masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘Ruoka’ Category

Uusvanha postaus: Maailman pohjoisin viinitila eli Blaxsta Vingård Södermanlandissa

leave a comment »

Kesälomat lähenevät ja moni tekee varmasti jo täyttä päätä suunnitelmia vapaapäivien varalle. Nostan vanhan tekstin esiin, jos jotakuta kiinnostaa esimerkiksi autoilla Ruotsissa. Blaxsta Vingård Södermanlandissa sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Juttu on alunperin julkaistu heinäkuussa 2013.

Palasimme tänään Ruotsin ja Tanskan turneelta. Yksi mahtavimmista kokemuksista oli vierailu Tukholman eteläpuolella sijaitsevalla Blaxsta Vingård -viinitilalla.

blaxsta_annos1

Paikka on suorastaan kliseisen idyllinen: punainen tupa, perunamaan sijaan viiniköynnöksiä, omenapuita, ankkalauma ja horisontissa siintävä järvi. Ulkoterassin siroilta kalusteilta voi kaupunkihiiri hämmästellä lehmien laiduntamista ja kuunnella kahden kukon kiivasta kilpakieuntaa. Söimme tilalla toimivassa Royal Black –ravintolassa kevyen lounaan, kyytipoikana luonnollisesti talon omia viinejä ja jääviinejä.

blaxsta_ravintola

blaxsta_ankat

blaxsta_omppu1

”Jos se toimii Kanadassa, toimii se myös Ruotsissa”

Viinimestari ja ravintolan kokki Göran Amnegård asui pitkään Kanadassa, opiskellen mm. Royal Canadian Culinaire Art –instituutissa. Niiltä ajoilta jäi kytemään ajatus omasta viinitilasta Ruotsissa. Göran tuli lounaan jälkeen jututtamaan meitä, ja kertoi tuumanneensa Kanadan ja Ruotsin ilmastojen olevan niin samanlaisia, että viinin tekeminen on pakko olla mahdollista myös naapurissamme. Kylmillä talvilla on hyvät puolensakin: ne nimittäin desinfioivat viiniköynnökset ja pitävät pöpöt kurissa.

Kysyin Göranilta, milloin nettisivuillaan mainostamansa kuohuviinit on tarkoitus ottaa teon alle. Hän kertoi silloin olleensa muutama viikko takaperin tuomaroimassa kuohuviinejä kansainvälisessä kilpailussa, ja tajunneensa silloin, että häneltä puuttuu vain noin 200 vuoden kokemus ja tieto, joten Blaxsta-kuplia joudutaan odottamaan tovi…

Blaxsta Vingårdin erikoisuus (ja eniten palkintoja niittänyt tuoteperhe) ovat jääviinit. Ne valmistetaan Vidal-lajikkeesta, jota myös Kanadassa viljellään paljon. Maistoin Vidal Ice Wine 2009:ää jälkiruokamustikkapiirakkani kanssa, aivan ihanaa! Samoin Chardonnay oli oikein mainion hapokas, Merlot ei niinkään sykähdyttänyt. Blaxstassa tehdään viinejä myös omenoista, päärynöistä ja ruusunmarjoista.

blaxsta_piirakka1

Lue lisää viinitilan nettisivuilta

Ajo-ohjeet: matkaa Tukholmasta on noin 140 kilometriä, mikä taittuu parissa tunnissa. Navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Blacksta kyrka, Flen. Kirkko ja viinitilat sijaitsevat aivan vierekkäin.

Written by riitta

13.5.2019 at 08:40

Uuden opettelua: hapanjuurileivonta

with 2 comments

Pidän itseäni hyvänä ja itsevarmana kotikokkina. Leivontaan sen sijaan suhtaudun pelolla, se on jotain voodoon ja numerologian välimaastossa sijaitsevaa mustaa hyhmää.

patonki, hapanjuuri, hapanjuurileivonta

Patonkipellit auttavat leipien muotoilussa.

Ruoanlaitto, ihan jo ruokaostosten teosta aterian valmistumiseen, on minusta ihanaa. Fiilistelen kauniita vihanneksia (kiiltävän mustat munakoisot, napakat purjonvarret ja heirloom-tomaatit ovat suosikkejani) ja joskus jopa ostoskasseja: tietää, että tulee hyvää, kun sieltä pilkottaa tiskiltä valitut lihat tai kalat, tuuheita yrttipuskia ja multaiset perunat.

Ironista kyllä tuore leipä on lähes parasta, mitä tiedän. Osittain siksi haluan opetella myös leipomaan. En tiedä, tulenko koskaan pitämään siitä yhtä paljon, kuin ruoanlaitosta, mutta yritän. Leipominen on kuitenkin loppujen lopuksi helppoa, mutta vaatii aikaa. Eikä voi haukkua kovin kalliiksi harrastukseksi, kun tarvitaan vain vettä, jauhoja ja suolaa.

Ensimmäinen erä hapanjuuren kanssa

Ihana kollega antoi jo tovi sitten minulle Diiva-juuren ja vinkin liittyä Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmään. Luin ryhmän keskusteluita ja netin ohjeita – en tullut hullua hurskaammaksi – päätin vain antaa mennä. Jos juuri kuolisi, tunnustaisin kollegalle ja aloittaisin alusta. Samoin, jos ensimmäinen kokeilu menisi pieleen.

HUOM! Jos sinulla ei ole vielä juurta, kurkkaa ohje täältä.

Sen verran päätin turvata selustaa, että käytin tuttua patonkiohjetta, jonka olen löytänyt Eisenmanin siskosten upeasta ”Från grunden” -keittokirjasta. Tämän kirjan kun lukee, niin haluaa vaan olla kotona ja säilöä, kirnuta voita, tehdä omat makkaransa ja fetansa, keittää ketsupit ja sinapit ja relissit – ja tietenkin leipoa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään hiivaa, jonka siis korvasin hapanjuurella.

Otin emojuuresta ensimmäisenä päivänä 40 grammaa juurta, johon sekoitin 40 g luomuvehnäjauhoja ja 40 g vettä. Annoin kuplia seuraavaan päivään keittiön pöydällä kannen alla. Toistin tempun seuraavan päivän aamuna, ja illalla laitoin esitaikinan alulle sekoittamalla:

  • 1 dl hapanjuurta
  • 2,5 dl luomuvehnäjauhoja
  • 1,5 dl ruisjauhoja
  • 3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Seisotetaan huoneenlämmössä kannen alla vuorokausi.

Leivontapäivän aamuna taikinaan lisätään:

  • 4,5 dl kädenlämpöistä vettä
  • 12 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 rkl suolaa

Vaivasin taikinaa koneella 10 minuuttia ja annoin kohota liinan alla 2 tuntia.

Jaoin taikinan neljään palaan. Taputtelin jokaisen palan noin suorakaiteen muotoon, ja viikkasin ne kerran jokaiselta sivulta ja jätin kohoamaan tunniksi. Toistin viikkauksen ja annoin levätä vielä puoli tuntia. Muotoilin sen jälkeen patongit jotakuinkin pötköiksi ja nostin patonkipelleille. Taikina sai levätä vielä kerran, kunnes uuni lämpeni 275 asteeseen. Viilsin leipien pintaan yhden pitkittäisen viillon kärjestä kärkeen, ja nostin leivät uuniin, viskasin mukillisen vettä uunin alaosaan (ei siis leipien päälle) ja laskin lämmön heti 250 asteeseen, jossa ne saavat paistua 15 minuuttia. Uunin lämpötila lasketaan sitten 200 asteeseen, ja paistetaan leipiä vielä toiset 15 minuuttia.

Written by riitta

8.4.2019 at 10:42

Kategoria(t): Ruoka

Tagged with , , ,

Kuukauden parhaita: tammikuu

with 8 comments

Taas on kerääntynyt pieniä sattumuksia ja löytöjä, jotka haluan jakaa kanssanne. Otsikosta huolimatta en lupaa (lähinnä itselleni), että teen tästä kuukausittaisen juttusarjan (koska unohdan sen viimeistään huhtikuussa), mutta lupaan tehdä säännöllisesti kuitenkin! Edellisen raporttini voit lukea täältä.

ruusukaalisalaatti, Tara Westover, lukuvinkki, sukkahousuniksi, sininen hetki

Kuva on otettu lenkkipolun varrelta, sielläkin olen viime viikkoina viihtynyt. Lähetän lämpimiä ajatuksia sille, joka ensimmäisenä keksi nastoittaa lenkkarit, en enää tulisi toimeen ilman. Uudet Sarvani pesevät mielestäni kivikovat Icebugit mennen tullen. Joku voisi kyllä vielä suunnitella kauniita nastakorkosaappaita…

Paras kohtaaminen

Uusi täysmittainen Tibin teddyturkkini on ollut aivan napakymppi viime aikojen kylmyydessä. Se on lämmin, silkkinen ja sen kanssa voi huoletta käyttää myös hameita ja mekkoja, pakkasesta huolimatta. Palasin se ylläni viime viikolla asiakastapaamisesta, ja olin jo melkein ehtinyt Helsingin päässä junaan saakka, kun vanhempi herrahenkilö koputti olkapäähän ja sanoin naama naurussa: ”Sun häntä laahaa maassa!” Eli siis vyö oli luiskahtanut toisesta lenkistä, ja roikkui maassa. Olisitte nähneen miehen ilmeen, hän oli niin onnellinen omasta sutkautuksestaan..! 😀 Kieltämättä näytän takissa yli-ikäiseltä ewokilta.

Paras niksi

Hameasuista puheenollen: paras niksi sukkahousujen varjelemiseen repeämisiltä on pukea ohuet, esimerkiksi nilkkapituiset sukat sukkahousujen alle. Kynnet ja karkeat kantapäät eivät pääse rikkomaan sukkahousujen arkaa pintaa – superohuet sukkahousut kannattaa suojata pukemalla vielä toiset sukat sukkahousujen päälle, niin ne eivät hankaa kenkien pohjiin. Nerokasta.

Paras reseptibongaus

Eeva Kolun raikas, C-vitamiinia pursuava ruusukaalisalaatti on todella hyvää! Uskallan väittää, että toimii jopa sellaisen suussa, joka ei niin kypsennetyistä ruusukaaleista pidä. Muokkasin Eevan reseptiä vähentämällä sitruunan määrää puoleen ja jättämällä mantelit kokonaan pois allergian vuoksi.

Paras lukukokemus

Tara Westoverin “Education” on omaelämäkerrallinen kertomus Idahossa maailmanloppua odottavassa, vakaumuksellisessa mormoniperheessä kasvavasta tytöstä. Matka käy aina kotikoulusta Cambridgen tohtorikoulutusohjelmasta valmistumiseen. Paikoin raaka, paikoin surullinen, mutta aina eteenpäin menevä tarina piti otteessaan ne pari päivää, mitä kirjaa ahmin.

Jenkkityyliset valkosuklaakeksit

with 2 comments

Rakastan Subwayn ihanan sitkoisia valkosuklaa-macademiapähkinä-keksejä – onneksi niitä on helppo tehdä kotonakin. Kuvassa on kaksi keksiä, koska yksi ei riitä mihinkään. Eikä kyllä kaksikaan.

valkosuklaakeksi, valkosuklaacookie

Olen ehdottomasti enemmän ruoanlaittaja kuin leipuri, tarkkuus ja rajoittavat ohjeet sopivat kovin heikosti luonteelleni… Ruokaa laittaessa voi sitä paitsi soveltaa ohjeita oman maun tai jääkaapin sisällön mukaan, leivonnassa pitää seurata reseptiä. Näiden valkosuklaakeksien kohdalla huithapeloluonteeni tekee poikkeuksen ja nauttii, kun saa monistettua joka kerta täydellisiä, reunoilta rapeita ja sisältä sitkeitä keksejä.

Teen taikinan rauhassa: nostan voin huoneenlämpöön tunniksi pehmenemään ja pilkon suklaan lähes pala kerrallaan. Taikina saa kiinteytyä jääkapissa tismalleen vaaditun puoli tuntia, minkä jälkeen punnitsen keittiövaa´an avulla 22 kertaa tasan 40 gramman painoista keksinalkua. 12 minuuttia uunissa – ei enempää eikä vähempää – ja lepuutus ritilällä tuottavat täydellisen lopputuloksen. Amazeballs.

Valkosuklaakeksit (22 kpl)

  • 170 g voita
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • ¼ tl suolaa
  • 250 g valkosuklaata

Nosta voi tunniksi huoneenlämpöön. Vaahdota sitten se sokerin kanssa vaaleaksi. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita.

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää taikinaan vähän kerrallaan.

Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja sekoita nekin taikinaan. Anna taikinan levätä puoli tuntia jääkaapissa.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Punnitse ja pyörittele taikinasta 40 g painoisia palloja ja nosta ne pellille. Jätä pallojen välille reilusti tilaa, keksit leviävät kypsyessään paljon.

Written by riitta

14.1.2019 at 14:32

Eataly Stockholm

with 2 comments

Lähdimme itsenäisyyspäivän jälkeiseksi viikonlopuksi Tukholmaan risteillen. Ohjelmassa oli vain kaksi asiaa: maistaa Viking Linen uutta, Essi Avellanin yhdessä Piper-Heidsieckin kanssa suunnitelmaa shampanjaa ja lounastaa Eataly Stockholmissa. Mission accomplished.

Eataly3

Olen varmaan kertonutkin, että rakastan Ruotsin-laivoja! Kokolattiamattoja laivan käytävillä, rappusten messinkikaiteiden tuntua ja tuoksua ja erikielisiä kuulutuksia (”trubaduuri kannella 8”). Tukholmaan saavuttaessa ihan parasta on syödä aamiaista ja kuolata saariston kesäparatiiseja uimakoppeineen ja tenniskenttineen. Laivalla on aikaa, eikä oikein muuta voi tehdä, kuin syödä kuvun pinkeäksi ja tilata vielä yksi sateenvarjodrinkki.

Eataly2Eataly1

Tukholma on tuttu paikka, joten sinne emme tällä kertaa suunnitelleet tekemistä. Kävelimme laivalta verkkaisesti keskustaan kuninkaanlinnan kautta, minkä jälkeen äijät istahtivat NK:n alakerran kahvilaan ja minä kiersin vaaterekit läpi. Kierros jäi vain katselun asteelle, otin vahingon takaisin myöhemmin Sephorassa.

Eataly Stockholm sijaitsee ydinkeskustassa Biblioteksgatanilla, noin vajaan kymmenen minuutin matkan päässä NK:lta. Vanhan leffateatterin tiloihin on raivattu tilaa kahdelle kerrokselle italialaisia herkkuja. Alakerta myy kaikki italialaiset perusherkut: (tuore)pastat, öljyt ja balsamicot, makkarat ja kinkut, suklaat ja panettonet, tomaattisäilykkeet ja sardellit. Alakerrassa on lisäksi iso baaritiski, jonka äärellä voi ruokailla. Yläkerrassa on sitten perinteisempää ravintolatilaa, jossa tarjoillaan pasta-annoksia, antipastoja sekä napolilaistyylisiä pizzoja. Ravintolaan riitti koko ajaksi jonoa, mitä olimme paikalla, mutta se liikkui nopeasti. Valtavan hyvää kaikki, menisin koska tahansa uudestaan!

PS: Essentiel by Essi for Viking Line -shampanja tuoksuu hedelmäiselle ja siten makealle, mutta juoma on juuri sopivan kuiva. Oikein ihanaa aperitiivina, mutta minun suuhuni tämä istu nimenomaan ruoan kaverina. Ostimmekin pari pulloa uuden vuoden spesiaaliherkkujen kanssa juotavaksi.

Written by riitta

18.12.2018 at 15:11

Leivänmuruilla kuorrutetut latva-artisokat

with 6 comments

Kaupassa oli houkuttelevan isoja kasoja pieniä latva-artisokkia. Ostin pussillisen sen kummemmin ajattelematta ohjeita – tuumasin, että inspiraatio kyllä löytyy.

alkupala, kasvisruoka, latva-artisokka, leivänmurukuorrute, maustetut leivänmurut, pastakastike, Rachael Ray

Ja niin löytyikin, YouTubesta tietenkin. Syön lounasta työpöydän ääressä, ja katson yleensä ruoanlaittovideoita samalla. Tiedetään: on todella ahnetta syödä samalla, kun hakee ideoita sille, mitä voisi seuraavaksi syödä… Ainakin olen varma siitä, mikä minun kuolemansyntini on. Turhamaisuuden lisäksi.

Rachael Rayn kanavalta löytyi ihanan kuuloinen ohje maustetuilla leivänmuruilla kuorrutettuihin latva-artisokkiin. Kuorrutteen paras osa on minusta sardellit, jotka tuovat makuun niin suolaisuutta kuin umamia. Käytin tosiaan pieniä artisokkia, mutta vallan mainiosti voi käyttää yhden tai kaksi isoa. Latva-artisokissahan ei loppujen lopuksi ole hirveästi syötävää, joten nämä ovat enemmänkin osastoa aperitiivin kanssa syötävä sormiruoka tai osa mittavampaa alkupalakattausta. Resepti on monivaiheinen, mutta yksikään vaihe ei todellakaan ole vaikea. Rachael neuvoo varaamaan yhden ison artisokan neljän kesken jaettavaksi, ja minulla oli yhdeksän pikkusokkaa kolmelle. Kuorrutetta tulee runsaasti, todennäköisesti enemmän kuin tarvitsee, mutta se on taivaallisen ihanaa myös minkä muun vihanneksen kanssa tai pastan seassa. Eli tee koko satsi ja herkuttele sillä myös seuraavana päivänä!

Ohje neljälle alkupalaksi

  • 9 pientä latva-artisokkaa
  • puolikas sitruuna
  • 1 rkl suolaa keitinveteen
  • 0,5 dl oliiviöljyä + 2 tl uunivuoan pohjalle
  • rasia sardelleja
  • 2 isoa kourallista leivänmuruja tai panko-muruja
  • 1 kourallinen basilikaa tai lehtipersiljaa silputtuna
  • 1 iso tai 2 pientä valkosipulin kynttä
  • reilusti mustapippuria
  • reilusti parmesaania

Esikypsennä latva-artisokat: Laita reilusti vettä kiehumaan, ja purista sinne puolikkaan sitruunan mehu. Lisää myös suola. Leikkaa kanta irti artisokista ja keitä niitä 3-5 minuuttia, kunnes veitsen kärki menee kannasta läpi. (Isot vievät pidemmän aikaa, 7-10 minuuttia.) Nosta artisokat pois vedestä ja valuta puhtaan keittiöpyyhkeen päällä.

Valmista kuorrute, kun artisokat kuivuvat ja jäähtyvät. Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää sardellit. Anna sardellien liueta kokonaan öljyyn ja lisää sitten leivänmurut tai panko-murut. Paahda keskilämmöllä kunnes murut ovat kauniin kullanruskeita. Lisää sekaan käyttämäsi yrtti silputtuna, valkosipuli raasteena ja mustapippuri rouhittuna. Nosta muruseos pois liedeltä ja anna jäähtyä.

Käänny sitten taas artisokkien puoleen. Levitä lehtiä varovaisesti (etteivät ne irtoa kannastaan) niin, että pääset käsiksi keskiosan höytyviin ja kaavi ne pois teelusikalla.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Lado artisokat kevyesti öljyttyyn uunivuokaan ja täytä ne kuorrutteella, lusikoi sitä myös lehtien lomaan. Raasta parmesaania reilusti kaikkien artisokkien ylle ja lämmitä ne uunissa.

Artisokat syödään sormin niin, että niistä nykäistään yksi lehti kerrallaan irti, ja kaavitaan hampailla pehmeä sisus suuhun.

alkupala, kasvisruoka, latva-artisokka, leivänmurukuorrute, maustetut leivänmurut, pastakastike, Rachael Ray

Written by riitta

20.9.2018 at 07:59

Ruokabloggaajan pannuprojekti

with 10 comments

Sain keväällä järjesteltyä keittiön kuiva-ainekaapin loogisempaan järjestykseen, mutta nyt tilanne on riistäytynyt käsistä. Epäjärjestyksen lisäksi löysin kaapista turhan monta purkkia, joita en ole käyttänyt kuin kerran tai pari. Asioita ei kuitenkaan kannata pitää lojumassa vain omistamisen ilosta.

pannuprojekti

Moni kauneusbloggaaja vetää pannuprojekteja, eli valitsee kosmetiikkatuotteita varastoistaan, joita tehokäyttää saadakseen vaikkapa luomivärinapin pohjan näkymään. Pannu on siis pakkauksen se osa, jossa luomiväri tai poskipuna on. Päätin lainata ideaa ruokablogin puolelle, ja valitsin syyskuulle tuotteita, joita minun on käytettävä ruoanlaitossa. Kuiva-ainekaappi täytyy myös taas järjestää uudelleen, jotta saan esimerkiksi kaikki samanlaiset, tai jopa ihan samat raaka-aineet yhdelle hyllylle. Ettei tarvitse ostaa kolmatta couscous-pakettia tai vaahterasiirappipulloa…

Valitsin projektiin Stockmannin joululahjaherkkukorista saadun tryffelirisottoriisin, jonka en missään nimessä halua menevän hukkaan! Viime viikonlopun herkkutattisaaliini pääsee hyvin oikeuksiinsa risoton seassa. Toinen pannutettava tuote on pussillinen kuivattuja herneitä ja linssejä, jonka muistan ostaneeni ihan vaan ulkonäkösyistä (saa nauraa).

Haluan lisäksi tyhjentää syyskuussa pakastinta. Se lokeroissa lymyilee aineksia vaikka kuinka moneen illalliseen, kunhan vain tartun toimeen.

Written by riitta

29.8.2018 at 13:47

%d bloggers like this: