masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Kirjavinkki: Metsän kansa

with 4 comments

Mikko Kamulan muinaissuomalaisten elämään, perinteisiin ja uskomuksiin sijoittuva kirjasarja vei pitkästä aikaa (edellinen hurahdus taisi olla Harry Potter) jalat alta.

Jos tykkäät historiallisista romaaneista ja rakastat menninkäisiä, kotitonttuja, maahisia ja luonnonuskontoja, ja uskot, että suopursuilla ja voikukan lehdillä voi hyvinkin olla parantavia vaikutuksia, nämä kirjat ovat sinulle. Tai jos lähipiirissäsi on nuori ihminen, joka tykkää fantasiasta, tässä on mitä mahtavin lahjavinkki. Jos olet jästi, skippaa postaus. Jos et edes ymmärrä jälkimmäistä lausetta, skippaa postaus!

Metsän kansa kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa, tarkemmin ottaen Leppävirralla. Kirjoissa liikutaan Savonlinnaan asti ja rajan toiselle puolelle – useammassakin merkityksessä. Leppävirta on sattumoisin lapsuuteni mökkipaikkakunta, vanhemmillani on edelleen siellä mökki.

Rakastan tarinoita, jotka vievät toiseen maailmaan, ja etenkin niitä, jotka vievät ajassa oikeasti taaksepäin. Mökkijärvellä soudellessa tulee välillä salamaniskusta haljenneita valtavia kivipaaseja ja niin jylhiä kuusimetsiä rannoilla vastaan, ettei ole vaikea ymmärtää, miksi luonnonvoimia pelättiin ja kunnioitettiin yliluonnollisina. Mikko Kamula on opiskellut muun muassa folkloristiikkaa, kansatiedettä ja historiaa, joten hän osaa uskottavasti sijoittaa hahmonsa ahtaisiin savupirtteihin ja elämän merkittäviin riitteihin. Kirjojen parasta antia onkin tuonaikaisen elämän ja tapojen, kuten metsästysretken tai kesäjuhlien kuvailu.

Elämä keskiajalla Suomen rajaseuduilla oli työntäyteistä ja usein riskialtista. Karjalaiset (ja novgorodilaiset vielä kauempana) rajan toisella puolella tekivät ryöstöretkiä Savoon, samoin lappalaiset vahvoine noitineen olivat vaarallisia. Pahin uhka tuntuu kuitenkin olevan iso raivokas, kuolemaa kylvävä härkä, jonka alkuperää ei tunneta. Pinnan alla kytee suuri tuntematon vaara, jota vastustamaan voi nousta vain yhdistämällä eri heimojen ja yhteiskuntaluokkien voimat. Juuri tähän hetkeen sopivaa in your face -symboliikkaa, anyone..?

Kuusiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa, Ikimetsien sydänmailla, on kielellisesti tähän asti ilmestyneistä kirjoista heikoin lenkki. Dialogi on hieman kömpelöä. Kirja ei kuitenkaan missään tapauksessa ole huono eikä sitä kannata jättää väliin. Kamulan ote tekstiinsä on merkittävästi itsevarmempi kahdessa muussa kirjassa, ja henkilöhahmot tuntuvat aidommilta. Kaksi seuraavaa jo ilmestynyttä, Iso härkä ja Ikimetsien sydänmailla, vievät tarinaa uusille tasoille ja uusille alueille. Juko Rautaparran lapset, Heiska, Varpu ja Tenho nousevat kirjojen päähahmoiksi, kukin omalla juonenkulullaan. Tenhon tarinassa kulkee mukana myös tietäjä Yörnin äijä.

Yritin turhaan kaivaa tietoa siitä, milloin neljäs osa ilmestyy. Toivottavasti pian, palan halusta saada tietää, miten tarina etenee.

Onko teillä joku kutkuttava kirja kesken juuri nyt?

Written by riitta

31.3.2020 at 13:48

2 x yönaamio

with 6 comments

Yönaamiot ovat kuin yövoide, mutta potenssiin kymmenen. Eri ihoille tai eri ongelmiin löytyy täsmätuote. Jutussa käsitellään pr-näytteenä saatua Nivean tuotetta.

Käytän itse yönaamioita osittain korvaamaan yövoiteen, usein silloin, kun iho tuntuu erityisen kuivalta tai stressaantuneelta. En tosin levitä sitä kerralla paksua kerrosta, kuten yleensä neuvotaan. Olen nimittäin huomannut, että tarpeettoman paksu kerros voidetta saa vain ihoni kukkimaan. Samasta syystä en käytä muita tuotteita naamion alla kuten seerumia, joka on normaali osa arsenaaliani. Levitän ohuita kerroksia naamiota, aina uuden sitä mukaa, kun iho imee edellisen itseensä. Näin voin levittää useamman kerroksen niille alueille, jotka sitä tarvitsevat, mutta jättää toiset vähemmälle. Esimerkiksi poskille riittää usein jopa yksi kerros, kun taas otsaan hulahtaa helposti kolmekin.

Nivea; Erborian; yönaamio

Näitä kahta olen käyttänyt eniten viime aikoina. Kumpikin tekee ihosta pehmeämmän yön aikana, Nivean yönaamio tekee ihosta vielä aavistuksen rauhoittuneemman näköisen kuin Erborianin. Nivean voide on myös täyteläisempi näistä kahdesta. Kumpaakin voisin ostaa toiste, joskin Nivean merkittävästi halvempi hinta painaisi kyllä vaakakupissa päätöstä tehtäessä.

Nivea Q10 Power Sleeping Melt-In Mask -yönaamio

  • Tuote sisältää Q10-koentsyymiä ja kreatiinia.
  • Purkissa on 50 milliä voidetta, jonka valmistaja sanoo riittävän 12 naamiokertaan.
  • Hinta: 12,40 euroa Sokoksella (alennettu hinta, normaali hinta on noin 15 euron paikkeilla)
  • Plussat: rauhoittaa ihoa näkyvästi yön aikana
  • Miinukset: toisenlainen pakkaus olisi hygieenisempi kuin purkki

Erborian Sleeping BB Mask -yönaamio

  • Naamio sisältää muun muassa manteliöljyä ja seesamiöljyä.
  • Tuubissa on 50 milliä
  • Hinta: 35,50 euroa Stockmannilla
  • Plussat: kosteuttaa ihoa hyvin yön aikana
  • Miinukset: voiteessa on makea, purkkamainen tuoksu

Written by riitta

29.3.2020 at 11:21

Kivoja yksityiskohtia meiltä

with 8 comments

Opettelen ummistamaan silmiäni epäkohdilta, ja keskittymään siihen, mikä toimii.

Meille kävi vanhanaikaisesti: kun muutimme vuosia sitten kotiimme, oli ajatuksena ensin asua tässä jonkin aikaa, ja sitten päättää remonteista. Pintoja maalautimme ennen muuttoa, siinä kaikki. Sitten elämä heitti häränpyllyä ikävällä tavalla (menemättä yksityiskohtiin), mikä pakotti keskittymään aivan muihin asioihin kuin kodin laittamiseen. Surusta toipuminen otti myös aikansa, lamaannuksessa ei ollut energiaa pohtia laattoja tai tapetteja. Viime vuoden puolella tartuimme vihdoin toimeen, ja päätimme aloittaa kauan kaivatun keittiöremontin. Palkkasin oikein sisustussuunnittelijan, joka tekikin meille keittiöön kivan designin ja hommasi keittiöfirman toimittamaan kaapistot ja remonttimiehet. Paperilla kaikki näytti ihanalta. Vanha keittiömme purettiin 14.8.2019, ja suunnittelija arvioi rempan kestävän kolmisen viikkoa. Kolme viikkoa elää noutoruoalla ja eineksillä, jopa kaltaiseni ruokasnobi, ajattelin.

Kaikki meni kuitenkin pahasti pieleen. Keittiö purettiin liian aikaisin keittiökalusteiden toimittamiseen nähden. Kun kalusteet vihdoin saapuivat, kävi ilmi karkeita mittausvirheitä. Kalusteet saatiin osittain asennettua, mutta loput piti tehdä uusiksi. Taas vierähti viikkoja. Nyt olemme tilanteessa, että kalusteet on asennettu ja putkimies on käynyt asentamassa astianpesukoneen käyttökuntoon. Keittiötä ei kuitenkaan vieläkään voi käyttää, sillä alkuperäinen remonttimies on kadonnut maan alle – olemme yrittäneet tavoittaa häntä viikkoja. Vielä pitäisi asentaa keittiön välitila ja saada sähkömies paikalle, jotta voisin vihdoin laittaa ruokaa keittiössä. En osaa pukea sanoiksi, miten kyllästynyt olen hampurilaisiin ja pizzoihin, ja siihen, etten voi edes kananmunaa keittää. Ja nyt, kun emme halua kutsua kotiimme ulkopuolisia tartuntariskin vuoksi, seisoo työmaa yhä.

Ostimme pienen uuni-liesi-kokonaisuuden, jolla voin nyt vihdoin laittaa ruokaa kodinhoitohuoneessa. En varsinaisesti lähettele lämpimiä ajatuksia suunnittelijan ja keittiöfirman suuntaan, kun pilkon kasviksia silityslaudan päällä keikkuvalla leikkuulaudalla.

Mutta kuten totesin jutun alussa, keskityn nyt kivoihin juttuihin. Uusin ostokseni kotiin on tämä valtavan kaunis vintage-peilipöytä, jonka tilasin Nordic Vintage Shopista. 1950-luvun huonekalu on ruotsalainen, ja maksoi vähän päälle 500 euroa kotiinkuljetuksella. Kunto on uudenveroinen.

Toinen kiva kohta on makuuhuoneessamme olevan lipaston (sekin muuten vintagea, miehen tädin perintönä saatu ja puusepällä kunnostettu) päällä olevat esineet ja taulut – rakastan yhdistellä esineitä kokonaisuuksiksi.

Pieni puinen lohikäärmetaulu on vähemmän yllätyksellisesti tokiolaisesta temppelistä. Näitä sai ostaa, kirjoittaa toiveensa takapuolelle ja ripustaa puunoksalle toiveen toteutumiseksi. Apinataulu on Linnea Bellaminen meille tekemä taulu. Aiheen taustalla on sisäpiirivitsi, jonka Linnea sai elämään todella ihanasti! Pieni tilpehööriastia nahkaremmillä on Marimekon, korulipasto on Balmuirin, kaikelle pinkille kumartaville suunnattu rukousnauha on Nuutajärven Lasikylästä ja seepralamppu Kasvihuoneilmiöstä. Vaihdoin lamppuun uuden pellavaisen varjostimen Pentikiltä, lampun mukana tuli kirkkaanvalkoinen polyesterihirvitys.

Onko teillä lempikohtia kotona, jotka jaksavat ilahduttaa?

Written by riitta

24.3.2020 at 12:07

Tältä Japanissa näyttää

with 8 comments

Jos olet aina miettinyt, miltä Japanissa näyttää, hyppää matkaan! Nojatuolimatkailussa ei tarvitse huolehtia koronasta tai ilmastovaikutuksista.

Muistan vielä, miltä tuntui kävellä Tokion kaduilla ensimmäistä kertaa. Muistan korkeat talot, joista yksikään ei tuntunut olevan samalainen, kuin viereinen. Naureskelemme usein, että suomalainen julkisivulautakunnan jäsen saisi slaagin Japanissa kulkiessaan. Myös tietynlainen muovisuus yllätti. Isoja mainoskylttejä oli kaikkialla, erivärisiä ja -kokoisia, useimmissa oli jokin piirroseläin. Olemme myös usein pohtineet, että pitäisi vinkata Japanista suomalaisille maakaapelointifirmalle, sen verran tiuhaan päiden yläpuolella risteilee kaapelia ja johtoja, mikä nyt ei varsinaisesti kaunista katukuvaa sekään.

Tokio ja muut japanilaiset suurkaupungit ovatkin minusta upeimmillaan yöllä. Sikinsokin olevat sähköjohdot ja izakayaoiden seinänvierustoille kasatut pullokorit peittyvät pimeässä, ja jäljelle jää vain paperilyhtyrivien valot ja ravintoloiden ikkunoista loistava kajo. Siistiä Japanissa on aina. Kadut ovat puhtaat, ei roskia tai tupakantumppeja missään.

Kolikon toinen puoli on se, että keskellä karuintakin betoniviidakkoa voi olla upea puisto. Kävelet rauhassa uneliaan lähiön läpi ja BAM! Yhtäkkiä oletkin mitä upeimman temppelin portilla. Temppelialueella on rauhallista, vain sen lukuisat kissa-asukkaat tassuttavat ympäriinsä. Usein nekin nuokkuvat omassa rauhassaan. Karppien punaiset kyljet välähtelevät hyvin hoidetun puutarhan lammessa. Näkee usein, kuinka japanilainen poikkeaa temppeliin sisään, kumartaa Buddhalle tai ostaa hyvän onnen amuletin ja jatkaa sitten matkaansa. Pyhään paikkaan saa tulla muulloinkin, kun jouluna ja serkun häihin.

Japanista saa helposti kuvan, että pilvenpiirtäjiä ja ihmismassoja on kaikkialla. Maaseutu on kuitenkin yhtä vihreää, aukeaa ja matalaa kuin meilläkin. Maaseudulla näkee usein talojen pihoilla isojakin kasvimaita, omat viljelmät ovat selvästi suosittuja. Temppeleitä ja shintolaisia torii-portteja tulee vastaan meikäläisittäin omituisissa paikoissa, vaikkapa kahden yksityisasunnon väliin rakennettuna.

En kutsuisi Japania kauniiksi. Mielenkiintoiseksi ja aivoja stimuloivaksi ehdottomasti, sillä kaikkialla tuntuu olevan jotain nähtävää, katsoi sitten sivuilleen, jalkoihinsa tai taivaalle. Katukuva on kiva sekoitus perinteitä ja tulevaisuutta, mangaa ja haikuja.

Written by riitta

16.3.2020 at 13:30

Kategoria(t): Matkat

Tagged with ,

TOP 3 nude-huulipunaa

with 4 comments

Jutussa käsitellään osittain pr-näytteenä saatuja tuotteita.

Vaihtelen noin 50–50 kahden meikkilookin välillä: meikkaamattomat silmät ja kirkkaanvärinen huulipuna tai tummat silmät ja nude-huulipuna. Jälkimmäisen valinnassa kannattaa olla tarkkana, ettei vaalea väri vie kaikkea eloa kasvoilta.

On tärkeä löytää oman ihon sävylle sopiva nude-puna. Jos huulimeikin sävy on liian tumma, näytät helposti todellista kalpeammalta ja väsyneeltä. Jos taas puna on liian vaalea, huulet näyttävän katoavan ihon lomaan, mikä näyttää elottomalta mallinukke-lookilta. Kannattaa myös selvittää, onko oma ihonsävy kylmä vai lämmin, ja valita huulipuna sen mukaan: kurkkaa ranteen sisäpuolen verisuonia. Jos ne ovat selvästi sinisiä, ihonsävysi on kylmä. Jos suonet näyttävät vihreiltä, ihonsävysi on lämmin. Jos, kuten minulla, suonesi ovat oikeastaan sinivihreät, on ihonsävysi neutraali.

Muista myös aurinkopuuterin ja poskipunan taika! Ihoa voi kevyesti lämmittää tai vastaavasti raikastaa, jolloin sopivan nude-huulipunan voi valita huolettomammin.

Kuvassa näkyy kolme tällä hetkellä eniten käyttämääni nude-punaa. Labellon ja Joe Blascon tuotteet olen saanut, Labellon tuoreimpana. Sen, kuten aiemmin testaamieni kirkkaampien värien, pigmenttisyys on hämmentävän korkea huulivoiteelle.

Charlotte Tilburyn ”Bitch Perfect” -sävyssä on hiven persikkaa, joten se antaa kivasti lämpöä kasvoille. Hinta 30 euroa Net-à-Porterissa.

Giorgio Armanin Rouge d’Armani Lipstick ”Nuda” on täydellinen vastapari iltamenoihin meikatuille sumusilmille. Se on todella nude-puna ilman vaaleanpunaista tai persikkaista alavirettä. Hinta on noin 35 euroa, riippuen kaupasta.

Labellon Rosy Nude Crayon Lipstick -huulivoide sisältää – etenkin hintaansa nähden – paljon pigmenttejä (Stockmannilla 5 euroa). Hoitavuus on tietenkin ykkönen, mutta kyllä tällä saa huulet selvästi huolitellun näköiseksi. Tämä sävy on kolmikosta sopivin arkeen maltillisemmin meikattujen silmien kanssa.

+ Bonuksena mainitsen Joe Blascon huulikiillon, jota käytän yksinään (harvemmin tosin, pidän paljon enemmän huulipunista) tai nude-punan päälle levitettynä. Lip Glazz -kiillon Party-sävyn kaunis kermainen koostumus pysyy nättinä pitkään. Normaalihinta 29 euroa suomalaisen maahantuojan verkkokaupassa, jossa näyttäisi olevan -20 % alennus kaikista huulimeikeistä sunnuntaihin 15.3. asti.

Kuukauden parhaat: maaliskuu

with 6 comments

Ne ovat täällä taas, nopeat palat hyvistä tuotteista ja tunteista! Edellisen voi lukea täältä.

Tässä kuussa muun muassa vinkki punoittaville kasvoille sekä keväisen pesänraivausvimman valtaan joutuneille. Voi olla toki kerralla molemmat, kuten allekirjoittaneella.

Paras herkku

En voi sietää salmiakkia, ja lakunkin kanssa on vähän niin ja näin. Pandan Choco & Lakrits -sarjaan kuuluvat Salty Caramel -pallerot ovat silti parasta, mitä karkkihyllystä tällä hetkellä löytyy. Salmiakkiytimen ympärillä on suolakinuskilla maustettua valkosuklaata. Kaiken yllä on himmeä lakupuuterointi. Hyvänä kakkosena tulevat nuo valkoiset pallerot, joissa on valkosuklaata ja raikasta passionhedelmää. En itse asiassa tiedä, voiko näitä kutsua karkiksi, kuulat menevät nimittäin ennemmin konvehtien kanssa samaan rasiaan. Voisin halata näistä vastannutta tuotekehittäjää!

Paras palvelu

Minulla on vaikea joskus motivoitua hoitamaan asia, jos sen eteen joutuu näkemään ylen määrin vaivaa. Alakerrassamme asuu (tai siis asui, nyt ne ovat poissa) paljonkin kaatopaikalle kuuluvaa kamaa (mm. vanha sängynrotisko), jonka kuljettaminen Sortti-asemalle vaatii a) pakettiauton ja b) arkivapaan (Siis kuka morlokki on keksinyt, että kaatopaikka ei ole auki silloin, kun ihmisillä olisi aikaa käydä siellä?).

Nouto-Sortti tulee onneksi kirjaimellisesti apuun! Netistä voi tilata noudon haluamilleen tavaroille. Sivu laskee hinnan sitä mukaa, kun lisäät tavaroita, ja kertoo, milloin kyseiselle määrälle olisi noutopalvelu saatavilla. Nerokasta. Kannatan muutenkin lämpimästi kaikkia nettipohjaisia ajanvarauksia, sekä palveluiden hankkimista omaa elämää helpottamaan. Maksoimme 90 euroa siitä, että kotipihasta noudettiin parisänky (runko ja patjat), kaksi baarijakkaraa, astianpesukone ja kaksi valaisinta. Ei ollenkaan kehno hinta mielestäni säästyneestä vaivasta!

Paras fiilis

On lihaskipu treenin jälkeen! Joulu-tammikuu meni liikunnan osalta leppeissä merkeissä, kävin lähinnä kävelemässä ja kevyemmillä joogatunneilla. Helmikuun alusta kroppa kaipasi rähinää, joten olen juossut portaita ja palannut fyysisemmälle lempijoogatunnilleni. Lihasten kipeytyminen ei tietenkään ole itseisarvo eikä tarkoitus, mutta salaa rakastan, kun joutuu ähisemään portaita laskeutuessa… Joskus on hyvä tietää tehneensä.

Paras kosmetiikkatuote

Korealaisen Erborianin kasvojen punaisuutta tasoittava CC Red Correct -voide on ensimmäinen vihreää pigmenttiä sisältävä sävyvoide, joka oikeasti taittaa punaisuutta. Vihreitä voiteita on muillakin brändeillä, mutta vasta Erborianin kanssa sain näkyviä tuloksia. Jos on oikein hyvä ihopäivä, enkä ole menossa ruokakauppaa ihmeemmin ihmisten ilmoille, levitän vain tätä.

Erborian myy ainakin Stockmannilla erikokoisia pakkauksia tuotteistaan (BB-voide on netissä kovastikin hypetetty), eli voi ostaa kokeiluun ensin pienemmän tuubin. Tälle peukku!

Written by riitta

3.3.2020 at 07:24

Kantapään kautta

with 4 comments

Äiti opetti minut lapsena kutomaan, taisin olla 9 tai 10. Siitä asti olen lähes jatkuvasti pitänyt jotain keskeneräistä työtä puikoilla, puseroista torkkupeittoihin. Yhdessä asiassa en vaan millään onnistunut, nimittäin villasukissa. Mutta nyt!

Kyse ei siis ollut siitä, etten osaisi kutoa. Enkä arastellut ohjeiden tulkitsemista tai edes mahdottomaksi mainostettua kantapäätä. En vaan saanut rytmistä kiinni, kun kudotaan viidellä puikolla. Sormeni eivät löytäneet hyvää asentoa puikkojen lomassa, ja puolet silmukoista tuppasi aina luiskahtamaan puikolta, kun en ollut tarkkana. Turhautuminen kasvoi aina lopulta niin suureksi, että nakkasin sukantekeleen mäkeen.

Minulle on tärkeää, että kutominen on melkein intuitiivista. Rakastan pitsineuleita, sillä niiden kuvioita tarvitsee seurata vain pari kierrosta ohjeesta. Neulemalli kertoo jatkossa, minkälainen silmukka tulee seuraavaksi. Työ etenee kuin itsestään, ja samalla voi katsoa telkkaria tai keskittyä ajatuksiinsa. En päässyt koskaan sukkien kalistelussa flow-tasolle, vaan se oli raivostuttavaa hikistä nyhjäämistä.

Luovuttamisesta huolimatta en päässyt yli siitä, että olisin kovasti halunnut osata. Porukoiden huikeat aikaansaannokset esimerkiksi Instagramissa olivat jatkuvana piikkinä lihassa, samoin neulelehtien kauniit ohjeet (tuntui typerältä ostaa lehteä, jonka ohjeista osa meni aina sivu suun). Päätin viime vuoden lopussa, että nyt muuten joko opettelen ne halvatun sukat, tai sitten vaikenen seurakunnassa.

Ostin alkajaisiksi bambupuikot, silmukat pysyvät niillä paremmin, kuin liukkailla metallipuikoilla. Luin kirjalliset ohjeet Novitan sivuilta, ja katsoin videot. Kohta kohdalta ensimmäinen sukka valmistui, jopa yllättävän kivuttomasti! Viimeisen silmukan jälkeen minulla oli tosin hervottoman, Hagridinkokoinen sukka valmiina, mutta virheetön sellainen! Olin nyt sinumpi puikkojen kanssa.

Kun olin voittanut ensimmäisen haasteen, halusin onnistumisen hybriksessä tietenkin heti kutoa sirot, jalkaterää muotoilevat sukat. Tein jälleen Novitan ohjeilla, mutta ohuemmasta langasta. Ja epäonnistuin surkeasti. Noudatin ohjeita, mutta sukasta tuli yhä vaan mallia räpylä. Purin vuoronperään hammasta ja silmukoita. Lopulta, neljännellä yrittämällä löysin oikean silmukkamäärän ja sain ensimmäisen sukkaparini valmiiksi. Ne ovat niin hienot, että niitä ei tulla koskaan käyttämään, vaan ne kehystetään ja säilytetään jälkipolville. Ei vaineskaan, käyttöesineiksihän ne on tehty. Seuraavat sukat ovat jo melkein valmiit, nekin perusmalliset. Seuraavaksi aion ostaa erityisen kaunista sukkalankaa ja yrittää (maltillista) pitsineuletta. Olen niin ankaran neuloosin vallassa, että sukat kulkevat työmatkoillekin mukaan.

Written by riitta

25.2.2020 at 15:13

Kategoria(t): Käsityöt

Tagged with ,

%d bloggaajaa tykkää tästä: