Kylässä Verhoomo Soffanissa

Käsityöammatissa toimivat ihmiset saavat naamani vihertämään kateudesta.

On maagista seurata, miten taikina taipuu täydellisiksi artesaanileiviksi, tylsänharmaa savi upeaksi keramiikaksi tai kangas skarpeille laskoksille tuolin selkänojaan. Tiedostan kyllä yliromantisoivani rankkoja, usein fyysisiä duuneja, mutta kadehdin silti heitä, jotka saavat tehdä luovaa työtä ja kirjaimellisesti nähdä käsiensä jäljen työssään. Ilman heitä käsillä tekemisen perinne hiipuisi, mikä olisi todella sääli. Eli: ostakaa kotimaista käsityöosaamista, Kiina-krääsää on jo liikaa maailmassa.

Yksi näistä onnekkaista on Jenny Langenskiöld, joka toimii verhoilijana omassa verstaassaan. Tutustuin Jennyyn alun perin poikiemme yhteisen harrastuksen kautta. Kun älysin, että aina iloinen ja supermukava nainen on yhtä kuin Verhoomo Soffan, halusin ehdottomasti tehdä Jennyn ammattitaidosta jutun blogiin.

Jenny on alkuperäiseltä ammatiltaan geenitutkimukseen erikoistunut mikrobiologi. Apurahaviidakossa rämpiminen yhdistettynä perhe-elämään vei hänet kuitenkin uuteen ammattiin, jossa luovuuden ja käsillä tekemisen saa yhdistettyä vapaampaan ajanhallintaan.

Tykkään etenkin siitä, että näen työni tulokset konkreettisesti. Yksikään päivä ei ole samanlainen, kuten eivät ole asiakkaat tai heidän projektinsakaan, Jenny sanoo.

Uusi elämä kalusteelle

Tuolien uudelleenverhoilu alkaa tietenkin sopivan uuden kankaan valinnasta yhdessä asiakkaan kanssa. Sen jälkeen verstaan ovi sulkeutuu, ja Jenny riisuu tuolin alkutekijöihinsä.

Tuolin rungon kestävyydestä täytyy varmistua. Eräisiin ruokapöydän tuoleihin jouduin vaihtamaan istuinosan vanerit, vanhat olivat liian haperot. Sitten tarkistan jousitusten kunnon ja pitääkö ne sitoa uusiksi. Vaahtomuovipehmusteet uusitaan usein. Sen päälle tulevat pehmusteet pitävät päällyskankaan ilmavasti irti vaahtomuovista ja estävät sen hankautumista, Jenny selittää verhoiluprojektin kulkua.

Kuvissa näkyvä piilotikkausten teko on kuulemma yksi Jennyn lempityövaiheita, siinä kun ollaan jo hyvin lähellä maalia ja tuolin valmistumista. Kyseinen tuoli oli muuten alkujaan verhoiltu ruosteenpunaiseen, froteentuntuiseen materiaaliin – ja katsokaa sitä nyt Missonimaisissa raidoissaan! Niin upea! Tässä muuten näkyy konkreettisesti uudelleenverhoilun kiistattomat hyödyt: mummolta peritty rakas perintökaluste saadaan uuteen kukoistukseen (ja ennen kaikkea hyötykäyttöön) lapsenlapsen makuun paremmin soveltuvassa väripaletissa.

Kysyin Jennyltä, onko mitään, mitä hän ei suostuisi uusimaan:

Mielestäni on ehdottomasti fiksumpaa, että huonekalu tulee hyvään käyttöön vaikka sitten uudelleenmaalattuna tai -verhoiltuna, kuin että se heitettäisiin pois. Eli kannatan lämpimästi kaikenlaista tuunausta, jos sillä saadaan karsittua kerskakulutusta, hän sanoo napakasti.

Jennyn käsiin voi luottaa kaikenlaiset ja -kokoiset tuolit, nojatuolit, sohvat, veneiden istuinpenkit ja tyynyt.  Samalla voi tilata uuteen kalustoon sopivat sisustustyynyt ja verhot. Hänellä on myös kokemusta julkisissa tiloissa käytettyjen tuolien verhoiluista. Hinnoittelu perustuu kangasvalintaan, muihin materiaaleihin sekä itse verhoilutyöhön. Iso sohva vetää tietenkin enemmän kangasta kuin tuolinpäällys, ja 100 euron metrihinta nostaa hintalappua enemmän kuin 40 euron hinta (kalliista mausta joutuu aina maksamaan, huokaus).

Vierailu Jennyn verstaassa oli inspiroivaa monellakin tavalla: Metsästän nyt maanisesti sopivaa tuolia verhoiltavaksi, rakastuin nimittäin alla olevaan printtiin tulenpalavasti ja haluan siitä ehdottomasti isona pintana meille! Kuosi on niin minua: rakastan vihreän ja oranssin yhdistelmää ja murrettuja sävyjä. Kukkien sekaan piiloutuvat perhoset ovat nekin herkän kauniit kuin lasimaalauksessa, mutta kokonaisuus on kaikkea muuta, kuin lälly.

Jennyn tavoittaa seuraavasti:

Verhoomo Soffan

Instagram

Facebook