masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘masutoaitemu’ Category

TOP 5 suosikit ja inhokit korona-aikaan

with 6 comments

Arjessa on, maailman poikettua aiemmalta radaltaan, hyviä ja huonoja puolia.

Etätyöskentelyn ja etäarjen uuden viikon (onkohan tämä jo viikko seitsemän) taas alettua aloin pohtia, mistä tässä uudessa ajassa pidän ja mistä en. Viime viikolla sain itseni kiinni orastavasta ahdistuksesta, mitä tulee entiseen palaamisesta – haluanko oikeasti takaisin vaikkapa samaan työtahtiin? Ja olisi varmasti kiva, mikäli meillä olisi jatkossakin yhtä paljon yhteistä aikaa arkenakin. Jos jotain, niin haluan muistaa armollisemman ja fiksumman ajankäytön.

Mikä teitä nykytilanteessa ärsyttää eniten? Vai nautitteko täysin siemauksin rauhallisesta tahdista?

Näistä pidän:

  1. Merkittävästi vähemmän ruokahävikkiä: kun kolme ihmistä syö kaikki ateriansa kotona, tulee pienimmätkin rippeet käytettyä. Lounasannokseen saa upotettua kaikenlaista sitäsuntätä-osastolta. Hyvä!
  2. Työnteon tahti on rauhallisempi ilman työmatkoja ja siirtymisiä: päivän koko työajan voi käyttää työntekoon, jos on tarve. Entisessä mallissa ajoin usein palaveripaikkojen väliä, mikä tietenkin syö aikaa varsinaiselta tekemiseltä.
  3. Kotiinkuljetuspalvelut: Maxin kala toimittaa kotiin, S-Herkkukin sai verkkokaupan nopeasti pystyyn, paikallinen kahvila tuo jäätelöt ja pullat parissa tunnissa oven taakse – mahtavaa! Tästä ei ole paluuta. Toivon hartaasti, että kotiinkuljetuspalvelut ovat tulleet jäädäkseen.
  4. Online-joogatunnit omalta salilta: treenirutiineja on paljon helpompi ylläpitää, kun näkee tutun salin ja kuulee ohjeet tutulla äänellä. Yoga Nordic on minun salini.
  5. On ihanaa, kun ipana on kaiket päivät kotona ja ihan seinän takana. ❤

Näistä en pidä:

  1. Ihmisten välinpitämättömyydestä: onko oikeasti niin vaikea pitää turvaväli kaupassa? Meinasin iskeä erästäkin setää kyynärpäällä kylkeen, kun tämä tuli iholle sitruunalaarilla. Ärsyynnyn myös sanoinkuvaamattomasti niistä, jotka eivät ulkoillessa pysty väistämään tuumaakaan. Saa purra ihan tosissaan kieltään, ettei sano pahasti. Itse hyppii ojanpohjilla koirankakan seassa, ja toiset vetää keskellä jalkakäytävää, jotkut jopa kolme rinnakkain. Ei ihan tunnu reilulta.
  2. Maailmanlopun uutisoinnista: ruoka loppuu, työt loppuu, matkat loppuu, elämä loppuu… Juuri nyt olisi tilausta kiihkottomalle uutisoinnille, ei klikkiotsikoille.
  3. Siitä, että maisemat eivät vaihdu: näin jopa unta siitä, että olin työmatkalla Lappeenrannassa. Käyn siellä joka kuukauden viimeinen tiistai palaverissa, ja kuljen samaa reittiä juna-asemalta toimistolle. Unessa paistoi aurinko, oli lämmin ja minulla oli kesämekko päällä. Huokaus.
  4. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat jäässä: ainahan elämässä voi sattua mitä tahansa eikä mitään voi pitää selviönä, mutta nyt..! En todellakaan ole päivä kerrallaan –ihminen, ja nyt sitä taitoa tarvitaan. Enkä koskaan ole ollut hyvä luottamaan asioitani toisten päätäntävallan alle, ja nyt en muuta voi.
  5. Olen käyttänyt vain lenkkareita viimeisen kuukauden: kaipaan korkokenkiä, mekkoja, käsilaukkujani ja siistejä ulkovaatteita!

PS: Nanna ja Sauvajyvänen ovat kirjoittaneet korona-arjestaan, näitä on ollut jotenkin hurjan mielenkiintoista lukea.

PS: Kuvat ovat viime vuoden kohokohdasta, eli risteilystämme klassisella Queen Mary II:llä.

Written by riitta

4.5.2020 at 11:12

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with ,

Kuukauden parhaat: huhtikuu

with 10 comments

Tässä numerossa muun muassa koronaeristäytymisen tuottama vinkki päivänavaukseen. Edellinen lista löytyy täältä.

Paras kasvislisuke

Uunissa tai pannulla paahdetut kikherneet tuovat rapeutta vähän kaikkeen. Ne toimivat salaateissa, uunijuuresten seassa, etenkin intialaisissa ruoissa ja vaikka kasvispastassa. Paahdan ne perusreseptillä, ja varioin mausteita lopputarkoituksen mukaan.

  1. Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen.
  2. Valuta säilykekikherneet siivilässä ja huuhtele.
  3. Kuivaa kikherneet huolellisesti, mielellään talouspaperin välissä.
  4. Levitä herneet uunipellille leivinpaperin päälle. Valuta niiden päälle 2-3 rkl oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita huolellisesti.
  5. Paahda herneitä uunissa 30–40 minuuttia välillä käännellen. Ota pelti pois uunista, kun kikherneet ovat kullanruskeita.
  6. Mausta herneet lämpiminä. Sekoita niiden joukkoon esimerkiksi seuraavia makuja: valkosipuli ja persiljasilppu, paprikajauhe ja valkosipuli, garam masala, sitruuna ja valkosipuli, korianteri ja jeera, lime ja mustapippuri.

Paras kosmetiikkatuote

Labellon kuorintapuikot huulille ovat superkäteviä ja tekevät hyvää kaikkien huulille, mutta etenkin meille, jotka käytämme lähes päivittäin huulipunaa. Erityisen näppärää näissä puikoissa on se, ettei kuorintaa tarvitse pestä pois, vaan sen voi jättää hoitamaan huulten ihoa. Kuorivat hiukkaset nimittäin sulavat ja imeytyvät huuliin.

Hinta on Sokoksella erittäin lompakkoystävällinen 3,20 euroa.

Myynnissä on kaksi varianttia: Labello Rosehip Oil Caring Lip Scrub (pinkki puikko) ja Labello Aloe Vera Caring Lip Scrub (vaaleanvihreä puikko). Kummassakin on E-vitamiinia, ja toisessa ruusunmarjaöljyä ja toisessa aloe veraa.  

Paras hinta-laatusuhde

Lidlistä saatava Cien Nail Polish Remover Classic -kynsilakanpoistoaineessa on kätevä pumppukorkkimekanismi, joka annostelee poistoaineen siististi vanulapulle. Onnistun aina holauttamaan puoli pulloa kerralla tavallisista pulloista, joten tämä säästää paitsi tuotetta, myös siivoamisen vaivalta. Asetoniton kynsilakanpoistoaine toimii kuten pitääkin.

Hinta on Lidleissä häkellyttävä 1,99 euroa (siis oikeasti, saako tällä edes purkkapakettia).

Paras oivallus

On aamukahvikävely! Keitä kahvi tai tee to go -mukiin ja lähde se näpeissä kävelylle. Puoli tuntia riittää, saat juoman nautittua ja kropan heräteltyä raikkaassa ilmassa. Samalla voit larpata (jos siis teet tällä hetkellä töitä kotoa käsin) työmatkaa. Tarkoitus ei ole niinkään hikoilla, vaan hengittää uutta puhdasta ilmaa kehoon ja verryttää keho yön jäljiltä.

Written by riitta

6.4.2020 at 14:35

Oman elämän muistiinpaneminen

with 2 comments

Olen tullut vanhaksi. Somessa parasta tuntuu olevan omien vuosien takaisten päivitysten selaaminen ja hauskojen tapahtuminen muisteleminen – muulloinkin, kuin uuden vuoden alussa.

Olen miettinyt pitkään, että pitäisi alkaa pitää käsin kirjoitettua päiväkirjaa tai jonkinlaista lokia elämästään. Niin ei pääsisi unohtumaan elämän helmiä. Kuten se kerta, kun hyräilin kollegalle Girls Girls Girlsin kertosäettä Pietarin lentokentällä, kun tämä ei tiennyt varmaksi, kuka edellämme kulkenut Tommy Lee oli. Tai kun kävin toisen kollegan kanssa Jekaterinburgissa työmatkalla illalla syömässä, ja kiiruhdimme yli 30 asteen pakkasessa torin yli kulkukoiria karkuun (ystävällisiä hauvoja, mutta erittäin kiinnostuneita hotellin lämpimästä aulasta). Tai kun kuudennella luokalla luokkakaveri kirjoitti taululle ”Tetcher leave them kids alone” (sic). Opettaja tuli luokkaan ja näki kirjoituksen. Onnitteli ensin kaveria hyvästä musiikkimausta, mutta totesi myös, että opetusta tarvitaan vielä.

Isäni piti päiväkirjaa, ja raportoi sinne päivittäin tapahtumia: joskus vain sään ja keilatuloksensa, joskus pidemmin perheen kuulumisia. Niistä on voinut jälkeenpäin tarkistaa, mitä tapahtui 5.6.1986, tai minkä niminen se ravintola Venetsiassa olikaan, missä äiti sai pizzan päällä raa´an keltuaisen. Some-kanavien päivittäminen onneksi ajaa vähän samaa asiaa, vaikka sitten (kuten minä) keskittyisi hyviin hetkiin, kauniisiin näkymiin ja hauskoihin sattumuksiin. Yhdestä ruoka-annoksen kuvasta tulee rytinällä myös muita muistoja mieleen.

Minusta on myös kaikkein mielenkiintoisinta seurata kavereiden ja muiden seuraamieni tilien kautta toisten ihmisten tavallista elämää. Mitä metrolinjaa he kulkevat Tokiossa aamulla töihin, mitä syövät lounaalla ja miten viettävät lauantainsa. Niin sanotut ”kuratoidut” – yäk mikä termi – tilit ovat puuduttavan tylsiä ja mielikuvituksettomia. Samat marmorialuset, kristallilasit ja pehmopornopiehtarointi valkeissa lakanoissa. Menneinä vuosina Suomessa ei saanut ravintolassa tilata vain alkoholijuomaa, vaan piti tilata ruokaa. Sääntöä kuulemma kierrettiin kierrättämällä pöydästä toiseen sillivoileipää, jota ei ollut tarkoituskaan syödä. Se nökötti pöydässä juomien kanssa alkoholitarkastajan hämäämiseksi. Olen varma, että trendikahviloissa on nykyään avokadoleipä tai pari, joita saa kuvauslainaan.

Etsin erästä kuvaa blogin syövereistä, ja törmäsin siinä yhteydessä pariin postaukseen, jotka toivat mieleen paljon ihania muistoja. Linkkaan ne tähän, jos ne vaikka olisivat menneet aikanaan sinulta ohi.

Ensivaikutelma konstailemattomasta Soulista

Makumuistoja Tokiosta

Makkarat ja Wanha Kunnon Blogitapaaminen

Roadtrip Legolandiin perheen kesken

Written by riitta

14.1.2020 at 07:38

Kuukauden parhaita: maaliskuu

with 9 comments

Jutussa mainitut huulivoiteet on saatu medianäytteenä.

Tästä on tullut minulle sellainen hyvän mielen kirjoitussarja. Hauskoja kohtaamisia ja tarinoita sekä hyviä oivalluksia on kiva kirjata ylös myös itselle.

Labello

Ja sitä hyvää mieltä tarvitaan roppakaupalla – en varsinaisesti huutanut hurraata, kun näin aamulla tuoreen lumipeitteen pihalla ja auton päällä. Olen tänä talvena tehnyt kovasti töitä sen eteen, että arvostaisin tätäkin vuodenaikaa. Syönyt rutkasti D-vitamiinia, juossut räntäsateessa ja tuuppinut itseni työpäivän jälkeen joogaan ja kiinnittänyt huomiota mukavaan, säänmukaiseen pukeutumiseen. Olen suosiolla rajoittanut elinpiirini sohvaan, ja tuonut sen ympärille kirjapinot ja neuleprojektit. Yrittänyt hyväksyä sen, että tämä nyt on tällainen aika. On pimeää ja kylmää, ja liikkuminen on hankalaa, mutta kohta eletään erilaista elämää. Usko on juuri nyt koetuksella – niin kuin joka vuosi. Tässä vaiheessa vuotta sitä ajattelee ansainneensa palkinnon valon ja auringon muodossa, kun on kestänyt niin hienosti tähän asti. Tiedetään, kuulostan viisivuotiaalta, joka haluaa tarran tauluunsa, kun söi parsakaalit mukisematta.

Paras kohtaaminen

Tämä ei oikeastaan ole minun kohtaamiseni, vaan kollegan (kiitos Aino tarinan jakamisesta!), mutta niin ihana, että se on pakko kertoa teillekin. Kollegan naapurissa asuu pieni tyttö, joka kutsui voikukista irtoavia, ilmassa pyörteileviä haivenia hänestä irtoavaksi taikapölyksi – hurmaava ajatus! Tästä lähtien aion sanoa vieraille, että meillä pöllyävät villakoirat ovat vain minusta irtoavaa taikaa, ei suinkaan pölyä.

Paras ostos

Kokkaaminen on hyvin pitkälle välineurheilua: parhaat mahdolliset raaka-aineet, tarpeeksi preppausastioita (se, ken on koskaan kokeillut sekoittaa salaattia liian pienessä astiassa tietää tämän), isot leikkuulaudat ja terävät veitset ovat jokaisen kotikokinkin perusvälineistöä. Häälahjaksi saatu veitsisettimme on ollut ahkerassa käytössä, ja etenkin isoin veitsi on tiensä päässä. Hommasin tilalle pidempään himoitsemani Fiskars Norden -sarjan kokkiveitsen, ihan huippu! Puinen kahva istuu käteen topakasti, ja etusormella ja peukalolla on helppo pitää kiinni hamaran kahvanpuoleisesta päästä. Plus että veitsi on niin kaunis!

Paras oivallus keittiössä

Maizena – miksen ole tätä aiemmin hyödyntänyt yhtä ahkerasti! Saan nyt ruokiin viimeistellyn vivahteen erilaisilla kastikkeilla. Kaikki lähti kuivakaappini pannuprojektista, Maizena-pakkaus ei nimittäin sekään ole ihan uudemmasta päästä ostoksia… Lisäkimmoketta maissitärkkelyksen hyödyntämiseen tuli Souschefin köksänläksystä, jossa piti suurustaa jotain ja raportoida siitä.

Paras kosmetiikkalöytö

Rakastan huulipunia, käytän arkenakin kirkkaita värejä huulilla. Pigmenttisyys ja huulipunan tuntu huulilla ovat minulle kaikkein tärkeimmät kriteerit hyvää punaa valitessa. Väriä pitää tulla puikosta riittävästi kerralla, enkä voi sietää kuivattavia, mattapintaisia (trendi)punia. Labellon uudet värikkäät huulivoiteet löivät ällikällä pigmenttisyydellään, nämä menevät ihan ”oikeasta” huulipunasta. Lisäksi ne tuntuvat huulilla hoitavilta ja pehmeiltä. Värejä on neljä: Rosy Nude, Coral Crush, Poppy Red ja Black Cherry (kaksi jälkimmäistä kuvassa). Huulivoiteen saa noin seitsemällä eurolla marketeista ja tavarataloista. Ainoa miinus on korkki, se irtoaa helposti. Ei siis kannata nakata huulivoidetta ihan miten sattuu käsilaukkuun.

Written by riitta

5.3.2019 at 10:58

Päivitystä pannuprojektiin

with 8 comments

Kirjoitin viime elokuussa kuivakaappini paikoilleen jämähtäneestä tilanteesta, ja nyt on (väli)raportin aika.

Risottopurkki on poissa, vaahterasiirappipullot ovat vähentyneet kahdesta yhteen, mutta linsseihin en ole koskenutkaan. Pakastin on kertaalleen tyhjentynyt ja täyttynyt, eli sen osalta olen päässyt hyvään rytmiin. Olen myös merkittävästi parempi kaivelemaan keittiön kaikista kaapeista pussukat ja nyssykät käyttöön, ja erityisen iloinen olen maustepurkkien ahkerammasta käytöstä. Nostin linssipussin uudestaan framille, ja sille kaveriksi tahinipurkin.

Edinburgh, Loch Ness

Vaikka linssipussi jumittaa yhä hyllyllä, olen tyytyväinen ennen kaikkea pannuprojektin aikaansaamaan henkiseen muutokseen. Olen paremmin kartalla ruokavarastojen tilanteesta, ja pidän myös itselleni parempaa kuria niiden kuluttamisen suhteen – uutta ei saa ostaa, ennen kuin vanhat on käytetty (tai niitä on ainakin vähennetty merkittävästi). Kotona syödyn lounaspasta-aterian kannalta on sitä paitsi aivan sama, onko pasta penneä vai makaronia, minun ei tarvitse varastoida Barillan koko sortimenttia.

Varastot kuin hamsterin posket

Kuivakaapin järjestelmällisempi käyttö on saanut minut tarkastelemaan käytöstäni myös muiden käyttöesineiden suhteen. En ole pihi, mutta olen ehta hamsteri, jonka on joskus vaikea ottaa kauniita asioita käyttöön. Säästelen kivoja juttuja ”sitku”-mentaliteetilla, mikä on hölmöä. Esimerkki: sain siskolta nätin tuoksukynttilän, jota en millään olisi raaskinut alkaa polttaa. Kauniin valkea kynttilä odotti jotain (Jeesuksen toista tulemista? Kuningatarta teelle?), mitä en osannut selittää. Yhtenä iltana annoin vihdoin itselleni luvan uskoa, että sisko oli ostanut kynttilän käytettäväksi, ei hillottavaksi. Kynttilä on ilahduttanut monena pimeänä iltana.

Edinburgh, Loch Ness

Kun homma on lähtenyt keittiön puolella näin hyvin käyntiin, olen ulottanut uuden filosofiani myös kosmetiikkavarastoihini. En välttämättä osta uutta tyhjentyneen purkin tilalle, vaan katson ensin, löydänkö varastokaapistani sopivan tuotteen tilalle. Tällä konstilla olen löytänyt uusia hyviä tuotteita, mutta myös huteja, joista otan opiksi. En esimerkiksi uskalla parin allergiakohtauksen jälkeen enää testata luonnonkosmetiikkabrändejä – ainakaan nyt näin talvella, kun iho on joka tapauksessa koetuksella.

Omien varastojen systemaattisen läpikäynnin lisäksi olen huomannut, että tavaroiden sijainnilla on suuri merkitys arjessa. Pidän nykyään vartalovoidetta makuuhuoneessa, missä pukeudun. Suihkun jälkeen kosteassa kylpyhuoneessa voiteen käyttö vielä nahkealle iholle osoittautui ylivoimaiseksi, mutta makuuhuoneeseen tallustettuani ja ihon kuivuttua ajatus tuntuu jo paremmalta. Samoin korurasian säilyttäminen makuuhuoneessa pitää korut paremmassa käyttökierrossa.

(Kuvat ovat viime vuotiselta Edinburghin-matkaltamme. Koristeellinen katto on juna-asemalta, maisemakuvat matkalta Loch Nessille.)

Edinburgh, Loch Ness

Written by riitta

18.1.2019 at 10:19

Kuukauden parhaita

with 5 comments

Olen lukenut blogeista viime aikoina mielestäni tosi kivoja, rennompia postauksia kirjoittajan arjen tapahtumista. Kommellukset, onnistumiset, ajatuksia herättävät kohtaamiset ovat virkistävää rönsyilyä harkitumpien kirjoitusten lomassa.

Kokosin itsekin viime aikojen ”sekalaiset”-kasetin laidasta laitaan.

syyslehti

Paras kohtaaminen

Lensin viime sunnuntaina työmatkalle Kuopioon. Olimme jo päässeet yhdestä eteisaulasta toiseen karsinaan, josta oli vielä bussikuljetus koneelle. Vieressäni ikkunan vieressä seisoi arviolta 5-vuotias poika, jonka nimi, jos nyt osasin yhdistää pienessä tilassa sinkoilevat lapset ja vanhempien heidän suuntaansa huudelleet ohjeet ja kiellot oikein, oli Sampo. Sampo vahti tarkkaan kentällä ajavia busseja, ja alkoi olla kärsimätön, kun yksikään niistä ei pysähtynyt meidän kohdallemme. Kun taas yksi bussi lähestyi meitä, ryhtyi Sampo manaamaan ”pliis pliis pliis ole meidän bussi, ole meidän bussi, pliis, pakko olla meidän bussi”. Auto kurvasi ohi, jolloin Sampo laski otsansa raskaasti ikkunalasiin ja huokasi ”no voi nyt jumalauta.” Tiedän tunteen, Sampo.

Paras ryhtiliike

Huolsin yhtenä lauantaina eniten käyttämäni kengät, koska ne alkoivat olla juuri sen näköiset, että kilometrejä oli takana. Kenkälankilla, puhdistusliinalla ja -harjalla ja hajuja poistavalla suihkeella kengistä tuli taas nätit. Yhden parin vein suutariin ja sain parilla kympillä uudet nahat auton lattiamaton syömiin mokkakorkoihin.

Paras resepti

Pikaohje kiinalaishenkiseen kasvislisukkeeseen on tämä: höyrytä tai keitä haluamasi kasvikset napakoiksi (kokeile vihreitä papuja, kiinankaalia, paksoita tai porkkanaa). Laita sivuun odottamaan. Kuullota pannulla kasviöljyssä 2 hienonnettua valkosipulia. Valkosipulin paistuessa sekoita 2 rkl soijaa, 2 rkl vettä, 1 tl sokeria ja 1 tl Maizenaa tasaiseksi. Lisää nesteseos valkosipulien sekaan ja anna kuohahtaa nopeasti. Kaada seos sitten kasvisten päälle ja tarjoile. Jos tykkäät tulisista mauista, ripottele päälle chilihiutaleita.

Paras oivallus

Tästä olen ehkä jo maininnut aiemmin, mutta viime aikojen aikataulusekoilussa tämä on noussut arvoon arvaamattomaan: Osta jatkuvasti käyttämiäsi tuotteita kerralla aina tuplat: piilolinssinesteet, deodorantit, käsisaippuan täyttöpakkaukset ja hammastahnat. On ihana fiilis, kun illalla voikin kaivaa kaapista uuden pakkauksen kriittisellä hetkellä tyhjentyneen tilalle – edes joku asia on hanskassa!

Written by riitta

29.11.2018 at 10:24

Oispa kylmä

with 10 comments

Rocky Road Glögg -pullo saatu

Tulipahan sekin sitten kerran elämässään todettua. Yleensä marmatan, kun missään ei ole tarpeeksi lämmin, nyt huomaan selvästi jo kaipaavani raikkaampaa ilmaa.

sienimetsän jälkeen

Kaipuu saattaa myös olla henkistä – heräsin viimeksi viime sunnuntaina kello 5.24 miettimään, että joitakin asioita on vaan pakko muuttaa – mutta en pahastuisi, jos sääkin olisi syksyisen kuulas. Kelit ovat olleet muuten aivan fantastisia, ja syksy ei ole tuntunut läheskään yhtä masentavalta, kun aurinkoa ja ruskanvärejä on piisannut, mutta silti. Haluan päästä juoksemaan kylmään ilmaan (mikään, ei niin mikään, puhdista mörköjä päästä kuin pakkasessa juostu lenkki), pukea vihdoin päälleni Net-à-Porterista ostamani sametinpehmeän, täysimittaisen Tibin teddyturkin ja tarvita takkatulta mökillä muutenkin, kuin tunnelman luojana.

Rocky_Road_Glogg

Kuvat ovat mainitulta mökiltä, tarkemmin sanottuna sen rantasaunalta. Souschef oli viime viikonloppuna harrastusleirillä, joten me lähdimme miehen kanssa minireissulle. Kiersin kolmatta tuntia sienimetsässä, mutta suppilovahverot tekevät ilmeisesti vielä tuloaan, löysin vain pari kourallista. Lämmittelin metsäkierroksen jälkeen uudella Rocky Road Glöggillä, joka maistuu lempiasioiltani eli punaviiniltä, joululta ja suklaalta.

Kirjoitan tätä työpäivän päätteeksi, kohta nakkaan repun selkään ja lähden pidempää reittiä kävellen kauppaan. Illallistarpeet löytyvät muuten kotoa, tarvitsen vain puikulaperunoita ja maitoa. Tarjolla on lihapullia kermakastikkeessa, perunasosetta ja hölskytyskurkkuja. Teki mieli jotain konstailematonta ja perinteistä. Huomenna kaivan taas chilit ja inkiväärit leikkuulaudalle.

Mitä teidän päiviinne on viime aikoina kuulunut?

Written by riitta

16.10.2018 at 15:57

%d bloggaajaa tykkää tästä: