Enemmän kuin vatsantäytettä

Pariisin-matkamme ruokailut aiheuttivat poikkeuksetta hyväksyvää ja tyytyväistä nyökyttelyä. Aamiaisesta illalliseen, kaikki oli ihanaa!

Jo heti ensimmäisenä iltana päädyimme, täysin sattumalta, moneen otteeseen Pariisin parhaana ravintolanakin palkittuun Le Relais de l’Entrecôteen. Nappasimme viimeisen vapaan pöydän kadulta, ja jäimme odottamaan tarjoilijaa. Häkellyin, kun tämä kysyi ainoastaan, millä kypsyysasteella haluaisimme lihamme, ja mitä haluaisimme juoda. No, minulle medium miinuksena (saignant) ja äijille mediumina (à point), pullo punaviiniä ja lasi appelsiinimehua, kiitos! Pöytään saapui ensin alkusalaatti (vihersalaatti ranskalaisella sinappikastikkeella ja saksanpähkinöillä) ja patonkia, sitten iso lautasellinen lihaa mielettömän hyvässä kastikkeessa ja ranskalaisia. En voi muuta sanoa, kuin että yksinkertaisen nerokas konsepti. Yksi ainoa ruokalaji (kasvissyöjät älkööt vaivautuko), mutta ruokaa on paljon ja se on hyvin valmistettua. Nuolimme lautaset puhtaiksi, mutta tilaa oli tietenkin jätetty jäätelötäytteisille tuulihatuille. Ravintola on ilmeisen suosittu, sillä jonoon saapui uusia ihmisiä sitä mukaa, kun pöytiä vapautui. Moni seurue jonotti jopa puoli tuntia pöytää.

Maailman parhaat hampurilaiset saa, tiedoksenne vaan, Quick-ravintoloista. Quickeja on ainakin Ranskassa ja Belgiassa, enkä ihmettelisi vaikka ketju olisi levinnyt muuallekin Keski-Eurooppaan.

Ranskalaiset osaavat patongin teon, kuori on juuri sopivan rapea (niin että se melkein sattuu ikeniin), sisus pehmeää muttei täyttä höttöä.

Laduréen macaronit lienevät maailmankuuluja, jonossa oli ainakin kiinalaisia, amerikkalaisia ja japanilaisia. Kauppa kävi kuin siima, ja hyviähän ne ovat, ei sitä käy kiistäminen. Champs-Élyséellä on yksi Ladurée-kauppa, me ostimme omat tuliaisemme Saint-Germain-des-Prés’n kaupunginosan puodista. Pidin eniten mustaherukkakekseistä, ei liian makeaa.