masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘Ruoka’ Category

Oman elämän muistiinpaneminen

with 2 comments

Olen tullut vanhaksi. Somessa parasta tuntuu olevan omien vuosien takaisten päivitysten selaaminen ja hauskojen tapahtuminen muisteleminen – muulloinkin, kuin uuden vuoden alussa.

Olen miettinyt pitkään, että pitäisi alkaa pitää käsin kirjoitettua päiväkirjaa tai jonkinlaista lokia elämästään. Niin ei pääsisi unohtumaan elämän helmiä. Kuten se kerta, kun hyräilin kollegalle Girls Girls Girlsin kertosäettä Pietarin lentokentällä, kun tämä ei tiennyt varmaksi, kuka edellämme kulkenut Tommy Lee oli. Tai kun kävin toisen kollegan kanssa Jekaterinburgissa työmatkalla illalla syömässä, ja kiiruhdimme yli 30 asteen pakkasessa torin yli kulkukoiria karkuun (ystävällisiä hauvoja, mutta erittäin kiinnostuneita hotellin lämpimästä aulasta). Tai kun kuudennella luokalla luokkakaveri kirjoitti taululle ”Tetcher leave them kids alone” (sic). Opettaja tuli luokkaan ja näki kirjoituksen. Onnitteli ensin kaveria hyvästä musiikkimausta, mutta totesi myös, että opetusta tarvitaan vielä.

Isäni piti päiväkirjaa, ja raportoi sinne päivittäin tapahtumia: joskus vain sään ja keilatuloksensa, joskus pidemmin perheen kuulumisia. Niistä on voinut jälkeenpäin tarkistaa, mitä tapahtui 5.6.1986, tai minkä niminen se ravintola Venetsiassa olikaan, missä äiti sai pizzan päällä raa´an keltuaisen. Some-kanavien päivittäminen onneksi ajaa vähän samaa asiaa, vaikka sitten (kuten minä) keskittyisi hyviin hetkiin, kauniisiin näkymiin ja hauskoihin sattumuksiin. Yhdestä ruoka-annoksen kuvasta tulee rytinällä myös muita muistoja mieleen.

Minusta on myös kaikkein mielenkiintoisinta seurata kavereiden ja muiden seuraamieni tilien kautta toisten ihmisten tavallista elämää. Mitä metrolinjaa he kulkevat Tokiossa aamulla töihin, mitä syövät lounaalla ja miten viettävät lauantainsa. Niin sanotut ”kuratoidut” – yäk mikä termi – tilit ovat puuduttavan tylsiä ja mielikuvituksettomia. Samat marmorialuset, kristallilasit ja pehmopornopiehtarointi valkeissa lakanoissa. Menneinä vuosina Suomessa ei saanut ravintolassa tilata vain alkoholijuomaa, vaan piti tilata ruokaa. Sääntöä kuulemma kierrettiin kierrättämällä pöydästä toiseen sillivoileipää, jota ei ollut tarkoituskaan syödä. Se nökötti pöydässä juomien kanssa alkoholitarkastajan hämäämiseksi. Olen varma, että trendikahviloissa on nykyään avokadoleipä tai pari, joita saa kuvauslainaan.

Etsin erästä kuvaa blogin syövereistä, ja törmäsin siinä yhteydessä pariin postaukseen, jotka toivat mieleen paljon ihania muistoja. Linkkaan ne tähän, jos ne vaikka olisivat menneet aikanaan sinulta ohi.

Ensivaikutelma konstailemattomasta Soulista

Makumuistoja Tokiosta

Makkarat ja Wanha Kunnon Blogitapaaminen

Roadtrip Legolandiin perheen kesken

Written by riitta

14.1.2020 at 07:38

Joulukuun parhaita

with 6 comments

Kokosin taas pieniä ja isompia hyviä hetkiä, ajatuksia ja ostoksia. Eivät kaikki taida olla joulukuulta, mutta loppuvuoden juttuja kuitenkin.

Paras ravintola

Rakastan ravintola Lehtovaaraa! Voisin syödä siellä joka viikko – sitten ehkä, EHKÄ, raaskisin tilata pääruoaksi jotain muutakin, kuin Cœur de Filet Provençalen. Terassin tunnelma on ihana kaikkina vuodenaikoina, tarjoilu sopivan etäistä ja ruoka hyvää. Klassikkoravintola on ruokailijoita varten, eikä toisinpäin. Arvostan kovasti valkoisia pöytäliinoja, Suomi-design-sisustusta, viinien tarjoilua lasikarahvissa sekä juomalistan Pineau des Charentes -jälkiruokaviiniä.

Ravintolasalin tunnelma on rauhallinen.

Paras kosmetiikkatuote

Clinique all about shadow soft shimmer -luomivärin sävy ”foxier” on juuri sopiva taupe-sävy työmeikkiin, mutta siitä saa kerrostamalla myös erinomaisen smokey eyen juhlaan. Koostumus levittyy pehmeästi ja antaa työstää itseään utuisaksi.

Paras väline urheiluun

On otsalamppu! Ostin omani XXL Sportista, enkä lähde ilman enää iltalenkille. Katuvalaistus ei ulotu kaikkialle, ja inhoan juosta, jos ei voi askeltaa rennosti pelkäämättä kompastumista.

Viikonloppuisin ehtii juosta valosalla, arki-iltoina lisävalo on paikallaan.

Paras palvelu

Olettehan jo kuulleet Emmy-verkkokaupasta? Kutsuvat itseään Suomen suurimmaksi käytettyjen merkkivaatteiden kauppapaikaksi. Olen jo muutamaan otteeseen laittanut sinne omia tarpeettomiksi huomaamiani vaatteita ja asusteita myyntiin, enkä voisi olla tyytyväisempi asiakas. Pidän ennen kaikkea palvelun vaivattomuudesta: pakkaat tavarat, naputtelet itsellesi myyntilähetteen netissä ja viet tavarat keräyspisteeseen, toimitat ne Matkahuollon kautta tai tilaat noutopalvelun. Ja sitten voit vain jäädä odottamaan, että emmyläiset arvioivat vaatteelle hinnan, kuvaavat sen ja postaavat sivuilleen. Myyntivoitot tilitetään pankkitilille tai haluaminaan lahjakortteina (jolloin niihin saa vieläpä vähän ekstraa päälle). Myymättä jääneet vaatteet saa joko takaisin, tai ne voi jättää Emmyn huolehdittavaksi. Omien nurkkien siivoaminen järkevällä ja vastuullisella tavalla ei juuri näppärämmin voisi enää käydä!

Written by riitta

7.1.2020 at 14:03

Ehtymätön varasto basilikaa

with 4 comments

Kaupan basilikapuskasta saa kasvatettua käyttöönsä vaikka kuinka monta uutta kasvia.

Vaikka eletään sadonkorjuuaikaa, ja taimien ja kasvimaiden seuraava sesonki on talven päässä, jaan silti niksin, jolla voi kasvattaa yhdestä ostobasilikasta monta uutta puskaa. Tarvitaan vain aikaa, kirkas vesilasi, multaa ja ruukkuja.

Näin pitkät juuret kasvoivat reilussa viikossa.

Ja näin se menee:

  • Leikkaa kaupan basilikasta niin monta pistokasta kuin haluat, tai mitä esimerkiksi jää tähteeksi ruoanlaitosta.
  • Leikkaa pistokas kaikkein mieluiten juuri varren nivelkohdan alapuolella, sillä siinä on eniten kasvuhormonia kuulemma. Maailma ei kaadu, vaikkei tämä olisi mahdollista.
  • Laita pistokkaat veteen ja kirkkaaseen vesilasiin. Unohda viikoksi, ja palaa sitten asiaan.
  • Viikossa pistokkaisiin on kasvanut melkoiset juuret, joten voit istuttaa ne multaan.
  • Anna kasvaa, muista kastella ja latvoa välillä. Jälkimmäinen on tärkeää, sillä latvominen parantaa kasvin haaroittumista.
  • Basilika tykkää valosta, joten sijoita se mahdollisimman valoisaan paikkaan, tai kasvivalon alle.
Ja sitten vain satoa odottamaan!

Written by riitta

24.8.2019 at 16:35

Ravintolavinkki Kuopioon: Urban

leave a comment »

Järjestin miehelle ­synttäriyllätysreissun Kuopioon viime viikonloppuna. Yövyimme viikko sitten avatussa Lapland Hotelsissa ja illastimme ravintola Urbanissa.

Urban on lounas- ja tilausravintola, joka kuitenkin järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti iltakattauksia, jotka ovat ravintolan omien sanojen mukaan ”sokkotreffejä ruoan kanssa”. Näillä treffeillä nautitaan viiden ruokalajin yllätysmenusta, ja ruoat valmistetaan vain kyseisen kuun menuiltaan teeman tai raaka-ainesesongin mukaan.

Illallisen perusteella suosittelen Urbania lämpimästi: raaka-aineet maistuvat ihan itseltään, mutta vielä paremmilta ja tarjoilu oli huippusujuvaa. Saimme alkupaloiksi kalaa cevichena, väliruoaksi jumalaista orzo-pastaa, pääruoaksi lihaa ja perunaa kolmella tavalla (kuvassa) ja jälkkäriksi ensin juustoannoksen ja sitten vielä makeaa. Seuraamme liittynyt paikallinen ystävämme otti viinipaketin, mutta viinejä ja kuplivia saa tietenkin laseittain.

Aivan Kuopion torin kieppeillä sijaitsevan ravintolan sisustus on rauhallinen, muttei tylsä. Tykästyin etenkin ovensuuta kiertävään maalaukseen.

Täytyy myös antaa huippupisteet sille, että vaikka kyse oli ravintolalle erityisillasta, niin me asiakkaat ja ruoka olimme pääosassa – eikä toisinpäin, niin kuin valitettavan usein nykyään. Palvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, viiniä kaatamaan tullut tarjoilija malttoi odottaa puheenvuoroa.

PS: Lapland Hotel oli sekin oikein kiva, sisutus oli ehtaa turisti-Lappia porontaljoineen ja -sarvineen.

PPS: Miten valtavan ihanaa oli kävellä leppeässä kesäillassa, melkein valoisassa hotellille!

Written by riitta

12.6.2019 at 06:14

Uusvanha postaus: Maailman pohjoisin viinitila eli Blaxsta Vingård Södermanlandissa

leave a comment »

Kesälomat lähenevät ja moni tekee varmasti jo täyttä päätä suunnitelmia vapaapäivien varalle. Nostan vanhan tekstin esiin, jos jotakuta kiinnostaa esimerkiksi autoilla Ruotsissa. Blaxsta Vingård Södermanlandissa sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Juttu on alunperin julkaistu heinäkuussa 2013.

Palasimme tänään Ruotsin ja Tanskan turneelta. Yksi mahtavimmista kokemuksista oli vierailu Tukholman eteläpuolella sijaitsevalla Blaxsta Vingård -viinitilalla.

blaxsta_annos1

Paikka on suorastaan kliseisen idyllinen: punainen tupa, perunamaan sijaan viiniköynnöksiä, omenapuita, ankkalauma ja horisontissa siintävä järvi. Ulkoterassin siroilta kalusteilta voi kaupunkihiiri hämmästellä lehmien laiduntamista ja kuunnella kahden kukon kiivasta kilpakieuntaa. Söimme tilalla toimivassa Royal Black –ravintolassa kevyen lounaan, kyytipoikana luonnollisesti talon omia viinejä ja jääviinejä.

blaxsta_ravintola

blaxsta_ankat

blaxsta_omppu1

”Jos se toimii Kanadassa, toimii se myös Ruotsissa”

Viinimestari ja ravintolan kokki Göran Amnegård asui pitkään Kanadassa, opiskellen mm. Royal Canadian Culinaire Art –instituutissa. Niiltä ajoilta jäi kytemään ajatus omasta viinitilasta Ruotsissa. Göran tuli lounaan jälkeen jututtamaan meitä, ja kertoi tuumanneensa Kanadan ja Ruotsin ilmastojen olevan niin samanlaisia, että viinin tekeminen on pakko olla mahdollista myös naapurissamme. Kylmillä talvilla on hyvät puolensakin: ne nimittäin desinfioivat viiniköynnökset ja pitävät pöpöt kurissa.

Kysyin Göranilta, milloin nettisivuillaan mainostamansa kuohuviinit on tarkoitus ottaa teon alle. Hän kertoi silloin olleensa muutama viikko takaperin tuomaroimassa kuohuviinejä kansainvälisessä kilpailussa, ja tajunneensa silloin, että häneltä puuttuu vain noin 200 vuoden kokemus ja tieto, joten Blaxsta-kuplia joudutaan odottamaan tovi…

Blaxsta Vingårdin erikoisuus (ja eniten palkintoja niittänyt tuoteperhe) ovat jääviinit. Ne valmistetaan Vidal-lajikkeesta, jota myös Kanadassa viljellään paljon. Maistoin Vidal Ice Wine 2009:ää jälkiruokamustikkapiirakkani kanssa, aivan ihanaa! Samoin Chardonnay oli oikein mainion hapokas, Merlot ei niinkään sykähdyttänyt. Blaxstassa tehdään viinejä myös omenoista, päärynöistä ja ruusunmarjoista.

blaxsta_piirakka1

Lue lisää viinitilan nettisivuilta

Ajo-ohjeet: matkaa Tukholmasta on noin 140 kilometriä, mikä taittuu parissa tunnissa. Navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Blacksta kyrka, Flen. Kirkko ja viinitilat sijaitsevat aivan vierekkäin.

Written by riitta

13.5.2019 at 08:40

Uuden opettelua: hapanjuurileivonta

with 2 comments

Pidän itseäni hyvänä ja itsevarmana kotikokkina. Leivontaan sen sijaan suhtaudun pelolla, se on jotain voodoon ja numerologian välimaastossa sijaitsevaa mustaa hyhmää.

patonki, hapanjuuri, hapanjuurileivonta

Patonkipellit auttavat leipien muotoilussa.

Ruoanlaitto, ihan jo ruokaostosten teosta aterian valmistumiseen, on minusta ihanaa. Fiilistelen kauniita vihanneksia (kiiltävän mustat munakoisot, napakat purjonvarret ja heirloom-tomaatit ovat suosikkejani) ja joskus jopa ostoskasseja: tietää, että tulee hyvää, kun sieltä pilkottaa tiskiltä valitut lihat tai kalat, tuuheita yrttipuskia ja multaiset perunat.

Ironista kyllä tuore leipä on lähes parasta, mitä tiedän. Osittain siksi haluan opetella myös leipomaan. En tiedä, tulenko koskaan pitämään siitä yhtä paljon, kuin ruoanlaitosta, mutta yritän. Leipominen on kuitenkin loppujen lopuksi helppoa, mutta vaatii aikaa. Eikä voi haukkua kovin kalliiksi harrastukseksi, kun tarvitaan vain vettä, jauhoja ja suolaa.

Ensimmäinen erä hapanjuuren kanssa

Ihana kollega antoi jo tovi sitten minulle Diiva-juuren ja vinkin liittyä Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmään. Luin ryhmän keskusteluita ja netin ohjeita – en tullut hullua hurskaammaksi – päätin vain antaa mennä. Jos juuri kuolisi, tunnustaisin kollegalle ja aloittaisin alusta. Samoin, jos ensimmäinen kokeilu menisi pieleen.

HUOM! Jos sinulla ei ole vielä juurta, kurkkaa ohje täältä.

Sen verran päätin turvata selustaa, että käytin tuttua patonkiohjetta, jonka olen löytänyt Eisenmanin siskosten upeasta ”Från grunden” -keittokirjasta. Tämän kirjan kun lukee, niin haluaa vaan olla kotona ja säilöä, kirnuta voita, tehdä omat makkaransa ja fetansa, keittää ketsupit ja sinapit ja relissit – ja tietenkin leipoa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään hiivaa, jonka siis korvasin hapanjuurella.

Otin emojuuresta ensimmäisenä päivänä 40 grammaa juurta, johon sekoitin 40 g luomuvehnäjauhoja ja 40 g vettä. Annoin kuplia seuraavaan päivään keittiön pöydällä kannen alla. Toistin tempun seuraavan päivän aamuna, ja illalla laitoin esitaikinan alulle sekoittamalla:

  • 1 dl hapanjuurta
  • 2,5 dl luomuvehnäjauhoja
  • 1,5 dl ruisjauhoja
  • 3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Seisotetaan huoneenlämmössä kannen alla vuorokausi.

Leivontapäivän aamuna taikinaan lisätään:

  • 4,5 dl kädenlämpöistä vettä
  • 12 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 rkl suolaa

Vaivasin taikinaa koneella 10 minuuttia ja annoin kohota liinan alla 2 tuntia.

Jaoin taikinan neljään palaan. Taputtelin jokaisen palan noin suorakaiteen muotoon, ja viikkasin ne kerran jokaiselta sivulta ja jätin kohoamaan tunniksi. Toistin viikkauksen ja annoin levätä vielä puoli tuntia. Muotoilin sen jälkeen patongit jotakuinkin pötköiksi ja nostin patonkipelleille. Taikina sai levätä vielä kerran, kunnes uuni lämpeni 275 asteeseen. Viilsin leipien pintaan yhden pitkittäisen viillon kärjestä kärkeen, ja nostin leivät uuniin, viskasin mukillisen vettä uunin alaosaan (ei siis leipien päälle) ja laskin lämmön heti 250 asteeseen, jossa ne saavat paistua 15 minuuttia. Uunin lämpötila lasketaan sitten 200 asteeseen, ja paistetaan leipiä vielä toiset 15 minuuttia.

Written by riitta

8.4.2019 at 10:42

Kategoria(t): Ruoka

Tagged with , , ,

Kuukauden parhaita: tammikuu

with 8 comments

Taas on kerääntynyt pieniä sattumuksia ja löytöjä, jotka haluan jakaa kanssanne. Otsikosta huolimatta en lupaa (lähinnä itselleni), että teen tästä kuukausittaisen juttusarjan (koska unohdan sen viimeistään huhtikuussa), mutta lupaan tehdä säännöllisesti kuitenkin! Edellisen raporttini voit lukea täältä.

ruusukaalisalaatti, Tara Westover, lukuvinkki, sukkahousuniksi, sininen hetki

Kuva on otettu lenkkipolun varrelta, sielläkin olen viime viikkoina viihtynyt. Lähetän lämpimiä ajatuksia sille, joka ensimmäisenä keksi nastoittaa lenkkarit, en enää tulisi toimeen ilman. Uudet Sarvani pesevät mielestäni kivikovat Icebugit mennen tullen. Joku voisi kyllä vielä suunnitella kauniita nastakorkosaappaita…

Paras kohtaaminen

Uusi täysmittainen Tibin teddyturkkini on ollut aivan napakymppi viime aikojen kylmyydessä. Se on lämmin, silkkinen ja sen kanssa voi huoletta käyttää myös hameita ja mekkoja, pakkasesta huolimatta. Palasin se ylläni viime viikolla asiakastapaamisesta, ja olin jo melkein ehtinyt Helsingin päässä junaan saakka, kun vanhempi herrahenkilö koputti olkapäähän ja sanoin naama naurussa: ”Sun häntä laahaa maassa!” Eli siis vyö oli luiskahtanut toisesta lenkistä, ja roikkui maassa. Olisitte nähneen miehen ilmeen, hän oli niin onnellinen omasta sutkautuksestaan..! 😀 Kieltämättä näytän takissa yli-ikäiseltä ewokilta.

Paras niksi

Hameasuista puheenollen: paras niksi sukkahousujen varjelemiseen repeämisiltä on pukea ohuet, esimerkiksi nilkkapituiset sukat sukkahousujen alle. Kynnet ja karkeat kantapäät eivät pääse rikkomaan sukkahousujen arkaa pintaa – superohuet sukkahousut kannattaa suojata pukemalla vielä toiset sukat sukkahousujen päälle, niin ne eivät hankaa kenkien pohjiin. Nerokasta.

Paras reseptibongaus

Eeva Kolun raikas, C-vitamiinia pursuava ruusukaalisalaatti on todella hyvää! Uskallan väittää, että toimii jopa sellaisen suussa, joka ei niin kypsennetyistä ruusukaaleista pidä. Muokkasin Eevan reseptiä vähentämällä sitruunan määrää puoleen ja jättämällä mantelit kokonaan pois allergian vuoksi.

Paras lukukokemus

Tara Westoverin “Education” on omaelämäkerrallinen kertomus Idahossa maailmanloppua odottavassa, vakaumuksellisessa mormoniperheessä kasvavasta tytöstä. Matka käy aina kotikoulusta Cambridgen tohtorikoulutusohjelmasta valmistumiseen. Paikoin raaka, paikoin surullinen, mutta aina eteenpäin menevä tarina piti otteessaan ne pari päivää, mitä kirjaa ahmin.

%d bloggers like this: