masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘masutoaitemu’ Category

Pieniä ekstroja viikon varrelta

with 14 comments

Päivät juoksevat ohi ennen kuin ehtii koronarokote sanoa, joten viikon alussa päätin dokumentoida pieniä arkisia ilonpilkahduksia. Niin että voisi myöhemmin katsoa, että ei se 2020 pelkkää piikkilangassa piehtarointia ollut.

Decided at the beginning of last week to document (and notice!) the little extra-special events or happenings during the days. On Monday I took my William Morris –patterned take away mug for a mid-day walk as the sun was finally shining. On Tuesday I had my favourite breakfast of vanilla yogurt, blueberries and granola. On Wednesday I got to see and hear my favourite yoga teacher, as she finally has her classes streamed! Thursday saw me relax during a mani-pedi – heaven! I rounded up the week by setting up some more Christmas ornaments. The little elf was made by my son in kindergarten. Needless to say it´s more precious to me than any of the other.

Maanantaina keitin minttuteetä take away -mukiin ja kävin päiväkävelyllä. Aurinko paistoi vihdoin viimein, joten pidin lenkin puolessavälissä paussin ja istuin naama aurinkoon kohotettuna. Järven pinnalla taisi olla talven ensimmäinen jäärite, joka muodosti kauniita kuvioita. Oli kylmä, aurinko valaisi muttei lämmittänyt. Onneksi oli lämmin pitkä toppatakki ja kuuma juoma mukana! Vartti tuossa laiturilla latasi akkuja tehokkaammin kuin yöunet, tai siltä ainakin tuntui.

Tiistaina satsasin tavallista enemmän aamiaiseen, olin ostanut rasian pensasmustikoitakin. Juustoportin vaniljajogurtti on suosikkini, ja sen sekaan laitoin mustikoiden lisäksi Paulunsin granolaa.

Keskiviikon kruunasi lempiopettajani livestriimattu tunti – en ole päässyt Katjan tunneille sitten maaliskuun! Yoga Nordic alkoi onneksi keväällä melko nopeasti tarjota live-tunteja ja online-tunteja, mutta Katjan bravuuria, 60 minuutin flow jooga -tuntia ei ollut valikoimissa – kunnes nyt! Löysin taas lapaluuni ja ojentajat, miten nautinnollista. Ensi viikon tunti on jo buukattuna.

Torstaina ajoin kynsi- ja jalkahoitoon. Hierontaa, kuorintaa, raspausta ja rasvausta ja lopuksi nätti väri kynsiin. Valitsin oranssiin vivahtavan punaisen, eli ei ihan vielä joulunpunaista. Ihan parasta itsensä hemmottelua, plus että askel tuntuu aina kevyemmältä, kun jalkapohjan kireydet saadaan pois.

Perjantaina ehdin laittaa vähän lisää joulukoristeita esille. Ripustin keittiön oven ylle nauhaan muutaman joulukuusenkoristeen, siirretään ne siitä sitten aikanaan kuusen oksille. Souschef on askarrellut tontun päiväkodissa ja tuon samettipintaisen pallon olemme ostaneet Harrodsin joulumaailmasta jokunen vuosi sitten. Itse asiassa meillä on paljon matkoilta ostettuja joulukoristeita, niiden haalimisesta on tullut vähän tapa matkoilla.

Mitä kivaa teille tapahtui (tai laitoitte tapahtumaan viime viikolla)? Rentouttavaa viikonloppua!

Written by riitta

12.12.2020 at 10:38

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with , ,

My favourite frivolities

with 14 comments

Kaikilla taitaa olla – vaikka kuinka yrittäisi kuluttaa vastuullisesti – heikkoja kohtia, joiden edessä on kaupan hyllyllä ajoittain voimaton. Tunnustan tässä julkisesti muutaman.

We probably all have certain things we just can´t resist buying, no matter how badly the conscientious shopper we´d like to be. Mine include cut flowers, anything by Hermès and those lint-free Shiseido cotton pads pictured. The machine for making carbonated water wasn´t cheap or necessary – but boy is it beautiful and much nicer than many other brands available. What are your favourite frivolities?

Ennen kuin mennään asiaan, tahdon merkittäväksi pöytäkirjaan, että olen viime vuosina onnistunut muuttamaan itseäni harkitsevaisemmaksi shoppaajaksi. Olen nykyään todella nirso esimerkiksi vaatteiden valmistusmateriaaleista ja -maasta. Myös hinta merkitsee: arvioin huolellisemmin tarvitsenko jonkin tuotteen, ja suoraan sanottuna kaapit ovat nykyään niin täynnä, että melkein kernaammin laitan rahani palveluihin.

Mutta sitten on poikkeuksia.

LEIKKOKUKAT

En osta kukkia ihan joka viikko, mutta ehkä joka kolmas viikko..? Pidän niistä hyvää huolta, vaihdan vedet ja leikkaan uudet imupinnat, niin saan kukat kestämään pidempään. Kuvassa näkyvät kerrostulppaanit olivat osa isompaa kimppua, joka kesti ensin sellaisenaan lähes viikon, sitten purin siitä lakastuneet jouluruusut pois ja jätin jäljelle pionimaisiksi avautuneet tulppaanit ja niiden tueksi pari tukevampaa vihreää oksaa. Ostan aina kun voin kimput oikeasta kukkakaupasta, markettiruusut eivät aja samaa asiaa. Kukkakauppaan astuminen on nimittäin osa elämystä ja kaikkien niiden ihanien tuoksujen ja värien ihailu. Pidän myös siitä, että ammattilainen sitoo kimppuni ja antaa hoito-ohjeita.

YLELLISYYSTUOTTEET, JOILLE LÖYTYY HALVEMPI JA AIVAN YHTÄ KÄYTTÖKELPOINEN VASTINE

Shiseidon pumpulilaput ovat tästä täydellinen esimerkki. Vanulappuja saa joka ruokakaupasta halvemmalla, mutta ostin nämä silti. Neliskanttiset, unelmanpehmeät ja nöyhtäämättömät laput ilahduttavat iltaisin meikinpoistossa. Turhat ja ihanat.

Osa kaksi ylellisyystuotteista on ruotsalaisen Aarken Carbonator-hiilihapotuskone. Useamman satasen säästäisi ostamalla muiden valmistajien tuotteen, mutta ne eivät yllä lähellekään Carbonatoria estetiikassa. Juon paljon vissyä ja kone saa seistä keittiön saarekkeella esillä. Ei siis ole ihan sama, miltä itse laite näyttää. Arkisilla, joka päivä käytössä olevilla asioilla on muutenkin minusta paljon väliä: kivat pyyhkeet kylppärissä, nätti lautanen makaronilaatikon alla tai tyylikäs lasipullo tiskiaineelle tiskialtaan reunalla tekevät arjesta kauniin. Olen juuri se henkilö, jolla on ruma muovinen voirasia piilotettuna posliinirasian sisään ja pumpulipuikot kuvioidussa pahvirasiassa.

MAHDOLLISUUS KOKOELMAN KARTUTTAMISEEN

Hermès on minulle brändinä sellainen, että pidän kaikesta, mitä he tuottavat (ja Chanel puolestaan se, jonka suosiota en kuolemaksenikaan ymmärrä). Yksi lempihajuvesistäni on heiltä, omistan tällä hetkellä kymmenkunta huivia, kellon ja muita koruja. Käytän huiveja useamman kerran viikossa, ja fiilistelen valehtelematta joka kerta niiden tuntua ja ulkonäköä. Hermès-liikkeissä asiointi on, aivan kuten kukkakauppojenkin kohdalla, tärkeä osa kokemusta. Tuoksut, nätit asetelmat, houkuttelevasti esiin laitetut korut, aavistuksen tavoittamattomiin hyllyille asetellut nahkalaukut ja sitten kaikki ne upeat värit huiveissa! Myyjä ottaa vitriinistä haluamasi huivin esiin ja sitoo sen kevyelle solmulle, jotta kuvion asettumisen näkee. Kun päätös on tehty ja raha vaihtanut omistajaa, saa kaiken nätisti pakattuna kaikkien tuntemaan oranssiin kartonkikassiin, jonne on yleensä laitettu kaupantekijäiseksi hajuvesinäytteitä.

PS: Hermès-laukku on tietenkin haaveissa, sitten joskus kun on riittävästi puskuria tilillä.

Written by riitta

5.12.2020 at 11:10

Kuukauden parhaat: marraskuu

with 6 comments

Marraskuun toinen tiistai on hyvä päivä julkaista kuukauden hyvät havainnot ja tuotteet! Edellisen listauksen voit lukea täältä.

Ennen kuin päästään päivän aiheeseen haluan hehkuttaa viime päivien säätä, miten ihania kuulaita ja aurinkoisia päiviä olemmekaan saaneet. Satunnaiset lonkeropäivätkään eivät haittaa, kun välissä on valoisampaa. Tätä jatkossakin, kiitos. (Muistelen kauhulla viime lotisevaa marraskuuta, jolloin taisin käyttää useammin kumppareita kuin talvikenkiä. Puistatus!)

Paras kosmetiikkatuote

Medik8:n silmänympärysvoide on superkosteuttava ja ravitseva voide kuiville silmänympäryksille. Silmät joutuvat kovalle koetukselle talvisin, ja nyt aivan erityisesti, kun tihrustetaan näyttöjä lähes koko työpäivän (ja vielä vapaallakin). Medik8-tuotteita saa useasta nettikaupasta, ainakin Skincitystä, Kicksin verkkokaupasta ja Yliopiston Apteekin verkkokaupasta. Sanovat tätä yöllä käytettäväksi tuotteeksi, minä käytän myös aamuisin.

Paras suoraveloitus

Ostin alun perin Storytelin kuukausitilauksen kunnellakseni äänikirjoja juoksulenkeillä. Sitten tajusin, että hetkonen, kirjojahan voi myös lukea sen kautta… Storytelin ansiosta olen saanut luettua enemmän suomeksi, niin kotimaisilta kirjailijoilta kuin käännöskirjallisuutta. Kindlelle (joka minulla siis myös on käytössä) ei käsittääkseni saa laisinkaan, tai ainakin hyvin vähän, suomenkielisiä kirjoja. Tämä on harmittanut, sillä toki lukisin mielelläni kotimaistakin tuotantoa. Enkä vähiten siksi, että työkseen kirjoittavan pitää mielestäni paitsi kirjoittaa paljon, myös lukea paljon.

Paras lukuvinkki

Sorry, nyt on pakko venyttää omia sääntöjäni, mutten osannut valita kahden välillä. Suon villi laulu (Delia Owens) ja Keskiyön kirjasto (Matt Haig) olivat molemmat hykerryttävä lukukokemus, kumpikin vähän eri syistä.

Suon villi laulu on jännä sekoitus romaania ja murhamysteeriä. Tarina sijoittuu Pohjois-Carolinan kosteikoille. Pienen kylän silmäätekevän perheen poika löytyy tapettuna, ja kyläläiset syyttävät ”ulkopuolista” eli jo pienestä tytöstä itsensä kasvattanutta köyhää Kyaa. Viis siitä, että hän on julkaissut kaikessa hiljaisuudessa uraauurtavia luontokirjoja suoalueen kasveista ja linnuista. Kya ei kuuluu joukkoon, koska tulee huonosta perheestä. En kerro juonipaljastusten pelossa lisää, vaan suosittelen lukemaan!

Keskiyön kirjastossa elämästään ja tekemistään valinnoista ahdistunut nuori nainen tekee itsemurhan, mutta päättyykin lopullisen pimeyden sijaan kirjastoon, jossa hänelle tarjoutuu tilaisuus kokea erilaisia elämiä, jos hän olisi tehnyt erilaisia valintoja. Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi jatkanut uimaharrastustaan? Tai mennyt naimisiin sen yhden poikaystävänsä kanssa? Hyvin kirjoitettu, ajatuksia synnyttävä tarina.

Paras nettikauppa

Me+Em onnistui väsyttämään minut Facebook-mainonnallaan viimein klikkaamaan itseni kauppaan asti. Ja tekemään tilauksen. Tykästyin aitoihin materiaaleihin, värien käyttöön ja vaatteiden monikäyttöisyyteen. Mielenkiintoiset yksityiskohdat tekevät esimerkiksi perusneuleista hauskempia. Ostin kuvan silkkipuseron, joka tuntuu aivan ihanalta päällä. Pitkät kangaskaistaleet voi solmia kuten kuvassa vain kevyesti yhteen, tai sitten löysälle rusetille. Kaistaleet ovat riittävän pitkät myös solmittaviksi niskan taakse, jolloin puseron ilme muuttuu täysin. Myös vetoketjulla voi pelata sen mukaan, miten paljon haluaa paljastaa ihoa.

Kuvat: me+em:n verkkokauppa

Paras tv-vinkki

No Belgravia tietenkin! Julian ”Downton Abbey” Fellowsin kirjaan perustuva minisarja alkaa Waterloon taistelua edeltävinä päivinä ja hyppää sitten yli 20 vuotta eteenpäin. Jännitteitä aiheuttavat niin romanssit, perintöä kärkkyvät pahikset kuin kuilu aristokraattien ja kiihtyvää taloudellista nousua tekevän keskiluokan välillä. Sarjassa on taitavat näyttelijät, mahtavat hahmot, pieteetillä rakennettu puvusto ja kulissit – ah. Sarja löytyy kokonaisuudessaan YLE Areenasta.

Written by riitta

10.11.2020 at 13:56

Tervetuloa marraskuu!

with 4 comments

On hämmentävää ajatella, että tämä poikkeusvuosi on jo toiseksi viimeisellä kuukaudellaan. Helmikuinen Levin-reissumme ei tunnu kuuluvan edes samaan vuoteen, nyt kun mietin taaksepäin.

Tuumasin yhtenä päivänä minkälainen hulabaloo uuden vuoden vaihtajaisista tuleekaan, kun 2020 henget pitää pelotella jäämään jakolinjan toiselle puolelle. Vuoden vaihtumisen ja uusien alkujen symboliikka ei ainakaan lähihistoriassa ole koskaan ollut yhtä kouriintuntuva.

Mutta, don´t wish your life away kuten britti sanoisi, nyt ollaan vasta marraskuussa.  Aikaisempina vuosina marraskuu on ollut pakollinen paha, jonka aikana ehtii alistua pimeälle, kaivaa otsalampun lenkkiseuraksi ja raahata naamansa pois pastakulhosta. Tänä vuonna mieleni on vastaanottavaisempi. Hidastempoisempi vuosi on ehkä onnistunut opettamaan, että aina ei tarvitse olla kiire. Työpäivät voi levollisin mielin lopettaa viideltä ja jatkaa sitten aamulla siitä, mihin jäi. Kiireen tunteeseen jää nimittäin helposti koukkuun; sitä pitää onnistumisen mittarina: olen tarpeellinen, kun minua kaivataan. Olen menestynyt, kun työpanostani tarvitaan.

Tapasin siskoni ja serkkumme viime viikonloppuna Porvoossa illanvieton merkeissä. Piti mennä Sinneen syömään, mutta päädyimme turvallisemmalta tuntuvaan koti-illalliseen toisen serkkuni kauniiseen kotiin (jossa on bonuksena rantapallolla leikkivä pupu!). Ehdin myös kävelylle Porvoon vanhaan kaupunkiin, josta postauksen kuvatkin ovat. Laitoin puhelimeen älä häiritse -asetuksen – ja tätä pitäisi tehdä huomattavasti useammin – ja kiersin katuja ja vanhan kaupungin tunnelmallisia pikkuliikkeitä. Kukaan ei kaivannut, kukaan ei tarvinnut.

Written by riitta

7.11.2020 at 10:12

Kategoria(t): masutoaitemu

Kuukauden parhaat: heinäkuu

with 8 comments

Tarjolla tällä kertaa kesäisiä oivalluksia ja tuotesuosituksia. Edellisen listauksen voit lukea täältä, jos se jäi aikoinaan sinulta välistä. Minulta jäi näemmä touko- ja kesäkuu listaamatta, mutta ei se onneksi ole niin nuukaa…

Paras oivallus

Olen ottanut käyttöön satunnaisia (köh) lorvikatarreja vastaan 30 minuutin säännön: tee puoli tuntia sitä, mitä et oikein jaksaisi tehdä. Sitten saa hyvällä omallatunnolla lopettaa. Useimmiten käy niin, että aloittamansa projektin haluaakin viedä loppuun, ja jaksaa jatkaa tarvittavan ajan. Ja jos ei huvita, niin onpahan tehnyt edes sen puoli tuntia vaikka rikkaruohojen kitkemistä, sekin tekee jo paljon siistimmän yleisilmeen eteen. Puutarha alkaa taas näyttää selkeältä metodin ansiosta, vaikka laiminlöin sen hoitoa niin syksyllä kuin keväällä.

Paras kosmetiikkatuote

Tilasin Joe Blascolta muutamia tuotteita, ja niistä etenkin Pink Highlight -korostushohde on ihana! Voidemainen koostumus sopii kuivalle iholle ja kesään puutereita paremmin, eikä tässä ole liikaa hohdetta, etteikö sitä voisi käyttää joka päivä töissäkin. Korostan voiteella poskipäitä, amorinkaarta ja kirkastan silmien alueen laittamalla aivan pienet täplät tätä silmännurkkiin.

Paras kikka

Jokaisella kynsienlakkaajalla pitäisi olla kynsilakan ohennusaine. Kuvassa näkyvä Maybellinen lakka on ainakin kolme vuotta vanha, ja siinä on vielä kolmasosa jäljellä. Lakka olisi varmasti jo kuivunut käyttökelvottomaksi, ellen olisi saanut heräteltyä sitä uuteen uskoon Mavalan ohennusaineen ansiosta. Kynsilakathan kuuluu kierrättää vaarallisena jätteenä (täysin kuivuneet kynsilakat ja tyhjät kynsilakkapullot lajitellaan sekajätteeseen), mikä on jo ajatuksena inhottava. Haluankin käyttää nykyiset lakkani pullonpohjaa myöten, joten ohennusaine on paras kaverini.

Paras sitaatti

Kaikenlaiset mietelauseet ja sitaatit kuuluisilta ihmisitä ovat yleensä lähinnä vaivaannuttavia tai ainakin korneja – ja usein vieläpä paikkansapitämättömiä, mutta seuraavan kohdalla oli pakko syödä sanansa:

”Finish each day and be done with it. You have done what you could. Some blunders and absurdities no doubt crept in; forget them as soon as you can. Tomorrow is a new day. You shall begin it serenely and with too high a spirit to be encumbered with your old nonsense.” – Ralph Waldo Emerson

Paras viihdyke

En tiedä miksi, mutta viime aikoina olen katsonut valtavan paljon dokumentteja, etenkin YLE Areenasta. Reality tuntuu tunkkaiselta (paitsi RuPaul´s Drag Race UK) ja draama raskaalta, mutta dokumenteista jää jotain järkevää käteen. Suosittelen etenkin japanilaista taidetta, shintolaisuutta, arkkitehtuuria ja kaupunkikulttuuria käsittelevää kolmiosaista sarjaa ”Japanin taiteen historia”.

Written by riitta

3.7.2020 at 11:22

Kategoria(t): Inspiraatioksi, masutoaitemu

Tagged with , ,

Mökkiviikonloppu

with 6 comments

Hassua, miten vain kaksi yötä poissa kotoa järvimaisemissa laskee stressihartiat korvista oikealle korkeudelle.

Ajoimme perjantaina vanhempieni mökille Leppävirralle, ja palasimme sunnuntaina Tertin kartanon pitopöydän kautta kotiin. Olen aiemminkin maininnut, että vanhempieni mökki (eli lapsuuteni pääasiallinen kesälomanviettopaikka) on superaskeettinen ye olde mökki, jossa on ulkohuussi, soutuvene ja tiilistä suurpiirteisesti kyhätty ruoanlaittopaikka. Sähköt on vedetty, mutta vanhempani irtisanoivat sopimuksen jokunen vuosi sitten, kun he eivät enää kyenneet mökkeilemään. Aamut alkavatkin aina tulen virittämisellä grilliin, jotta saa keitettyä teevettä, astianpesuvettä ja paahdettua leipää.

Tonttia ei ole raivattu vuosiin, ja puut ja muu kasvusto tekevät mökistä kunnon piilopirtin, joka ei järvelle näy. Siellä saa siis olla aivan rauhassa, etenkin kuin rajanaapureihin on matkaa. Voi painella savuisissa vaatteissa ja rönttölenkkareissa sydämensä kyllyydestä. Niin paljon kuin nautinkin laittautumisesta, niin aina välillä on kiva olla valmis uuteen päivään suoraan sängystä.

Järvellä oli tällä kertaa paljon enemmän mökkiläisiä kuin aiempina vuosina (koronan vaikutus?), mikä oli minusta vain hyvä asia. Olisi sääli, jos kuvankaunis maisema jäisi niin sanotusti käyttämättä. Kävimme soutamassa, mato-onget jäivät tällä kertaa rannalle.

Heitin vihdoin talviturkinkin, vesi oli täydellisen lämmintä! Aurinko sai veden pinnan kimaltelemaan niin, ettei sitä melkein erottanut valosta, eikä veden ja ilman lämpötilaa niitäkään erottanut toisistaan. Kelluin selälläni ja muistin kyllä unohtaneeni vastata siihen ja tähän sähköpostiin ja etten taaskaan saanut aikaiseksi aloittaa yhtä uutta tekstiä, mutta siinä hetkessä oli niin hyvä olla, että pystyin sulkemaan velvoitteet ajatusten arkilokerikkoon.

Written by riitta

29.6.2020 at 10:40

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with , ,

TOP 5 suosikit ja inhokit korona-aikaan

with 6 comments

Arjessa on, maailman poikettua aiemmalta radaltaan, hyviä ja huonoja puolia.

Etätyöskentelyn ja etäarjen uuden viikon (onkohan tämä jo viikko seitsemän) taas alettua aloin pohtia, mistä tässä uudessa ajassa pidän ja mistä en. Viime viikolla sain itseni kiinni orastavasta ahdistuksesta, mitä tulee entiseen palaamisesta – haluanko oikeasti takaisin vaikkapa samaan työtahtiin? Ja olisi varmasti kiva, mikäli meillä olisi jatkossakin yhtä paljon yhteistä aikaa arkenakin. Jos jotain, niin haluan muistaa armollisemman ja fiksumman ajankäytön.

Mikä teitä nykytilanteessa ärsyttää eniten? Vai nautitteko täysin siemauksin rauhallisesta tahdista?

Näistä pidän:

  1. Merkittävästi vähemmän ruokahävikkiä: kun kolme ihmistä syö kaikki ateriansa kotona, tulee pienimmätkin rippeet käytettyä. Lounasannokseen saa upotettua kaikenlaista sitäsuntätä-osastolta. Hyvä!
  2. Työnteon tahti on rauhallisempi ilman työmatkoja ja siirtymisiä: päivän koko työajan voi käyttää työntekoon, jos on tarve. Entisessä mallissa ajoin usein palaveripaikkojen väliä, mikä tietenkin syö aikaa varsinaiselta tekemiseltä.
  3. Kotiinkuljetuspalvelut: Maxin kala toimittaa kotiin, S-Herkkukin sai verkkokaupan nopeasti pystyyn, paikallinen kahvila tuo jäätelöt ja pullat parissa tunnissa oven taakse – mahtavaa! Tästä ei ole paluuta. Toivon hartaasti, että kotiinkuljetuspalvelut ovat tulleet jäädäkseen.
  4. Online-joogatunnit omalta salilta: treenirutiineja on paljon helpompi ylläpitää, kun näkee tutun salin ja kuulee ohjeet tutulla äänellä. Yoga Nordic on minun salini.
  5. On ihanaa, kun ipana on kaiket päivät kotona ja ihan seinän takana. ❤

Näistä en pidä:

  1. Ihmisten välinpitämättömyydestä: onko oikeasti niin vaikea pitää turvaväli kaupassa? Meinasin iskeä erästäkin setää kyynärpäällä kylkeen, kun tämä tuli iholle sitruunalaarilla. Ärsyynnyn myös sanoinkuvaamattomasti niistä, jotka eivät ulkoillessa pysty väistämään tuumaakaan. Saa purra ihan tosissaan kieltään, ettei sano pahasti. Itse hyppii ojanpohjilla koirankakan seassa, ja toiset vetää keskellä jalkakäytävää, jotkut jopa kolme rinnakkain. Ei ihan tunnu reilulta.
  2. Maailmanlopun uutisoinnista: ruoka loppuu, työt loppuu, matkat loppuu, elämä loppuu… Juuri nyt olisi tilausta kiihkottomalle uutisoinnille, ei klikkiotsikoille.
  3. Siitä, että maisemat eivät vaihdu: näin jopa unta siitä, että olin työmatkalla Lappeenrannassa. Käyn siellä joka kuukauden viimeinen tiistai palaverissa, ja kuljen samaa reittiä juna-asemalta toimistolle. Unessa paistoi aurinko, oli lämmin ja minulla oli kesämekko päällä. Huokaus.
  4. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat jäässä: ainahan elämässä voi sattua mitä tahansa eikä mitään voi pitää selviönä, mutta nyt..! En todellakaan ole päivä kerrallaan –ihminen, ja nyt sitä taitoa tarvitaan. Enkä koskaan ole ollut hyvä luottamaan asioitani toisten päätäntävallan alle, ja nyt en muuta voi.
  5. Olen käyttänyt vain lenkkareita viimeisen kuukauden: kaipaan korkokenkiä, mekkoja, käsilaukkujani ja siistejä ulkovaatteita!

PS: Nanna ja Sauvajyvänen ovat kirjoittaneet korona-arjestaan, näitä on ollut jotenkin hurjan mielenkiintoista lukea.

PS: Kuvat ovat viime vuoden kohokohdasta, eli risteilystämme klassisella Queen Mary II:llä.

Written by riitta

4.5.2020 at 11:12

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with ,

Kuukauden parhaat: huhtikuu

with 11 comments

Tässä numerossa muun muassa koronaeristäytymisen tuottama vinkki päivänavaukseen. Edellinen lista löytyy täältä.

Paras kasvislisuke

Uunissa tai pannulla paahdetut kikherneet tuovat rapeutta vähän kaikkeen. Ne toimivat salaateissa, uunijuuresten seassa, etenkin intialaisissa ruoissa ja vaikka kasvispastassa. Paahdan ne perusreseptillä, ja varioin mausteita lopputarkoituksen mukaan.

  1. Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen.
  2. Valuta säilykekikherneet siivilässä ja huuhtele.
  3. Kuivaa kikherneet huolellisesti, mielellään talouspaperin välissä.
  4. Levitä herneet uunipellille leivinpaperin päälle. Valuta niiden päälle 2-3 rkl oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita huolellisesti.
  5. Paahda herneitä uunissa 30–40 minuuttia välillä käännellen. Ota pelti pois uunista, kun kikherneet ovat kullanruskeita.
  6. Mausta herneet lämpiminä. Sekoita niiden joukkoon esimerkiksi seuraavia makuja: valkosipuli ja persiljasilppu, paprikajauhe ja valkosipuli, garam masala, sitruuna ja valkosipuli, korianteri ja jeera, lime ja mustapippuri.

Paras kosmetiikkatuote

Labellon kuorintapuikot huulille ovat superkäteviä ja tekevät hyvää kaikkien huulille, mutta etenkin meille, jotka käytämme lähes päivittäin huulipunaa. Erityisen näppärää näissä puikoissa on se, ettei kuorintaa tarvitse pestä pois, vaan sen voi jättää hoitamaan huulten ihoa. Kuorivat hiukkaset nimittäin sulavat ja imeytyvät huuliin.

Hinta on Sokoksella erittäin lompakkoystävällinen 3,20 euroa.

Myynnissä on kaksi varianttia: Labello Rosehip Oil Caring Lip Scrub (pinkki puikko) ja Labello Aloe Vera Caring Lip Scrub (vaaleanvihreä puikko). Kummassakin on E-vitamiinia, ja toisessa ruusunmarjaöljyä ja toisessa aloe veraa.  

Paras hinta-laatusuhde

Lidlistä saatava Cien Nail Polish Remover Classic -kynsilakanpoistoaineessa on kätevä pumppukorkkimekanismi, joka annostelee poistoaineen siististi vanulapulle. Onnistun aina holauttamaan puoli pulloa kerralla tavallisista pulloista, joten tämä säästää paitsi tuotetta, myös siivoamisen vaivalta. Asetoniton kynsilakanpoistoaine toimii kuten pitääkin.

Hinta on Lidleissä häkellyttävä 1,99 euroa (siis oikeasti, saako tällä edes purkkapakettia).

Paras oivallus

On aamukahvikävely! Keitä kahvi tai tee to go -mukiin ja lähde se näpeissä kävelylle. Puoli tuntia riittää, saat juoman nautittua ja kropan heräteltyä raikkaassa ilmassa. Samalla voit larpata (jos siis teet tällä hetkellä töitä kotoa käsin) työmatkaa. Tarkoitus ei ole niinkään hikoilla, vaan hengittää uutta puhdasta ilmaa kehoon ja verryttää keho yön jäljiltä.

Written by riitta

6.4.2020 at 14:35

Oman elämän muistiinpaneminen

with 2 comments

Olen tullut vanhaksi. Somessa parasta tuntuu olevan omien vuosien takaisten päivitysten selaaminen ja hauskojen tapahtuminen muisteleminen – muulloinkin, kuin uuden vuoden alussa.

Olen miettinyt pitkään, että pitäisi alkaa pitää käsin kirjoitettua päiväkirjaa tai jonkinlaista lokia elämästään. Niin ei pääsisi unohtumaan elämän helmiä. Kuten se kerta, kun hyräilin kollegalle Girls Girls Girlsin kertosäettä Pietarin lentokentällä, kun tämä ei tiennyt varmaksi, kuka edellämme kulkenut Tommy Lee oli. Tai kun kävin toisen kollegan kanssa Jekaterinburgissa työmatkalla illalla syömässä, ja kiiruhdimme yli 30 asteen pakkasessa torin yli kulkukoiria karkuun (ystävällisiä hauvoja, mutta erittäin kiinnostuneita hotellin lämpimästä aulasta). Tai kun kuudennella luokalla luokkakaveri kirjoitti taululle ”Tetcher leave them kids alone” (sic). Opettaja tuli luokkaan ja näki kirjoituksen. Onnitteli ensin kaveria hyvästä musiikkimausta, mutta totesi myös, että opetusta tarvitaan vielä.

Isäni piti päiväkirjaa, ja raportoi sinne päivittäin tapahtumia: joskus vain sään ja keilatuloksensa, joskus pidemmin perheen kuulumisia. Niistä on voinut jälkeenpäin tarkistaa, mitä tapahtui 5.6.1986, tai minkä niminen se ravintola Venetsiassa olikaan, missä äiti sai pizzan päällä raa´an keltuaisen. Some-kanavien päivittäminen onneksi ajaa vähän samaa asiaa, vaikka sitten (kuten minä) keskittyisi hyviin hetkiin, kauniisiin näkymiin ja hauskoihin sattumuksiin. Yhdestä ruoka-annoksen kuvasta tulee rytinällä myös muita muistoja mieleen.

Minusta on myös kaikkein mielenkiintoisinta seurata kavereiden ja muiden seuraamieni tilien kautta toisten ihmisten tavallista elämää. Mitä metrolinjaa he kulkevat Tokiossa aamulla töihin, mitä syövät lounaalla ja miten viettävät lauantainsa. Niin sanotut ”kuratoidut” – yäk mikä termi – tilit ovat puuduttavan tylsiä ja mielikuvituksettomia. Samat marmorialuset, kristallilasit ja pehmopornopiehtarointi valkeissa lakanoissa. Menneinä vuosina Suomessa ei saanut ravintolassa tilata vain alkoholijuomaa, vaan piti tilata ruokaa. Sääntöä kuulemma kierrettiin kierrättämällä pöydästä toiseen sillivoileipää, jota ei ollut tarkoituskaan syödä. Se nökötti pöydässä juomien kanssa alkoholitarkastajan hämäämiseksi. Olen varma, että trendikahviloissa on nykyään avokadoleipä tai pari, joita saa kuvauslainaan.

Etsin erästä kuvaa blogin syövereistä, ja törmäsin siinä yhteydessä pariin postaukseen, jotka toivat mieleen paljon ihania muistoja. Linkkaan ne tähän, jos ne vaikka olisivat menneet aikanaan sinulta ohi.

Ensivaikutelma konstailemattomasta Soulista

Makumuistoja Tokiosta

Makkarat ja Wanha Kunnon Blogitapaaminen

Roadtrip Legolandiin perheen kesken

Written by riitta

14.1.2020 at 07:38

Kuukauden parhaita: maaliskuu

with 9 comments

Jutussa mainitut huulivoiteet on saatu medianäytteenä.

Tästä on tullut minulle sellainen hyvän mielen kirjoitussarja. Hauskoja kohtaamisia ja tarinoita sekä hyviä oivalluksia on kiva kirjata ylös myös itselle.

Labello

Ja sitä hyvää mieltä tarvitaan roppakaupalla – en varsinaisesti huutanut hurraata, kun näin aamulla tuoreen lumipeitteen pihalla ja auton päällä. Olen tänä talvena tehnyt kovasti töitä sen eteen, että arvostaisin tätäkin vuodenaikaa. Syönyt rutkasti D-vitamiinia, juossut räntäsateessa ja tuuppinut itseni työpäivän jälkeen joogaan ja kiinnittänyt huomiota mukavaan, säänmukaiseen pukeutumiseen. Olen suosiolla rajoittanut elinpiirini sohvaan, ja tuonut sen ympärille kirjapinot ja neuleprojektit. Yrittänyt hyväksyä sen, että tämä nyt on tällainen aika. On pimeää ja kylmää, ja liikkuminen on hankalaa, mutta kohta eletään erilaista elämää. Usko on juuri nyt koetuksella – niin kuin joka vuosi. Tässä vaiheessa vuotta sitä ajattelee ansainneensa palkinnon valon ja auringon muodossa, kun on kestänyt niin hienosti tähän asti. Tiedetään, kuulostan viisivuotiaalta, joka haluaa tarran tauluunsa, kun söi parsakaalit mukisematta.

Paras kohtaaminen

Tämä ei oikeastaan ole minun kohtaamiseni, vaan kollegan (kiitos Aino tarinan jakamisesta!), mutta niin ihana, että se on pakko kertoa teillekin. Kollegan naapurissa asuu pieni tyttö, joka kutsui voikukista irtoavia, ilmassa pyörteileviä haivenia hänestä irtoavaksi taikapölyksi – hurmaava ajatus! Tästä lähtien aion sanoa vieraille, että meillä pöllyävät villakoirat ovat vain minusta irtoavaa taikaa, ei suinkaan pölyä.

Paras ostos

Kokkaaminen on hyvin pitkälle välineurheilua: parhaat mahdolliset raaka-aineet, tarpeeksi preppausastioita (se, ken on koskaan kokeillut sekoittaa salaattia liian pienessä astiassa tietää tämän), isot leikkuulaudat ja terävät veitset ovat jokaisen kotikokinkin perusvälineistöä. Häälahjaksi saatu veitsisettimme on ollut ahkerassa käytössä, ja etenkin isoin veitsi on tiensä päässä. Hommasin tilalle pidempään himoitsemani Fiskars Norden -sarjan kokkiveitsen, ihan huippu! Puinen kahva istuu käteen topakasti, ja etusormella ja peukalolla on helppo pitää kiinni hamaran kahvanpuoleisesta päästä. Plus että veitsi on niin kaunis!

Paras oivallus keittiössä

Maizena – miksen ole tätä aiemmin hyödyntänyt yhtä ahkerasti! Saan nyt ruokiin viimeistellyn vivahteen erilaisilla kastikkeilla. Kaikki lähti kuivakaappini pannuprojektista, Maizena-pakkaus ei nimittäin sekään ole ihan uudemmasta päästä ostoksia… Lisäkimmoketta maissitärkkelyksen hyödyntämiseen tuli Souschefin köksänläksystä, jossa piti suurustaa jotain ja raportoida siitä.

Paras kosmetiikkalöytö

Rakastan huulipunia, käytän arkenakin kirkkaita värejä huulilla. Pigmenttisyys ja huulipunan tuntu huulilla ovat minulle kaikkein tärkeimmät kriteerit hyvää punaa valitessa. Väriä pitää tulla puikosta riittävästi kerralla, enkä voi sietää kuivattavia, mattapintaisia (trendi)punia. Labellon uudet värikkäät huulivoiteet löivät ällikällä pigmenttisyydellään, nämä menevät ihan ”oikeasta” huulipunasta. Lisäksi ne tuntuvat huulilla hoitavilta ja pehmeiltä. Värejä on neljä: Rosy Nude, Coral Crush, Poppy Red ja Black Cherry (kaksi jälkimmäistä kuvassa). Huulivoiteen saa noin seitsemällä eurolla marketeista ja tavarataloista. Ainoa miinus on korkki, se irtoaa helposti. Ei siis kannata nakata huulivoidetta ihan miten sattuu käsilaukkuun.

Written by riitta

5.3.2019 at 10:58

%d bloggaajaa tykkää tästä: