pari kertaa viikossa. Suosittelen aloittamaan kerta viikossa -tahdilla, jotta iho tottuu aineeseen asteittain. Olen itse käyttänyt mm. korealaisia NeoPeel-brändin kuorintalappuja, Blissin That’s Incredi-Peel -kuorintalappuja (Blissiä myy mm. Kicks), ja nyt minulla on kierroksessa Pixi Glow Peel Pads -laput (tilaan suoraan brändin verkkokaupasta). Kaikki kirkastavat ja pehmentävät ihon nätiksi.

Jos kaipaa suurempaa potkua hedelmähapoista, kannattaa kokeilla kosmetologin tujumpaa happokäsittelyä. Lähes kaikilla spa-sarjoilla on oma happotuotteensa. Kävin jokunen viikko takaperin Helsinki Day Spassa, jossa minulle tehtiin happohoito glykolilla, kun kerroin hoitajalle pintakuivasta ihostani ja sen ongelmista. Happo levitetään muutamaksi minuutiksi kasvoille, ja kosmetologi tarkkailee ihossa tapahtuvia muutoksia koko ajan. Happo ei satu, mutta tuntui joissain kasvojen kohdissa lievästi kihisevänä, nopeasti ohimenevänä tunteena, kuin desinfiointiainetta käyttäessä. Voi kuitenkin olla, että hedelmähappoja aiemmin käyttämätön tuntee aineen vaikutuksen voimakkaammin kuin minä, joka olen jo totuttanut ihoni niihin kotona. Tunne lakkasi heti, kun happo pestiin pois kasvoilta neutralointiaineella. Välittömänä vaikutuksena huomasin ihon sävyn raikastuneen ja mustapäiden kadonneen nenältä. Viikon jälkeen iho oli kuitenkin parhaimmillaan: iho tuntui ihanan pehmeältä, pari vanhaa aknearpea oli saanut kyytiä samoin kuin ohimoilla kuukausia viihtynyt miliumi katosi yön aikana.

Happokuorintojen hinnat näyttäisivät vaihtelevan pikaisen googlailun perustella akselilla 70-100 euroa, riippuen tietenkin siitä, käsitelläänkö vain kasvot, vai myös kaulan ja rinnan alue.

Written by riitta

25.10.2017 at 06:27

Arjen instagrammaaminen

with 10 comments

Someen tunnetusti ladataan vain ne kivoimmat ja kauneimmat puolet elämästä, eikä siinä sinänsä minun mielestäni ole mitään pahaa.

Superkliseiset puurokulho- ja marmoritasokuvat siitä samasta halvatun kahvilasta plärään minäkin ohi silmiäni pyöritellen, mutten toisaalta ihan ymmärrä heitäkään, jotka huutelevat ”aitojen, elämänmakuisten” kuvien perään. Yleensä näillä kun tarkoitetaan kuvia sotkuisista eteisistä, likaisten vaatteiden kasoista ja jääkaappiin homehtuneista vihanneksista. Kiitos – niitä minulla on omasta takaa, haluan mieluummin katsella kauniita kuvia, oivaltavia kuvia tai erityisiä hetkiä ystävieni elämässä. Tästäkin on tullut vähän kilpailu: se, ken laittaa törkyisimmän kuvan esimerkiksi kodistaan, voittaa. Ja nämäkin kuvat ovat varmasti suurelta osin lavastettuja, sanoo kyyninen minä.

naturallyeuropean

Viimeisen päälle stailatuista ja melkein jo puhki tunnelmoiduista Instagram-kuvista voi kuitenkin ottaa mallia ruudun toiselle puolelle. Olenkin jo muutaman viikon viettänyt IG-elämää ihan elävässä elämässä, ihan jotta jokainen päivä tuntuisi erityiseltä. Esimerkiksi olen ottanut kylpyhuoneeseen käyttöön kuvassa olevan Naturally Europeanin -tuoksukynttilän, jonka sain jo ajat sitten blogin kautta. Kynttilä oli niin kaunis ja hyväntuoksuinen mielestäni, etten raaskinut alkaa polttaa sitä, nuuhkin vain sitä työpöytäni kulmalla… Nyt poistin sen pakkauksestaan ja sytytän sen aamuisin laittautuessani. Kylppäri tuoksuu paremmalta ja kynttilänvalo tuo omaa tunnelmaansa jokapäiväiseen touhuun ja tekee siitä juuri siksi erityisen.

Samoin avasin Koreasta tuomani, ostosten kylkiäisinä saamani vanulappupakkauksen käyttöön. Laput ovat isoja, pehmeitä ja jotenkin niin hienoja, että halusin säästää näitä – Jeesuksen toista tulemista varten ilmeisesti. Nyt ne ovat käytössä, loppuvat sitten kun loppuvat, eikä maailma kaadu siihen.

Päätin myös vihdoin ottaa mökille uudeksi lokikirjaksi Osakan Harry Potter -teemapuistosta ostamani Tylypahka-muistikirjan. Hamsterin sielua kirpaisee (koska kirja on niin hieno, enkä saa uutta tilalle ihan heti), mutta on varmasti jokaisen siihen kirjatun muiston arvoinen.

Säästelettekö te asioita sitten joskus käytettäviksi, vai osaatteko ottaa käyttöesineet käyttöesineinä?

Written by riitta

22.10.2017 at 09:46

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with ,

Suppisjahdissa

with 2 comments

Viime viikonloppu kului mökillä, lähinnä sienessä ja saunassa.

Suppilovahveroita on ihana etsiä: kun löydät yhden, olet löytänyt sen kaikki 48 kaveria. Kun silmiin osuu yksi, kannattaa jähmettyä paikoilleen ja tehdä plié siihen paikkaan, ettet tallaa vahingossakaan aarteiden päälle. Suppikset ovat hyviä maastoutumaan, mutta onneksi ne viihtyvät porukassa, mikä tekee sienestämisestä hippusen helpompaa. Suppisten metsästys on myös niin koukuttavaa hommaa, jota ei millään malttaisi jättää kesken. Uskottelin itselleni vaikka kuinka monta kertaa, että seuraavan sienilöydön jälkeen lähden kyllä takaisin tielle ja mökille, ja valehtelin itselleni joka kerta. Lopulta päivän kääntyminen iltaan teki ratkaisun puolestani.

Kuljin pitkin poikin mökin lähitienoita, ja nollasin samalla aivoja. Olen introvertti, joka tarvitsee yksinoloa ja hiljaisuutta sosiaalisen työn vastapainoksi. En tiedä saatteko tunteesta kiinni, mutta joskus en voi autossa kuunnella kuin klassista musiikkia, sillä jo laulujen sanat ovat liikaa. Kun on usein ja eri ihmisten kanssa tiiviisti tekemisissä samoissa tiloissa, jossa pään yllä viuhuu keskusteluita, käydään pikapalavereita ja vastaillaan puheluihin, saan oman pään auki vain täydellisessä hiljaisuudessa. Tai, no, eihän metsässä hiljaista ole, mutta luonnon äänet ovat meditatiivisia.

Kääntelin mättäitä ja mietin kaikenlaista: minkälaisen mökin rakentaisin jos ei olisi tylsiä budjettirajoitteita, raaskisinko sittenkin tilata törkykalliin neuletakin (en onneksi tilannut, samalla rahalla saa paljon muuta kivaa aineetonta) ja tietenkin mitä hyvää sienistä tekisin. Isoimman osan kuivasin talven varalle, pari isoa kourallista piti toki säästää sienikastikkeeseen ja pienimmät ja sievimmät laitoin etikkaliemeen riistalihojen kanssa tarjottaviksi. Kuivatut sienet uppoavat risottoihin ja keittoihin pitkin talvikuukausia.

Written by riitta

19.10.2017 at 20:39

Kategoria(t): Ruoka

Tagged with , ,

Kylässä Verhoomo Soffanissa

with 4 comments

Käsityöammatissa toimivat ihmiset saavat naamani vihertämään kateudesta.

On maagista seurata, miten taikina taipuu täydellisiksi artesaanileiviksi, tylsänharmaa savi upeaksi keramiikaksi tai kangas skarpeille laskoksille tuolin selkänojaan. Tiedostan kyllä yliromantisoivani rankkoja, usein fyysisiä duuneja, mutta kadehdin silti heitä, jotka saavat tehdä luovaa työtä ja kirjaimellisesti nähdä käsiensä jäljen työssään. Ilman heitä käsillä tekemisen perinne hiipuisi, mikä olisi todella sääli. Eli: ostakaa kotimaista käsityöosaamista, Kiina-krääsää on jo liikaa maailmassa.

