masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘Inspiraatioksi’ Category

Kuukauden parhaita: maaliskuu

with 8 comments

Jutussa mainitut huulivoiteet on saatu medianäytteenä.

Tästä on tullut minulle sellainen hyvän mielen kirjoitussarja. Hauskoja kohtaamisia ja tarinoita sekä hyviä oivalluksia on kiva kirjata ylös myös itselle.

Labello

Ja sitä hyvää mieltä tarvitaan roppakaupalla – en varsinaisesti huutanut hurraata, kun näin aamulla tuoreen lumipeitteen pihalla ja auton päällä. Olen tänä talvena tehnyt kovasti töitä sen eteen, että arvostaisin tätäkin vuodenaikaa. Syönyt rutkasti D-vitamiinia, juossut räntäsateessa ja tuuppinut itseni työpäivän jälkeen joogaan ja kiinnittänyt huomiota mukavaan, säänmukaiseen pukeutumiseen. Olen suosiolla rajoittanut elinpiirini sohvaan, ja tuonut sen ympärille kirjapinot ja neuleprojektit. Yrittänyt hyväksyä sen, että tämä nyt on tällainen aika. On pimeää ja kylmää, ja liikkuminen on hankalaa, mutta kohta eletään erilaista elämää. Usko on juuri nyt koetuksella – niin kuin joka vuosi. Tässä vaiheessa vuotta sitä ajattelee ansainneensa palkinnon valon ja auringon muodossa, kun on kestänyt niin hienosti tähän asti. Tiedetään, kuulostan viisivuotiaalta, joka haluaa tarran tauluunsa, kun söi parsakaalit mukisematta.

Paras kohtaaminen

Tämä ei oikeastaan ole minun kohtaamiseni, vaan kollegan (kiitos Aino tarinan jakamisesta!), mutta niin ihana, että se on pakko kertoa teillekin. Kollegan naapurissa asuu pieni tyttö, joka kutsui voikukista irtoavia, ilmassa pyörteileviä haivenia hänestä irtoavaksi taikapölyksi – hurmaava ajatus! Tästä lähtien aion sanoa vieraille, että meillä pöllyävät villakoirat ovat vain minusta irtoavaa taikaa, ei suinkaan pölyä.

Paras ostos

Kokkaaminen on hyvin pitkälle välineurheilua: parhaat mahdolliset raaka-aineet, tarpeeksi preppausastioita (se, ken on koskaan kokeillut sekoittaa salaattia liian pienessä astiassa tietää tämän), isot leikkuulaudat ja terävät veitset ovat jokaisen kotikokinkin perusvälineistöä. Häälahjaksi saatu veitsisettimme on ollut ahkerassa käytössä, ja etenkin isoin veitsi on tiensä päässä. Hommasin tilalle pidempään himoitsemani Fiskars Norden -sarjan kokkiveitsen, ihan huippu! Puinen kahva istuu käteen topakasti, ja etusormella ja peukalolla on helppo pitää kiinni hamaran kahvanpuoleisesta päästä. Plus että veitsi on niin kaunis!

Paras oivallus keittiössä

Maizena – miksen ole tätä aiemmin hyödyntänyt yhtä ahkerasti! Saan nyt ruokiin viimeistellyn vivahteen erilaisilla kastikkeilla. Kaikki lähti kuivakaappini pannuprojektista, Maizena-pakkaus ei nimittäin sekään ole ihan uudemmasta päästä ostoksia… Lisäkimmoketta maissitärkkelyksen hyödyntämiseen tuli Souschefin köksänläksystä, jossa piti suurustaa jotain ja raportoida siitä.

Paras kosmetiikkalöytö

Rakastan huulipunia, käytän arkenakin kirkkaita värejä huulilla. Pigmenttisyys ja huulipunan tuntu huulilla ovat minulle kaikkein tärkeimmät kriteerit hyvää punaa valitessa. Väriä pitää tulla puikosta riittävästi kerralla, enkä voi sietää kuivattavia, mattapintaisia (trendi)punia. Labellon uudet värikkäät huulivoiteet löivät ällikällä pigmenttisyydellään, nämä menevät ihan ”oikeasta” huulipunasta. Lisäksi ne tuntuvat huulilla hoitavilta ja pehmeiltä. Värejä on neljä: Rosy Nude, Coral Crush, Poppy Red ja Black Cherry (kaksi jälkimmäistä kuvassa). Huulivoiteen saa noin seitsemällä eurolla marketeista ja tavarataloista. Ainoa miinus on korkki, se irtoaa helposti. Ei siis kannata nakata huulivoidetta ihan miten sattuu käsilaukkuun.

Written by riitta

5.3.2019 at 10:58

Kuukauden parhaita: tammikuu

with 8 comments

Taas on kerääntynyt pieniä sattumuksia ja löytöjä, jotka haluan jakaa kanssanne. Otsikosta huolimatta en lupaa (lähinnä itselleni), että teen tästä kuukausittaisen juttusarjan (koska unohdan sen viimeistään huhtikuussa), mutta lupaan tehdä säännöllisesti kuitenkin! Edellisen raporttini voit lukea täältä.

ruusukaalisalaatti, Tara Westover, lukuvinkki, sukkahousuniksi, sininen hetki

Kuva on otettu lenkkipolun varrelta, sielläkin olen viime viikkoina viihtynyt. Lähetän lämpimiä ajatuksia sille, joka ensimmäisenä keksi nastoittaa lenkkarit, en enää tulisi toimeen ilman. Uudet Sarvani pesevät mielestäni kivikovat Icebugit mennen tullen. Joku voisi kyllä vielä suunnitella kauniita nastakorkosaappaita…

Paras kohtaaminen

Uusi täysmittainen Tibin teddyturkkini on ollut aivan napakymppi viime aikojen kylmyydessä. Se on lämmin, silkkinen ja sen kanssa voi huoletta käyttää myös hameita ja mekkoja, pakkasesta huolimatta. Palasin se ylläni viime viikolla asiakastapaamisesta, ja olin jo melkein ehtinyt Helsingin päässä junaan saakka, kun vanhempi herrahenkilö koputti olkapäähän ja sanoin naama naurussa: ”Sun häntä laahaa maassa!” Eli siis vyö oli luiskahtanut toisesta lenkistä, ja roikkui maassa. Olisitte nähneen miehen ilmeen, hän oli niin onnellinen omasta sutkautuksestaan..! 😀 Kieltämättä näytän takissa yli-ikäiseltä ewokilta.

Paras niksi

Hameasuista puheenollen: paras niksi sukkahousujen varjelemiseen repeämisiltä on pukea ohuet, esimerkiksi nilkkapituiset sukat sukkahousujen alle. Kynnet ja karkeat kantapäät eivät pääse rikkomaan sukkahousujen arkaa pintaa – superohuet sukkahousut kannattaa suojata pukemalla vielä toiset sukat sukkahousujen päälle, niin ne eivät hankaa kenkien pohjiin. Nerokasta.

Paras reseptibongaus

Eeva Kolun raikas, C-vitamiinia pursuava ruusukaalisalaatti on todella hyvää! Uskallan väittää, että toimii jopa sellaisen suussa, joka ei niin kypsennetyistä ruusukaaleista pidä. Muokkasin Eevan reseptiä vähentämällä sitruunan määrää puoleen ja jättämällä mantelit kokonaan pois allergian vuoksi.

Paras lukukokemus

Tara Westoverin “Education” on omaelämäkerrallinen kertomus Idahossa maailmanloppua odottavassa, vakaumuksellisessa mormoniperheessä kasvavasta tytöstä. Matka käy aina kotikoulusta Cambridgen tohtorikoulutusohjelmasta valmistumiseen. Paikoin raaka, paikoin surullinen, mutta aina eteenpäin menevä tarina piti otteessaan ne pari päivää, mitä kirjaa ahmin.

Päivitystä pannuprojektiin

with 8 comments

Kirjoitin viime elokuussa kuivakaappini paikoilleen jämähtäneestä tilanteesta, ja nyt on (väli)raportin aika.

Risottopurkki on poissa, vaahterasiirappipullot ovat vähentyneet kahdesta yhteen, mutta linsseihin en ole koskenutkaan. Pakastin on kertaalleen tyhjentynyt ja täyttynyt, eli sen osalta olen päässyt hyvään rytmiin. Olen myös merkittävästi parempi kaivelemaan keittiön kaikista kaapeista pussukat ja nyssykät käyttöön, ja erityisen iloinen olen maustepurkkien ahkerammasta käytöstä. Nostin linssipussin uudestaan framille, ja sille kaveriksi tahinipurkin.

Edinburgh, Loch Ness

Vaikka linssipussi jumittaa yhä hyllyllä, olen tyytyväinen ennen kaikkea pannuprojektin aikaansaamaan henkiseen muutokseen. Olen paremmin kartalla ruokavarastojen tilanteesta, ja pidän myös itselleni parempaa kuria niiden kuluttamisen suhteen – uutta ei saa ostaa, ennen kuin vanhat on käytetty (tai niitä on ainakin vähennetty merkittävästi). Kotona syödyn lounaspasta-aterian kannalta on sitä paitsi aivan sama, onko pasta penneä vai makaronia, minun ei tarvitse varastoida Barillan koko sortimenttia.

Varastot kuin hamsterin posket

Kuivakaapin järjestelmällisempi käyttö on saanut minut tarkastelemaan käytöstäni myös muiden käyttöesineiden suhteen. En ole pihi, mutta olen ehta hamsteri, jonka on joskus vaikea ottaa kauniita asioita käyttöön. Säästelen kivoja juttuja ”sitku”-mentaliteetilla, mikä on hölmöä. Esimerkki: sain siskolta nätin tuoksukynttilän, jota en millään olisi raaskinut alkaa polttaa. Kauniin valkea kynttilä odotti jotain (Jeesuksen toista tulemista? Kuningatarta teelle?), mitä en osannut selittää. Yhtenä iltana annoin vihdoin itselleni luvan uskoa, että sisko oli ostanut kynttilän käytettäväksi, ei hillottavaksi. Kynttilä on ilahduttanut monena pimeänä iltana.

Edinburgh, Loch Ness

Kun homma on lähtenyt keittiön puolella näin hyvin käyntiin, olen ulottanut uuden filosofiani myös kosmetiikkavarastoihini. En välttämättä osta uutta tyhjentyneen purkin tilalle, vaan katson ensin, löydänkö varastokaapistani sopivan tuotteen tilalle. Tällä konstilla olen löytänyt uusia hyviä tuotteita, mutta myös huteja, joista otan opiksi. En esimerkiksi uskalla parin allergiakohtauksen jälkeen enää testata luonnonkosmetiikkabrändejä – ainakaan nyt näin talvella, kun iho on joka tapauksessa koetuksella.

Omien varastojen systemaattisen läpikäynnin lisäksi olen huomannut, että tavaroiden sijainnilla on suuri merkitys arjessa. Pidän nykyään vartalovoidetta makuuhuoneessa, missä pukeudun. Suihkun jälkeen kosteassa kylpyhuoneessa voiteen käyttö vielä nahkealle iholle osoittautui ylivoimaiseksi, mutta makuuhuoneeseen tallustettuani ja ihon kuivuttua ajatus tuntuu jo paremmalta. Samoin korurasian säilyttäminen makuuhuoneessa pitää korut paremmassa käyttökierrossa.

(Kuvat ovat viime vuotiselta Edinburghin-matkaltamme. Koristeellinen katto on juna-asemalta, maisemakuvat matkalta Loch Nessille.)

Edinburgh, Loch Ness

Written by riitta

18.1.2019 at 10:19

Ruokabloggaajan pannuprojekti

with 10 comments

Sain keväällä järjesteltyä keittiön kuiva-ainekaapin loogisempaan järjestykseen, mutta nyt tilanne on riistäytynyt käsistä. Epäjärjestyksen lisäksi löysin kaapista turhan monta purkkia, joita en ole käyttänyt kuin kerran tai pari. Asioita ei kuitenkaan kannata pitää lojumassa vain omistamisen ilosta.

pannuprojekti

Moni kauneusbloggaaja vetää pannuprojekteja, eli valitsee kosmetiikkatuotteita varastoistaan, joita tehokäyttää saadakseen vaikkapa luomivärinapin pohjan näkymään. Pannu on siis pakkauksen se osa, jossa luomiväri tai poskipuna on. Päätin lainata ideaa ruokablogin puolelle, ja valitsin syyskuulle tuotteita, joita minun on käytettävä ruoanlaitossa. Kuiva-ainekaappi täytyy myös taas järjestää uudelleen, jotta saan esimerkiksi kaikki samanlaiset, tai jopa ihan samat raaka-aineet yhdelle hyllylle. Ettei tarvitse ostaa kolmatta couscous-pakettia tai vaahterasiirappipulloa…

Valitsin projektiin Stockmannin joululahjaherkkukorista saadun tryffelirisottoriisin, jonka en missään nimessä halua menevän hukkaan! Viime viikonlopun herkkutattisaaliini pääsee hyvin oikeuksiinsa risoton seassa. Toinen pannutettava tuote on pussillinen kuivattuja herneitä ja linssejä, jonka muistan ostaneeni ihan vaan ulkonäkösyistä (saa nauraa).

Haluan lisäksi tyhjentää syyskuussa pakastinta. Se lokeroissa lymyilee aineksia vaikka kuinka moneen illalliseen, kunhan vain tartun toimeen.

Written by riitta

29.8.2018 at 13:47

Kylässä Verhoomo Soffanissa

with 4 comments

Käsityöammatissa toimivat ihmiset saavat naamani vihertämään kateudesta.

On maagista seurata, miten taikina taipuu täydellisiksi artesaanileiviksi, tylsänharmaa savi upeaksi keramiikaksi tai kangas skarpeille laskoksille tuolin selkänojaan. Tiedostan kyllä yliromantisoivani rankkoja, usein fyysisiä duuneja, mutta kadehdin silti heitä, jotka saavat tehdä luovaa työtä ja kirjaimellisesti nähdä käsiensä jäljen työssään. Ilman heitä käsillä tekemisen perinne hiipuisi, mikä olisi todella sääli. Eli: ostakaa kotimaista käsityöosaamista, Kiina-krääsää on jo liikaa maailmassa.

Yksi näistä onnekkaista on Jenny Langenskiöld, joka toimii verhoilijana omassa verstaassaan. Tutustuin Jennyyn alun perin poikiemme yhteisen harrastuksen kautta. Kun älysin, että aina iloinen ja supermukava nainen on yhtä kuin Verhoomo Soffan, halusin ehdottomasti tehdä Jennyn ammattitaidosta jutun blogiin.

Jenny on alkuperäiseltä ammatiltaan geenitutkimukseen erikoistunut mikrobiologi. Apurahaviidakossa rämpiminen yhdistettynä perhe-elämään vei hänet kuitenkin uuteen ammattiin, jossa luovuuden ja käsillä tekemisen saa yhdistettyä vapaampaan ajanhallintaan.

Tykkään etenkin siitä, että näen työni tulokset konkreettisesti. Yksikään päivä ei ole samanlainen, kuten eivät ole asiakkaat tai heidän projektinsakaan, Jenny sanoo.

Uusi elämä kalusteelle

Tuolien uudelleenverhoilu alkaa tietenkin sopivan uuden kankaan valinnasta yhdessä asiakkaan kanssa. Sen jälkeen verstaan ovi sulkeutuu, ja Jenny riisuu tuolin alkutekijöihinsä.

Tuolin rungon kestävyydestä täytyy varmistua. Eräisiin ruokapöydän tuoleihin jouduin vaihtamaan istuinosan vanerit, vanhat olivat liian haperot. Sitten tarkistan jousitusten kunnon ja pitääkö ne sitoa uusiksi. Vaahtomuovipehmusteet uusitaan usein. Sen päälle tulevat pehmusteet pitävät päällyskankaan ilmavasti irti vaahtomuovista ja estävät sen hankautumista, Jenny selittää verhoiluprojektin kulkua.

Kuvissa näkyvä piilotikkausten teko on kuulemma yksi Jennyn lempityövaiheita, siinä kun ollaan jo hyvin lähellä maalia ja tuolin valmistumista. Kyseinen tuoli oli muuten alkujaan verhoiltu ruosteenpunaiseen, froteentuntuiseen materiaaliin – ja katsokaa sitä nyt Missonimaisissa raidoissaan! Niin upea! Tässä muuten näkyy konkreettisesti uudelleenverhoilun kiistattomat hyödyt: mummolta peritty rakas perintökaluste saadaan uuteen kukoistukseen (ja ennen kaikkea hyötykäyttöön) lapsenlapsen makuun paremmin soveltuvassa väripaletissa.

soffan_piilotikkaussoffan_lähissoffan_sakset

Kysyin Jennyltä, onko mitään, mitä hän ei suostuisi uusimaan:

Mielestäni on ehdottomasti fiksumpaa, että huonekalu tulee hyvään käyttöön vaikka sitten uudelleenmaalattuna tai -verhoiltuna, kuin että se heitettäisiin pois. Eli kannatan lämpimästi kaikenlaista tuunausta, jos sillä saadaan karsittua kerskakulutusta, hän sanoo napakasti.

Jennyn käsiin voi luottaa kaikenlaiset ja -kokoiset tuolit, nojatuolit, sohvat, veneiden istuinpenkit ja tyynyt.  Samalla voi tilata uuteen kalustoon sopivat sisustustyynyt ja verhot. Hänellä on myös kokemusta julkisissa tiloissa käytettyjen tuolien verhoiluista. Hinnoittelu perustuu kangasvalintaan, muihin materiaaleihin sekä itse verhoilutyöhön. Iso sohva vetää tietenkin enemmän kangasta kuin tuolinpäällys, ja 100 euron metrihinta nostaa hintalappua enemmän kuin 40 euron hinta (kalliista mausta joutuu aina maksamaan, huokaus).

Vierailu Jennyn verstaassa oli inspiroivaa monellakin tavalla: Metsästän nyt maanisesti sopivaa tuolia verhoiltavaksi, rakastuin nimittäin alla olevaan printtiin tulenpalavasti ja haluan siitä ehdottomasti isona pintana meille! Kuosi on niin minua: rakastan vihreän ja oranssin yhdistelmää ja murrettuja sävyjä. Kukkien sekaan piiloutuvat perhoset ovat nekin herkän kauniit kuin lasimaalauksessa, mutta kokonaisuus on kaikkea muuta, kuin lälly.

soffan_kangas

Jennyn tavoittaa seuraavasti:

Verhoomo Soffan

Instagram

Facebook

Pidä huolta sydämestäsi

with 4 comments

On ikävää lukea astianpesukoneesta tämä viesti, mutta vielä ikävämpää on, jos kuulet sen keholtasi.

pukeudupunaiseen

Perjantaina 29.9. vietetään taas Maailman sydänpäivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sydänsairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä hyvien elintapojen avulla.

Kampanjaan voi kuka tahansa osallistua esimerkiksi pukemalla ylleen jotain punaista, ja jakamalla kuva some-tunnisteella #pukeudupunaiseen omissa kanavissaan. Jos minulta kysytään, kannattaa myös tehdä jotain konkreettista oman sydämensä hyvinvoinnin eteen, ja lähteä päivän päätteeksi rauhalliselle kävelylle. Ja ihan oikeasti kävele, älä riuhdo veren maku suussa. Kävely ulkoilmassa auttaa päästämään stressistä irti, laskee verenpainetta sekä auttaa nukkumaan paremmin – kaikki sydämen terveyttä edistäviä asioita.

Written by riitta

27.9.2017 at 07:18

Ruotsalaiset osaa: sukkahousut kierrätysmateriaaleista

with 4 comments

Harva vaatekappale saa minut niin nopeasti raivon valtaan kuin sukkahousut.

Tässä tilanteessa olemme seisseet kaikki: olet muuten valmis lähtöön, vain sukkikset puuttuvat. Vedät toista jalkaa yllesi, kun silmukkapako vetää siististi vetoketjuna pitkin säärtä. Tietenkin kyseessä viimeinen pari, joten joudut laittamaan sittenkin housut mekon sijaan. Heität taas yhden sukkisparin melkein suoraan paketista roskiin. Hei hei 15 euroa!

sukkikset_bw

En pysty enkä halua ajatella sukkahousuista syntyvän jätteen määrää. Öljypohjainen nailon on materiaalina jo epäekologinen, ja vaateteollisuuden tuotantoprosessit eivät nekään ympäristöystävällisyydellään varsinaisesti pääse pätemään. Siksikin on sietämätöntä, että ne kestävät niin huonosti käyttöä – mikä on täysin pöpiä ottaen huomioon, että kyseessä on nimenomaan käyttötavara! Onneksi on kuitenkin ihmisiä, jotka osaavat kehittää ongelmille ratkaisuja. Kas näin: Swedish Stockings valmistaa sukkahousuja ja sukkia kierrätetyistä materiaaleista. Perustajat, Linn Frisinger ja Nadja Forsberg, kehittävät sukkahousuille tuotantoprosessin, missä käytettään vain kierrätettyjä materiaaleja, ekologisia värjäysaineita ja huuhtelumenetelmiä sekä aurinkoenergiaa. Mielestäni olennaista on myös se, että Swedish Stockingsin sukkahousumallisto on kaunis. En osta enkä käytä mitään tuotetta vain siksi, että se on ekologinen. Haluan vaatteita, joista pidän niiden itsensä takia.

Suomessa esimerkiksi Cilla´s myy Swedish Stockingseja. Sieltä minäkin ostin kuvissa näkyvät Astrid-verkkosukkahousut ja 100 denierin mustat Lia-sukkikset sitä vuodenaikaa, joka jääköön nimeämättä, varten.

sukkikset_bw2

Written by riitta

25.9.2017 at 09:02

%d bloggers like this: