Honey, I’m home – terveisiä Osakasta!

Ihana hiihtolomaviikko on ohi. Hurvittelimme tällä kertaa suosikkikohteessamme eli Japanissa.

Tukikohtamme oli Osaka, josta teimme päiväreissuja Hiroshimaan, Naraan, Kobeen (arvannette minkä ruoan perässä) ja Kiotoon. Ajattelin laittaa teille luettavaksi erilliset jutut syömisistämme ja päiväreissujemme huippukohdista, ja keskittyä tässä jutussa Osakaan.

Osaka tuntuu pienemmältä kuin Tokio, eikä yhtä kansainväliseltä kuin Kobe. Osakalaiset ovat kuitenkin aivan yhtä hurmaavia ja kohteliaita kuin muutkin japanilaiset, ja palvelu on välillä suorastaan ylenpalttista. Mies ja pikkukundi kiersivät epätoivoissaan paikallisen lelukaupan perässä melkein tunnin, kunnes kiltti nuoripari oli vienyt heidät kädestä pitäen liikkeen ovelle. Ravintoloissa käsilaukulle kiikutetaan aina joko oma tuoli tai pieni kori. Ainakin se peitetään liinalla, jottei se likaantuisi. Minä ja aarteeni kiittävät! Osakaa halkoo kaksi jokea, ja sitä kutsutaankin Japanin Venetsiaksi. Veden läheisyys tuo kaupungille toki ihan oman ilmeensä, mutta noin muuten kaupunkikuva on hyvin samanlainen, kuin muuallakin: pilvenpiirtäjiä, neon-mainoksia, matalia puutaloja ja paljon ihmisiä.

Hankaluuksiakin toki oli: Osakassa ei ole läheskään yhtä hyvin huomioitu turisteja englanninkielisten opasteiden ja karttojen muodossa, mikä aiheutti hieman vaivaa juna-asemilla. Tokiossa (ja jopa pienemmissä kaupungeissa) lähes kaikki kyltit nähtävyyksien ja juurikin juna-asemilla ovat myös englanniksi, mikä helpottaa suunnistamista noin isossa paikassa kummasti. Jos valitsee väärän poistumissuunnan asemalta, saattaa joutua kiertämään useita kilometrejä, ennen kuin on taas oikealla reitillä.

Jos joskus matkaatte Osakaan, niin muistakaa, että osakalaiset kulkevat liukuportaissa oikealla puolella (siis kuten meilläkin), hätähousut käyttävät vasenta puolta ohituskaistana. Muualla Japanissa järjestys on päinvastainen, eli seistään vasemmalla puolella. Varsinkin ruuhka-aikaan oikean marssijärjestyksen noudattaminen säästää kaikkien hermoja.

Kuvat on otettu Osakan linnan luota, paitsi keskirivillä vasemmassa ruudussa oleva kaupunkikuva on hotellihuoneemme ikkunasta. Melko huimat näkymät eikö totta, huoneemme sijaitsi 18. kerroksessa! Hotelli (Royal Rhiga Hotel Osaka) oli oikein hyvä, ei moittimista. Hotellilta oli vielä ilmainen bussikuljetus Osakan juna-asemalle pitkin päivää, mikä helpotti kulkemista kummasti. Lapsen kanssa kun haluaa minimoida kävelyn ja paikasta toiseen siirtymisen käytetyn ajan määrää.

Päivän huumoripläjäyksenä toimii Osakan linnassa ollut mahdollisuus kuvauttaa itsensä ”aidoissa” samurai-vermeissä. Kypäriä oli useita, valitsin suomalaisena tietysti poronsarvet… Oli muuten painava kapistus!

Täydellinen reissu jälleen kerran, kova ikävä jäi! Olimme nyt kuudetta kertaa Japanissa, ja voin luvata teille ja itselleni, että lisää tulee. Mietin matkan aikana mikä minua sinne vetää, ja tulin siihen tulokseen, että tunnen voimakasta hengenheimolaisuutta japanilaisten kanssa. He tykkäävät syömisestä, vaatteista, muodista ja itsensä ilmaisemisesta sen keinoin ja matkailusta – kuten minäkin. Japanilaiset ovat sosiaalisia, mutta pitävät samalla tietyt asiat vain itsellään ja kaikkein läheisimpien tiedossa, ja tällainen olen minäkin. Japanissa kunnioitetaan perinteitä, mutta ollaan kovin uteliaita kaiken uuden suhteen myös.

Kaiken kiireen ja visuaalisen kakofonian seassakin tunnelma on rauhallinen, toisia ja toisen rauhaa kunnioittava. Kliseistä, mutta Japanissa mieleni ja sieluni lepäävät.