Kuukauden parhaat: marraskuu

Edellisen koosteen löydät täältä. Ja marraskuun 2020 koosteen täältä, olen edelleen kaikesta samaa mieltä!

Paras lukuvinkki

Tämä oli helppo: Meri Valkaman ”Sinun, Margot” on ehdottomasti yksi hienoimmista ja koukuttavimmista kirjoista, joita olen tänä vuonna lukenut! DDR:ään osittain sijoittuva (liikutaan myös nykyhetkessä) kirja on mahtava sekoitus ihmissuhteita, historiaa ja jännäriä. Pidin myös kovasti selkeistä ja informatiivisista lauseista. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Sellaista tekstiä, jota tekisi mieli osata kirjoittaa, sillä kun osaa asiansa, osaa myös kirjoittaa sen selkeästi.

Kustantajan sivuilla tarina alkaa näin: ”DDR:ään vahvasti uskova Markus muuttaa perheensä kanssa Itä-Berliiniin ulkomaankirjeenvaihtajaksi vuonna 1983. Pieni Vilja-tytär kasvaa itäsaksalaisten ihanteiden keskellä, kunnes muuri murtuu vuonna 1989, ja sen myötä hajoaa myös vanhempien avioliitto.”

Oli myös todella mielenkiintoista lukea Itä-Saksaan sijoittuvaa kirjaa, se puoli maailmasta ei ole minulle tuttua. Seurasin toki Berliinin muurin kaatumista mediasta silloin aikoinaan, ja tottahan sitä käsiteltiin koulussa, mutta noin muuten Saksat ja saksankielinen maailma on jäänyt etäisemmäksi, kuin vaikkapa ranskankielinen.

Kuva: kustantaja, WSOY

Paras resepti

Marttojen helpolla bagel-ohjeella saa sisältä kuohkeita ja pinnalta ihanan venyvän sitkeitä bageleita. Täydellisiä brunssibageleita siis! Paras täyte on yrteillä maustettu tuorejuusto, kylmäsavulohi ja ruohosipuli.

Paras kosmetiikkatuote

Hyvän tuotteen tunnistaa siitä, että käytössä olevaa tuotetta käyttää vähän tuhlaillen, jotta saa odottamassa olevan paremman taas käyttöön… Avènen käsivoidetta olen tainnut kehua aiemminkin (ainakin Instagramissa), mutta kehun uudestaan kylmien kuukausien alettua. Avène Cicalfate tuntuu aluksi tuhdilta tavaralta, vertaisin tuntumaa Weledan Skin Foodiin. Mutta siinä, missä Skin Foodia ei millään saa uppoamaan ihoon, hulahtaa Cicalfate ihanasti ihoon – vähän kuivaöljymäiseen tapaan. Kosteuttaa, rauhoittaa, muttei tahmaa.

Hinta: 100 ml tuubi Yliopiston Apteekissa 15,10 euroa

Paras oivallus

Olen tavaroiden sirottelija pahimmasta päästä. Kun vaikka tulen kotiin, jää laukku ensin eteisen pöydälle, takki menee kaiteelle, pipon ja hanskat jätän koristamaan keittiön pöytää. Sitten luin Instagramista mahtavan sitaatin: ”Don´t put it down, put it away.” Ja nyt en enää kehtaa olla laittamatta asioita oikeille paikoilleen, kun kerran tiedän paremmin. Itseruoskintaa ihmiset, itseruoskintaa.

Paras kuohuviini

Rutisevan kuiva, mineraalinen Montes Sparkling Angel Brut on ihana sellaisenaan, mutta tämä on niitä kuohuviinejä, jotka sopivat kuin nenä päähän myös ruoan kanssa. Alkon mukaan juoma sopii possusta äyriäisiin, ja olen samaa mieltä. Samppanjametodilla valmistetussa viinissä on ihan selvä ”briossimainen” maku ja tuoksu, ja tuntuu juodessa juhlavammalta, kuin mitä odottaisi kuohuviiniltä. Taidan hakea tätä meille itsenäisyyspäivän illalliselle.

Hinta: 19,89 euroa

Kuva: valmistaja, Montes Wines

Kirjavinkki: Metsän kansa

Mikko Kamulan muinaissuomalaisten elämään, perinteisiin ja uskomuksiin sijoittuva kirjasarja vei pitkästä aikaa (edellinen hurahdus taisi olla Harry Potter) jalat alta.

Jos tykkäät historiallisista romaaneista ja rakastat menninkäisiä, kotitonttuja, maahisia ja luonnonuskontoja, ja uskot, että suopursuilla ja voikukan lehdillä voi hyvinkin olla parantavia vaikutuksia, nämä kirjat ovat sinulle. Tai jos lähipiirissäsi on nuori ihminen, joka tykkää fantasiasta, tässä on mitä mahtavin lahjavinkki. Jos olet jästi, skippaa postaus. Jos et edes ymmärrä jälkimmäistä lausetta, skippaa postaus!

Metsän kansa kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa, tarkemmin ottaen Leppävirralla. Kirjoissa liikutaan Savonlinnaan asti ja rajan toiselle puolelle – useammassakin merkityksessä. Leppävirta on sattumoisin lapsuuteni mökkipaikkakunta, vanhemmillani on edelleen siellä mökki.

Rakastan tarinoita, jotka vievät toiseen maailmaan, ja etenkin niitä, jotka vievät ajassa oikeasti taaksepäin. Mökkijärvellä soudellessa tulee välillä salamaniskusta haljenneita valtavia kivipaaseja ja niin jylhiä kuusimetsiä rannoilla vastaan, ettei ole vaikea ymmärtää, miksi luonnonvoimia pelättiin ja kunnioitettiin yliluonnollisina. Mikko Kamula on opiskellut muun muassa folkloristiikkaa, kansatiedettä ja historiaa, joten hän osaa uskottavasti sijoittaa hahmonsa ahtaisiin savupirtteihin ja elämän merkittäviin riitteihin. Kirjojen parasta antia onkin tuonaikaisen elämän ja tapojen, kuten metsästysretken tai kesäjuhlien kuvailu.

Elämä keskiajalla Suomen rajaseuduilla oli työntäyteistä ja usein riskialtista. Karjalaiset (ja novgorodilaiset vielä kauempana) rajan toisella puolella tekivät ryöstöretkiä Savoon, samoin lappalaiset vahvoine noitineen olivat vaarallisia. Pahin uhka tuntuu kuitenkin olevan iso raivokas, kuolemaa kylvävä härkä, jonka alkuperää ei tunneta. Pinnan alla kytee suuri tuntematon vaara, jota vastustamaan voi nousta vain yhdistämällä eri heimojen ja yhteiskuntaluokkien voimat. Juuri tähän hetkeen sopivaa in your face -symboliikkaa, anyone..?

Kuusiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa, Ikimetsien sydänmailla, on kielellisesti tähän asti ilmestyneistä kirjoista heikoin lenkki. Dialogi on hieman kömpelöä. Kirja ei kuitenkaan missään tapauksessa ole huono eikä sitä kannata jättää väliin. Kamulan ote tekstiinsä on merkittävästi itsevarmempi kahdessa muussa kirjassa, ja henkilöhahmot tuntuvat aidommilta. Kaksi seuraavaa jo ilmestynyttä, Iso härkä ja Ikimetsien sydänmailla, vievät tarinaa uusille tasoille ja uusille alueille. Juko Rautaparran lapset, Heiska, Varpu ja Tenho nousevat kirjojen päähahmoiksi, kukin omalla juonenkulullaan. Tenhon tarinassa kulkee mukana myös tietäjä Yörnin äijä.

Yritin turhaan kaivaa tietoa siitä, milloin neljäs osa ilmestyy. Toivottavasti pian, palan halusta saada tietää, miten tarina etenee.

Onko teillä joku kutkuttava kirja kesken juuri nyt?

3 x kesä

Ihanaakin ihanampi alkukesä on tehnyt taikojaan pääkopalle. Ei haittaa ollenkaan, vaikka tätä tekstiä nakutellessa juhannussäästä povataan karmeaa, kun kehossa on tallennettuna viime viikkojen (!) raukea lämpö. Oikeasti olo tuntuu siltä, että olisin viettänyt koko kuukauden hot yin -joogassa, joten ei ihmekään, että tuntuu vetreältä.

Varsinainen kesäloma on vielä edessäpäin, ja oikeastaan kesä on vasta alkanut! Ja se tarkoittaa sitä, että edessä on ulkoruokintaa, mökkeilyä, viikonloppureissuja ja aikatauluttamattomia päiviä. Minulle kesässä parasta – enkä varmasti ole ainoa näin ajatteleva – on ehdottomasti se, että on enemmän aikaa tehdä niitä juttuja, joista saa virtaa. Yritän kovasti (ja olen siinä onnistunutkin) päästää irti ajatuksesta, että kesäloma on se vuoden kohokohta, johon pannaan kaikki paukut ja vedetään luotot tappiin, ja sitten loppuvuosi taaperretaan henkisesti nujertuneina töissä ja arjessa. Ajattelen mieluummin niin, että lomareissu on yksi vuoden huipuista, mutta näitä huippuja pitää osata kehittää vuoden varrelle useita, isompia ja pienempiä. Toki on selvää, että aikaa hidastamiselle ja kivojen juttujen kehittämiselle on juuri kesälomakaudella, kun ketään ei huvita työnteko.

Jätän kesäpäiviini ja -iltoihin aikaa lukemiselle, grillaamiselle, käsitöille, pitkille lenkeille ja pieneen puuhasteluun kotona. Listasin kolme vinkkiä kesään kolmesta eri kategoriasta. Osan tuotteista olen saanut blogin kautta, ne on merkitty *-merkillä.

Kolme kirjaa kesään

Eleanor Oliphant is Completely Fine, Gail Honeyman

Vakavaa aihetta huumorilla käsittelevä, hyvän mielen kirja. Päähenkilö Eleanor ei osaa toimia ”normaalien” ihmisten tavoin, mutta tarvitsee oikeastaan vain yhden ihmisen huolenpitoa päästääkseen irti siitä, mitä lapsena koki.

Uncommon Type, Tom Hanks

Tämä novellikokoelma on yhtä periamerikkalainen ja kunnollinen, kuin miltä kirjoittajansa vaikuttaa. Hyvin kirjoitettuja juttuja, joiden punaisena lankana ovat kirjoituskoneet – Hanks kuulemma kerää niitä.

The Chilbury Ladies’ Choir, Jennifer Ryan

Toisen maailmansodan Englannin maaseudulle perustuva juoni ei sisällä yllätyksiä, mutta on kesäisen viihteellinen. Jätän suosiolla Dostojevskit viileämpiin vuodenaikoihin…

Kolme juomavinkkiä kesään

Mateus Rosé* tuo välittömästi mieleen Portugalin matkan, grillatut äyriäiset ja kokonaisina halstratut sardiinit rantaravintolassa. Klassikko, jolla on aina paikkansa kesän viinivarastoissani.

Uusissa Gato Negro Wine Spritzereissä* on 5,5 % alkoholia, joten ne ovat kevyempi vaihtoehto illanistujaisiin. Tarjoile hyvin viilennettynä ja käytä pakastettuja marjoja jääpalojen tilalla.

Crodinoa, italialaista alkoholitonta katkeroa saa Annan kaupasta (olettehan huomanneet, että Hella & Herkku on avannut nettikaupan). Jääkylmänä täydellinen aperitiivi!

Kolme kosmetiikkatuotetta kesään

Keune Blend Prep Spray* pohjustaa hiukset muotoiltavaksi, pidentää kampauksen kestoa ja suojaa niitä lämpökäsittelyltä. Suihkutan tätä hiuksiin kauttaaltaan ja föönaan kuiviksi. Lopputulos on huoliteltu, mutta oikealla tavalla huoleton kesään. Ja tässä on ihana tuoksu!

Elizabeth Ardenin violetti High Drama* -rajauskynä korvaa kesällä luomivärin. En välttämättä laita lisäksi ripsiväriä, tarkka rajaus aivan yläripsien rajaan terästää katseen riittävästi.

NIVEA Soft Mix Me -tuoksuva vartalovoide tekee ihosta hoidetun, pehmeän ja ihanan tuoksuvan.

Laukon kartano

masutoaitemu promotion

Jos sanon teille Houston Laukko, niin mitä tulee mieleen? Aivan oikein, se ylivoimainen ravihevonen 1980-luvulta, jota jokainen Urheiluruutu tuntui käsittelevän. Pollen kotipaikka oli ihan yhtä maineikas Laukon kartano, joka avaa ovensa ja kulttuuriperintönsä yleisölle ensimmäistä kertaa 1.6.

Finland´s answer to Highclere Castle (where Downton Abbey was filmed) is Laukko Manor. The first ever mentions of this place date back to 1416 and it has had a vivid life ever since. Current co-owner Liisa Lagerstam runs the place together with her husband Jouni Minkkinen. The manor building itself and its art collection will now be opened to the public for the first time starting June 1^st. Laukko Manor is situated just 45 minutes by bus from Tampere (they have their own Laukko-bus) and makes for a perfect day visit. Pack a picnic lunch to be enjoyed in the large park or let the manor´s restaurant take care of you. And when it´s time to head back to Tampere, I suggest you take a boat ride from Laukko to central Tampere. Finnish lakes are one of the most beautiful parts of our landscape – especially in the summer.

Laukko mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa asiakirjoissa vuonna 1416, jolloin arkkidiakoni Johannes Anundi lahjoitti Laukon kylässä sijainneita tiluksiaan Turun tuomiokirkolle. Kartanossa on asunut vuosien saatossa niin Kurjen, Törngrenin, Standerskjöld-Nordenstamin kuin Haarlaan sukua.  Tilan toinen nykyinen omistaja Liisa Lagerstam on asunut kartanossa koko ikänsä. Liisan vanhemmat, Juhani ja Leena Lagerstam, ostivat kartanon 1968. Tilan toinen omistaja on Liisan mies Jouni Minkkinen. Ravihevosten kasvatuksesta on luovuttu, ja tilalle on saatu taidetta ja kulttuurihistoriaa (Liisa Lagerstam on kulttuurihistorioitsija, ja on mm. kirjoittanut väitöskirjansa Laukon kartanon historiasta).

Suomalaista kartanohistoriaa joka askeleella

Kartano täyttää tänä vuonna 600 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi esillä on ensimmäistä kertaa kartanon mittava kokoelma taidetta ja antiikkia. Vieraat pääsevät lisäksi kiertämään tietyissä osissa kartanorakennusta.

Keskiajalta on säilynyt ainoastaan Pirunkellariksi nimetty rakennelma, jota arvellaan osaksi silloista päärakennusta. Kunpa seinät osaisivat puhua…

Liisa Lagerstam tuntee kartanon luonnollisesti kotinaan, mutta myös sen pitkän historian.

Juhlatallin vitivalkoiseksi maalatut seinät suorastaan huutavat taidetta ylleen, tänä vuonna valokuvaaja Erja Lempisen otoksia.

Juhlatalliin, siellä sijaitsevaan ravintolaan, kahvilaan, terassiin ja lahjapuotiin on kaikilla vapaa pääsy. Kierros päärakennuksessa ja puistoalueella on maksullinen. Jos hankkii kartanon 25 euron kesäpassin, pääsee sillä alueelle niin monta kertaa kuin haluaa, ja bussimatka sisältyy passiin. Kahdeksan hehtaarin alueella on lääniä järjestää piknikejä isommallakin porukalla. Puistossa tullaan kesän aikana järjestämään säännöllisesti myös ulkoilmakonsertteja. Omistajien toiveena onkin, että kartanosta ja puistoalueesta tulee lähialueen asukkaille vakiovierailupaikka.

Ruoasta vastaa keittiömestari Jarkko Pekonen, joka on työskennellyt mm. Tertin kartanossa. Päivittäin on tarjolla kolmen ruokalajin lounas, lisäksi kahvilassa saa taltutettua pienemmän nälän. Meille tarjottu lounas oli todella herkullinen, samoin kuin kartanon viinit.

Matka Tampereelle kestää 45 minuuttia, ja sitä varten kartanolla on oma bussilinja suoraan Tampereen rautatieasemalta. Laukkoon pääsee myös vesiteitse, laivat lähtevät niin ikään Tampereen keskustasta Laukontorilta (sekin nimetty kartanon mukaan). Meinasin heti, että nappaan kesällä äijät mukaan, ajamme Tampereelle ja sieltä bussilla Laukkoon, mutta paluumatka päivän päätteeksi tehdään laivalla. Illallinen Tampereella ja yöksi hotelliin, siinä on kaikki hyvän kesäisen road tripin ainekset kasassa!

Kartanovisiitti kannattaa päättää lahjapuotiin, jonne Liisa on koonnut mieleisiään sisustustavaroita, vaatteita, asusteita ja leluja. Olimme liikkeellä niin aikaisin, että tuotteita ei oltu vielä hinnoiteltu, joten kovasti himoitsemani korvakorut jäivät odottamaan tulevaa vierailua.

Armonlaakso iltahämärässä

Koulujen syyslomalla tuli piipahdettua Naantalissa (ruoan perässä, kuten aina). Visiitti vanhan birgittalaisluostarin mailla sattui sopivasti: Olen juuri saanut luettua Kristiina Vuoren Neidonpaula-kirjan, jonka tarina kulkee Naantalin luostarikaupunkiajoissa.

Naantalin luostari oli Suomessa katolisella keskiajalla ja vielä pitkälle 1500-luvulle toiminut birgittalaisluostari. Nykyään jäljellä on enää kirkko, joka toimii Naantalin evankelisluterilainen seurakunnan kirkkona.

Neidonpaulassa seurataan Ilveksen suvun kaksoistyttöjen, Britan ja Trudan tarina. Tyttöjen äiti Kyllikki on vahva, tietäjäverta kantava nainen, joka toivoo lastensa vievän Ilveksen suvun perinteitä eteenpäin. Britasta kasvaa osaava rohdonkeittäjä, mutta Truda kapinoi verenperintöään vastaan. Oman lusikkansa soppaan heittää vielä kirjassa rakenteilla olevan luostarin maalauksia tekemään palkattu Lukas Danske.

Tarina itsessään on keskinkertainen. Totta kai molemmat tytöt rakastuvat samaan mieheen. Totta kai mies on komea ja aatelista syntyperää. Totta kai rakastavaisten rattaisiin heitetään kapula, jos toinenkin. Henkilöhahmot jäävät pintapuolisiksi ja yksiulotteiseksi, vaikka kirjailija selvästi yrittää tehdä hahmoistaan myös sielun pimeää puolta kuuntelevia.

Vuori on kuitenkin taitava ja uskottava historiallisten tarinoiden kertoja, mikä pelastaa arvattavissa olevaa juonta paljon. Pidän paksuista historiallisista romaaneista, ja tämä oli ”ihan kiva” kirja – muttei sen enempää.

Ville lumière

Terveiset Pariisista! Hiihtolomaviikko sujui hiihtolatujen (kuka niihin enää sitä paitsi uskaltaa mennä, saa vielä sauvasta silmäänsä) sijaan kaupunkilomalla.

Ah, the City of Light, I never tire of you! Paris is always a good idea, if you´ll pardon the cliché. Next time you´re there, check out La Tour Eiffel at night-time: Take the elevator to the highest point and indulge in a glass of champagne. Or, if you´re like me and you love the romantic notion of artistic Paris, go to Montmartre. Jam-packed with aspiring artists and nice little bistros, it almost makes you want to belt out something from Edith Piaf. If you´re travelling with kids, I´m sure the Versailles castle is an interesting place to explore.

Sää Pariisissa oli jo aavistuksen keväinen, muutamaan otteeseen sai painella takki auki pitkin aurinkoisia mukulakiviä. Ranskalaiset olivat jo heittäneet uhmakkaasti ballerinat jalkaan.

Olimme reissussa viisi päivää, joten aikaa jäi hyvin nähtävyyksiin, syömiseen ja juomiseen ja hotellissa rauhoittumiseen. Hotelli Sofitel La Défensen alueella oli ihan nappivalinta: illalla rauhallinen, mutta päivällä hulinaa läheisen kauppakeskuksen (Les Quatre Temps) ansiosta. Ja mikä parasta, metroasemalle käveltäessä naama osoitti luotisuoraan kohti Riemukaarta – ei pässimpi tapa aloittaa päivä!

Pariisi on varmasti monelle jo tuttu, mutta laitan silti jakoon kolme ehdotusta ja ideaa nähtävyyksiksi, jotka on kaikki todettu myös lapsia kiinnostaviksi. Ravintoloiden suhteen annan vain yhden vinkin: kannattaa kurkata ravintoloiden liitutaulujen päivän suosituksia, niistä löytää useimmiten ne mielenkiintoisimmat ruokalajit.

KOLME TÄRPPIÄ PARIISIIN:

Eiffel-torni illalla

Kaikki Pariisissa vierailleet ovat taatusti nähneet Rautarouvan, mutta se kannattaa ensi kerralla katsastaa illalla pimeässä. Kaikkein korkeimmalle tasolle pääsee hissillä (15,50 euroa aikuisilta), ja siellä voi nauttia lasin shampanjaa pahimpaan huippaukseen.

Montmartre

Montmartren alue on ihanan kliseisen ranskalainen (tai, kuten rakas mieheni totesi, kuin suoraan toiseen maailmansotaan sijoittuvasta räiskintäpelistä…). Taidekauppoja ja kaduilla partioivia taiteilijoita, pittoreskeja bistroja sekä patonkia kainalossaan kuljettavia paikallisia. Jälkimmäiset voivat tietenkin olla myös Ranskan matkailukeskuksen palkkaamia näyttelijöitä, mutta pidän silti illuusiosta.

Versailles´n linna

Jos se kelpasi Aurinkokuninkaalle, niin se kelvannee myös tavalliselle kansalle. Matka paikallisjunalla Versailles’n kaupunkiin La Défensen metro- ja juna-asemalta kestää 15-20 minuuttia junatyypistä riippuen. Linnaan on vielä asemalta noin 10-15 minuutin kävelymatka.

Linnan sisäpihalta saa vuokrata (32 euroa per tunti) golfkärryn näköisiä sähköautoja, joilla voi ajella puiston alueella tiettyä reittiä pitkin, ja nähdä puistoa ja sen rakennuksia tarkemmin.

Pakollinen peiliselfie Peilisalissa

Kirjan vuoden lukuhaaste

Vuosi 2015 on nimetty kirjan vuodeksi, vaikka jokainen vuosi saisi minun puolestani toimia lukemisen ja kirjallisuuden äänitorvena.

Minulla lukeminen (niin kuin kaikki muutkin harrastukseni) menee sykleissä. Välillä en muuta halua tehdäkään, kuin lukea, ja sitten se taas jää vaikka käsitöiden jalkoihin. Vuoden alusta olen ahminut kirjan toisensa jälkeen, eli nyt on menossa maaninen lukuvaihe. Osasyy lukuintoon on se, että päätin uuden vuoden lupauksena vähentää merkittävästi puhelimella netissä roikkumista iltaisin. Ja lo and behold, nukahtaminen on taas helppoa, unen laatu on parantunut, enkä enää näe omituisia ja välillä jopa ahdistavia unia. Puhelimen nypläämisen sijaan otan lasin punaviiniä (joku raja hyveellisyydelläkin on oltava) tai kupin teetä ja luen. Olen myös pari kertaa yllättänyt itseni valitsemalla oman auton sijaan junan – auton ratissa istuessa kun ei voi lukea…

Genrejen suhteen olen melko kaikkiruokainen, tykkään niin dekkareista, fantasiasta kuin klassikoista. Mutta, koska sitä helposti urautuu juoksemaan tuttuja reittejä, etsin avukseni Helmet-tietokannan leikkimielisen lukulistan innoittamaan tulevia kirjavalintoja. Numero 36 tuottanee eniten päänvaivaa, runoja en kieltämättä usein lue. Numero 26 ärsyttää jo valmiiksi, olen jo lukenut ne parhaat trilogiat (Täällä Pohjantähden alla ja Taru Sormusten Herrasta).

Mitä teillä on tällä hetkellä yöpöydällä? Joku on varmasti tarttunut Jussi Valtosen järkäleeseen, suosittelisitteko?

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuotenasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai –romaani
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai –kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani
45. Kirja, joka pelottaa sinua
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
47. Hauska kirja
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
49. Jännityskirja tai dekkari
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

 

Kesälukemistoa

Kesäiltoina näkee lukea vaikka kuinka myöhään yöhön. Vaikka aluksi pyörittelin silmiäni sähköisten lukulaitteiden sieluttomuudelle (eivät tuoksu kirjalle eikä paperi kahise), olen koukussa aina vaan yhä uuden ja uuden ja uuden kirjan lataamisen helppouteen. Huonoa yöunien kannalta, erinomaista etenkin kirjasarjojen kohdalla.

Five Days, Douglas Kennedy

Tartuin Douglas Kennedyn Five Days –romaaniin siskon suosituksesta jo muutama kuukausi sitten, mutta otin senkin arvosteluun mukaan, vaikkei kesälukemisestani olekaan varsinaisesti kyse.

Five Days on katkeransuloinen romaani, joka kertoo Laurasta, elämäänsä pettyneestä perheenäidistä, joka pääsee arvioimaan arvojaan ja valintojaan uusiksi työmatkan ansiosta. Menneisyydessä tehdyt arviot ja päätökset vaikuttavat yllättävän pitkälle, varsinkaan, jos ei ole rohkeutta muuttaa asioita ajoissa. Kuulostaa järkyttävän kliseiseltä, mutta tarinassa on kiemuroita ja raatorehellisyyttä tarpeeksi, joten se ei tunnu vanhan, jo liiankin kuluneen juonen toistolta.

Paitsi että tarina oli hyvä, pidin erityisen paljon Kennedyn tavasta kirjoittaa. Jokainen lause on täyttä asiaa, ja sanavalinnat ovat selvästi tarkoin harkittuja – taito avautuu jopa ei-natiiville lukijalle. Tästä voisi kaltaiseni rönsyilijä ja pilkunrakastaja ottaa paljonkin oppia…

Luin oman arvioni kirjoittamiseen jälkeen netistä kirjan arvosteluja, ja törmäsin mm. tähän. Kyllä tasan kiukutti, kun kriitikko kirjoitti tekstinsä kirjassa sivuosaan jääneen aviomiehen näkökulmasta – kysymys herää, lukiko hän edes koko kirjaa? Vai eikö naisen näkökulmasta kerrottu tarina pelosta tehdä rajuja ratkaisuja elämässään ole tarpeeksi oikeutettu? Kiukkuinen täti täällä kiristeli hampaitaan…

The Other Hand, Chris Cleave

Erinomaisen hyvin kirjoitettu teksti ja hyvin rakennettu juoni saivat hotkimaan kirjan parissa illassa. Little Bee on tarinan toinen päähahmo, nuori pakolaistyttö. Hänen ja brittiläisen, juuri leskeksi jääneen Sarahin elämät kohtaavat, loittonevat ja kohtaavat taas.

Cleave sanoo rumat asiat suoraan, muttei mässäile. Tietyt asiat ovat tarpeeksi kauheita (ihan jo sellaisenaan, saati sitten ymmärtää), ettei niitä liiemmälti tarvitse alleviivata. Lukija joutuu miettimään melko lailla oikeaa ja väärää, eettistä ja epäeettistä, mustaa, valkoista ja harmaata.

Little Been tarina oli raaka, kauhea ja ah niin hyvä! Kirja on julkaistu alun perin nimellä ”The Other Hand”, mutta se on julkaistu Amerikan markkinoilla nimellä ”Little Bee”.

Revenge Wears Prada: The Devil Returns, Lauren Weisberger

Viihdyttävää lukemista joo, muttei yhtä osuva kuin ensimmäinen kirja. Odotan tästä lähinnä elokuvaversiota (Meryl Streep!). Juoni oli hyvä, mutta tarina junnasi paikoillaan, ja kirjan käänteet turhan saippuasarjamaisia. Mieleni melkein tekisi sanoa, että katsokaa ihmeessä leffa, mutta passatkaa kirja…

Kesän lukupinossa odottavat vielä Paul Tordayn Light Shining in the Forest, Patricia Harmanin The Midwife of Hope River ja Robert Jordanin tunnetun fantasiasarjan The Wheel of Timen ensimmäinen osa The Eye of the World.

Tajusin tämän naputeltuani, että kotimaista kirjallisuutta ei ole joukossa yhden yhtä. Onko kukaan jo ehtinyt lukea Riikka Pulkkisen uusinta, onko vaivan väärti? Onko muita (suomenkielisiä) suosituksia?

IN ENGLISH:

Some recommendations for (summer) reading: Little Bee by Chris Cleave and Five Days by Douglas Kennedy. I’d skip Lauren Weisberger’s Revenge Wears Prada: The Devil Returns – not as funny or compelling as the original. I still hope they make a movie adaption though, if only to see Meryl Streep again as Miranda Priestly!

Underbara Stockholm

Tämänvuotinen road trippimme Ruotsin kautta Legolandiin ja takaisin huipentui kahteen leppoisaan päivään Tukholmassa. Kaupunki on yksi ehdottomista suosikeistani, voisin kuvitella asuvani siellä.

Tukholma on suomalaisille varmasti niin tuttu paikka, että jokaisella on omat vakiopaikkansa ja –vierailukohteensa. En siis kuvittelekaan tekeväni kaiken kattavaa opasta, vaan vinkkaan parista mielenkiintoisesta jutusta, jotka toivottavasti inspiroivat, jos edessänne on vielä Ruotsin-reissu tänä kesänä.

Tukholman kattojen yllä

Yövyimme Centralstationin vieressä olevassa Clarion Sign –hotellissa. Jos tulee Tukholmaan lentäen, pääsee hotellin kulmille Arlanda Express –lentokenttäjunalla kaikkein vaivattomimmin. Hotelli tarjoaa autoilijoille oman parkkihallin talon alla, eli hallista pääsee suoraan hissillä vastaanottoon. Clarion Sign on pohjoismaisen designin ystävän keidas, oli Seiskaa, Muurahaista ja Mademoisellea. Hissit soittivat jokainen eri musiikkia, Abba-hississä oli jopa mikrofonit, joilla sai laulaa karaokea (en tunnusta mitään).

Varasin hotellin oikeastaan vain yhdestä syystä: Sen katolla on uima-allas! Hotellin asukkaat saavat sisäänpääsymaksusta pienen alennuksen, mutta alue on auki muillekin. Samoissa tiloissa on myös kuntosali ja kauneushoitola.

Aurinko paahtoi, näkymissä ei ollut valittamista – vain eksoottinen sateenvarjodrinkki kookospähkinästä tarjoiltuna puuttui käpälistä.

Hotellissa on myös mukava ja rento ravintola American Table by Marcus Samuelsson. Red Rooster –vaikutteet näkyivät menussa: hampurilaisia, reiluja pihvejä, Rocky Roadia ja jäätelöä. Annokset ovat nekin jenkkityyliin ISOJA, väkisinkin jää jotain lautaselle. Muttei yrteillä maustettuja ranskalaisia, aivan liian hyviä…

Sai se sielukin osansa ravinnosta

Hellepäivän jälkeen oli aika palata todellisuuteen, lähtöpäivänä nimittäin satoi kaatamalla. Mikäs sen sopivampaa sitten, kuin painella metrolla Slussenille ja Fotografiska Museetiin.  Museossa on syyskuun loppuun saakka muoti- ja mainoskuvaaja Helmut Newtonin erikoisnäyttely, joka on kyllä käynnin arvoinen. Ja jos menette, syökää samalla yläkerrassa museon kahvilassa lounas. Runsaat ja laadukkaat salaatit kustansivat vain 150 kruunua, vastaavia ei Suomessa saisi ainakaan samaan hintaan. Katkarapusalaatissani oli reilusti rapua, rapeaa salaattia, uusia perunoita, kananmunaa, fenkolia ja avokadoa, himmelskt!

Ja kun on Tukholmassa, kannattaa uhrata aikaansa turhamaisuuden markkinoille. NK-tavaratalossa voi käydä läähättämässä design-merkkien perään, Drottningsgatanilla on hyviä liikkeitä teinien kanssa matkustaville, ja Biblioteksgatanilla ei saa jättää & Other Storiesin liikettä väliin – ainakaan, jos rakastaa kenkiä! Nämä nahkaiset kitinväriset remmikengät on valmistettu Italiassa, ja ovat muuten niin mukavat jalassa, että jaksaa kävellä pidempäänkin. Koot ovat hivenen pienempiä kuin monessa muussa paikassa, jouduin ottamaan yhtä kokoa isomman kuin normaalisti.

”Se oli vähän erilainen tulkinta”

Svenska Teaternin ja brittiläisen teatteriryhmän Told by an Idiotin tulkinta Shakespearen komediasta Kesäyön unelma on huikean hyvä. Kävin siskon kanssa viime lauantaina nauramassa kyljet kipeiksi.

En tiennyt yhtään, mitä odottaa. Luulin Svenskanin esittelyn luettuani, että kyse olisi vain löyhästi klassikkoon perustuvasta tarinasta. Näytelmä oli kuitenkin repliikeiltään ja juoneltaan alkuperäiselle uskollinen, tulkinta olikin sitten ihan muuta. Otsikko tuli näytelmän loputtua erään vanhemman miehen suusta, toivottavasti hän ei ollut odottanut kovasti nättejä keijukaisia ja kukkaistuoksuja.

Kuva: Svenska YLE, Cata Portin

Tarinassahan liikutaan niin ihmisten kuin keijujen maailmassa. Svenskanin versiossa keijut ovat ensimmäisen maailmansodan sotilaita ja sairaanhoitajia, ja ihmisten maailma sijoittuu 1920-luvulle. Teatteri selittää, että ”keijut ovat sotaväsymystä tuntevien sotilaiden varjoja, jotka ovat terävässä kontrastissa 1920-luvun uuden sukupolven kanssa”.

Näyttelijät puhuvat sekaisin ruotsia ja englantia, riippumatta äidinkielestä. Jossain kohdissa tämä hieman häiritsi, brittinäyttelijöiden ponnisteluista huolimatta. Samoin Shakespearen tekstiin olisi kannattanut tutustua etukäteen, minulla ainakin kesti tovi päästä kärryille mitä tässä oltiin tekemässä. Englantilaiset saavat koulussa varmasti rautaisannoksen Shakespearen koottuja, meillä opeteltiin vain tragediat.

Lavastus oli hieno, ja eturivissä (rivi 4 on muuten eturivi Svenskanissa) istuvina pääsimme osalliseksi mm. savukoneen savusta. Eräässä kohtauksessa katosta putoaa iso kasa hopeisia palloja, joista kaksi vieri suoraan syliini. Samoin (komea) miesnäyttelijä piiloutui hetkeksi tuoliini. Kovin kouriintuntuvaa siis.

Suosittelen lämpimästi! Mutta lukekaa edes kursorisesti tarina ennen kuin menette.

Meanwhile at Villa Masutoaitemu

Pojat jäivät siis kaksistaan, kun olin teatterissa ja Groteskissa illastamassa siskon kanssa. Yleensä tämä tarkoittaa mäkkäri-illallista tai noutopizzaa. Nyt mies kuitenkin julisti kokkaavansa ihan alusta saakka, omin pikku kätösin coeur de filetä ja pannukakkua. Äijät marssivat kauppaan netistä tulostettujen reseptien kera, ja ryhtyivät hommiin. Sain ylpeitä multimediaviestejä illan mittaan ruokien edistymisestä, paistomittarit ja kaikki oli käytössä. Lopputulos oli todella maukas, pannukakku oli ihanan vaniljainen ja liha mureaa (joskin minun suuhuni liian kypsää, mutta mies pitää juuri tällaisesta). Saatan iskeä uunikintaat naulaan.