Yksi näistä onnekkaista on Jenny Langenskiöld, joka toimii verhoilijana omassa verstaassaan. Tutustuin Jennyyn alun perin poikiemme yhteisen harrastuksen kautta. Kun älysin, että aina iloinen ja supermukava nainen on yhtä kuin Verhoomo Soffan, halusin ehdottomasti tehdä Jennyn ammattitaidosta jutun blogiin.

Jenny on alkuperäiseltä ammatiltaan geenitutkimukseen erikoistunut mikrobiologi. Apurahaviidakossa rämpiminen yhdistettynä perhe-elämään vei hänet kuitenkin uuteen ammattiin, jossa luovuuden ja käsillä tekemisen saa yhdistettyä vapaampaan ajanhallintaan.

Tykkään etenkin siitä, että näen työni tulokset konkreettisesti. Yksikään päivä ei ole samanlainen, kuten eivät ole asiakkaat tai heidän projektinsakaan, Jenny sanoo.

Uusi elämä kalusteelle

Tuolien uudelleenverhoilu alkaa tietenkin sopivan uuden kankaan valinnasta yhdessä asiakkaan kanssa. Sen jälkeen verstaan ovi sulkeutuu, ja Jenny riisuu tuolin alkutekijöihinsä.

Tuolin rungon kestävyydestä täytyy varmistua. Eräisiin ruokapöydän tuoleihin jouduin vaihtamaan istuinosan vanerit, vanhat olivat liian haperot. Sitten tarkistan jousitusten kunnon ja pitääkö ne sitoa uusiksi. Vaahtomuovipehmusteet uusitaan usein. Sen päälle tulevat pehmusteet pitävät päällyskankaan ilmavasti irti vaahtomuovista ja estävät sen hankautumista, Jenny selittää verhoiluprojektin kulkua.

Kuvissa näkyvä piilotikkausten teko on kuulemma yksi Jennyn lempityövaiheita, siinä kun ollaan jo hyvin lähellä maalia ja tuolin valmistumista. Kyseinen tuoli oli muuten alkujaan verhoiltu ruosteenpunaiseen, froteentuntuiseen materiaaliin – ja katsokaa sitä nyt Missonimaisissa raidoissaan! Niin upea! Tässä muuten näkyy konkreettisesti uudelleenverhoilun kiistattomat hyödyt: mummolta peritty rakas perintökaluste saadaan uuteen kukoistukseen (ja ennen kaikkea hyötykäyttöön) lapsenlapsen makuun paremmin soveltuvassa väripaletissa.

soffan_piilotikkaussoffan_lähissoffan_sakset

Kysyin Jennyltä, onko mitään, mitä hän ei suostuisi uusimaan:

Mielestäni on ehdottomasti fiksumpaa, että huonekalu tulee hyvään käyttöön vaikka sitten uudelleenmaalattuna tai -verhoiltuna, kuin että se heitettäisiin pois. Eli kannatan lämpimästi kaikenlaista tuunausta, jos sillä saadaan karsittua kerskakulutusta, hän sanoo napakasti.

Jennyn käsiin voi luottaa kaikenlaiset ja -kokoiset tuolit, nojatuolit, sohvat, veneiden istuinpenkit ja tyynyt.  Samalla voi tilata uuteen kalustoon sopivat sisustustyynyt ja verhot. Hänellä on myös kokemusta julkisissa tiloissa käytettyjen tuolien verhoiluista. Hinnoittelu perustuu kangasvalintaan, muihin materiaaleihin sekä itse verhoilutyöhön. Iso sohva vetää tietenkin enemmän kangasta kuin tuolinpäällys, ja 100 euron metrihinta nostaa hintalappua enemmän kuin 40 euron hinta (kalliista mausta joutuu aina maksamaan, huokaus).

Vierailu Jennyn verstaassa oli inspiroivaa monellakin tavalla: Metsästän nyt maanisesti sopivaa tuolia verhoiltavaksi, rakastuin nimittäin alla olevaan printtiin tulenpalavasti ja haluan siitä ehdottomasti isona pintana meille! Kuosi on niin minua: rakastan vihreän ja oranssin yhdistelmää ja murrettuja sävyjä. Kukkien sekaan piiloutuvat perhoset ovat nekin herkän kauniit kuin lasimaalauksessa, mutta kokonaisuus on kaikkea muuta, kuin lälly.

soffan_kangas

Jennyn tavoittaa seuraavasti:

Verhoomo Soffan

Instagram

Facebook

Foodie-vinkit Espooseen

with 2 comments

Aina ei tarvitse lähteä täältä lähiöstä Helsingin keskustaan, kun haluaa hyvää ruokaa ostaakseen tai syödäkseen.

Helsingin keskustaan avautuu mielenkiintoisen kuuloisia ruokapaikkoja harva se kuukausi, enkä meinaa pysyä kärryillä siitä, minne kannattaisi mennä. Mikä on tietysti vain positiivinen asia, ihanaa, että hyvälle ruoalle ja ravintoloille on kysyntää! Ihan aina ei kuitenkaan hotsittaisi ajaa keskustaan saakka, vaan on miellyttävämpää pysytellä lähempänä kotia. Ja sekin on vain positiivista, että Helsingin ytimen lisäksi muuallekin uskalletaan perustaa ravintoloita ja panostaa ruokakokemuksiin – uudenlaisen suomalaisen ruokakulttuurin kun soisi levittyvän koko maahan.

Kokosin alle muutaman ruoka-aiheisen vinkin Espoon tarjonnasta, jakakaa ihmeessä omia suosikkejanne kommenteissa, arvostaisin kovasti!

MAXIN KALA

Melkoisen fenomeenin itsestään ja kalakaupastaan luonut Max Grönholm tarjoaa vain takuutuoretta kalaa. Kauklahdessa sijaitseva liike on auki keskiviikosta lauantaihin. On vaikea ostaa enää kalaa muualta kuin Maxilta, kun on kerran päässyt maistamaan, miltä aidosti tuore kala maistuu. Suosittelen lämmöllä käymään!

ISO OMENAN RUOKAMAAILMA

Kauppakeskukset eivät ehkä ajatuksena houkuttele ruokailemaan, mutta Iso Omenan uusi uljas ravintolakeskittymä tarjoaa laajasti erilaisia laadukkaita ravintoloita eri fiilikseen. Siipiweikoista saa parhaat kanansiivet (pakastimessa huurteisiksi jäädytetyt Cokis-tuopit ovat meidän perheen ihastus), kiinalaisesta Popomamasta saa herkulliset dim sumit ja muut kiinalaiset ruoat, The Lucky Bastardista saa erinomaiset hampurilaiset ja pirtelöt ja Tsurusta puolestaan japanilaista sapuskaa. Pizzan ystävä pääsee valitsemaan mm. Pizzariumin ja Classic Pizzan välillä, ja falafelin himon taittaa Fafa´sin herkut.

foodieespoo2

RAVINTOLA HAIKARANPESÄ

Espoolainen klassikko! Souschefin sanoin: You come for the view and stay for the food.

NOKKALAN MAJAKKA

Espoolainen uutuus meren rannalla tarjoaa lounasta ja kahvilatuotteita. Suosittelen etenkin mahtavaa lohikeittoa ja aivan liian hyviä Red Velvet -cupcakeseja…

RAVINTOLA SUMO

Tapiolan Ainoa-kauppakeskuksen japanilaisesta ravintolasta on muodostunut perjantai-iltojemme vakiovieras: souschef käy harkoissaan ja minä juoksemassa sillä aikaa, kun mies hakee Sumosta take awayt. Sushien sijaan suosittelen listalta kaikkea muuta, esimerkiksi yakitori-kanavartaita ja tempuraa.

Pidä huolta sydämestäsi

with 4 comments

On ikävää lukea astianpesukoneesta tämä viesti, mutta vielä ikävämpää on, jos kuulet sen keholtasi.

pukeudupunaiseen

Perjantaina 29.9. vietetään taas Maailman sydänpäivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sydänsairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä hyvien elintapojen avulla.

Kampanjaan voi kuka tahansa osallistua esimerkiksi pukemalla ylleen jotain punaista, ja jakamalla kuva some-tunnisteella #pukeudupunaiseen omissa kanavissaan. Jos minulta kysytään, kannattaa myös tehdä jotain konkreettista oman sydämensä hyvinvoinnin eteen, ja lähteä päivän päätteeksi rauhalliselle kävelylle. Ja ihan oikeasti kävele, älä riuhdo veren maku suussa. Kävely ulkoilmassa auttaa päästämään stressistä irti, laskee verenpainetta sekä auttaa nukkumaan paremmin – kaikki sydämen terveyttä edistäviä asioita.

Written by riitta

27.9.2017 at 07:18

%d bloggers like this: