masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘Ruoka’ Category

Viinivinkki ja viikonloppua: Villa Huesgen by the Glass Riesling 2015

leave a comment »

Taas yksi viikko hujahti ohi kuin huomaamatta, ja se olisi taas viikonloppu, kivaa!

My wine suggestion for the weekend: Villa Huesgen by the Glass Riesling 2015. It´s a dry, crisp (think green apples) white wine, really nice with white fish dishes.

bytheglass

Oikeasti olen tehnyt vaikka ja sun mitä tällä viikolla. Huippukohta tähän mennessä oli keskiviikkoillan ilmajoogakurssi, jossa ylitin itseni kiitos ihanan lempiohjaajani. Katjan pelkkä läsnäolo ja lähes hypnoottinen ääni saa uskomaan, että minäkin osaan ja jaksan. Tuli ihan melkein oikean urheilijan olo, kun roikuin liinan ja jalkojeni varassa pää alaspäin – ja ennen kaikkea pääsin asennosta melkein viehkeästi vatsa- ja hauislihasten avulla ylöskin. Jos ilmajooga ei ole tuttu, kurkkaa tämä video. Siitä saa hyvän käsityksen, minkälaisia asanoita tunneilla tehdään (kyse on toki edistyneestä osaajasta). Käyn Yoga Nordicin tunneilla Espoossa, suosittelen! Kiva kodikas paikka, hyvä tunnelma kävijöidenkin kesken, monipuolinen tuntivalikoima (myös pilatesta) ja osaavat ohjaajat. Aina saa tehdä oman päänupin ja sen hetkisen fiiliksen mukaan, kukaan ei todellakaan karju korvan juuressa jaksaajaksaa. Kertaakaan en ole kokenut painostusta suorittaa tuolla, toisin kuin valitettavan usein ryhmätunneilla käy.

Viikonloppuna aion:

  • Hioa What´s Cooking Helsinki -näytöskeittiön ohjettani, olethan tulossa?
  • Kelien salliessa ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa puutarhan kevättyöt (perhanan naapuri ehtii aina ensin ja aiheuttaa karmeita syyllisyyden tunteita).
  • Käydä juoksulenkillä. Ilmoittauduin nimittäin kotikaupunkini juoksutapahtumaan toukokuussa, ja tarttis vissiin vähän treenata
  • Käydä Tapiolassa tutustumassa uuteen kauppakeskus Ainoaan Tapiolassa. Samalla voisi vaikka syödä lounasta Sumo Sushissa.

Reittini kulkee myös Alkon kautta hakemassa jotain uutta testattavaa. Viimeisin kokeilemani (minulle) uusi viini oli Villa Huesgen by the Glass Riesling 2015. Tässä on runsaasti raikkautta ja hapokkuutta, mikä toimi ainakin kuhan ja thaityylisen liha-nuudelisalaatin kanssa.

Aurinkoisia päiviä viikonloppuunne!

Ihmisten edessä

with 16 comments

Toiset meistä ovat luontaisia esiintyjiä ja puheenpitäjiä. Mieheni esimerkiksi osaa ottaa tilan haltuun ja pitää aina ihan parhaat puheet päivänsankareille.

Itse annan mielelläni muiden olla framilla, mikä on joskus turhan helppo valinta. Joskus pitää nimittäin antaa itsestään muille, eikä vain ottaa. On vaan niin helppo kuluttaa sisältöjä toisensa jälkeen (blogit ja vlogit, podcastit, lehtien nettisivut ja -julkaisut) antamatta mitään – edes pientä kommenttia ja siten jälkeä olemassaolostaan – vastineeksi toisen vaivannäölle. Laiskuus ja kyllä ne muut hoitaa -asenne koskee myös vaikkapa lasten harrastuksien tai koululuokkien varainkeruu- ja talkootyötä: Ne on ne samat kädet, jotka leipovat ne perhanan mokkapalat ja paketoivat jouluisin lahjat ostoskeskuksissa vuodesta toiseen. Toiset puolestaan luistelevat vastuusta sujuvasti vuodesta toiseen. En todellakaan ole maailman puuhakkain nainen, mutta ai jestas että verenpaine nousee, kun vanhempaintapaamisissa kysytään, kuka ottaisi asian x hoitaakseen. Katseet harhailevat pitkin seiniä, katsekontakti puheenjohtajaan olisi ilmeisesti liian suuri riski joutua nakitetuksi. Ja sitten se, joka jo hoitaa kahvitukset, taloudenpidon, opettajan lahjat ja teatterimatkan kuskaamiset nostaa kätensä (kun ei enää kestä muiden vatulointia) ja ilmoittautuu vapaaehtoiseksi…

Ja vaikka viis veisaisi toisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, niin helpoimman tien valitseminen ei koskaan ole kehittänyt yhtään ketään. Joten: Olen ilmoittanut itseni suoraan leijonan kitaan peräti kahteen otteeseen. Toinen on työhöni liittyvä esitys (sanoin kysyttäessä ensin kääk ja sitten totta kai minä tulen, iso kiitos luottamuksesta), ja toinen on näytöskeittiön pitäminen What´s Cooking Helsingissä!

What´s Cooking Helsinki järjestetään 8.4. Teurastamolla. Aamun avaa blogaajille tarkoitettu seminaari, mutta iltapäivällä ovet ovat avoinna kenelle tahansa – olisipa kiva, jos pääsisit paikalle! En ole vielä lyönyt lukkoon ruokalajia, mutta tiedän sen olevan kasvisruokaa ja ylläriylläri aasialaista. Jännittää niin häikäleesti, mutta samalla tiedän, että tästäkin selvitään ja että fiilis tulee kokatessa olemaan ihan mielettömän hyvä.

Mutta mitä mä laitan päälle…? 😉

wch

Written by riitta

17.3.2017 at 10:33

Telkkarivinkki illaksi: YLE Teeman Ruoka-aikoja

with 5 comments

Jos minulta kysytään, saisi TV:stä tulla vain Downton Abbeytä jatkuvina uusintoina, aina uusia jaksoja RHOBH:ta ja kaikki iki-ihanat dokumentit, mitä BBC vain keksiikään tehdä.

Niin kuin tämä superkoukuttava, varsinainen hyvän mielen ohjelma ”Ruoka-aikoja” (Back in Time for Dinner). Dokumentissa seurataan viisihenkistä Robshaw´n perhettä, joka kokkaa itsensä läpi vuosikymmenten, alkaen 1950-luvun säännöstelyn vuosista. Perheen koti remontoidaan joka jaksossa kulloisenkin käsiteltävän vuosikymmenen mukaisesti, ja toki perhe on myös vaatetettu asianmukaisesti. Vallinneet asenteetkin ovat ajan hengen mukaisia: Äiti hoitaa kodin, ruoanlaiton ja lapset – isä käy työpäivän päätteeksi pubissa.

Ohjelmassa kaikkein mielenkiintoista on nähdä, miten kodin työnjako, keittiövälineet ja ruoanlaittometodit ovat muuttuneet yhteiskunnallisten muutosten tahdissa. Kun naiset pääsivät kunnolla mukaan työelämään, tarvittiin pakasteita ja valmisruokia. Sama ilmiö, kuin esimerkiksi nuorisomuodin synnyssä: Kun Englanti pääsi 1960-luvulla talouskasvun vauhtiin, riitti töitä ihan kaikille. Nuoretkin saivat osa-aikatöitä – heilläkin oli ylimääräistä rahaa taskussa polttelemassa – nuorisolle suunnatuille vaatteille ja vapaa-ajan viettotavoille oli löytynyt uusia ostajia.

Nostan kyllä hattua entisaikojen kotirouville, on heillä ollut melkoinen leiviskä hoidettavanaan! Keittiön apuvälineet olivat vaatimattomia, ruokaa oli niukasti, ja kaiken joutui hoitamaan yksin. Pitkälle on tultu, kun lähes joka taloudessa on mikro, kahvinkeitin, sähkövatkain, jääkaappi (aikansa arvokkain luksustuote!), pakastin, imuri (joista osa vieläpä pyörii ihan itsekseen siivoamassa) ja pyykinpesukone. Jääkaapit osannevat tulevaisuudessa kertoa, kun maito alkaa olla lopussa, ja jo nyt esimerkiksi meidän pyykinpesukoneemme osaa vaatia pesuainesäiliön täyttöä. Oman appsin kautta tietenkin, milläs muullakaan…

Tänään ohjelmassa ollaan jo 1980-luvulla. Jännä nähdä, minkälaisia ruoka- ja keittiöinnovaatioita Britanniassa on koettu tuolloin, ja miten ne suhtautuvat Suomen markkinoihin. Minulle tulee aivan ensimmäisenä mieleen tuttavaperheen kadehdittava limsakone, kavereiden keittiöihin ilmestyneet mikrot, koulun kiinankaali-säilykeananassalaatti ja City-käytävän Carrols. Mitä teillä syötiin kasarina?

Written by riitta

21.2.2017 at 15:21

Punaviinisuositus tapaksille ja liharuoille

leave a comment »

masutoaitemu promotion

Jos meinaat kattaa viikonloppuna tai lähitulevaisuuden pikkujouluihin tapas-tarjoilun, niin kaarra Alkossa punaviinihyllyjen Portugali-kyltin alle.

Herdade do Peso Colheita Red is the perfect partner to hard cheeses, meat dishes and even game – so try it with a bountiful tapas-buffet!

Pernod Ricardilta saamani portugalilainen uutuusviini Herdade do Peso Colheita Red on nimittäin juuri täydellinen tarjottavaksi monipuoliseen ruokakattauksen kanssa. Se on sopivan tuhti kumppani juustolle ja lihalle, mutta on myös sen verran hedelmäinen, että se käy nautittavaksi rupattelun lomassa. Tuoksussa on karvasmantelia.

Herdade do Peso Colheita Red, tapas-viini, punaviini tapaksille, portugalilainen punaviini, Alkon uutuusviini, liharuokien punaviini

Colheitaa mökillä maistellessani paahdettujen pikkupaprikoiden ja mustaleimaemmentalin kanssa tulin ajatelleeksi ensimmäistä oman alani työpaikkaa. Pääsin nimittäin siellä melko varhaisessa vaiheessa osalliseksi brändiuudistustyötä. Työnantajani fuusioitui toisen saman alan firman kanssa, ja sitä myöten saimme uuden nimen ja visuaalisen ilmeen. Päästäksemme kärryille uudesta ilmeestä lähetti New Yorkin toimisto kasapäin ohjeita ja sääntövihkoja, joiden mukaan tuli toimia. Mieleeni on jäänyt erityisen elävästi brändin uudet värit, joiden sanottiin edustavan kaikkea sitä upeaa, mitä luonnolla on meille tarjota: muun muassa mehevän mullan mustaa, viljan kullankeltaista – ja punaviinin syvänpunaista. Hyvä ruoka ja sille sovitettu juoma kieltämättä ovat elämän pieniä suuria nautintoja, ei käy kieltäminen.

Hyggeilytrendin nimissä toivotan teille leppoisaa viikonloppua!

Herdade do Peso Colheita Redin hinta: 14,88 euroa

PS: Ilahdun suuresti jos jätät kommentin, mutta kommentoithan vain viinin ulkopuolisia asioita.

Written by riitta

19.11.2016 at 12:52

Kategoria(t): Ruoka

Uutuusglögit testissä

with 20 comments

masutoaitemu promotion

Aamu valkeni tänään räntäsateeseen, apua… En ole talvi-ihminen, en sitten millään mittapuulla. No, tulipahan varattua renkaidenvaihtoaika, jos jotain hyvää on keksittävä!

Joulu on talvikaudessa ainoa ilonpilkahdus, mutta muuten toivon vaan ajan kulumista nopeammin kohti valoa. Pakottaudun keskittymään kivoihin juttuihin, ja keksimään iltoihin tekemistä, jotteivat päivät tuntuisi niin ankean lyhyiltä. Kun viideltä on jo hämäränhyssyä, niin päivänvalon sijaan on tuijotettava kelloa ja pysyttävä liikkeessä.

Talvi ja valottomuus saavat armon silmissäni vain joulun lähestymisellä ja rauhoittumiseen houkuttelevalla tunnelmallisuudella. Aamulla voi syödä leppoisammin aamiaisen kynttilänvalossa, kirjoja tulee luettua telkkarin töllöttämistä merkittävästi enemmän, ja neuleprojektitkin etenevät tehokkaasti telkkarin äärellä kun ei jaksa enää lukea (kahta en vaihda: Dijonia ja Täydellisiä naisia).

Myönnän, että olen jo pyöritellyt jouluaaton ruokalistaa mielessäni, onhan kyseessä perheemme vuoden tärkein juhla. Klassista ranskalaista? Pöytä notkumaan aasialaisia suosikkeja? Sammio vihreitä kuulia ja harmaasuolattu kinkku? Onneksi jouluun on vielä aikaa.

Matkani kohti joulua on päällystetty hyvällä ruoalla. Varasin meille pöydän BasBasista, samoin haluan viedä ukkelini Vinkkeliin ja Kampin uuteen ravintolakerrokseen. Sesongin juomiakaan en ole unohtanut, pääsin taas glögin makuun viime viikonloppuna mökillä. Sain Pernod Ricardilta testiin pari uutuusglögiä, Tuike Rosé Glögin ja Chymos Lakritsi-Suklaa-glögin.

joulun juomat, uutuusglögit, rosé-glögi, glögiuutuus, lämmittävät juomat, Tuike roséglögi, Chymos lakritsi-suklaa-glögi

Rosé on Alkon ensimmäinen rosé-glögi. Sen punaisten marjojen makeutta taittaa kardemumma ja kaneli. Tykkäsin tästä todella paljon, maku on paljon raikkaampi ja kevyempi (myös matalamman alkoholipitoisuutensa ansiosta), kuin perinteisten punaviiniglögien. Joilla niilläkin on toki oma paikkansa, mutta Tuike on esimerkiksi aperitiivina nautittuna paljon nukuttavia tummia tanniineja miellyttävämpi. Puristin joukkoon appelsiinin mehua, mikä raikasti makua entisestään.

Hinta Alkossa: 7,98 € (75 cl)

Lakritsi-suklaa-glögi on makean ystävälle, siitä ei ole epäilystäkään! Maitosuklaa, jouluiset mausteet ja lakritsan anis muodostavat herkullisen yhdistelmän. Tätä kannattaa kokeilla myös kermaliköörin tavoin pieni tilkka jääpalalla viilennettynä jälkiruoaksi, toimii minun suuhuni myös kylmänä.

Hinta Alkossa: 9,99 € (75 cl)

joulun juomat, uutuusglögit, rosé-glögi, glögiuutuus, lämmittävät juomat, Tuike roséglögi, Chymos lakritsi-suklaa-glögi

120 Bressen kanaa kynimättä

with 2 comments

Suomen Bocuse d´Or -kilpailija, Eero Vottonen, ja hänen oikeana kätenään toimiva Miikka Manninen kävivät jokin aika sitten verryttelemässä Global Chef -kilpailussa, josta tarttui matkaan kultamitalin (wohoo!) lisäksi varmasti reilusti kisakokemusta ja tervettä itsetuntoa tammikuun koitosta varten.

Bocuse d´Or, Suomen edustaja Bocuse d´Orissa, Eero Vottonen, Miikka Manninen, kokkikisa, matkalla Lyoniin

Miikka Manninen ja Eero Vottonen Budapestin karsinnassa

Vottonen vitsailee Global Chef -pystin olevan ”täytettä takan reunalle” – mutta sanoo toki olevansa hyvillä mielin kilpailun jälkeen, vaikka ajatukset on tiukasti jo suunnattu kohti Bocuse d´Oria.

Kilpailun 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi lihavadin pääraaka-aineeksi on julkistettu Bressen kana, jota käytettiin myös ensimmäisessä kisassa aikoinaan. Vottonen ja Manninen ovat saaneet Perhon harjoittelukeittiöön 120 kanaa, joista he nyt hakevat inspiraatiota. Bressen kanalla on Vottosen mukaan isot, rasvaiset ja tummalihaiset koivet, mutta pienet rintapalat.

Kana on yhdistettävä äyriäisiin, sillä kilpailijoiden tehtävänä on tulkita modernilla tavalla lyonilaista klassikkoa Poulet aux écrevisse´ä (kuvittele täyteläistä hummerikeittoa kanalla ja jättikatkaravuilla, niin pääset annokseen kiinni). Toisen pakollisen valmistettavan annoksen raaka-ainetta ei ole vielä julkistettu, mutta Vottonen ja Manninen veikkaavat kalaa, joko lohta tai haukea. Kumpikin näistä sopisi tiimille kuulemma erinomaisesti.

Bocuse d´Or, Suomen edustaja Bocuse d´Orissa, Eero Vottonen, Miikka Manninen, kokkikisa, matkalla Lyoniin

Valkosipulilla ja karhunlaukalla täytettyä koivuviinietikassa keitettyä sipulia

Bocuse d´Or on ennen kaikkea kokkikisa

Maailman arvostetuimman kokkikisan voittaja on se, joka tekee parhaimman makuiset annokset: maku ratkaisee 60 prosenttia pisteistä. Tiimin keittiötyöskentelystä, eli siisteydestä ja keittiön hallinnasta saa kuitenkin myös pisteitä. Hävikkiä ei saisi tulla, vaan jury tarkistaa lopuksi, minne tähteet on säilötty (oikea vastaus ei ole roskis). Raaka-aineiden kunnioitus on yhtä tärkeää kilpailutilanteessa kuin normaalissa ravintolakeittiössä, tuhlaileva tyyli kun on aina pois tuotosta.

Lihavadin muotoilijaksi Harri Koskinen

Kisassa nähtävät lihavadit ovat perinteisesti visuaalisesti upeita taideteoksia. Suomen kisavadin suunnittelee Harri Koskinen. Koskisen mukaan vadista on tarkoitus suunnitella tietenkin jotain näyttävää, mutta samalla perinteitä kunnioittavaa. Ja myös jotain sellaista, mikä antaa ”Eeron hallitulle ruoanlaittotyylille tilaa hengittää”, kuten Koskinen asian kauniisti esittää.

Vottosen mukaan itse vadilla on iso rooli, sillä sen tarkoituksena on tuoda ruoka esille mahdollisimman upealla, wow-fiiliksen herättävällä tavalla. Kilpailijan kansallinen identiteetti tulee näkyä ruoassa, ja tätä tarjoiluastia pystyy varmasti osaltaan tukemaan.

Bocuse d´Or, Suomen edustaja Bocuse d´Orissa, Eero Vottonen, Miikka Manninen, kokkikisa, matkalla Lyoniin

Maa-artisokka-fenkolikroketti

Bocuse d´Or, Suomen edustaja Bocuse d´Orissa, Eero Vottonen, Miikka Manninen, kokkikisa, matkalla Lyoniin

Saksanhirven paistia ja potkaa katajanmarjoilla, rosmariinilla ja kylmäsavustetulla peuran sydämellä

Mitä, jos Team Finland voittaakin?

Suomessa ei valitettavasti ole Bocuse d´Or´ia juuri noteerattu, paitsi tietenkin ruoka-alan ammattilaisten ja muuten vaan ruokaa fanittavien keskuudessa. Vottonen kertoo, että esimerkiksi Norjan kisaorganisaatiossa työskentelee palkattuna 13 henkilöä, ja että Yhdysvaltojen kisajoukkueessa oli viimeksi 50 henkeä. Organisaation koko ei tietenkään ratkaise lopputulosta, vaan kisaajan taidot ja luovuus, mutta henkistä ja julkista tukea pitäisi Suomessa osoittaa enemmän heille, jotka edustavat suomalaista keittotaitoa maailmalla. Vottonen toivookin, että ruoalle ja ruokakulttuurille annettaisiin sama arvo, kuin mille tahansa kulttuurimuodolle.

Jos Eero ja Miikka voittavat, niin tavataanhan torilla?


Jutun kuvituksena on valokuvaaja Jussi Ulkuniemen kuvia kilpailuannoksista ja itse kilpailijoista. Suomen Bocuse d’Or -edustaja kaudella 2016-2017 on 32-vuotias Eero Vottonen ja häntä avustaa 20-vuotias Miikka Manninen. Vottosen ja Mannisen valmentajana toimii Matti Jämsén. Suomen tuomarina ja joukkueen presidenttinä toimii Pekka Terävä ja joukkueen johtajana Sami Rekola.

Written by riitta

10.10.2016 at 11:35

Maailman helpoimmat falafelit

with 14 comments

Ei liottelua, ei vuorokauden odottelua. Sekoitat vaan kaikki ainekset kulhossa ja muotoilet pulliksi.

nopeat falafelit, Härkis, kasvisruoka, Härkis-falafel, nopea illallinen, arkiruoka, Härkis-ohje, falafelit, falafelohje

Olen kovin tykästynyt uuteen Härkikseen: Parhaan tacotäytteen saa Härkiksestä ja tuoreesta maissista, ja nyt tein siitä arkeen sopivat pikafalafelit. Kulhosta pannulle ja pita-leivän sisään reilussa vartissa, ei paha! Jos on aikaa, niin voi leipoa leivät itse ja sekoittaa hummukset ja baba ghanoushit – tai vetää mutkat suoriksi ja ostaa ne valmiina. Esimerkiksi Sevan tekee ihanaa hummusta.

Pita-leipien sisään voi erilaisten tahnojen lisäksi mahduttaa salaattia, tomaatinviipaleita, ohueksi siivutettua punasipulia ja kasviksia laidasta laitaan.

Ainekset noin 10 falafeliin:

  • 1 paketti Härkistä
  • 2 valkosipulinkynttä raastettuna
  • 2 tl juustokuminaa
  • 1/4 tl cayennenpippuria
  • 1 dl kuivattua sipulirouhetta
  • 1,5 dl tuoretta korianteria silputtuna
  • 2 rkl tahinia
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 0,5 dl rypsiöljyä

Kumoa Härkis isoon kulhoon. Riko sen rakennetta puukapustalla hieman. Sekoita joukkoon loput ainekset ja muodosta pehmeä massa (notkista pikkutilkalla vettä, jos on tarpeen). Muotoile massasta öljytyin käsin haluamasi kokoisia falafeleja (tai pihvejä, jos niin haluat).

Kuumenna öljy laakeassa pannussa kuumaksi. Paista falafeleja kummaltakin puolelta muutama minuutti kunnes pinta on kauniin ruskea. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.

VINKKI: Pyörittele falafelit seesaminsiemenissä ennen paistoa, niin saat niihin hauskaa pähkinäistä lisämakua.

Written by riitta

27.9.2016 at 15:12

%d bloggers like this: