masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘masutoaitemu’ Category

Kuukauden parhaita

with 4 comments

Olen lukenut blogeista viime aikoina mielestäni tosi kivoja, rennompia postauksia kirjoittajan arjen tapahtumista. Kommellukset, onnistumiset, ajatuksia herättävät kohtaamiset ovat virkistävää rönsyilyä harkitumpien kirjoitusten lomassa.

Kokosin itsekin viime aikojen ”sekalaiset”-kasetin laidasta laitaan.

syyslehti

Paras kohtaaminen

Lensin viime sunnuntaina työmatkalle Kuopioon. Olimme jo päässeet yhdestä eteisaulasta toiseen karsinaan, josta oli vielä bussikuljetus koneelle. Vieressäni ikkunan vieressä seisoi arviolta 5-vuotias poika, jonka nimi, jos nyt osasin yhdistää pienessä tilassa sinkoilevat lapset ja vanhempien heidän suuntaansa huudelleet ohjeet ja kiellot oikein, oli Sampo. Sampo vahti tarkkaan kentällä ajavia busseja, ja alkoi olla kärsimätön, kun yksikään niistä ei pysähtynyt meidän kohdallemme. Kun taas yksi bussi lähestyi meitä, ryhtyi Sampo manaamaan ”pliis pliis pliis ole meidän bussi, ole meidän bussi, pliis, pakko olla meidän bussi”. Auto kurvasi ohi, jolloin Sampo laski otsansa raskaasti ikkunalasiin ja huokasi ”no voi nyt jumalauta.” Tiedän tunteen, Sampo.

Paras ryhtiliike

Huolsin yhtenä lauantaina eniten käyttämäni kengät, koska ne alkoivat olla juuri sen näköiset, että kilometrejä oli takana. Kenkälankilla, puhdistusliinalla ja -harjalla ja hajuja poistavalla suihkeella kengistä tuli taas nätit. Yhden parin vein suutariin ja sain parilla kympillä uudet nahat auton lattiamaton syömiin mokkakorkoihin.

Paras resepti

Pikaohje kiinalaishenkiseen kasvislisukkeeseen on tämä: höyrytä tai keitä haluamasi kasvikset napakoiksi (kokeile vihreitä papuja, kiinankaalia, paksoita tai porkkanaa). Laita sivuun odottamaan. Kuullota pannulla kasviöljyssä 2 hienonnettua valkosipulia. Valkosipulin paistuessa sekoita 2 rkl soijaa, 2 rkl vettä, 1 tl sokeria ja 1 tl Maizenaa tasaiseksi. Lisää nesteseos valkosipulien sekaan ja anna kuohahtaa nopeasti. Kaada seos sitten kasvisten päälle ja tarjoile. Jos tykkäät tulisista mauista, ripottele päälle chilihiutaleita.

Paras oivallus

Tästä olen ehkä jo maininnut aiemmin, mutta viime aikojen aikataulusekoilussa tämä on noussut arvoon arvaamattomaan: Osta jatkuvasti käyttämiäsi tuotteita kerralla aina tuplat: piilolinssinesteet, deodorantit, käsisaippuan täyttöpakkaukset ja hammastahnat. On ihana fiilis, kun illalla voikin kaivaa kaapista uuden pakkauksen kriittisellä hetkellä tyhjentyneen tilalle – edes joku asia on hanskassa!

Written by riitta

29.11.2018 at 10:24

Oispa kylmä

with 10 comments

Rocky Road Glögg -pullo saatu

Tulipahan sekin sitten kerran elämässään todettua. Yleensä marmatan, kun missään ei ole tarpeeksi lämmin, nyt huomaan selvästi jo kaipaavani raikkaampaa ilmaa.

sienimetsän jälkeen

Kaipuu saattaa myös olla henkistä – heräsin viimeksi viime sunnuntaina kello 5.24 miettimään, että joitakin asioita on vaan pakko muuttaa – mutta en pahastuisi, jos sääkin olisi syksyisen kuulas. Kelit ovat olleet muuten aivan fantastisia, ja syksy ei ole tuntunut läheskään yhtä masentavalta, kun aurinkoa ja ruskanvärejä on piisannut, mutta silti. Haluan päästä juoksemaan kylmään ilmaan (mikään, ei niin mikään, puhdista mörköjä päästä kuin pakkasessa juostu lenkki), pukea vihdoin päälleni Net-à-Porterista ostamani sametinpehmeän, täysimittaisen Tibin teddyturkin ja tarvita takkatulta mökillä muutenkin, kuin tunnelman luojana.

Rocky_Road_Glogg

Kuvat ovat mainitulta mökiltä, tarkemmin sanottuna sen rantasaunalta. Souschef oli viime viikonloppuna harrastusleirillä, joten me lähdimme miehen kanssa minireissulle. Kiersin kolmatta tuntia sienimetsässä, mutta suppilovahverot tekevät ilmeisesti vielä tuloaan, löysin vain pari kourallista. Lämmittelin metsäkierroksen jälkeen uudella Rocky Road Glöggillä, joka maistuu lempiasioiltani eli punaviiniltä, joululta ja suklaalta.

Kirjoitan tätä työpäivän päätteeksi, kohta nakkaan repun selkään ja lähden pidempää reittiä kävellen kauppaan. Illallistarpeet löytyvät muuten kotoa, tarvitsen vain puikulaperunoita ja maitoa. Tarjolla on lihapullia kermakastikkeessa, perunasosetta ja hölskytyskurkkuja. Teki mieli jotain konstailematonta ja perinteistä. Huomenna kaivan taas chilit ja inkiväärit leikkuulaudalle.

Mitä teidän päiviinne on viime aikoina kuulunut?

Written by riitta

16.10.2018 at 15:57

Dear Social Media

with 8 comments

Olen tullut vanhaksi. Somessa parasta tuntuu olevan omien vuosien takaisten päivitysten selaaminen ja hauskojen tapahtuminen muisteleminen.

pitkospuut

Olen miettinyt pitkään, että pitäisi alkaa pitää päiväkirjaa tai jonkinlaista lokia elämästään. Niin ei pääsisi unohtumaan elämän helmiä. Kuten se kerta, kun hyräilin kollegalle Girls Girls Girlsin kertosäettä Pietarin lentokentällä, kun tämä ei tiennyt varmaksi, kuka edellämme kulkenut Tommy Lee oli. Tai kun kävin toisen kollegan kanssa Jekaterinburgissa työmatkalla illalla syömässä, ja kiiruhdimme yli 30 asteen pakkasessa kulkukoiria karkuun (ystävällisiä hauvoja, mutta erittäin kiinnostuneita hotellin lämpimästä aulasta). Tai kun kuudennella luokalla luokkakaveri kirjoitti taululle ”Tetcher leave them kids alone” (sic). Opettaja tuli luokkaan ja näki kirjoituksen. Onnitteli ensin kaveria hyvästä musiikkimausta, mutta totesi myös, ettei vielä näemmä ole syytä antaa meidän olla.

Isäni piti päiväkirjaa, ja raportoi sinne päivittäin tapahtumia: joskus vain sään ja keilatuloksensa, joskus pidemmin perheen kuulumisia. Niistä on voinut jälkeenpäin tarkistaa, mitä tapahtui 5.6.1986, tai minkä niminen se ravintola Venetsiassa olikaan, missä äiti sai pizzan päällä raa´an keltuaisen. Some-kanavien päivittäminen onneksi ajaa vähän samaa asiaa, vaikka sitten (kuten minä) keskittyisi hyviin hetkiin, kauniisiin näkymiin ja hauskoihin sattumuksiin. Yhdestä ruoka-annoksen kuvasta tulee rytinällä myös muita muistoja mieleen.

laituri

Minusta on myös kaikkein mielenkiintoisinta olla tavallaan mukana kavereitteni ja muiden seuraamieni tilien kautta toisten ihmisten tavallista elämää. Mitä metrolinjaa he kulkevat aamulla töihin, mitä syövät lounaalla ja miten viettävät lauantainsa. Niin sanotut ”kuratoidut” – yäk mikä termi – tilit ovat puuduttavan tylsiä ja mielikuvituksettomia. Samat marmorialuset, kristallilasit ja pehmopornopiehtarointi valkeissa lakanoissa. Menneinä vuosina Suomessa ei saanut ravintolassa tilata vain alkoholijuomaa, vaan piti tilata ruokaa. Sääntöä kuulemma kierrettiin kierrättämällä pöydästä toiseen sillivoileipää, jota ei ollut tarkoituskaan syödä. Se nökötti pöydässä juomien kanssa alkoholitarkastajan hämäämiseksi. Olen varma, että trendikahviloissa on nykyään avokadoleipä tai pari, jota saa kuvauslainaan.

Älä ole avokadoleipäpostausihminen.

Written by riitta

24.9.2018 at 07:29

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with , ,

Syysmietteitä

with 6 comments

Souschef aloitti yläkoulun, jatkoi harrastuksensa parissa ja minä siihen liittyvässä talkootyössä, asiakastyöt käynnistyivät täydellä höökillä ja joogasalini palasi normaaliin lukujärjestykseen. Syksyinen ordning o reda on täällä taas turvanamme.

hyvä arki, kotimaanmatkailu, sienestäminen, tattisaalis, Tertin kartano

Kesän 2018 ylivertaisuudesta ei varmasti tarvitse sanoa mitään, mitä kaikki eivät jo ajattelisi. En muista, milloin viimeksi olisin käynyt mökillä aamu-uinnilla, ja vain nippa nappa kokenut virkistyneeni, sillä vesi oli niin ihanan lämmintä. Käytin, pesin ja kuivatin taas aamuksi yhdet ja samat puuvillashortsit ja t-paidan, muut vaatteet olivat fyysisesti ja henkisesti liikaa. Näin ensimmäistä kertaa Guns n´Rosesin livenä Ullevilla Göteborgissa ja yli 40 vuoden jälkeen uudestaan vanhan kotitalomme Brysselissä. Yhtä onnellinen oli jälleennäkeminen mökin, Kuopion ja siellä asuvan ystävän, Tertin kartanon ja Legolandin kanssa. Ensimmäistä kertaa ikinä sain myös hienon tattisaaliin. Sieni-ihmisen sielu tosin ei saa rauhaa, ennen kuin myös suppilovahveroita on saatu varastoihin riittävä määrä.

 hyvä arki, kotimaanmatkailu, sienestäminen, tattisaalis, Tertin kartano hyvä arki, kotimaanmatkailu, sienestäminen, tattisaalis, Tertin kartano

Tällaisen kesän jälkeen on vain ihanaa pukeutua farkkuihin ja neuleisiin, pitää vähän tiukempaa rotia syömisten ja rahankäytön suhteen ja suhtautua sunnuntaihin sellaisena arjen helpottajapäivänä, jolloin pestään riittävästi pyykkiä ja ostetaan ainakin alkuviikon ruoat kerralla. Tällä hetkellä kiinnostaa kaikkein eniten neuleprojektit, paksut historialliset romaanit ja sisustaminen. Saimme vihdoin tilattua uudet ruokapöydän tuolit, ja taisin löytää hyvän kandidaatin uudeksi sängyksi. Haaveilen tästä Sandbergin tapetista keittiön takaseinälle, mies pitää vielä vakuuttaa visioni mahtavuudesta. Tapetit ja keittiö eivät kuulemma ole hyvä yhdistelmä – pöh!

Toivottavasti teilläkin oli niin hyvä kesä, että uusi vuodenaika on helppo ottaa haltuun!

hyvä arki, kotimaanmatkailu, sienestäminen, tattisaalis, Tertin kartano, Puijon torni, Kuopio, Kuopion ravintolat

Written by riitta

17.9.2018 at 13:12

Arjen instagrammaaminen

with 10 comments

Someen tunnetusti ladataan vain ne kivoimmat ja kauneimmat puolet elämästä, eikä siinä sinänsä minun mielestäni ole mitään pahaa.

Superkliseiset puurokulho- ja marmoritasokuvat siitä samasta halvatun kahvilasta plärään minäkin ohi silmiäni pyöritellen, mutten toisaalta ihan ymmärrä heitäkään, jotka huutelevat ”aitojen, elämänmakuisten” kuvien perään. Yleensä näillä kun tarkoitetaan kuvia sotkuisista eteisistä, likaisten vaatteiden kasoista ja jääkaappiin homehtuneista vihanneksista. Kiitos – niitä minulla on omasta takaa, haluan mieluummin katsella kauniita kuvia, oivaltavia kuvia tai erityisiä hetkiä ystävieni elämässä. Tästäkin on tullut vähän kilpailu: se, ken laittaa törkyisimmän kuvan esimerkiksi kodistaan, voittaa. Ja nämäkin kuvat ovat varmasti suurelta osin lavastettuja, sanoo kyyninen minä.

naturallyeuropean

Viimeisen päälle stailatuista ja melkein jo puhki tunnelmoiduista Instagram-kuvista voi kuitenkin ottaa mallia ruudun toiselle puolelle. Olenkin jo muutaman viikon viettänyt IG-elämää ihan elävässä elämässä, ihan jotta jokainen päivä tuntuisi erityiseltä. Esimerkiksi olen ottanut kylpyhuoneeseen käyttöön kuvassa olevan Naturally Europeanin -tuoksukynttilän, jonka sain jo ajat sitten blogin kautta. Kynttilä oli niin kaunis ja hyväntuoksuinen mielestäni, etten raaskinut alkaa polttaa sitä, nuuhkin vain sitä työpöytäni kulmalla… Nyt poistin sen pakkauksestaan ja sytytän sen aamuisin laittautuessani. Kylppäri tuoksuu paremmalta ja kynttilänvalo tuo omaa tunnelmaansa jokapäiväiseen touhuun ja tekee siitä juuri siksi erityisen.

Samoin avasin Koreasta tuomani, ostosten kylkiäisinä saamani vanulappupakkauksen käyttöön. Laput ovat isoja, pehmeitä ja jotenkin niin hienoja, että halusin säästää näitä – Jeesuksen toista tulemista varten ilmeisesti. Nyt ne ovat käytössä, loppuvat sitten kun loppuvat, eikä maailma kaadu siihen.

Päätin myös vihdoin ottaa mökille uudeksi lokikirjaksi Osakan Harry Potter -teemapuistosta ostamani Tylypahka-muistikirjan. Hamsterin sielua kirpaisee (koska kirja on niin hieno, enkä saa uutta tilalle ihan heti), mutta on varmasti jokaisen siihen kirjatun muiston arvoinen.

Säästelettekö te asioita sitten joskus käytettäviksi, vai osaatteko ottaa käyttöesineet käyttöesineinä?

Written by riitta

22.10.2017 at 09:46

Kategoria(t): masutoaitemu

Tagged with ,

Minä ei enää osata puhua arki

with 6 comments

Jaahans, syksy tekee vääjäämättä tuloaan, ja nyt pitäisi osata kesän jälkeen potkia itsensä tehokkaampaan toimintaan. Kone vaan tuntuu pahasti yskivän…

metsässä1

Nauroin eilen kaverin kanssa, miten vaikeaa on niinkin arkinen asia, kuin ruokakaupassa käynti. Fiksuahan olisi ostaa useamman päivän ruoat kerralla, mutta kumpikaan meistä ei vielä kykene ajattelemaan yhtä illallista tai maitopurkkia pidemmälle. Jostain täytyy taas kaivaa esiin arkinen tehokkuusajattelija-minä, joka vie mennessään ja tuo tullessaan. Tällä hetkellä teen yhden (1) kotiaskareen päivässä ja pidän itseäni supersankarina. Kesän modus operandi kun on mennä päivä kerrallaan, niin tämä tällainen pidempien aikavälien suunnittelu tuntuu mahdottomalta. Sanokaa kiltit, etten ole ainoa?

Vietimme viikonlopun venetsialaiset mökillä (josta myös tämän jutun kuvat), oikeaoppisesti illalla kokossa puuroskia polttaen ja ilotulituksia paukutellen. Mökkimme on tosin talviasuttava, joten emme varsinaisesti ”sulkeneet” mökkikautta, mutta tekosyy juhlaan on aina hyvä syy. Tryffelipossuilin lähimetsässä sienien toivossa ja löysinkin kassillisen erilaisia tatteja kuivattaviksi. Eksyin, soitin nolona miehelle, joka käski laittaa puhelimesta Google Mapsin päälle ja suunnistaa sen avulla – siunattu teknologia!

kokkometsässä4

Syksy tuo kuitenkin onneksi mukanaan myös positiivista stressiä siitä, ehtiikö varmasti tehdä kaiken kivan, mitä syksyllä voi tehdä: kohta saa omenoita omenavoin keittämistä varten, olen jo hankkinut viininpunaiset villalangat muhkeaa kaulahuivia varten ja tallentanut Goodreadsiin lupaavia kirjoja ison pinon. Vinkki: jos et ole jo ehtinyt lukea Kjell Westön Rikinkeltaista taivasta, niin lue! Ihan hillittömän hyvä. Varasin jo keväällä lippuja peräti kahteen musikaaliin, Myrskyluodon Maijaan ja Catsiin, joten nämäkin mukavat tilaisuudet ovat vielä edessäpäin.

Mitä teidän syyssuunnitelmanne pitävät sisällään?

metsässä2

Kaikkeen sitä metsässä voikin törmätä, veikkaan peuran leukaluuksi.

metsässä3

Written by riitta

30.8.2017 at 09:17

Kategoria(t): masutoaitemu

Lupiinipientareilla

with 4 comments

Provencella on laventelipeltonsa, Dunkerque aaltoilee unikkomeressä, mutta meilläpä on lupiinit! Kilometreittäin sitkeästi tien varsille levittäytyvät valkoisen, pinkin ja violetin sävyasteikot.

hattu

Arvasitteko jo, että olen kiertänyt kesäreissulla Suomea autolla? Viiletimme yhden pitkän viikonlopun pitkin itärajaa Haminassa ja Lappeenrannassa, ja sunnuntaina palasimme Varkauden tienoilta vanhempieni mökiltä.

Automatkalla on aikaa jutella ihan mistä vaan ja miettiä syntyjä, syviä ja vähän pinnallisempiakin asioita maailmanmenosta. Kuten esimerkiksi miten ihmeessä itikoiden kohdalla evoluutio ei tunnu toimineen. Luulisi nimittäin, että elinkelpoisin itikka on yhtä kuin hiljaisin itikka eli se, joka pääsee saalinsa luo ennen kuin tämä läpsäyttää inisijän hengiltä. Ja mitä mahtaa käydä muurahaiselle, joka matkaa Savosta pääkaupunkiseudulle auton tuulilasissa, hyväksytäänkö se osaksi uutta yhdyskuntaa perille päästyään?

Vanhempieni mökki on vanhan koulukunnan mökki: ulkohuussi, soutuvene, häikäleesti itikoita, tiilistä kyhätty grilliviritelmä, ei laituria, sähköjä tai juoksevaa vettä. Tai no – sähköt piti olla, muttei sitten ollutkaan. Pitkä tarina. Eteisessä roikkuvat ulkoilutakkimme tuoksuvat edelleen ihanasti Eau de Savulle, kun niitä on marinoinut paitsi takan, myös ulkogrillin aromeissa. Nukuimme yöt patjoilla, keitimme aamulla teevettä takassa ja paahdoimme leipää halsterissa. Kiersimme järveä soutaen (souschefin ensimmäinen kerta ikinä airojen puikoissa) ja ehdimme päiväreissulle Kuopioon moikkaamaan ystävää ja lounastamaan Puijon tornissa.

takkatuliairoulpukka

Mökkiä ei ole käytetty kolmeen neljään vuoteen. Aika tuntui sisätiloissa pysähtyneen vanhempieni viimeiseen visiittiin, mutta luonto oli kyllä vallannut tilansa takaisin pihamaalla. Kummasti ne tutut polut kuitenkin löytyivät aluskasvillisuuden alta. Äitini ei koskaan, edes silloin kun lapsuudessani vietimme mökillä aktiivisesti aikaa, halunnut luoda sinne nurmikenttiä tai perennapenkkejä, vaan hänestä luonnontila oli kaikkein kaunein. Olen samaa mieltä, joskin rannalta olisi ihana saada reilusti puita kaadettua, jotta satumaisen kauniit vaaleanpunaiset auringonlaskut näkyisivät paremmin.

kokka

Kuten sanottu, mökillä ei ollutkaan sähköjä, eli ei siis mahdollisuutta ladata kännykkää. Eikä niitä tarvittu. Toki navigaattori olisi ollut kiva lisä, mutta löysimme maalaisjärjen avulla ihan joka paikkaan. Ystävän kanssa etukäteen sovittu tapaamisaika Puijolle oli kuin ennen vanhaan: lankapuhelimella päästiin sopuun ajasta ja paikasta, ja molemmat osapuolet noudattivat sitä. Ei mitään ”sori oon viis minsaa myöhässä” -puheluita, vapauttavaa! Turhantärkeältä kuulostava termi digitaalinen paasto, vaikka olikin tahaton, teki pääkopalle hyvää. Melkein harmitti maanantaina avata puhelin ja olla taas yhteydessä muuhun maailmaan. Mies kysyi minulta paluumatkalla, olinko sattunut huomaamaan missään uutisia, olisiko maailmalla sattunut jotain merkittävää. Vastasin, että jos lööpeissä mainostetaan juttua ”Tällainen Vesa Keskinen on oikeasti”, voi olla täysin varma siitä, että mitään, ei niin kerrassaan mitään ole muuttunut tai tapahtunut… Yritän nyt pitää tiukasti mielessä sen, että puhelinta ei tarvitse aina pitää edes päällä, vaan välillä on rentouttavampaa olla täysin offline. Tuo lyhyt some- ja digipaasto mursi tehokkaasti huonoa tapaani olla aina sormenpään etäisyydellä netistä.

kulakalle

Yksi reissun kohokohdista oli löytää legendaarinen Kula-Kalle Kuopion Valkeisen rannalta! Tuon ukon kyydissä on otettu vauhtia usein.

Nyt taas kotona, vähän töitä ja kotihommia, sitten todennäköisesti taas tien päälle jossain vaiheessa. Tällä kertaa renkaat vievät länteen ja saaristoon. Mitä teidän kesäreissuihinne kuuluu?

Written by riitta

11.7.2017 at 10:15

%d bloggers like this: