masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Ravintolavinkki Kuopioon: Urban

leave a comment »

Järjestin miehelle ­synttäriyllätysreissun Kuopioon viime viikonloppuna. Yövyimme viikko sitten avatussa Lapland Hotelsissa ja illastimme ravintola Urbanissa.

Urban on lounas- ja tilausravintola, joka kuitenkin järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti iltakattauksia, jotka ovat ravintolan omien sanojen mukaan ”sokkotreffejä ruoan kanssa”. Näillä treffeillä nautitaan viiden ruokalajin yllätysmenusta, ja ruoat valmistetaan vain kyseisen kuun menuiltaan teeman tai raaka-ainesesongin mukaan.

Illallisen perusteella suosittelen Urbania lämpimästi: raaka-aineet maistuvat ihan itseltään, mutta vielä paremmilta ja tarjoilu oli huippusujuvaa. Saimme alkupaloiksi kalaa cevichena, väliruoaksi jumalaista orzo-pastaa, pääruoaksi lihaa ja perunaa kolmella tavalla (kuvassa) ja jälkkäriksi ensin juustoannoksen ja sitten vielä makeaa. Seuraamme liittynyt paikallinen ystävämme otti viinipaketin, mutta viinejä ja kuplivia saa tietenkin laseittain.

Aivan Kuopion torin kieppeillä sijaitsevan ravintolan sisustus on rauhallinen, muttei tylsä. Tykästyin etenkin ovensuuta kiertävään maalaukseen.

Täytyy myös antaa huippupisteet sille, että vaikka kyse oli ravintolalle erityisillasta, niin me asiakkaat ja ruoka olimme pääosassa – eikä toisinpäin, niin kuin valitettavan usein nykyään. Palvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, viiniä kaatamaan tullut tarjoilija malttoi odottaa puheenvuoroa.

PS: Lapland Hotel oli sekin oikein kiva, sisutus oli ehtaa turisti-Lappia porontaljoineen ja -sarvineen.

PPS: Miten valtavan ihanaa oli kävellä leppeässä kesäillassa, melkein valoisassa hotellille!

Written by riitta

12.6.2019 at 06:14

Uusvanha postaus: Maailman pohjoisin viinitila eli Blaxsta Vingård Södermanlandissa

leave a comment »

Kesälomat lähenevät ja moni tekee varmasti jo täyttä päätä suunnitelmia vapaapäivien varalle. Nostan vanhan tekstin esiin, jos jotakuta kiinnostaa esimerkiksi autoilla Ruotsissa. Blaxsta Vingård Södermanlandissa sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Juttu on alunperin julkaistu heinäkuussa 2013.

Palasimme tänään Ruotsin ja Tanskan turneelta. Yksi mahtavimmista kokemuksista oli vierailu Tukholman eteläpuolella sijaitsevalla Blaxsta Vingård -viinitilalla.

blaxsta_annos1

Paikka on suorastaan kliseisen idyllinen: punainen tupa, perunamaan sijaan viiniköynnöksiä, omenapuita, ankkalauma ja horisontissa siintävä järvi. Ulkoterassin siroilta kalusteilta voi kaupunkihiiri hämmästellä lehmien laiduntamista ja kuunnella kahden kukon kiivasta kilpakieuntaa. Söimme tilalla toimivassa Royal Black –ravintolassa kevyen lounaan, kyytipoikana luonnollisesti talon omia viinejä ja jääviinejä.

blaxsta_ravintola

blaxsta_ankat

blaxsta_omppu1

”Jos se toimii Kanadassa, toimii se myös Ruotsissa”

Viinimestari ja ravintolan kokki Göran Amnegård asui pitkään Kanadassa, opiskellen mm. Royal Canadian Culinaire Art –instituutissa. Niiltä ajoilta jäi kytemään ajatus omasta viinitilasta Ruotsissa. Göran tuli lounaan jälkeen jututtamaan meitä, ja kertoi tuumanneensa Kanadan ja Ruotsin ilmastojen olevan niin samanlaisia, että viinin tekeminen on pakko olla mahdollista myös naapurissamme. Kylmillä talvilla on hyvät puolensakin: ne nimittäin desinfioivat viiniköynnökset ja pitävät pöpöt kurissa.

Kysyin Göranilta, milloin nettisivuillaan mainostamansa kuohuviinit on tarkoitus ottaa teon alle. Hän kertoi silloin olleensa muutama viikko takaperin tuomaroimassa kuohuviinejä kansainvälisessä kilpailussa, ja tajunneensa silloin, että häneltä puuttuu vain noin 200 vuoden kokemus ja tieto, joten Blaxsta-kuplia joudutaan odottamaan tovi…

Blaxsta Vingårdin erikoisuus (ja eniten palkintoja niittänyt tuoteperhe) ovat jääviinit. Ne valmistetaan Vidal-lajikkeesta, jota myös Kanadassa viljellään paljon. Maistoin Vidal Ice Wine 2009:ää jälkiruokamustikkapiirakkani kanssa, aivan ihanaa! Samoin Chardonnay oli oikein mainion hapokas, Merlot ei niinkään sykähdyttänyt. Blaxstassa tehdään viinejä myös omenoista, päärynöistä ja ruusunmarjoista.

blaxsta_piirakka1

Lue lisää viinitilan nettisivuilta

Ajo-ohjeet: matkaa Tukholmasta on noin 140 kilometriä, mikä taittuu parissa tunnissa. Navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Blacksta kyrka, Flen. Kirkko ja viinitilat sijaitsevat aivan vierekkäin.

Written by riitta

13.5.2019 at 08:40

Uuden opettelua: hapanjuurileivonta

with 2 comments

Pidän itseäni hyvänä ja itsevarmana kotikokkina. Leivontaan sen sijaan suhtaudun pelolla, se on jotain voodoon ja numerologian välimaastossa sijaitsevaa mustaa hyhmää.

patonki, hapanjuuri, hapanjuurileivonta

Patonkipellit auttavat leipien muotoilussa.

Ruoanlaitto, ihan jo ruokaostosten teosta aterian valmistumiseen, on minusta ihanaa. Fiilistelen kauniita vihanneksia (kiiltävän mustat munakoisot, napakat purjonvarret ja heirloom-tomaatit ovat suosikkejani) ja joskus jopa ostoskasseja: tietää, että tulee hyvää, kun sieltä pilkottaa tiskiltä valitut lihat tai kalat, tuuheita yrttipuskia ja multaiset perunat.

Ironista kyllä tuore leipä on lähes parasta, mitä tiedän. Osittain siksi haluan opetella myös leipomaan. En tiedä, tulenko koskaan pitämään siitä yhtä paljon, kuin ruoanlaitosta, mutta yritän. Leipominen on kuitenkin loppujen lopuksi helppoa, mutta vaatii aikaa. Eikä voi haukkua kovin kalliiksi harrastukseksi, kun tarvitaan vain vettä, jauhoja ja suolaa.

Ensimmäinen erä hapanjuuren kanssa

Ihana kollega antoi jo tovi sitten minulle Diiva-juuren ja vinkin liittyä Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmään. Luin ryhmän keskusteluita ja netin ohjeita – en tullut hullua hurskaammaksi – päätin vain antaa mennä. Jos juuri kuolisi, tunnustaisin kollegalle ja aloittaisin alusta. Samoin, jos ensimmäinen kokeilu menisi pieleen.

HUOM! Jos sinulla ei ole vielä juurta, kurkkaa ohje täältä.

Sen verran päätin turvata selustaa, että käytin tuttua patonkiohjetta, jonka olen löytänyt Eisenmanin siskosten upeasta ”Från grunden” -keittokirjasta. Tämän kirjan kun lukee, niin haluaa vaan olla kotona ja säilöä, kirnuta voita, tehdä omat makkaransa ja fetansa, keittää ketsupit ja sinapit ja relissit – ja tietenkin leipoa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään hiivaa, jonka siis korvasin hapanjuurella.

Otin emojuuresta ensimmäisenä päivänä 40 grammaa juurta, johon sekoitin 40 g luomuvehnäjauhoja ja 40 g vettä. Annoin kuplia seuraavaan päivään keittiön pöydällä kannen alla. Toistin tempun seuraavan päivän aamuna, ja illalla laitoin esitaikinan alulle sekoittamalla:

  • 1 dl hapanjuurta
  • 2,5 dl luomuvehnäjauhoja
  • 1,5 dl ruisjauhoja
  • 3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Seisotetaan huoneenlämmössä kannen alla vuorokausi.

Leivontapäivän aamuna taikinaan lisätään:

  • 4,5 dl kädenlämpöistä vettä
  • 12 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 rkl suolaa

Vaivasin taikinaa koneella 10 minuuttia ja annoin kohota liinan alla 2 tuntia.

Jaoin taikinan neljään palaan. Taputtelin jokaisen palan noin suorakaiteen muotoon, ja viikkasin ne kerran jokaiselta sivulta ja jätin kohoamaan tunniksi. Toistin viikkauksen ja annoin levätä vielä puoli tuntia. Muotoilin sen jälkeen patongit jotakuinkin pötköiksi ja nostin patonkipelleille. Taikina sai levätä vielä kerran, kunnes uuni lämpeni 275 asteeseen. Viilsin leipien pintaan yhden pitkittäisen viillon kärjestä kärkeen, ja nostin leivät uuniin, viskasin mukillisen vettä uunin alaosaan (ei siis leipien päälle) ja laskin lämmön heti 250 asteeseen, jossa ne saavat paistua 15 minuuttia. Uunin lämpötila lasketaan sitten 200 asteeseen, ja paistetaan leipiä vielä toiset 15 minuuttia.

Written by riitta

8.4.2019 at 10:42

Kategoria(t): Ruoka

Tagged with , , ,

Kuukauden parhaita: maaliskuu

with 8 comments

Jutussa mainitut huulivoiteet on saatu medianäytteenä.

Tästä on tullut minulle sellainen hyvän mielen kirjoitussarja. Hauskoja kohtaamisia ja tarinoita sekä hyviä oivalluksia on kiva kirjata ylös myös itselle.

Labello

Ja sitä hyvää mieltä tarvitaan roppakaupalla – en varsinaisesti huutanut hurraata, kun näin aamulla tuoreen lumipeitteen pihalla ja auton päällä. Olen tänä talvena tehnyt kovasti töitä sen eteen, että arvostaisin tätäkin vuodenaikaa. Syönyt rutkasti D-vitamiinia, juossut räntäsateessa ja tuuppinut itseni työpäivän jälkeen joogaan ja kiinnittänyt huomiota mukavaan, säänmukaiseen pukeutumiseen. Olen suosiolla rajoittanut elinpiirini sohvaan, ja tuonut sen ympärille kirjapinot ja neuleprojektit. Yrittänyt hyväksyä sen, että tämä nyt on tällainen aika. On pimeää ja kylmää, ja liikkuminen on hankalaa, mutta kohta eletään erilaista elämää. Usko on juuri nyt koetuksella – niin kuin joka vuosi. Tässä vaiheessa vuotta sitä ajattelee ansainneensa palkinnon valon ja auringon muodossa, kun on kestänyt niin hienosti tähän asti. Tiedetään, kuulostan viisivuotiaalta, joka haluaa tarran tauluunsa, kun söi parsakaalit mukisematta.

Paras kohtaaminen

Tämä ei oikeastaan ole minun kohtaamiseni, vaan kollegan (kiitos Aino tarinan jakamisesta!), mutta niin ihana, että se on pakko kertoa teillekin. Kollegan naapurissa asuu pieni tyttö, joka kutsui voikukista irtoavia, ilmassa pyörteileviä haivenia hänestä irtoavaksi taikapölyksi – hurmaava ajatus! Tästä lähtien aion sanoa vieraille, että meillä pöllyävät villakoirat ovat vain minusta irtoavaa taikaa, ei suinkaan pölyä.

Paras ostos

Kokkaaminen on hyvin pitkälle välineurheilua: parhaat mahdolliset raaka-aineet, tarpeeksi preppausastioita (se, ken on koskaan kokeillut sekoittaa salaattia liian pienessä astiassa tietää tämän), isot leikkuulaudat ja terävät veitset ovat jokaisen kotikokinkin perusvälineistöä. Häälahjaksi saatu veitsisettimme on ollut ahkerassa käytössä, ja etenkin isoin veitsi on tiensä päässä. Hommasin tilalle pidempään himoitsemani Fiskars Norden -sarjan kokkiveitsen, ihan huippu! Puinen kahva istuu käteen topakasti, ja etusormella ja peukalolla on helppo pitää kiinni hamaran kahvanpuoleisesta päästä. Plus että veitsi on niin kaunis!

Paras oivallus keittiössä

Maizena – miksen ole tätä aiemmin hyödyntänyt yhtä ahkerasti! Saan nyt ruokiin viimeistellyn vivahteen erilaisilla kastikkeilla. Kaikki lähti kuivakaappini pannuprojektista, Maizena-pakkaus ei nimittäin sekään ole ihan uudemmasta päästä ostoksia… Lisäkimmoketta maissitärkkelyksen hyödyntämiseen tuli Souschefin köksänläksystä, jossa piti suurustaa jotain ja raportoida siitä.

Paras kosmetiikkalöytö

Rakastan huulipunia, käytän arkenakin kirkkaita värejä huulilla. Pigmenttisyys ja huulipunan tuntu huulilla ovat minulle kaikkein tärkeimmät kriteerit hyvää punaa valitessa. Väriä pitää tulla puikosta riittävästi kerralla, enkä voi sietää kuivattavia, mattapintaisia (trendi)punia. Labellon uudet värikkäät huulivoiteet löivät ällikällä pigmenttisyydellään, nämä menevät ihan ”oikeasta” huulipunasta. Lisäksi ne tuntuvat huulilla hoitavilta ja pehmeiltä. Värejä on neljä: Rosy Nude, Coral Crush, Poppy Red ja Black Cherry (kaksi jälkimmäistä kuvassa). Huulivoiteen saa noin seitsemällä eurolla marketeista ja tavarataloista. Ainoa miinus on korkki, se irtoaa helposti. Ei siis kannata nakata huulivoidetta ihan miten sattuu käsilaukkuun.

Written by riitta

5.3.2019 at 10:58

Kuukauden parhaita: tammikuu

with 8 comments

Taas on kerääntynyt pieniä sattumuksia ja löytöjä, jotka haluan jakaa kanssanne. Otsikosta huolimatta en lupaa (lähinnä itselleni), että teen tästä kuukausittaisen juttusarjan (koska unohdan sen viimeistään huhtikuussa), mutta lupaan tehdä säännöllisesti kuitenkin! Edellisen raporttini voit lukea täältä.

ruusukaalisalaatti, Tara Westover, lukuvinkki, sukkahousuniksi, sininen hetki

Kuva on otettu lenkkipolun varrelta, sielläkin olen viime viikkoina viihtynyt. Lähetän lämpimiä ajatuksia sille, joka ensimmäisenä keksi nastoittaa lenkkarit, en enää tulisi toimeen ilman. Uudet Sarvani pesevät mielestäni kivikovat Icebugit mennen tullen. Joku voisi kyllä vielä suunnitella kauniita nastakorkosaappaita…

Paras kohtaaminen

Uusi täysmittainen Tibin teddyturkkini on ollut aivan napakymppi viime aikojen kylmyydessä. Se on lämmin, silkkinen ja sen kanssa voi huoletta käyttää myös hameita ja mekkoja, pakkasesta huolimatta. Palasin se ylläni viime viikolla asiakastapaamisesta, ja olin jo melkein ehtinyt Helsingin päässä junaan saakka, kun vanhempi herrahenkilö koputti olkapäähän ja sanoin naama naurussa: ”Sun häntä laahaa maassa!” Eli siis vyö oli luiskahtanut toisesta lenkistä, ja roikkui maassa. Olisitte nähneen miehen ilmeen, hän oli niin onnellinen omasta sutkautuksestaan..! 😀 Kieltämättä näytän takissa yli-ikäiseltä ewokilta.

Paras niksi

Hameasuista puheenollen: paras niksi sukkahousujen varjelemiseen repeämisiltä on pukea ohuet, esimerkiksi nilkkapituiset sukat sukkahousujen alle. Kynnet ja karkeat kantapäät eivät pääse rikkomaan sukkahousujen arkaa pintaa – superohuet sukkahousut kannattaa suojata pukemalla vielä toiset sukat sukkahousujen päälle, niin ne eivät hankaa kenkien pohjiin. Nerokasta.

Paras reseptibongaus

Eeva Kolun raikas, C-vitamiinia pursuava ruusukaalisalaatti on todella hyvää! Uskallan väittää, että toimii jopa sellaisen suussa, joka ei niin kypsennetyistä ruusukaaleista pidä. Muokkasin Eevan reseptiä vähentämällä sitruunan määrää puoleen ja jättämällä mantelit kokonaan pois allergian vuoksi.

Paras lukukokemus

Tara Westoverin “Education” on omaelämäkerrallinen kertomus Idahossa maailmanloppua odottavassa, vakaumuksellisessa mormoniperheessä kasvavasta tytöstä. Matka käy aina kotikoulusta Cambridgen tohtorikoulutusohjelmasta valmistumiseen. Paikoin raaka, paikoin surullinen, mutta aina eteenpäin menevä tarina piti otteessaan ne pari päivää, mitä kirjaa ahmin.

Päivitystä pannuprojektiin

with 8 comments

Kirjoitin viime elokuussa kuivakaappini paikoilleen jämähtäneestä tilanteesta, ja nyt on (väli)raportin aika.

Risottopurkki on poissa, vaahterasiirappipullot ovat vähentyneet kahdesta yhteen, mutta linsseihin en ole koskenutkaan. Pakastin on kertaalleen tyhjentynyt ja täyttynyt, eli sen osalta olen päässyt hyvään rytmiin. Olen myös merkittävästi parempi kaivelemaan keittiön kaikista kaapeista pussukat ja nyssykät käyttöön, ja erityisen iloinen olen maustepurkkien ahkerammasta käytöstä. Nostin linssipussin uudestaan framille, ja sille kaveriksi tahinipurkin.

Edinburgh, Loch Ness

Vaikka linssipussi jumittaa yhä hyllyllä, olen tyytyväinen ennen kaikkea pannuprojektin aikaansaamaan henkiseen muutokseen. Olen paremmin kartalla ruokavarastojen tilanteesta, ja pidän myös itselleni parempaa kuria niiden kuluttamisen suhteen – uutta ei saa ostaa, ennen kuin vanhat on käytetty (tai niitä on ainakin vähennetty merkittävästi). Kotona syödyn lounaspasta-aterian kannalta on sitä paitsi aivan sama, onko pasta penneä vai makaronia, minun ei tarvitse varastoida Barillan koko sortimenttia.

Varastot kuin hamsterin posket

Kuivakaapin järjestelmällisempi käyttö on saanut minut tarkastelemaan käytöstäni myös muiden käyttöesineiden suhteen. En ole pihi, mutta olen ehta hamsteri, jonka on joskus vaikea ottaa kauniita asioita käyttöön. Säästelen kivoja juttuja ”sitku”-mentaliteetilla, mikä on hölmöä. Esimerkki: sain siskolta nätin tuoksukynttilän, jota en millään olisi raaskinut alkaa polttaa. Kauniin valkea kynttilä odotti jotain (Jeesuksen toista tulemista? Kuningatarta teelle?), mitä en osannut selittää. Yhtenä iltana annoin vihdoin itselleni luvan uskoa, että sisko oli ostanut kynttilän käytettäväksi, ei hillottavaksi. Kynttilä on ilahduttanut monena pimeänä iltana.

Edinburgh, Loch Ness

Kun homma on lähtenyt keittiön puolella näin hyvin käyntiin, olen ulottanut uuden filosofiani myös kosmetiikkavarastoihini. En välttämättä osta uutta tyhjentyneen purkin tilalle, vaan katson ensin, löydänkö varastokaapistani sopivan tuotteen tilalle. Tällä konstilla olen löytänyt uusia hyviä tuotteita, mutta myös huteja, joista otan opiksi. En esimerkiksi uskalla parin allergiakohtauksen jälkeen enää testata luonnonkosmetiikkabrändejä – ainakaan nyt näin talvella, kun iho on joka tapauksessa koetuksella.

Omien varastojen systemaattisen läpikäynnin lisäksi olen huomannut, että tavaroiden sijainnilla on suuri merkitys arjessa. Pidän nykyään vartalovoidetta makuuhuoneessa, missä pukeudun. Suihkun jälkeen kosteassa kylpyhuoneessa voiteen käyttö vielä nahkealle iholle osoittautui ylivoimaiseksi, mutta makuuhuoneeseen tallustettuani ja ihon kuivuttua ajatus tuntuu jo paremmalta. Samoin korurasian säilyttäminen makuuhuoneessa pitää korut paremmassa käyttökierrossa.

(Kuvat ovat viime vuotiselta Edinburghin-matkaltamme. Koristeellinen katto on juna-asemalta, maisemakuvat matkalta Loch Nessille.)

Edinburgh, Loch Ness

Written by riitta

18.1.2019 at 10:19

Jenkkityyliset valkosuklaakeksit

with 2 comments

Rakastan Subwayn ihanan sitkoisia valkosuklaa-macademiapähkinä-keksejä – onneksi niitä on helppo tehdä kotonakin. Kuvassa on kaksi keksiä, koska yksi ei riitä mihinkään. Eikä kyllä kaksikaan.

valkosuklaakeksi, valkosuklaacookie

Olen ehdottomasti enemmän ruoanlaittaja kuin leipuri, tarkkuus ja rajoittavat ohjeet sopivat kovin heikosti luonteelleni… Ruokaa laittaessa voi sitä paitsi soveltaa ohjeita oman maun tai jääkaapin sisällön mukaan, leivonnassa pitää seurata reseptiä. Näiden valkosuklaakeksien kohdalla huithapeloluonteeni tekee poikkeuksen ja nauttii, kun saa monistettua joka kerta täydellisiä, reunoilta rapeita ja sisältä sitkeitä keksejä.

Teen taikinan rauhassa: nostan voin huoneenlämpöön tunniksi pehmenemään ja pilkon suklaan lähes pala kerrallaan. Taikina saa kiinteytyä jääkapissa tismalleen vaaditun puoli tuntia, minkä jälkeen punnitsen keittiövaa´an avulla 22 kertaa tasan 40 gramman painoista keksinalkua. 12 minuuttia uunissa – ei enempää eikä vähempää – ja lepuutus ritilällä tuottavat täydellisen lopputuloksen. Amazeballs.

Valkosuklaakeksit (22 kpl)

  • 170 g voita
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • ¼ tl suolaa
  • 250 g valkosuklaata

Nosta voi tunniksi huoneenlämpöön. Vaahdota sitten se sokerin kanssa vaaleaksi. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita.

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää taikinaan vähän kerrallaan.

Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja sekoita nekin taikinaan. Anna taikinan levätä puoli tuntia jääkaapissa.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Punnitse ja pyörittele taikinasta 40 g painoisia palloja ja nosta ne pellille. Jätä pallojen välille reilusti tilaa, keksit leviävät kypsyessään paljon.

Written by riitta

14.1.2019 at 14:32

%d bloggers like this: