masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Pieniä ekstroja viikon varrelta

with 14 comments

Päivät juoksevat ohi ennen kuin ehtii koronarokote sanoa, joten viikon alussa päätin dokumentoida pieniä arkisia ilonpilkahduksia. Niin että voisi myöhemmin katsoa, että ei se 2020 pelkkää piikkilangassa piehtarointia ollut.

Decided at the beginning of last week to document (and notice!) the little extra-special events or happenings during the days. On Monday I took my William Morris –patterned take away mug for a mid-day walk as the sun was finally shining. On Tuesday I had my favourite breakfast of vanilla yogurt, blueberries and granola. On Wednesday I got to see and hear my favourite yoga teacher, as she finally has her classes streamed! Thursday saw me relax during a mani-pedi – heaven! I rounded up the week by setting up some more Christmas ornaments. The little elf was made by my son in kindergarten. Needless to say it´s more precious to me than any of the other.

Maanantaina keitin minttuteetä take away -mukiin ja kävin päiväkävelyllä. Aurinko paistoi vihdoin viimein, joten pidin lenkin puolessavälissä paussin ja istuin naama aurinkoon kohotettuna. Järven pinnalla taisi olla talven ensimmäinen jäärite, joka muodosti kauniita kuvioita. Oli kylmä, aurinko valaisi muttei lämmittänyt. Onneksi oli lämmin pitkä toppatakki ja kuuma juoma mukana! Vartti tuossa laiturilla latasi akkuja tehokkaammin kuin yöunet, tai siltä ainakin tuntui.

Tiistaina satsasin tavallista enemmän aamiaiseen, olin ostanut rasian pensasmustikoitakin. Juustoportin vaniljajogurtti on suosikkini, ja sen sekaan laitoin mustikoiden lisäksi Paulunsin granolaa.

Keskiviikon kruunasi lempiopettajani livestriimattu tunti – en ole päässyt Katjan tunneille sitten maaliskuun! Yoga Nordic alkoi onneksi keväällä melko nopeasti tarjota live-tunteja ja online-tunteja, mutta Katjan bravuuria, 60 minuutin flow jooga -tuntia ei ollut valikoimissa – kunnes nyt! Löysin taas lapaluuni ja ojentajat, miten nautinnollista. Ensi viikon tunti on jo buukattuna.

Torstaina ajoin kynsi- ja jalkahoitoon. Hierontaa, kuorintaa, raspausta ja rasvausta ja lopuksi nätti väri kynsiin. Valitsin oranssiin vivahtavan punaisen, eli ei ihan vielä joulunpunaista. Ihan parasta itsensä hemmottelua, plus että askel tuntuu aina kevyemmältä, kun jalkapohjan kireydet saadaan pois.

Perjantaina ehdin laittaa vähän lisää joulukoristeita esille. Ripustin keittiön oven ylle nauhaan muutaman joulukuusenkoristeen, siirretään ne siitä sitten aikanaan kuusen oksille. Souschef on askarrellut tontun päiväkodissa ja tuon samettipintaisen pallon olemme ostaneet Harrodsin joulumaailmasta jokunen vuosi sitten. Itse asiassa meillä on paljon matkoilta ostettuja joulukoristeita, niiden haalimisesta on tullut vähän tapa matkoilla.

Mitä kivaa teille tapahtui (tai laitoitte tapahtumaan viime viikolla)? Rentouttavaa viikonloppua!

Written by riitta

12.12.2020 at 10:38

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with , ,

My favourite frivolities

with 14 comments

Kaikilla taitaa olla – vaikka kuinka yrittäisi kuluttaa vastuullisesti – heikkoja kohtia, joiden edessä on kaupan hyllyllä ajoittain voimaton. Tunnustan tässä julkisesti muutaman.

We probably all have certain things we just can´t resist buying, no matter how badly the conscientious shopper we´d like to be. Mine include cut flowers, anything by Hermès and those lint-free Shiseido cotton pads pictured. The machine for making carbonated water wasn´t cheap or necessary – but boy is it beautiful and much nicer than many other brands available. What are your favourite frivolities?

Ennen kuin mennään asiaan, tahdon merkittäväksi pöytäkirjaan, että olen viime vuosina onnistunut muuttamaan itseäni harkitsevaisemmaksi shoppaajaksi. Olen nykyään todella nirso esimerkiksi vaatteiden valmistusmateriaaleista ja -maasta. Myös hinta merkitsee: arvioin huolellisemmin tarvitsenko jonkin tuotteen, ja suoraan sanottuna kaapit ovat nykyään niin täynnä, että melkein kernaammin laitan rahani palveluihin.

Mutta sitten on poikkeuksia.

LEIKKOKUKAT

En osta kukkia ihan joka viikko, mutta ehkä joka kolmas viikko..? Pidän niistä hyvää huolta, vaihdan vedet ja leikkaan uudet imupinnat, niin saan kukat kestämään pidempään. Kuvassa näkyvät kerrostulppaanit olivat osa isompaa kimppua, joka kesti ensin sellaisenaan lähes viikon, sitten purin siitä lakastuneet jouluruusut pois ja jätin jäljelle pionimaisiksi avautuneet tulppaanit ja niiden tueksi pari tukevampaa vihreää oksaa. Ostan aina kun voin kimput oikeasta kukkakaupasta, markettiruusut eivät aja samaa asiaa. Kukkakauppaan astuminen on nimittäin osa elämystä ja kaikkien niiden ihanien tuoksujen ja värien ihailu. Pidän myös siitä, että ammattilainen sitoo kimppuni ja antaa hoito-ohjeita.

YLELLISYYSTUOTTEET, JOILLE LÖYTYY HALVEMPI JA AIVAN YHTÄ KÄYTTÖKELPOINEN VASTINE

Shiseidon pumpulilaput ovat tästä täydellinen esimerkki. Vanulappuja saa joka ruokakaupasta halvemmalla, mutta ostin nämä silti. Neliskanttiset, unelmanpehmeät ja nöyhtäämättömät laput ilahduttavat iltaisin meikinpoistossa. Turhat ja ihanat.

Osa kaksi ylellisyystuotteista on ruotsalaisen Aarken Carbonator-hiilihapotuskone. Useamman satasen säästäisi ostamalla muiden valmistajien tuotteen, mutta ne eivät yllä lähellekään Carbonatoria estetiikassa. Juon paljon vissyä ja kone saa seistä keittiön saarekkeella esillä. Ei siis ole ihan sama, miltä itse laite näyttää. Arkisilla, joka päivä käytössä olevilla asioilla on muutenkin minusta paljon väliä: kivat pyyhkeet kylppärissä, nätti lautanen makaronilaatikon alla tai tyylikäs lasipullo tiskiaineelle tiskialtaan reunalla tekevät arjesta kauniin. Olen juuri se henkilö, jolla on ruma muovinen voirasia piilotettuna posliinirasian sisään ja pumpulipuikot kuvioidussa pahvirasiassa.

MAHDOLLISUUS KOKOELMAN KARTUTTAMISEEN

Hermès on minulle brändinä sellainen, että pidän kaikesta, mitä he tuottavat (ja Chanel puolestaan se, jonka suosiota en kuolemaksenikaan ymmärrä). Yksi lempihajuvesistäni on heiltä, omistan tällä hetkellä kymmenkunta huivia, kellon ja muita koruja. Käytän huiveja useamman kerran viikossa, ja fiilistelen valehtelematta joka kerta niiden tuntua ja ulkonäköä. Hermès-liikkeissä asiointi on, aivan kuten kukkakauppojenkin kohdalla, tärkeä osa kokemusta. Tuoksut, nätit asetelmat, houkuttelevasti esiin laitetut korut, aavistuksen tavoittamattomiin hyllyille asetellut nahkalaukut ja sitten kaikki ne upeat värit huiveissa! Myyjä ottaa vitriinistä haluamasi huivin esiin ja sitoo sen kevyelle solmulle, jotta kuvion asettumisen näkee. Kun päätös on tehty ja raha vaihtanut omistajaa, saa kaiken nätisti pakattuna kaikkien tuntemaan oranssiin kartonkikassiin, jonne on yleensä laitettu kaupantekijäiseksi hajuvesinäytteitä.

PS: Hermès-laukku on tietenkin haaveissa, sitten joskus kun on riittävästi puskuria tilillä.

Written by riitta

5.12.2020 at 11:10

Laskeudutaan jouluun

with 8 comments

Hyvää ensimmäistä adventtia! Joko otitte joulukoristeet esiin?

Happy Advent Sunday! Are you already in full Christmas season mode? I am, for the first time in years. This crazy year´s silver lining is definitely the slower pace of life which means more time to prepare for Christmas slowly, day by day. I started decorating last week end with seasonal flowers and today I´m taking out a big part of our ornaments. I´ve also booked us theatre “tickets” to see A Christmas Carol via live streaming. I´m grateful not all Christmas activities have been cancelled!

Joulu on lempijuhlapyhäni, mutta viime vuosina en ole päässyt sen tunnelmaan kiinni. On pitkä työvuosi takana, pimeä vuodenaika vie viimeisetkin tuhkat pesästä ja vuodenaikaan kuuluva hauskanpito tuntuu velvollisuuksilta. Vietä pikkujouluja, osta lahjat, muista kortit. Joku vaatii jotain koko ajan, kaikkein kovaäänisimmin ääni oman pään sisällä. Jouluna pitää olla siistiä, pitää nähdä ihmisiä, pitää ideoida ja kokata näyttävä illallinen. En ole tätä sanonut kenellekään ääneen, mutta viime vuonna vain toivoin, että aaton ns. virallinen osuus olisi ohi ja saisin olla rauhassa. En muista mitä söimme tai mistä puhuimme illallisella. Sellainen ”puitteet kunnossa, mutta sydän ei mukana” ankea olo.

Tänä vuonna tuntuu pitkästä aikaa siltä, että joulu on muutakin kuin stressipesäke. Ostin viime viikonloppuna ensimmäiset joulukukat ja tein niistä ison asetelman olohuoneen sivupöydälle. Aamuisin tungen naamani kiinni hyasintteihin ja hengitän joulun kehoon. Ostin myös joulukalenterikynttilän, sellaista meillä ei ole ollutkaan muutamaan vuoteen. Ajattelin polttaa päiviä pois aina aamiaisella. Tänään, ensimmäisenä adventtina, otan joulukoristeet esiin ja laitan kodin jo todella jouluisen näköiseksi. Eilen siivottiin varta vasten tätä varten, lattioiden jynssääminen tuntui kerrankin hauskalta, kun sen teki joulutunnelman eteen. Ai niin, ostin myös liput Tampereen teatterin Saiturin joulu -näytelmän livestreamaukseen! Ihanaa, ettei joulutapahtumiin osallistumisen perinne ihan kokonaan jää pois. Teatteri järjestää kolme näytöstä, ja lippuja voi ostaa täältä.

Lahjoista en vielä tiedä, mutta mielessä muhii ideoita ruokalahjoista, Siskolle voisin tehdä äidin reseptillä pähkinäkakun, äidille voisin tehdä maksapateeta. Isälle vien palvelutaloon pähkinäsuklaata, ja hoitajille täytyy viedä vähintään konvehtirasia tai joulukahvia ja -teetä.

Ruokalahjoista ja joululahjoista puheen ollen: tältä sivustolta voi käydä ostamassa kerralla vaikka useamman helsinkiläisen ravintolan lahjakortteja lahjaksi. Itse ostan perheen yhteislahjaksi ensi vuodelle ravintolaelämyksiä yhteisiin suosikkipaikkoihin Vinkkeliin, Alexanderplatsiin ja Saslikiin, sekä muutamaan uuteen paikkaan.

Ulkona sataa juuri nyt lunta ja sekin on vaan ihanaa. Huomaatteko, millaisessa joulu-hybriksessä elän? 😀

Written by riitta

29.11.2020 at 10:59

Nopea illallinen: tuoretomaattipastakastike

with 10 comments

Sukkelasti valmistuvan pastan eri osat, kastike ja pastan keittäminen, ehtivä samassa ajassa valmiiksi. Täydellistä arki-iltoihin, etenkin silloin, kun sormet hamuavat ruoan kotiinkuljetusappia…

A good weekday dinner is simple and fast to make. I often make a fresh tomato pasta sauce with a hint of chili to keep it extra fresh! See below for the recipe in English.

Aivan aluksi täytyy alleviivata, että ruoan valmistumisaika perustuu pastan keittämiseen menevään aikaan, valitse siis sellainen pasta, jota pitää keittää vähintään 10 minuuttia. Kirsikkatomaattien lisäksi voi tietenkin käyttää tavallisia tomaatteja tai mitkä nyt kaupassa kypsemmiltä näyttävätkään. Chilin määrää voi vähentää, mutta laita edes ropsaus, pieni polte piristää kastiketta kivasti.

Kastike säilyy suht pitkään jääkaapissa, jos innostut tekemään tuplasatsin. Pastakastikkeen ohella sitä voi käyttää pizzassa.

TUORETOMAATTIPASTAKASTIKE NELJÄLLE:

  • 400 g spaghettia
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 2 rasiaa kirsikkatomaatteja
  • 1 punasipuli
  • 1 tuore chili
  • 1 iso valkosipulinkynsi
  • 1 tl sokeria
  • suolaa ja mustapippuria maustamiseen
  • puolikas puntti basilikaa, lehdet riivittyinä

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja samalla paistinpannuun öljy kuumenemaan. Huuhtele tomaatit ja halkaise ne, silppua punasipuli ja chili. Laita kaikki pannulle. Anna kypsyä ja muhia öljyssä hiljalleen, vähennä lämpöä tarvittaessa. Tavoitteena on saada aikaiseksi mukavan pehmeä mössö.

Laita pasta kypsymään kunhan vesi kiehuu. Muista lisätä reilusti suolaa keitinveteen!

Kun pastalla on enää noin pari minuuttia aikaa jäljellä, raasta valkosipuli kastikkeen sekaan ja mausta sokerilla, suolalla ja mustapippurilla.

Valuta pasta lävikössä ja kaada tarjoiluastiaan. Sekoita kastike joukkoon ja riivi lopuksi basilikan lehdet sekaan.

SLIGHTLY SPICY FRESH TOMATO PASTA SAUCE FOR 4

  • 400 g spaghetti
  • 500 g cherry tomatoes
  • 1 red onion
  • 0,5 dl olive oil
  • 1 fresh chili
  • 1 big clove of garlic
  • 1 tsp sugar
  • Salt and black pepper for seasoning
  • Half a bunch of basil, leaves picked

Put the water on to boil and start heating the oil in a frying pan. Rinse the tomatoes and halve them, then finely chop the red onion and chili. Add them to the pan. Allow to cook and mash together in the oil slowly, reduce the heat if necessary. The goal is to get a nice soft paste.

When the water boils, add a generous amount of salt and the pasta.

When the pasta has a couple of minutes left to cook, grate the garlic in the sauce and season the sauce with sugar, salt and black pepper.

Drain the pasta and pour into a serving dish. Stir in the sauce and finally add the basil leaves.

Written by riitta

23.11.2020 at 11:01

Mehevä appelsiinikakku

with 6 comments

Jouluntuoksuiseen appelsiinikakkuun tulee kaksi kokonaista appelsiinia kuorineen kaikkineen.

Tästä tulee mehevä ja makea, mutta silti raikas kakku. Ja siihen tosiaan laitetaan kaksi appelsiinia niin sanotusti nahkoineen päivineen, mikä oli minusta hauska ajatus.

Löysin ohjeen alun perin YouTubesta, ohje löytyy tekstinä täältä. Kuten lähes kaikki kakut, tämäkin on parhaimmillaan tekeydyttyään yön yli. Kakku olisi varmasti aivan omiaan vaikka Tapaninpäivän lounaan jälkiruokana.

PS: Jos tekisin kakun vain aikuisille, käyttäisin tomusokerikuorrutteen nesteenä Cointreau´ta…

English summary: This orange cake smells and tastes like Christmas! The recipe uses two whole oranges, peels and all which for some reason sounds great to me. The cake is wonderfully light but still succulent. I found the recipe here.

Ainekset kakkuun:

  • 225 g voita
  • 250 g sokeria
  • 3 kananmunaa
  • 2 kokonaista appelsiinia
  • 315 g vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • ¼ tl suolaa

Ainekset kuorrutukseen:

  • 185 g tomusokeria
  • 3-4 rkl appelsiinimehua

Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään. Laita uuni lämpenemään 165 asteeseen.

Lohko appelsiinit noin kuuteen lohkoon kukin, poista mahdolliset siemenet (ja mahdolliset kovat kannat). Aja lohkot tehosekoittimessa melko tasaiseksi mössöksi, joitain sattumia voi jäädä.

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi yleiskoneella tai käsivatkaimella. Sekoita joukkoon kananmunat yksitellen. Lisää sitten appelsiinimössö ja sekoita. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja sekoita nekin pienemmissä erissä muun taikinan joukkoon.

Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista uunissa noin 45–50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin valutat kuorrutteen kakun päälle.

Written by riitta

16.11.2020 at 09:54

Kategoria(t): Ruoka

Tagged with , ,

Kuukauden parhaat: marraskuu

with 6 comments

Marraskuun toinen tiistai on hyvä päivä julkaista kuukauden hyvät havainnot ja tuotteet! Edellisen listauksen voit lukea täältä.

Ennen kuin päästään päivän aiheeseen haluan hehkuttaa viime päivien säätä, miten ihania kuulaita ja aurinkoisia päiviä olemmekaan saaneet. Satunnaiset lonkeropäivätkään eivät haittaa, kun välissä on valoisampaa. Tätä jatkossakin, kiitos. (Muistelen kauhulla viime lotisevaa marraskuuta, jolloin taisin käyttää useammin kumppareita kuin talvikenkiä. Puistatus!)

Paras kosmetiikkatuote

Medik8:n silmänympärysvoide on superkosteuttava ja ravitseva voide kuiville silmänympäryksille. Silmät joutuvat kovalle koetukselle talvisin, ja nyt aivan erityisesti, kun tihrustetaan näyttöjä lähes koko työpäivän (ja vielä vapaallakin). Medik8-tuotteita saa useasta nettikaupasta, ainakin Skincitystä, Kicksin verkkokaupasta ja Yliopiston Apteekin verkkokaupasta. Sanovat tätä yöllä käytettäväksi tuotteeksi, minä käytän myös aamuisin.

Paras suoraveloitus

Ostin alun perin Storytelin kuukausitilauksen kunnellakseni äänikirjoja juoksulenkeillä. Sitten tajusin, että hetkonen, kirjojahan voi myös lukea sen kautta… Storytelin ansiosta olen saanut luettua enemmän suomeksi, niin kotimaisilta kirjailijoilta kuin käännöskirjallisuutta. Kindlelle (joka minulla siis myös on käytössä) ei käsittääkseni saa laisinkaan, tai ainakin hyvin vähän, suomenkielisiä kirjoja. Tämä on harmittanut, sillä toki lukisin mielelläni kotimaistakin tuotantoa. Enkä vähiten siksi, että työkseen kirjoittavan pitää mielestäni paitsi kirjoittaa paljon, myös lukea paljon.

Paras lukuvinkki

Sorry, nyt on pakko venyttää omia sääntöjäni, mutten osannut valita kahden välillä. Suon villi laulu (Delia Owens) ja Keskiyön kirjasto (Matt Haig) olivat molemmat hykerryttävä lukukokemus, kumpikin vähän eri syistä.

Suon villi laulu on jännä sekoitus romaania ja murhamysteeriä. Tarina sijoittuu Pohjois-Carolinan kosteikoille. Pienen kylän silmäätekevän perheen poika löytyy tapettuna, ja kyläläiset syyttävät ”ulkopuolista” eli jo pienestä tytöstä itsensä kasvattanutta köyhää Kyaa. Viis siitä, että hän on julkaissut kaikessa hiljaisuudessa uraauurtavia luontokirjoja suoalueen kasveista ja linnuista. Kya ei kuuluu joukkoon, koska tulee huonosta perheestä. En kerro juonipaljastusten pelossa lisää, vaan suosittelen lukemaan!

Keskiyön kirjastossa elämästään ja tekemistään valinnoista ahdistunut nuori nainen tekee itsemurhan, mutta päättyykin lopullisen pimeyden sijaan kirjastoon, jossa hänelle tarjoutuu tilaisuus kokea erilaisia elämiä, jos hän olisi tehnyt erilaisia valintoja. Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi jatkanut uimaharrastustaan? Tai mennyt naimisiin sen yhden poikaystävänsä kanssa? Hyvin kirjoitettu, ajatuksia synnyttävä tarina.

Paras nettikauppa

Me+Em onnistui väsyttämään minut Facebook-mainonnallaan viimein klikkaamaan itseni kauppaan asti. Ja tekemään tilauksen. Tykästyin aitoihin materiaaleihin, värien käyttöön ja vaatteiden monikäyttöisyyteen. Mielenkiintoiset yksityiskohdat tekevät esimerkiksi perusneuleista hauskempia. Ostin kuvan silkkipuseron, joka tuntuu aivan ihanalta päällä. Pitkät kangaskaistaleet voi solmia kuten kuvassa vain kevyesti yhteen, tai sitten löysälle rusetille. Kaistaleet ovat riittävän pitkät myös solmittaviksi niskan taakse, jolloin puseron ilme muuttuu täysin. Myös vetoketjulla voi pelata sen mukaan, miten paljon haluaa paljastaa ihoa.

Kuvat: me+em:n verkkokauppa

Paras tv-vinkki

No Belgravia tietenkin! Julian ”Downton Abbey” Fellowsin kirjaan perustuva minisarja alkaa Waterloon taistelua edeltävinä päivinä ja hyppää sitten yli 20 vuotta eteenpäin. Jännitteitä aiheuttavat niin romanssit, perintöä kärkkyvät pahikset kuin kuilu aristokraattien ja kiihtyvää taloudellista nousua tekevän keskiluokan välillä. Sarjassa on taitavat näyttelijät, mahtavat hahmot, pieteetillä rakennettu puvusto ja kulissit – ah. Sarja löytyy kokonaisuudessaan YLE Areenasta.

Written by riitta

10.11.2020 at 13:56

Tervetuloa marraskuu!

with 4 comments

On hämmentävää ajatella, että tämä poikkeusvuosi on jo toiseksi viimeisellä kuukaudellaan. Helmikuinen Levin-reissumme ei tunnu kuuluvan edes samaan vuoteen, nyt kun mietin taaksepäin.

Tuumasin yhtenä päivänä minkälainen hulabaloo uuden vuoden vaihtajaisista tuleekaan, kun 2020 henget pitää pelotella jäämään jakolinjan toiselle puolelle. Vuoden vaihtumisen ja uusien alkujen symboliikka ei ainakaan lähihistoriassa ole koskaan ollut yhtä kouriintuntuva.

Mutta, don´t wish your life away kuten britti sanoisi, nyt ollaan vasta marraskuussa.  Aikaisempina vuosina marraskuu on ollut pakollinen paha, jonka aikana ehtii alistua pimeälle, kaivaa otsalampun lenkkiseuraksi ja raahata naamansa pois pastakulhosta. Tänä vuonna mieleni on vastaanottavaisempi. Hidastempoisempi vuosi on ehkä onnistunut opettamaan, että aina ei tarvitse olla kiire. Työpäivät voi levollisin mielin lopettaa viideltä ja jatkaa sitten aamulla siitä, mihin jäi. Kiireen tunteeseen jää nimittäin helposti koukkuun; sitä pitää onnistumisen mittarina: olen tarpeellinen, kun minua kaivataan. Olen menestynyt, kun työpanostani tarvitaan.

Tapasin siskoni ja serkkumme viime viikonloppuna Porvoossa illanvieton merkeissä. Piti mennä Sinneen syömään, mutta päädyimme turvallisemmalta tuntuvaan koti-illalliseen toisen serkkuni kauniiseen kotiin (jossa on bonuksena rantapallolla leikkivä pupu!). Ehdin myös kävelylle Porvoon vanhaan kaupunkiin, josta postauksen kuvatkin ovat. Laitoin puhelimeen älä häiritse -asetuksen – ja tätä pitäisi tehdä huomattavasti useammin – ja kiersin katuja ja vanhan kaupungin tunnelmallisia pikkuliikkeitä. Kukaan ei kaivannut, kukaan ei tarvinnut.

Written by riitta

7.11.2020 at 10:12

Kategoria(t): masutoaitemu

Kuukauden parhaat: ruoka-edition

with 5 comments

Päätin tehdä tällä kertaa ”Kuukauden parhaat” -postaussarjan ruokaversiona, eli esitellä uusia tuotteita tai oivalluksia keittiön puolelta. (Ensi kuussa ilmestyy normaali sekatavarakauppakooste.) Tähdellä merkityt tuotteet olen saanut blogin kautta.

Täytyy tosin sanoa, että lokakuun lonkerokeleissä inspiraatio kaikkeen muuhun ruokaan liittyvään, paitsi naamansa upottaminen pasta-annokseen, on minimissään… Niin ja mandariineihin, niitä voisin vetää kilon kerralla! No, kyllä tämä (varmaan) tästä, kunhan taas saa pääkopan asennettua talvivaihteelle. Kylmyys ei minua vaivaa lainkaan, mutta jo iltapäivällä lankeava tai aamusta asti jatkuva pimeys vetää mielen pikimustaksi.

Paras uutuustuote

Televisiostakin tutuista kotimaisista Villipestoista* on saatavilla kaksi makua, Nokkonen ja Kerkkä (Kerkkä on vegaaninen). Villipesto sanoo itse, että pestoissa ”metsän maut yhdistyvät kypsytettyyn Välimeren juustoon ja oliiviöljyyn”. Pestot toimivat minun suussani etenkin kalan kanssa, mutta toki myös siinä perinteisessä tarkoituksessaan eli pastan kanssa.

Paras hätävara jääkaapissa

Valmis-gnocchit ovat maailman helpoin lounasvara tai pariisiinperunoiden korvike. Ne voi tarjoilla tomaattikastikkeen tai peston kanssa, salvia-voi-”kastikkeessa”, cacio e pepe -tyyliin mustapippurin ja pecorinon kanssa tai voissa paistettuina lisukkeena. Esivalmistellut tuotteet jeesaavat arjessa, vaikka toki gnoccheja on kiva pyöritellä alusta asti itse, kun on enemmän aikaa.

Paras aamupala

Paulúnsin uusi, hasselpähkinävoilla maustettu pehmeä mysli*on ihana aamiainen, etenkin vaniljajogurtin ja marjojen kanssa! Pehmeä mysli ei ole niin irtonaista kamaa kuin perinteiset, mutta tässäkin on rousketta (mm. kokonaisia manteleita, joita rakastan) ja sattumia (mm. erilaisia siemeniä). Sain yhden paketin ensin testiin, kuvassa näkyvän ostin – ja ostan taatusti toistekin.

Paras hävikkiruokavinkki

Vinkki ei ole omani, vaan Sopusointuja-blogin Maaritin, kiitos vielä! Säästä intialaisesta take awaysta jäljelle jäänyt kastike, ja hyödynnä se seuraavana päivänä lounaalla. Suosittelen höyryttämään nopeasti mikrossa kasviksia, ja lisäämään ne jämäkastikkeen joukkoon. Vielä paremmat lounaan saat, jos jemmaat yhden naan-leivän kyytipojaksi.

Paras inspiraation lähde

Systrarna Eisenmanin keittokirjat ja blogi tarjoavat niin monenlaisia ideoita ruoanlaittoon, että harva yltää samaan! Halusi sitten kokata arki-illallisen, cocktail-kutsujen pikkupaloja, leffasnackseja tai kakun – kaikkiin löytyy ihania, toimivia ohjeita. Olen rakastunut etenkin ”Från grunden” -kirjaan, sen luettuaan haluaa kirnuta oman voinsa ja juoksuttaa mozzarellansa.

Written by riitta

28.10.2020 at 14:12

Kategoria(t): Ruoka

Tagged with , ,

Räsymattoraitavillatakki

with 8 comments

Suomen kieli on mahtava, vai mitä?

Tämän villatakin inspiraation juuret ulottuvat kasarille. Meillä oli (ja on edelleen) mökkikirjaston valikoimissa Maria Langin Christer Wijk -dekkarisarjan vuonna 1977 julkaistu Albertan perintö (Arvet efter Alberta). Siinä eräs hahmoista pukeutuu eräänä aamuna valkoiseen paitapuseroon, punaiseen hameeseen ja räsymattoraitaiseen villatakkiin. Kokonaisuus tuntui niin ihanalta silloin, ja tuntuu yhä, rapiat 30 vuotta myöhemmin.

(PS: Miksi mökeillä on muuten aina samat kirjat ja lehdet vuodesta toiseen, mutta ketään ei haittaa?)

Kesän alussa tartuin vihdoin toimeen – ajatus villatakista on pyörinyt kuitenkin jo monta vuosikymmentä päässäni. Oli niin sanotusti aika. Kasasin eteeni kaikki lankani, ja muodostin niistä kokonaisuuden, josta lähteä koostamaan takki. Resoreihin valitsin iloista punaista, ja päätin ryhdistää kirkkaanvärisiä raitoja valkoisella ja mustalla. Sovelsin raidat ihan omasta päästä, mutta pidin huolen siitä, ettei yksikään perättäinen raita ollut samanmittainen. Ja kun lanka loppui, se loppui. En siis säästellyt lankoja vaikkapa molempiin hihoihin.

Tämä oli maailman hauskin projekti, sain niin paljon iloa tehdessäni! Noudatin tätä Novitan neulemallia, jossa vartalo neulotaan kainaloihin asti yhtenä kappaleena, ja sitten etuosat ja yläselkä erikseen. Hihat tehdään sukkapuikoilla, joten ommeltavia saumoja oli ihanan vähän. En laskenut tarkkaan, kuinka paljon lankoja sain varastostani kulutettua, mutta ainakin valkoinen, molemmat harmaat sekä molemmat vihreät, purkkapinkki ja leijonankeltainen (tunnistat ehkä näistä sukista) loppuivat. Mitä pidätte? Riemunkirjava vai just hyvä? 😉

Written by riitta

20.10.2020 at 13:06

Hävikistä herkuksi: kalakakut tonnikalasta ja perunamuusista

with 8 comments

Tänään on luvassa maukas hävikkiruokaohje ja maailman rumimmat ruokakuvat. Kiitos ja anteeksi. Lupaan petrata parhaan kykyni mukaan.

Kulhon pohjalle jäi reilusti perunamuusia, joten kehitin siitä ja jääkapissa pyörineestä parista tonnikalapurkista aasialaisittain maustettuja kalapihvejä. Itse asiassa koko ateria oli hävikkijuhlaa: riisi oli jäänyt yli noutoruokatilauksesta, ja porkkanaraasteen maustoin ylijääneellä pankojauhe-mausteseoksella ja tipalla seesamiöljyä. Pihveihin silppusin parhaat päivänsä ohittaneen korianteripuskan puolikkaan. (Kiillotan nyt kruunuani oikein urakalla, kiitos ja anteeksi 2).

Perunamuusin ja kalan yhdistelmä on noin muutenkin hyvä pohja erimakuisille kalapihveille, sen mukaan mitä haluaa jääkaapista kulloinkin käyttää. Ohjeessa on mukana pankojauhetta, jonka voi korvata mainiosti korppujauhoilla tai jättää kokonaan pois, jos muusi ei ole sosemaista (ja näin ollen vetisempää). Ohjeessa sitä on sitomassa juoksevampaa sosetta. Kalan voi vaihtaa tonnikalasta loheen, järkisärkeen tai muuhun kalasäilykkeeseen.  

Aasialaiset kalapihvit 4 hengelle          

  • 1 kananmuna
  • 3 dl perunamuusia
  • 2 purkkia tonnikalaa
  • 2 dl pankojauhetta
  • 2 valkosipulin kynttä raastettuna
  • 5 sentin pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
  • 1 tl kuivattuja chilihiutaleita (tai maun mukaan)
  • puoli punttia korianteria silputtuna
  • rypsiöljyä paistamiseen

Riko kananmuna kulhoon ja sekoita rakenne rikki. Lisää kerralla kaikki ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile kostein käsin pihvit ja anna niiden jähmettyä 15-20 minuuttia pakkasessa. Paista kuumalla pannulla öljyssä kauniin ruskeiksi.

PS: Tähteeksi jääneestä perunamuusista saa tehtyä myös erinomaista leipää.

Written by riitta

8.10.2020 at 10:25

%d bloggaajaa tykkää tästä: