Ruokamatka Pietariin

Hyppäsimme suolaa & hunajaa -Jonnan kanssa perjantaina Allegron kyytiin, ja vietimme pitkän viikonlopun Pietaria ihmetellessä. Nyt on maailma taas mallillaan kiitos huippuseuralaiseni, joka jaksoi kiltisti kantaa tälle nuhanenälle vessapaperia ja kuunnella monologit yskänkohtausten välillä!

Pietari on ulkonäöllisesti kuin Helsingin Senaatintori potenssiin sata. Upeaa arkkitehtuuria, krinoliinihameiden kahinan voi helposti kuvitella mukulakivikaduille. Ihmisten vähyys vaan hämmensi, iltaisin saimme usein painella tyhjillä kaduilla. Palvelu etenkin ravintoloissa oli mukavaa, ja sujui useimmiten mutkattomasti hyvällä englannilla.

Kahta kulinaristia ei voi päästää irti ilman, että puhe ja toiminta kääntyy aina ruokaan. Lounaalla pitää tietysti miettiä, mitä illalla syödään, ja illallisella voi jo kääntää kaihoisat ajatukset hotellin runsaaseen aamiaiseen. Söimme Pietarissa valtavan hyvin, ruoka ylitti kaikki odotukseni. Kaksi paikkaa etenkin tekivät vaikutuksen: Café Idiot ja Teplo. Ensimmäinen oli opaskirjan (Mondo) suosittelema paikka, Teplon oli Jonna löytänyt tuttavansa kautta.

TEPLO

Säveltäjän talon takapihalla sijaitsevan ravintolan omintakeinen sisustus takaa ainakin sen, että puhetta riittää vieraammankin seuralaisen kanssa. Ravintola oli lauantai-iltana täpötäynnä, mikä tietysti lisää viihtyvyyttä kun on naurua ja puheensorinaa ympärillä. Ruokalistat oli tehty hauskasti scrapbook-tyyliin. Kaikissa käymissämme ravintoloissa oli muuten harvinaisen laajat menut, siellä ei todellakaan noudateta mitään kolme alkupalaa – viisi pääruokaa – kolme jälkiruokaa –kaavaa.

Rapeat, aivan selvästi voissa paistetut perunaletut menivät liukkaasti alas smetanan, lohen ja mädin avulla. Pääruoaksi valitsemani minestrone-keitto oli pieteetillä tehty: vihanneskuutiot olivat kaikki mittatikun kanssa leikattu, tomaatit kaltattu ja suolaa ropsautettu sekaan riittävä määrä.

Teplo yllätti paitsi laadullaan, myös edullisilla hinnoillaan. Söimme siis kumpikin alkupalat ja pääruoan, Jonna otti vielä jälkiruoan ja minä ihanan minttuteen, ja lisäksi joimme kolme isoa lasia viiniä. Loppusumma oli noin 60 euroa, ei todellakaan paha.

IDIOT

Punaisessa plyysinojatuolissa istuessa, kaiuttimien soittaessa haikeaa balalaikasävelmää taustalla, on vaikea kuvitella venäläisempää ympäristöä syödä höyryävän kuumia pelmenejä ja hörpätä jääkylmää vodkaa. Ensimmäinen snapsi on kuulemma aina ilmainen. Tarjoilija oli huippuystävällinen, ja puhui erinomaista englantia. Lohipelmeneissä maistui kala ja tilli, ja kuori oli täydellisen ohut ja al dente.