masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘Ruoka’ Category

Nigella Lawsonin helppo Béarnaise-kastike

with 4 comments

Béarnaise-kastike on suosikkejani, en pysty ravintolassa ohittamaan pihvi-ranskalaiset-bea-annosta. Hieman kommervenkkiseen reseptiin on olemassa oikotie onneen Nigella Lawsonin ohjeella. Béarnaise-kastike on hyvä olla repertuaarissa, etenkin näin grillikauden alussa.

Tai oikeastaan kyse on kuulemma Nigellan äidin reseptistä, mikä äitienpäivän jälkeisenä tiistaina mainittakoon. Perinteisen reseptin reduktion keittämisen sijaan tässä versiossa kaikki ainekset sekoitetaan keskenään, ja lähdetään emulgoimaan keltuaisia voin kanssa. Ohje on nerokas sikälikin, että etikan ja rakuunan määrää voi sovittaa omaan makuun sopivaksi. Minä esimerkiksi pidän etikkaisemmasta béasta, mutta joku toinen voisi ilahtua suuremmasta määrästä rakuunaa. Tärkeää on myös kastikkeen määrä: sitä täytyy olla paljon, jotta sitä riittää ranskalaisille dipattavaksi.

Reilu annos kastiketta (ainakin esimerkiksi neljälle pihville)

  • 3 keltuaista
  • 1-1,5 tl kuivattua rakuunaa
  • 1- 1,5 rkl omenaviinietikkaa
  • 1 tl suolaa
  • 75 g voita
  • (sitruunaa)

Laita kattilaan vettä ja nosta se kuumenemaan liedelle.

Sekoita keltuaiset, rakuuna, etikka ja suola keskenään metallisessa kulhossa. Kun vesi kiehuu, nosta kulho kiehuvan veden päälle. HUOM! Vesi ei saa koskea kulhon pohjaan. Vatkaa seosta, kunnes tunnet sen kehittyvän paksummaksi. Lähde sitten lisäämään voita nokare kerrallaan koko ajan sekoittaen. Kun lähes kaikki voi on lisätty, tarkista kastikkeen maku. Lisää halutessasi loraus sitruunanmehua, jos maku ei ole tarpeeksi terävä.

Béarnaisella on hankalan maine, sillä se leikkaa herkästi. Kastiketta ei siis kannata jättää ilman aikuisen valvontaa hetkeksikään. Nosta astia heti pois kuuman veden päältä, jos tilanne näyttää uhkaavalta. Ja jos kastike varotoimenpiteistä huolimatta leikkaa, sekoita siihen yksi ylimääräinen keltuainen voimakkaasti vatkaten.

Written by riitta

12.5.2020 at 08:23

Kuukauden parhaat: maaliskuu

with 7 comments

Ne ovat täällä taas, nopeat palat hyvistä tuotteista ja tunteista! Edellisen voi lukea täältä.

Tässä kuussa muun muassa vinkki punoittaville kasvoille sekä keväisen pesänraivausvimman valtaan joutuneille. Voi olla toki kerralla molemmat, kuten allekirjoittaneella.

Paras herkku

En voi sietää salmiakkia, ja lakunkin kanssa on vähän niin ja näin. Pandan Choco & Lakrits -sarjaan kuuluvat Salty Caramel -pallerot ovat silti parasta, mitä karkkihyllystä tällä hetkellä löytyy. Salmiakkiytimen ympärillä on suolakinuskilla maustettua valkosuklaata. Kaiken yllä on himmeä lakupuuterointi. Hyvänä kakkosena tulevat nuo valkoiset pallerot, joissa on valkosuklaata ja raikasta passionhedelmää. En itse asiassa tiedä, voiko näitä kutsua karkiksi, kuulat menevät nimittäin ennemmin konvehtien kanssa samaan rasiaan. Voisin halata näistä vastannutta tuotekehittäjää!

Paras palvelu

Minulla on vaikea joskus motivoitua hoitamaan asia, jos sen eteen joutuu näkemään ylen määrin vaivaa. Alakerrassamme asuu (tai siis asui, nyt ne ovat poissa) paljonkin kaatopaikalle kuuluvaa kamaa (mm. vanha sängynrotisko), jonka kuljettaminen Sortti-asemalle vaatii a) pakettiauton ja b) arkivapaan (Siis kuka morlokki on keksinyt, että kaatopaikka ei ole auki silloin, kun ihmisillä olisi aikaa käydä siellä?).

Nouto-Sortti tulee onneksi kirjaimellisesti apuun! Netistä voi tilata noudon haluamilleen tavaroille. Sivu laskee hinnan sitä mukaa, kun lisäät tavaroita, ja kertoo, milloin kyseiselle määrälle olisi noutopalvelu saatavilla. Nerokasta. Kannatan muutenkin lämpimästi kaikkia nettipohjaisia ajanvarauksia, sekä palveluiden hankkimista omaa elämää helpottamaan. Maksoimme 90 euroa siitä, että kotipihasta noudettiin parisänky (runko ja patjat), kaksi baarijakkaraa, astianpesukone ja kaksi valaisinta. Ei ollenkaan kehno hinta mielestäni säästyneestä vaivasta!

Paras fiilis

On lihaskipu treenin jälkeen! Joulu-tammikuu meni liikunnan osalta leppeissä merkeissä, kävin lähinnä kävelemässä ja kevyemmillä joogatunneilla. Helmikuun alusta kroppa kaipasi rähinää, joten olen juossut portaita ja palannut fyysisemmälle lempijoogatunnilleni. Lihasten kipeytyminen ei tietenkään ole itseisarvo eikä tarkoitus, mutta salaa rakastan, kun joutuu ähisemään portaita laskeutuessa… Joskus on hyvä tietää tehneensä.

Paras kosmetiikkatuote

Korealaisen Erborianin kasvojen punaisuutta tasoittava CC Red Correct -voide on ensimmäinen vihreää pigmenttiä sisältävä sävyvoide, joka oikeasti taittaa punaisuutta. Vihreitä voiteita on muillakin brändeillä, mutta vasta Erborianin kanssa sain näkyviä tuloksia. Jos on oikein hyvä ihopäivä, enkä ole menossa ruokakauppaa ihmeemmin ihmisten ilmoille, levitän vain tätä.

Erborian myy ainakin Stockmannilla erikokoisia pakkauksia tuotteistaan (BB-voide on netissä kovastikin hypetetty), eli voi ostaa kokeiluun ensin pienemmän tuubin. Tälle peukku!

Written by riitta

3.3.2020 at 07:24

Fine diningia Keilaniemessä: Lucy in the Sky

with 2 comments

On aivan mahtavaa, että a) suomalainen ravintolatarjonta on nykyään niin monipuolista ja laadukasta ja b) uusia mielenkiintoisia ravintoloita avataan myös Helsingin ydinkeskustan ulkopuolelle. Niin kuin esimerkiksi Espoon Keilaniemeen.

Länsimetro on tehnyt hyvää ravintolamaailmaa vaivanneelle keskustakeskeisyydelle – huippuravintolan ovelle (kirjaimellisesti!) pääsee julkisilla muutamassa minuutissa. Ironista kyllä, meidän ei-helsinkiläisten kannattaa edelleen saapua omalla autolla tai taksilla… Kiitän hyvän ruokatarjonnan laajentumista muita rohkelikkoja, kuten esimerkiksi Maxin Kalaa ja Lihakauppa Ordénia, jotka ovat uskaltaneet avata liikkeensä Kauklahteen.

Tammikuun puolessavälissä lanseerattu Lucy in the Sky avattiin Accountor Toweriin, joka myös Raatteen hampaana tunnetaan. Vanha työpaikkani on myllätty täysin uuteen uskoon, ja tornitalon katolle on raivattu tilaa upealle näköalaravintolalle. Lissu ei tosin ratsasta pelkän maiseman avulla. Ruoka oli todella, todella hyvää! Tekijät luonnehtivat listaansa ”ScandinAsian”-tyyliseksi, mikä tarkoittaa aasialaisia (tai pitäisi ehkä rajata tämä tarkemmin Japaniin) annoksia suomalaisella twistillä ja raaka-aineilla. Lounasta, illallista ja brunssia tarjoavalla ravintolalla on myös baari, josta saa juomien lisäksi pieniä annospaloja. Valitsin alkupalaksi makrilliannoksen, jonka topakat tyrnimarjat tekivät kokonaisuudesta mukavan kevyen ja raikkaan. Vastapainoksi piti saada täyteläistä umamia, joten tilasin possuramen-kulhon. Lientä olisi voinut syödä sellaisenaan, mutta nuudeleita olisi voinut laittaa pari nippua lisää.

Näköalat menevät harakoille talven pimeydessä illastaessa, mutta kaukaisuudessa välkehtivät katu- ja mainosvalot loivat suurkaupungin tunnelmaa tummaksi sisustettuun ravintolasaliin. Olisimme Espoon sijaan hyvin voineet olla Tokiossa tai Soulissa viiden tähden hotellin ravintolassa. Voin kuvitella, että tunnelma kesäiltoina on suorastaan maaginen, kun valoa tulvii neljästä suunnasta ja näkymät avautuvat merenrantaan ja toisaalta Helsingin ja Espoon kaupunkimiljööseen.

Hintataso:

  • Baarin annokset maksavat hieman alle 10 euroa.
  • Alkupalat pyörivät 15 euron molemmin puolin.
  • Kallein pääruoka, Black Angus Japanese BBQ, on 34 euroa.

Written by riitta

28.1.2020 at 13:25

Oman elämän muistiinpaneminen

with 2 comments

Olen tullut vanhaksi. Somessa parasta tuntuu olevan omien vuosien takaisten päivitysten selaaminen ja hauskojen tapahtuminen muisteleminen – muulloinkin, kuin uuden vuoden alussa.

Olen miettinyt pitkään, että pitäisi alkaa pitää käsin kirjoitettua päiväkirjaa tai jonkinlaista lokia elämästään. Niin ei pääsisi unohtumaan elämän helmiä. Kuten se kerta, kun hyräilin kollegalle Girls Girls Girlsin kertosäettä Pietarin lentokentällä, kun tämä ei tiennyt varmaksi, kuka edellämme kulkenut Tommy Lee oli. Tai kun kävin toisen kollegan kanssa Jekaterinburgissa työmatkalla illalla syömässä, ja kiiruhdimme yli 30 asteen pakkasessa torin yli kulkukoiria karkuun (ystävällisiä hauvoja, mutta erittäin kiinnostuneita hotellin lämpimästä aulasta). Tai kun kuudennella luokalla luokkakaveri kirjoitti taululle ”Tetcher leave them kids alone” (sic). Opettaja tuli luokkaan ja näki kirjoituksen. Onnitteli ensin kaveria hyvästä musiikkimausta, mutta totesi myös, että opetusta tarvitaan vielä.

Isäni piti päiväkirjaa, ja raportoi sinne päivittäin tapahtumia: joskus vain sään ja keilatuloksensa, joskus pidemmin perheen kuulumisia. Niistä on voinut jälkeenpäin tarkistaa, mitä tapahtui 5.6.1986, tai minkä niminen se ravintola Venetsiassa olikaan, missä äiti sai pizzan päällä raa´an keltuaisen. Some-kanavien päivittäminen onneksi ajaa vähän samaa asiaa, vaikka sitten (kuten minä) keskittyisi hyviin hetkiin, kauniisiin näkymiin ja hauskoihin sattumuksiin. Yhdestä ruoka-annoksen kuvasta tulee rytinällä myös muita muistoja mieleen.

Minusta on myös kaikkein mielenkiintoisinta seurata kavereiden ja muiden seuraamieni tilien kautta toisten ihmisten tavallista elämää. Mitä metrolinjaa he kulkevat Tokiossa aamulla töihin, mitä syövät lounaalla ja miten viettävät lauantainsa. Niin sanotut ”kuratoidut” – yäk mikä termi – tilit ovat puuduttavan tylsiä ja mielikuvituksettomia. Samat marmorialuset, kristallilasit ja pehmopornopiehtarointi valkeissa lakanoissa. Menneinä vuosina Suomessa ei saanut ravintolassa tilata vain alkoholijuomaa, vaan piti tilata ruokaa. Sääntöä kuulemma kierrettiin kierrättämällä pöydästä toiseen sillivoileipää, jota ei ollut tarkoituskaan syödä. Se nökötti pöydässä juomien kanssa alkoholitarkastajan hämäämiseksi. Olen varma, että trendikahviloissa on nykyään avokadoleipä tai pari, joita saa kuvauslainaan.

Etsin erästä kuvaa blogin syövereistä, ja törmäsin siinä yhteydessä pariin postaukseen, jotka toivat mieleen paljon ihania muistoja. Linkkaan ne tähän, jos ne vaikka olisivat menneet aikanaan sinulta ohi.

Ensivaikutelma konstailemattomasta Soulista

Makumuistoja Tokiosta

Makkarat ja Wanha Kunnon Blogitapaaminen

Roadtrip Legolandiin perheen kesken

Written by riitta

14.1.2020 at 07:38

Joulukuun parhaita

with 6 comments

Kokosin taas pieniä ja isompia hyviä hetkiä, ajatuksia ja ostoksia. Eivät kaikki taida olla joulukuulta, mutta loppuvuoden juttuja kuitenkin.

Paras ravintola

Rakastan ravintola Lehtovaaraa! Voisin syödä siellä joka viikko – sitten ehkä, EHKÄ, raaskisin tilata pääruoaksi jotain muutakin, kuin Cœur de Filet Provençalen. Terassin tunnelma on ihana kaikkina vuodenaikoina, tarjoilu sopivan etäistä ja ruoka hyvää. Klassikkoravintola on ruokailijoita varten, eikä toisinpäin. Arvostan kovasti valkoisia pöytäliinoja, Suomi-design-sisustusta, viinien tarjoilua lasikarahvissa sekä juomalistan Pineau des Charentes -jälkiruokaviiniä.

Ravintolasalin tunnelma on rauhallinen.

Paras kosmetiikkatuote

Clinique all about shadow soft shimmer -luomivärin sävy ”foxier” on juuri sopiva taupe-sävy työmeikkiin, mutta siitä saa kerrostamalla myös erinomaisen smokey eyen juhlaan. Koostumus levittyy pehmeästi ja antaa työstää itseään utuisaksi.

Paras väline urheiluun

On otsalamppu! Ostin omani XXL Sportista, enkä lähde ilman enää iltalenkille. Katuvalaistus ei ulotu kaikkialle, ja inhoan juosta, jos ei voi askeltaa rennosti pelkäämättä kompastumista.

Viikonloppuisin ehtii juosta valosalla, arki-iltoina lisävalo on paikallaan.

Paras palvelu

Olettehan jo kuulleet Emmy-verkkokaupasta? Kutsuvat itseään Suomen suurimmaksi käytettyjen merkkivaatteiden kauppapaikaksi. Olen jo muutamaan otteeseen laittanut sinne omia tarpeettomiksi huomaamiani vaatteita ja asusteita myyntiin, enkä voisi olla tyytyväisempi asiakas. Pidän ennen kaikkea palvelun vaivattomuudesta: pakkaat tavarat, naputtelet itsellesi myyntilähetteen netissä ja viet tavarat keräyspisteeseen, toimitat ne Matkahuollon kautta tai tilaat noutopalvelun. Ja sitten voit vain jäädä odottamaan, että emmyläiset arvioivat vaatteelle hinnan, kuvaavat sen ja postaavat sivuilleen. Myyntivoitot tilitetään pankkitilille tai haluaminaan lahjakortteina (jolloin niihin saa vieläpä vähän ekstraa päälle). Myymättä jääneet vaatteet saa joko takaisin, tai ne voi jättää Emmyn huolehdittavaksi. Omien nurkkien siivoaminen järkevällä ja vastuullisella tavalla ei juuri näppärämmin voisi enää käydä!

Written by riitta

7.1.2020 at 14:03

Ehtymätön varasto basilikaa

with 4 comments

Kaupan basilikapuskasta saa kasvatettua käyttöönsä vaikka kuinka monta uutta kasvia.

Vaikka eletään sadonkorjuuaikaa, ja taimien ja kasvimaiden seuraava sesonki on talven päässä, jaan silti niksin, jolla voi kasvattaa yhdestä ostobasilikasta monta uutta puskaa. Tarvitaan vain aikaa, kirkas vesilasi, multaa ja ruukkuja.

Näin pitkät juuret kasvoivat reilussa viikossa.

Ja näin se menee:

  • Leikkaa kaupan basilikasta niin monta pistokasta kuin haluat, tai mitä esimerkiksi jää tähteeksi ruoanlaitosta.
  • Leikkaa pistokas kaikkein mieluiten juuri varren nivelkohdan alapuolella, sillä siinä on eniten kasvuhormonia kuulemma. Maailma ei kaadu, vaikkei tämä olisi mahdollista.
  • Laita pistokkaat veteen ja kirkkaaseen vesilasiin. Unohda viikoksi, ja palaa sitten asiaan.
  • Viikossa pistokkaisiin on kasvanut melkoiset juuret, joten voit istuttaa ne multaan.
  • Anna kasvaa, muista kastella ja latvoa välillä. Jälkimmäinen on tärkeää, sillä latvominen parantaa kasvin haaroittumista.
  • Basilika tykkää valosta, joten sijoita se mahdollisimman valoisaan paikkaan, tai kasvivalon alle.
Ja sitten vain satoa odottamaan!

Written by riitta

24.8.2019 at 16:35

Ravintolavinkki Kuopioon: Urban

leave a comment »

Järjestin miehelle ­synttäriyllätysreissun Kuopioon viime viikonloppuna. Yövyimme viikko sitten avatussa Lapland Hotelsissa ja illastimme ravintola Urbanissa.

Urban on lounas- ja tilausravintola, joka kuitenkin järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti iltakattauksia, jotka ovat ravintolan omien sanojen mukaan ”sokkotreffejä ruoan kanssa”. Näillä treffeillä nautitaan viiden ruokalajin yllätysmenusta, ja ruoat valmistetaan vain kyseisen kuun menuiltaan teeman tai raaka-ainesesongin mukaan.

Illallisen perusteella suosittelen Urbania lämpimästi: raaka-aineet maistuvat ihan itseltään, mutta vielä paremmilta ja tarjoilu oli huippusujuvaa. Saimme alkupaloiksi kalaa cevichena, väliruoaksi jumalaista orzo-pastaa, pääruoaksi lihaa ja perunaa kolmella tavalla (kuvassa) ja jälkkäriksi ensin juustoannoksen ja sitten vielä makeaa. Seuraamme liittynyt paikallinen ystävämme otti viinipaketin, mutta viinejä ja kuplivia saa tietenkin laseittain.

Aivan Kuopion torin kieppeillä sijaitsevan ravintolan sisustus on rauhallinen, muttei tylsä. Tykästyin etenkin ovensuuta kiertävään maalaukseen.

Täytyy myös antaa huippupisteet sille, että vaikka kyse oli ravintolalle erityisillasta, niin me asiakkaat ja ruoka olimme pääosassa – eikä toisinpäin, niin kuin valitettavan usein nykyään. Palvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, viiniä kaatamaan tullut tarjoilija malttoi odottaa puheenvuoroa.

PS: Lapland Hotel oli sekin oikein kiva, sisutus oli ehtaa turisti-Lappia porontaljoineen ja -sarvineen.

PPS: Miten valtavan ihanaa oli kävellä leppeässä kesäillassa, melkein valoisassa hotellille!

Written by riitta

12.6.2019 at 06:14

%d bloggaajaa tykkää tästä: