Farkuista ja trendeistä

Z-sukupolvi julisti tovi sitten, että skinny-farkut ja sivujakaus tekevät käyttäjästään heti vanhan näköisen, ja saivat milleniaalit nousemaan takajaloilleen. X-sukupolvilainen täällä kuitenkin vakuuttaa, että farkkuja (ja hiustyylejä) kannattaa olla plakkarissa useammat erilaiset, eri tyyleihin ja fiiliksiin sopivaksi.

Seuraan muodin vaihtelua mielelläni, se on yksi harrastuksistani. Annan usein myös periksi trendeille, ihan vaan siksi että on hauskaa olla ajassa mukana. Joskus trendien mukaiset vaatteet ja asusteet löytyvät jo valmiiksi omasta kaapista, joskus ostan uutta. En kuitenkaan koskaan osta mitään, mitä en näkisi ylläni seuraavanakin sesonkina, ja olen myös valikoiva materiaalien ja valmistusmaiden suhteen. Enkä osta mitään vain trendien vuoksi, minun täytyy viihtyä vaatteissani. Esimerkiksi vatsan paljastavat yläosat ovat aivan ehdoton no-no, vaikka sellaisessa tulikin nuorena ysärillä tanssittua Arkussa ja Trocaderossa (jos tiedät nämä paikat hihkaise kommenttien puolella). Tai kokomusta asu olisi minulle mahdottomuus, rakastan käyttää värejä.

Nyt ostin kahdet parit uusia farkkuja: bootcutit Lindexiltä ja toiset korkeavyötäröiset, leveälahkeiset ja vielä cropatut H&M:ltä. Edelliset pari paria (skinnyjä molemmat) hiutuivat loppuun, jäljelle jäi sopivasti yhdet perusfarkunsiniset klassiset pillit niin ikään Lindexiltä. Tulen käyttämään kaikkia farkkupareja paljon ja tasapuolisesti, vaikka uutuudenviehätys saakin tarttumaan korkeavyötäröisiin tällä hetkellä useimmiten. Kesällä aion pukea vajaamittaiset viimeistelemättömät farkut mustien korkeakorkoisten sandaalien kanssa, bootcutit puolestaan sopivat keväällä ihanasti trenssin ja korollisten saappaiden kaveriksi.

Oletteko muuten näin etäaikoina pukeutuneet töihin niin kuin olisitte aikana ennen koronaa? Haastoin itseni viime vuoden loppupuolella pukeutumaan kotikonttorioloihinkin niin, kuin olisin menossa palaveriin tai asiakkaan tiloihin töihin. Verkkareissa ja t-paidassa on tietysti mukava olla, mutta tunnen oloni tehokkaammaksi, kun olen asianmukaisemmissa vaatteissa. Plus että saan samalla hyvän siirtymän – vaikka sitten vain kahden kerroksen välillä tapahtuvan – vapaa-ajalle, kun vaihdan kotivaatteet (tai lenkkivaatteet) ylle ja alan kokata illallista tai lähden lenkille.