masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘Ruoka’ Category

Jenkkityyliset valkosuklaakeksit

with 2 comments

Rakastan Subwayn ihanan sitkoisia valkosuklaa-macademiapähkinä-keksejä – onneksi niitä on helppo tehdä kotonakin. Kuvassa on kaksi keksiä, koska yksi ei riitä mihinkään. Eikä kyllä kaksikaan.

valkosuklaakeksi, valkosuklaacookie

Olen ehdottomasti enemmän ruoanlaittaja kuin leipuri, tarkkuus ja rajoittavat ohjeet sopivat kovin heikosti luonteelleni… Ruokaa laittaessa voi sitä paitsi soveltaa ohjeita oman maun tai jääkaapin sisällön mukaan, leivonnassa pitää seurata reseptiä. Näiden valkosuklaakeksien kohdalla huithapeloluonteeni tekee poikkeuksen ja nauttii, kun saa monistettua joka kerta täydellisiä, reunoilta rapeita ja sisältä sitkeitä keksejä.

Teen taikinan rauhassa: nostan voin huoneenlämpöön tunniksi pehmenemään ja pilkon suklaan lähes pala kerrallaan. Taikina saa kiinteytyä jääkapissa tismalleen vaaditun puoli tuntia, minkä jälkeen punnitsen keittiövaa´an avulla 22 kertaa tasan 40 gramman painoista keksinalkua. 12 minuuttia uunissa – ei enempää eikä vähempää – ja lepuutus ritilällä tuottavat täydellisen lopputuloksen. Amazeballs.

Valkosuklaakeksit (22 kpl)

  • 170 g voita
  • 2,5 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • ¼ tl suolaa
  • 250 g valkosuklaata

Nosta voi tunniksi huoneenlämpöön. Vaahdota sitten se sokerin kanssa vaaleaksi. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita.

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää taikinaan vähän kerrallaan.

Pilko suklaa pieniksi paloiksi ja sekoita nekin taikinaan. Anna taikinan levätä puoli tuntia jääkaapissa.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Punnitse ja pyörittele taikinasta 40 g painoisia palloja ja nosta ne pellille. Jätä pallojen välille reilusti tilaa, keksit leviävät kypsyessään paljon.

Written by riitta

14.1.2019 at 14:32

Eataly Stockholm

with 2 comments

Lähdimme itsenäisyyspäivän jälkeiseksi viikonlopuksi Tukholmaan risteillen. Ohjelmassa oli vain kaksi asiaa: maistaa Viking Linen uutta, Essi Avellanin yhdessä Piper-Heidsieckin kanssa suunnitelmaa shampanjaa ja lounastaa Eataly Stockholmissa. Mission accomplished.

Eataly3

Olen varmaan kertonutkin, että rakastan Ruotsin-laivoja! Kokolattiamattoja laivan käytävillä, rappusten messinkikaiteiden tuntua ja tuoksua ja erikielisiä kuulutuksia (”trubaduuri kannella 8”). Tukholmaan saavuttaessa ihan parasta on syödä aamiaista ja kuolata saariston kesäparatiiseja uimakoppeineen ja tenniskenttineen. Laivalla on aikaa, eikä oikein muuta voi tehdä, kuin syödä kuvun pinkeäksi ja tilata vielä yksi sateenvarjodrinkki.

Eataly2Eataly1

Tukholma on tuttu paikka, joten sinne emme tällä kertaa suunnitelleet tekemistä. Kävelimme laivalta verkkaisesti keskustaan kuninkaanlinnan kautta, minkä jälkeen äijät istahtivat NK:n alakerran kahvilaan ja minä kiersin vaaterekit läpi. Kierros jäi vain katselun asteelle, otin vahingon takaisin myöhemmin Sephorassa.

Eataly Stockholm sijaitsee ydinkeskustassa Biblioteksgatanilla, noin vajaan kymmenen minuutin matkan päässä NK:lta. Vanhan leffateatterin tiloihin on raivattu tilaa kahdelle kerrokselle italialaisia herkkuja. Alakerta myy kaikki italialaiset perusherkut: (tuore)pastat, öljyt ja balsamicot, makkarat ja kinkut, suklaat ja panettonet, tomaattisäilykkeet ja sardellit. Alakerrassa on lisäksi iso baaritiski, jonka äärellä voi ruokailla. Yläkerrassa on sitten perinteisempää ravintolatilaa, jossa tarjoillaan pasta-annoksia, antipastoja sekä napolilaistyylisiä pizzoja. Ravintolaan riitti koko ajaksi jonoa, mitä olimme paikalla, mutta se liikkui nopeasti. Valtavan hyvää kaikki, menisin koska tahansa uudestaan!

PS: Essentiel by Essi for Viking Line -shampanja tuoksuu hedelmäiselle ja siten makealle, mutta juoma on juuri sopivan kuiva. Oikein ihanaa aperitiivina, mutta minun suuhuni tämä istu nimenomaan ruoan kaverina. Ostimmekin pari pulloa uuden vuoden spesiaaliherkkujen kanssa juotavaksi.

Written by riitta

18.12.2018 at 15:11

Leivänmuruilla kuorrutetut latva-artisokat

with 6 comments

Kaupassa oli houkuttelevan isoja kasoja pieniä latva-artisokkia. Ostin pussillisen sen kummemmin ajattelematta ohjeita – tuumasin, että inspiraatio kyllä löytyy.

alkupala, kasvisruoka, latva-artisokka, leivänmurukuorrute, maustetut leivänmurut, pastakastike, Rachael Ray

Ja niin löytyikin, YouTubesta tietenkin. Syön lounasta työpöydän ääressä, ja katson yleensä ruoanlaittovideoita samalla. Tiedetään: on todella ahnetta syödä samalla, kun hakee ideoita sille, mitä voisi seuraavaksi syödä… Ainakin olen varma siitä, mikä minun kuolemansyntini on. Turhamaisuuden lisäksi.

Rachael Rayn kanavalta löytyi ihanan kuuloinen ohje maustetuilla leivänmuruilla kuorrutettuihin latva-artisokkiin. Kuorrutteen paras osa on minusta sardellit, jotka tuovat makuun niin suolaisuutta kuin umamia. Käytin tosiaan pieniä artisokkia, mutta vallan mainiosti voi käyttää yhden tai kaksi isoa. Latva-artisokissahan ei loppujen lopuksi ole hirveästi syötävää, joten nämä ovat enemmänkin osastoa aperitiivin kanssa syötävä sormiruoka tai osa mittavampaa alkupalakattausta. Resepti on monivaiheinen, mutta yksikään vaihe ei todellakaan ole vaikea. Rachael neuvoo varaamaan yhden ison artisokan neljän kesken jaettavaksi, ja minulla oli yhdeksän pikkusokkaa kolmelle. Kuorrutetta tulee runsaasti, todennäköisesti enemmän kuin tarvitsee, mutta se on taivaallisen ihanaa myös minkä muun vihanneksen kanssa tai pastan seassa. Eli tee koko satsi ja herkuttele sillä myös seuraavana päivänä!

Ohje neljälle alkupalaksi

  • 9 pientä latva-artisokkaa
  • puolikas sitruuna
  • 1 rkl suolaa keitinveteen
  • 0,5 dl oliiviöljyä + 2 tl uunivuoan pohjalle
  • rasia sardelleja
  • 2 isoa kourallista leivänmuruja tai panko-muruja
  • 1 kourallinen basilikaa tai lehtipersiljaa silputtuna
  • 1 iso tai 2 pientä valkosipulin kynttä
  • reilusti mustapippuria
  • reilusti parmesaania

Esikypsennä latva-artisokat: Laita reilusti vettä kiehumaan, ja purista sinne puolikkaan sitruunan mehu. Lisää myös suola. Leikkaa kanta irti artisokista ja keitä niitä 3-5 minuuttia, kunnes veitsen kärki menee kannasta läpi. (Isot vievät pidemmän aikaa, 7-10 minuuttia.) Nosta artisokat pois vedestä ja valuta puhtaan keittiöpyyhkeen päällä.

Valmista kuorrute, kun artisokat kuivuvat ja jäähtyvät. Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää sardellit. Anna sardellien liueta kokonaan öljyyn ja lisää sitten leivänmurut tai panko-murut. Paahda keskilämmöllä kunnes murut ovat kauniin kullanruskeita. Lisää sekaan käyttämäsi yrtti silputtuna, valkosipuli raasteena ja mustapippuri rouhittuna. Nosta muruseos pois liedeltä ja anna jäähtyä.

Käänny sitten taas artisokkien puoleen. Levitä lehtiä varovaisesti (etteivät ne irtoa kannastaan) niin, että pääset käsiksi keskiosan höytyviin ja kaavi ne pois teelusikalla.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Lado artisokat kevyesti öljyttyyn uunivuokaan ja täytä ne kuorrutteella, lusikoi sitä myös lehtien lomaan. Raasta parmesaania reilusti kaikkien artisokkien ylle ja lämmitä ne uunissa.

Artisokat syödään sormin niin, että niistä nykäistään yksi lehti kerrallaan irti, ja kaavitaan hampailla pehmeä sisus suuhun.

alkupala, kasvisruoka, latva-artisokka, leivänmurukuorrute, maustetut leivänmurut, pastakastike, Rachael Ray

Written by riitta

20.9.2018 at 07:59

Ruokabloggaajan pannuprojekti

with 9 comments

Sain keväällä järjesteltyä keittiön kuiva-ainekaapin loogisempaan järjestykseen, mutta nyt tilanne on riistäytynyt käsistä. Epäjärjestyksen lisäksi löysin kaapista turhan monta purkkia, joita en ole käyttänyt kuin kerran tai pari. Asioita ei kuitenkaan kannata pitää lojumassa vain omistamisen ilosta.

pannuprojekti

Moni kauneusbloggaaja vetää pannuprojekteja, eli valitsee kosmetiikkatuotteita varastoistaan, joita tehokäyttää saadakseen vaikkapa luomivärinapin pohjan näkymään. Pannu on siis pakkauksen se osa, jossa luomiväri tai poskipuna on. Päätin lainata ideaa ruokablogin puolelle, ja valitsin syyskuulle tuotteita, joita minun on käytettävä ruoanlaitossa. Kuiva-ainekaappi täytyy myös taas järjestää uudelleen, jotta saan esimerkiksi kaikki samanlaiset, tai jopa ihan samat raaka-aineet yhdelle hyllylle. Ettei tarvitse ostaa kolmatta couscous-pakettia tai vaahterasiirappipulloa…

Valitsin projektiin Stockmannin joululahjaherkkukorista saadun tryffelirisottoriisin, jonka en missään nimessä halua menevän hukkaan! Viime viikonlopun herkkutattisaaliini pääsee hyvin oikeuksiinsa risoton seassa. Toinen pannutettava tuote on pussillinen kuivattuja herneitä ja linssejä, jonka muistan ostaneeni ihan vaan ulkonäkösyistä (saa nauraa).

Haluan lisäksi tyhjentää syyskuussa pakastinta. Se lokeroissa lymyilee aineksia vaikka kuinka moneen illalliseen, kunhan vain tartun toimeen.

Written by riitta

29.8.2018 at 13:47

3 x kesä

with 4 comments

Ihanaakin ihanampi alkukesä on tehnyt taikojaan pääkopalle. Ei haittaa ollenkaan, vaikka tätä tekstiä nakutellessa juhannussäästä povataan karmeaa, kun kehossa on tallennettuna viime viikkojen (!) raukea lämpö. Oikeasti olo tuntuu siltä, että olisin viettänyt koko kuukauden hot yin -joogassa, joten ei ihmekään, että tuntuu vetreältä.

Varsinainen kesäloma on vielä edessäpäin, ja oikeastaan kesä on vasta alkanut! Ja se tarkoittaa sitä, että edessä on ulkoruokintaa, mökkeilyä, viikonloppureissuja ja aikatauluttamattomia päiviä. Minulle kesässä parasta – enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva – on ehdottomasti se, että on enemmän aikaa tehdä niitä juttuja, joista saa virtaa. Yritän kovasti (ja olen siinä onnistunutkin) päästää irti ajatuksesta, että kesäloma on se vuoden kohokohta, johon pannaan kaikki paukut ja vedetään luotot tappiin, ja sitten loppuvuosi taaperretaan henkisesti nujertuneina töissä ja arjessa. Ajattelen mieluummin niin, että lomareissu on yksi vuoden huipuista, mutta näitä huippuja pitää osata kehittää vuoden varrelle useita, isompia ja pienempiä. Toki on selvää, että aikaa hidastamiselle ja kivojen juttujen kehittämiselle on juuri kesälomakaudella, kun ketään ei huvita työnteko.

Jätän kesäpäiviini ja -iltoihin aikaa lukemiselle, grillaamiselle, käsitöille, pitkille lenkeille ja pieneen puuhasteluun kotona. Listasin kolme vinkkiä kesään kolmesta eri kategoriasta. Osan tuotteista olen saanut blogin kautta, ne on merkitty *-merkillä.

Kolme kirjaa kesään

Eleanor Oliphant is Completely Fine, Gail Honeyman

Vakavaa aihetta huumorilla käsittelevä, hyvän mielen kirja. Päähenkilö Eleanor ei osaa toimia ”normaalien” ihmisten tavoin, mutta tarvitsee oikeastaan vain yhden ihmisen huolenpitoa päästääkseen irti siitä, mitä lapsena koki.

3xkesä1

Uncommon Type, Tom Hanks

Tämä novellikokoelma on yhtä periamerikkalainen ja kunnollinen, kuin miltä kirjoittajansa vaikuttaa. Hyvin kirjoitettuja juttuja, joiden punaisena lankana ovat kirjoituskoneet – Hanks kuulemma kerää niitä.

The Chilbury Ladies’ Choir, Jennifer Ryan

Toisen maailmansodan Englannin maaseudulle perustuva juoni ei sisällä yllätyksiä, mutta on kesäisen viihteellinen. Jätän suosiolla Dostojevskit viileämpiin vuodenaikoihin…

Kolme juomavinkkiä kesään

3xkesä2

Mateus Rosé* tuo välittömästi mieleen Portugalin matkan, grillatut äyriäiset ja kokonaisina halstratut sardiinit rantaravintolassa. Klassikko, jolla on aina paikkansa kesän viinivarastoissani.

Uusissa Gato Negro Wine Spritzereissä* on 5,5 % alkoholia, joten ne ovat kevyempi vaihtoehto illanistujaisiin. Tarjoile hyvin viilennettynä ja käytä pakastettuja marjoja jääpalojen tilalla.

Crodinoa, italialaista alkoholitonta katkeroa saa Annan kaupasta (olettehan huomanneet, että Hella & Herkku on avannut nettikaupan). Jääkylmänä täydellinen aperitiivi!

Kolme kosmetiikkatuotetta kesään

Keune Blend Prep Spray* pohjustaa hiukset muotoiltavaksi, pidentää kampauksen kestoa ja suojaa niitä lämpökäsittelyltä. Suihkutan tätä hiuksiin kauttaaltaan ja föönaan kuiviksi. Lopputulos on huoliteltu, mutta oikealla tavalla huoleton kesään. Ja tässä on ihana tuoksu!

Elizabeth Ardenin violetti High Drama* -rajauskynä korvaa kesällä luomivärin. En välttämättä laita lisäksi ripsiväriä, tarkka rajaus aivan yläripsien rajaan terästää katseen riittävästi.

NIVEA Soft Mix Me -tuoksuva vartalovoide tekee ihosta hoidetun, pehmeän ja ihanan tuoksuvan.

3xkesä3

Written by riitta

18.6.2018 at 14:06

Suppisjahdissa

with 2 comments

Viime viikonloppu kului mökillä, lähinnä sienessä ja saunassa.

Suppilovahveroita on ihana etsiä: kun löydät yhden, olet löytänyt sen kaikki 48 kaveria. Kun silmiin osuu yksi, kannattaa jähmettyä paikoilleen ja tehdä plié siihen paikkaan, ettet tallaa vahingossakaan aarteiden päälle. Suppikset ovat hyviä maastoutumaan, mutta onneksi ne viihtyvät porukassa, mikä tekee sienestämisestä hippusen helpompaa. Suppisten metsästys on myös niin koukuttavaa hommaa, jota ei millään malttaisi jättää kesken. Uskottelin itselleni vaikka kuinka monta kertaa, että seuraavan sienilöydön jälkeen lähden kyllä takaisin tielle ja mökille, ja valehtelin itselleni joka kerta. Lopulta päivän kääntyminen iltaan teki ratkaisun puolestani.

Kuljin pitkin poikin mökin lähitienoita, ja nollasin samalla aivoja. Olen introvertti, joka tarvitsee yksinoloa ja hiljaisuutta sosiaalisen työn vastapainoksi. En tiedä saatteko tunteesta kiinni, mutta joskus en voi autossa kuunnella kuin klassista musiikkia, sillä jo laulujen sanat ovat liikaa. Kun on usein ja eri ihmisten kanssa tiiviisti tekemisissä samoissa tiloissa, jossa pään yllä viuhuu keskusteluita, käydään pikapalavereita ja vastaillaan puheluihin, saan oman pään auki vain täydellisessä hiljaisuudessa. Tai, no, eihän metsässä hiljaista ole, mutta luonnon äänet ovat meditatiivisia.

Kääntelin mättäitä ja mietin kaikenlaista: minkälaisen mökin rakentaisin jos ei olisi tylsiä budjettirajoitteita, raaskisinko sittenkin tilata törkykalliin neuletakin (en onneksi tilannut, samalla rahalla saa paljon muuta kivaa aineetonta) ja tietenkin mitä hyvää sienistä tekisin. Isoimman osan kuivasin talven varalle, pari isoa kourallista piti toki säästää sienikastikkeeseen ja pienimmät ja sievimmät laitoin etikkaliemeen riistalihojen kanssa tarjottaviksi. Kuivatut sienet uppoavat risottoihin ja keittoihin pitkin talvikuukausia.

Written by riitta

19.10.2017 at 20:39

Kategoria(t): Ruoka

Tagged with , ,

Foodie-vinkit Espooseen

with 2 comments

Aina ei tarvitse lähteä täältä lähiöstä Helsingin keskustaan, kun haluaa hyvää ruokaa ostaakseen tai syödäkseen.

Helsingin keskustaan avautuu mielenkiintoisen kuuloisia ruokapaikkoja harva se kuukausi, enkä meinaa pysyä kärryillä siitä, minne kannattaisi mennä. Mikä on tietysti vain positiivinen asia, ihanaa, että hyvälle ruoalle ja ravintoloille on kysyntää! Ihan aina ei kuitenkaan hotsittaisi ajaa keskustaan saakka, vaan on miellyttävämpää pysytellä lähempänä kotia. Ja sekin on vain positiivista, että Helsingin ytimen lisäksi muuallekin uskalletaan perustaa ravintoloita ja panostaa ruokakokemuksiin – uudenlaisen suomalaisen ruokakulttuurin kun soisi levittyvän koko maahan.

Kokosin alle muutaman ruoka-aiheisen vinkin Espoon tarjonnasta, jakakaa ihmeessä omia suosikkejanne kommenteissa, arvostaisin kovasti!

MAXIN KALA

Melkoisen fenomeenin itsestään ja kalakaupastaan luonut Max Grönholm tarjoaa vain takuutuoretta kalaa. Kauklahdessa sijaitseva liike on auki keskiviikosta lauantaihin. On vaikea ostaa enää kalaa muualta kuin Maxilta, kun on kerran päässyt maistamaan, miltä aidosti tuore kala maistuu. Suosittelen lämmöllä käymään!

ISO OMENAN RUOKAMAAILMA

Kauppakeskukset eivät ehkä ajatuksena houkuttele ruokailemaan, mutta Iso Omenan uusi uljas ravintolakeskittymä tarjoaa laajasti erilaisia laadukkaita ravintoloita eri fiilikseen. Siipiweikoista saa parhaat kanansiivet (pakastimessa huurteisiksi jäädytetyt Cokis-tuopit ovat meidän perheen ihastus), kiinalaisesta Popomamasta saa herkulliset dim sumit ja muut kiinalaiset ruoat, The Lucky Bastardista saa erinomaiset hampurilaiset ja pirtelöt ja Tsurusta puolestaan japanilaista sapuskaa. Pizzan ystävä pääsee valitsemaan mm. Pizzariumin ja Classic Pizzan välillä, ja falafelin himon taittaa Fafa´sin herkut.

foodieespoo2

RAVINTOLA HAIKARANPESÄ

Espoolainen klassikko! Souschefin sanoin: You come for the view and stay for the food.

NOKKALAN MAJAKKA

Espoolainen uutuus meren rannalla tarjoaa lounasta ja kahvilatuotteita. Suosittelen etenkin mahtavaa lohikeittoa ja aivan liian hyviä Red Velvet -cupcakeseja…

RAVINTOLA SUMO

Tapiolan Ainoa-kauppakeskuksen japanilaisesta ravintolasta on muodostunut perjantai-iltojemme vakiovieras: souschef käy harkoissaan ja minä juoksemassa sillä aikaa, kun mies hakee Sumosta take awayt. Sushien sijaan suosittelen listalta kaikkea muuta, esimerkiksi yakitori-kanavartaita ja tempuraa.

%d bloggers like this: