masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Posts Tagged ‘sukiyaki

Getting big in Japan II: Tokyo Skytree & kaiten sushi

with 14 comments

Ruokamatka Japanin halki jatkuu. Lupasin viimeksi kertomusta Nagasakin Chinatownista ja Tokion yakitori-vartaista, mutta mennäänkin ensin korkeammalle. 634 metriin ollakseni eksakti.

The saga on eating my way through Japan continues. I know I promised last time to write about Nagasaki´s Chinatown and yakitori-skewers, but I hope you forgive me if I take you a little higher first. Tokyo´s Skytree is the world´s tallest tower with its 634 meters, and it offers amazing views over Tokyo and even beyond (you can see Mount Fuji on a good weather day). Beneath the mammoth monolith is a shopping centre, where we ventured for kaiten sushi, or conveyor belt sushi. Good food in a fun way, what more could you ask for?

WAY OVER THE RAINBOW: TOKYO SKYTREE

Tokion Skytree on maailman korkein torni. Ihan tuohon 634 metriin ei tietenkään yleisöä pääse, mutta ihan tarpeeksi ylös asti näin korkeisiin paikkoihin epäilevästi suhtatuvan mielestä. Ovathan nuo näkymät älyttömän hienot, ei siitä pääse mihinkään. Fuji näkyy kauniilla säällä, meillä kävi sen suhteen sumuisempi tuuri tällä kertaa. Kuvista näkee hyvin Tokion kaupunkirakennetta, tiuhaan on rakennettu taloja.

ST_näkymä1 ST_näkymä2 ST_torni

Skytreen juurella on tunnelmallinen terassiravintola, jonka kaikissa pöydissä on oma grilli. Jotain yhteistä ateriointia siellä on näemmä tarkoitus suorittaa, en ihan tarkkaan ottaen tiedä, mitä. Kenties sukiyakia?

ST_terassi

Tornin juurella on myös ostoskeskus, jonka yksi kerros on omistettu kokonaan ravintoloille. Näin opasteissa sanan ”kaiten sushi” ja päätös oli sitä myöten selvä – raakaa kalaa liukuhihnalta lounaaksi, kiitos!

Rasvainen tonnikala oli kaikkein herkullisin. Silmät syövät enemmän kuin mitä napa vetää…

SK_tuna ST_kokki

Kokit työskentelevät keskellä, ja nostavat valmiit annokset liukuhihnalle. Heiltä voi myös aina tilata suosikkejaan. Vihreän teemukinsa saa jokainen sekoittaa istumapaikallaan, sitä varten on kuumavesihana ja teejauhe. Samoin soijakastike ja inkivääri on valmiina jokaisen paikalla.

ST_linjasto ST_maki ST_vaaleakala

Moni varmasti jo tietääkin, että tämänkaltaisissa ravintoloissa laskutetaan lautasten värin mukaan. Tässä paikassa tarjoilija kasasi kaikki lautaset pinoon ja skannasi ne pingismailan näköisellä laitteella, ja sai siitä tulostettua eritellyn laskun. Älkää kysykö miten se on mahdollista, hienoa ja näppärää joka tapauksessa.

SKEWERED LITTLE MORSELS OF FLAVOUR

Yakitori-vartaita tarjoavia paikkoja on paljon, ja ne tunnistaa jo kaukaa ihanan tuoksun ja isojen grilliritilöiden perusteella. Japanilaiset hyödyntävät elämistä ihan kaiken, joten vartaissa on kanan eri osia nahasta alkaen. Grillatuissa kananmunissa oli hämmentävän pähkinäinen maku, ei hassumpaa! Lasten kanssa matkustaessa yakitori-ravintolat ovat erinomainen tapa ruokkia perhe varmasti kaikkia tyydyttävällä tavalla.

Yakitori-restaurants offer chicken meat skewers, grilled vegetables, dim sum and plenty of other great dishes to feed your family. Japanese really have embraced the “nose to tail” –food philosophy, so expect the menu to offer even chicken skin skewers.

yakitori1 yakitori2 yakitori3

Sukiyaki

with 14 comments

Meidän perheen suosikki on sukiyaki eli japanilainen lihafondue.

Sukiyaki on talviajan ruokaa, ja sitä tarjotaan yleensä esimerkiksi uuden vuoden juhlissa. Ruoka kypsennetään isossa padassa, josta se myös tarjoillaan.

Maistoin sukiyakia ensimmäisen kerran Yado Oikawassa, Riitta Oikawan ja miehensä pitämässä japanilaisessa majatalossa Pukkilassa. Vein miehen sinne synttäreitä viettämään, ja juhlaillallisena tarjottiin sukiyakia. Kaimani oli tehnyt kaikki esivalmistelut, neuvoi vain mitä pitää tehdä padan ja ruokien suhteen. Suosittelen muuten laittamaan Yadon korvan taakse: sydämellinen emäntä, mielenkiintoinen miljöö ja erinomaista ruokaa. Yövyimme aidoilla futoneilla ja nuokuimme ennen illallista kuumassa kylvyssä. Oikawat tarjoavat kahta majoituspaikkaa, uudella ja vanhalla puolella. Uusi puoli (jossa me olimme) on Riitta Oikawan suunnittelema omakotitalo, joka on rakennettu perinteisin japanilaisin käsityömenetelmin. Portaissa ei kuulemma ole käytetty naulan naulaa, melkoinen taidonnäyte japanilaiselta kirvesmieheltä!

Mutta takaisin aiheeseen. Ohjeeni perustuu siis Riitta Oikawan versioon, mutta huomasin Osakan reissulla, että tapoja tehdä sukiyakia on erilaisia. Ravintolassa saamamme versiossa oli nimittäin reilusti sipulia, jotka karamelisoitiin kuumalla pannulla ensin ilman kastiketta, joka lisättiin pannulle myöhemmin. Riitta puolestaan käski lisäämään kastikkeen pannuun heti ruokailun alussa, eikä tarjonnut sipulia laisinkaan. Pehmeäksi ja makeaksi paahtunut sipuli kyllä toimii sukiyakissa, kehotan kokeilemaan, jos sukiyakia teette. Japanissa ravintoloissa (niin Tokiossa kuin Osakassa) myös noudatetaan tarkkaa järjestystä raaka-aineiden kypsentämisen suhteen: ensin kasvikset, sitten vasta liha. Tarjoilija hoitaa kypsennyksen ja määrää marssijärjestyksen. Minun mielestäni ruoat voi hyvin kypsentää sitä mukaa kun kutakin raaka-ainetta tekee mieli, ei ole niin nuukaa.

Pääraaka-aine on hyvälaatuinen liha, joka leikataan niin ohuiksi siivuiksi, että päivä paistaa läpi (kuten kuvassa). Kasvissyöjät voivat korvata lihan tofulla, joka muuten sopii sukiyakiin erittäin hyvin. Me saamme tuhottua alla olevat määrät kolmistaan, suhteuttakaa tietenkin ainesten määrä ruokailijoihin. Kypsät ruokapalat dipataan raakaan kananmunaan, suosittelen kokeilemaan ainakin kerran, vaikka ajatus saattaa tuntua vieraalta. Kananmuna viilentää suupalat, ja pyöristää suolaisen soijapohjaisen kastikkeen maut tasaisemmiksi.

Ainekset:

Kastike: 5 dl soijaa, 2 dl kuumaa vettä, 10 rkl sokeria ja 6 rkl sakea

  • naudanlihaa (n. 120 g per ruokailija)/tofua
  • rasia siitakesieniä tai ruskeita herkkusieniä
  • (enoki-sieniä)
  • 1 purjo
  • puolikas (riisi)nuudelipakkaus
  • riisiä
  • 1 kananmuna per ruokailija
  1. Sekoita kastikkeen ainekset isossa kulhossa. Kannattaa käyttää kuumaa vettä, niin sokeri sulaa nopeammin.
  2. Viipaloi liha (tai tofu) ohuiksi siivuiksi. Puhdista sienet, leikkaa pienemmiksi paloiksi jos tarpeen. Halkaise purjo ja huuhtele mullat pois. Leikkaa noin viiden sentin pituisiksi pätkiksi. Keitä oman maun mukaiset nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, ja kieputa niistä sormen ympärille pieniä pesiä. Keitä riisi.
  3. Kuumenna kastike kiehuvaksi fonduepadassa ja laita raaka-aineet sinne kypsymään. Nuudelia ei tarvitse kuin käyttää kastikkeessa, nehän ovat jo kypsiä. Sienissä kestää pisimpään.

Written by riitta

27.4.2012 at 08:48

Japanin syömiset

with 4 comments

Hiihtolomareissustamme kertova toinen osa käsittelee ruokaa, kuten luvattu. Kokeilimme paljon kaikenlaista uutta, ja tietenkin vanhoja suosikkeja oli saatava nytkin.

Japanilainen ruokahan on niin paljon muuta hyvää kuin pelkkää sushia, niin paljon kuin siitä pidänkin. Tämä mainoskyltti oli siis pakko ikuistaa!

Ensimmäisenä iltana raahasimme aikaerosta rasittuneet luumme ja silmäpussimme hotellirakennuksessa sijaitsevaan ravintolaan, jossa otimme sukiyaki-aterian. Ateriaan kuului aluksi myös sashimia, tempuraa ja erilaisia kasvislisukkeita. Teemme kotioloissa usein sukiyakia, ja sainkin uusia ideoita siitä, miten omaa tekemistä voisi parantaa. Esimerkiksi sipulia en ole koskaan käyttänyt, mutta kuumalla pannulla karamelisoidut sipulit olivat niin hyviä, että ne ovat jatkossa meilläkin käytössä.

Osakan linnan luona ostin pienestä kojusta Osakan ja Kansain alueen erikoisuuksia eli mustekalapalleroita. Näitä oli myynnissä vähän siellä sun täällä, paikat tunnistaa piirroshahmomustekalan kuvasta. Hyviä olivat; juuri sopivaa mutusteltavaa raikkaassa ulkoilmassa. Täyte on pehmeää, eikä kuori ole rapea vaikka voisi kuvitella. Päälle oli ripoteltu kuivattuja tonnikalahiutaleita.

Kobessa oli ihan pakko saada kuuluisaa kobe-härän lihaa. Opaskirja suositteli A1-ravintolaa, jossa ruoka olikin ihan huippua. Valtavalla parilapannulla liekitetty liha suli suussa, samoin lisukkeet (pinaattia, sipulia, valkosipuliriisiä ja lohkoperunoita). Pieni hämmennyksen hetki tosin koitti, kun ravintolan taustamusiikin seassa kajahti Silja Linen tunnusmusiikki: täng-täng-täng-tänggäänggään-täng-täng… No, olipahan kotoisa tunnelma.

Hiroshimassa on okonomiakiin erikoistunut kokonainen kerrostalo (siis useita eri ravintoloita useammassa kerroksessa). Kyse on siis japanilaisesta halvasta pikaruoasta, jolla opiskelijat kuulemma elävät. Ohuiden lettujen väliin voi ilmeisesti heittää mitä vaan, jonkinlainen pyttipannu siis. Meidän letuissamme piilotteli mm. nuudeleita, jauhelihaa, ituja ja äyriäisiä. Kuuman levyn ääressä oli hauska seurata paikan pitäjän työskentelyä, ja tämän jutustelua ohikulkijoiden kanssa. Okonomiaki on todella hyvää, eikä tosiaan verota matkakassaa liiemmälti.

En ollut aiemmin päässyt kokeilemaan teppanyaki-illallista, joten sellaiselle oli hinku päästä. Hotellirakennuksesta löytyi kuin löytyikin kyseistä hupia tarjoava paikka. Täälläkin sai istua pitkän keittolevyn ääressä ja katsella kokin työskentelyä. Huippuhyvä kokonaisuus: raikas salaatti, lisää kobe-härkää, hummeria ja kalaa. Niin ja tietenkin säilöttyjä vihanneksia, niitä saa joka aterialla.

Japanilaiset käyttävät paljon junia matkustamiseen, ja lyhyillekin matkoille otetaan eväät mukaan. Bento-laatikoiden valikoima juna-asemilla aiheuttaa päänvaivaa, kun haluaisi ottaa vähän kaikkea mukaan. Riisi on tässäkin pääroolissa, valitsemassani rasiassa oli saman verran riisiä, kuin muita aineksia yhteensä.

Japanilaisilla juna-asemilla ja toimistorakennuksissa on muuten paljon ihania pikkupaikkoja, joissa tarjoillaan niin länsimaista kuin japanilaistakin evästä. Ikkunoissa on muovimalleja, joista saa osviittaa, minkälaisesta paikasta on kyse. Näissä paikoissa on myös mielenkiintoista seurata paikallisia, jotka tulevat after work –drinkeille ja syömään työporukassa illallista. Toivon aina, että ymmärtäisin mitä he puhuvat, meininki vaikuttaa sen verran hauskalta yleensä. Yksi meidän suosikkimme on Kirin City, joka on alun perin kehitetty markkinoimaan Kirin-oluita. Lisäksi tarjotaan mm. valkosipulileipiä, öljyssä tiristettyjä katkarapuja, pieniä pizzoja ja muuta suolaista oluen kaveriksi. Kirin Cityjä on niin Tokiossa kuin Osakassa, ja varmasti muuallakin. Jos satutte joskus Japaniin, niin etsikää paikka käsiinne ja ottakaa yksi Kirin Lager minun kunniakseni!

Hyvä kahvilaketju on Doutor, näitäkin on joka paikassa.  Aamuisin monissa kahviloissa tarjotaan kevyttä aamiaispakettia (kulkee nimellä morning set), johon kuuluu paksuja paahtoleivänviipaleita, kahvia tai teetä ja esimerkiksi pieni rippunen munakokkelia.

Written by riitta

10.3.2012 at 07:47

Itämaisia makuja

with 5 comments

Lievitin pahinta Japani-kutinaa lauantai-illan sukiyaki-illallisella eli japanilaisella fonduella. Eilen kokkasin lohta itämaisilla mausteilla ja lisukkeilla.

Sukiyaki on helppoa, maistuvaa ja oivaa puuhastelua vaikka vieraiden kanssa. Sukiyaki-liemeen (eli nesteeseen, jossa makupalat kypsennetään) tulee soijaa vedellä laimennettuna, sokeria ja sakea. Itse teen meille kolmelle (tästä riittäisi isommallekin porukalle mutta mepä ei ollakaan mitään kukkakeppejä) tällä ohjeella: ¾ mukillista soijaa, loput kuumaa vettä, 10 rkl sokeria ja 6 rkl sakea.

Neste kuumennetaan fonduepadassa. Perinteisiä kypsennettäviä raaka-aineita ovat liha niin ohueksi viipaloituna kun vaan veitsestä lähtee, purjo, erilaiset sienet (meillä oli tällä kertaa siitakkeiden lisäksi enoki-sieniä), etukäteen keitetyt nuudelikiepit ja tofu. Kun ruoanpala on kypsä, kastetaan se vielä raakaan kananmunaan – kuulostaa ehkä pahalta muttei todellakaan ole sitä, uskokaa pois! Kananmuna taittaa paitsi soijan suolaisuutta, myös viilentää ruoan. Tarjolla oli lisäksi tahmeaa riisiä.

Me syömme sukiyakia varmaan noin kerran kuukaudessa. Nykyään pikkukundi haluaa auttaa ja osaa tehdä lähes kaikki valmistelut lihan siivuttamista lukuun ottamatta. Hyvin koulutettu sous-chef, eikö totta?

Lohimedaljongit saivat muhia parisen tuntia marinadissa, johon pilppusin vähän kaikenlaista: inkivääriä, valkosipulia, salottisipulia, sitruunan kuorta ja mehua, thaibasilikaa (en pidä korianterista), soijaa, kalakastiketta, oliiviöljyä ja fariinisokeria. Paistoin kalat uunissa 200 asteessa ja viitisen minuuttia per puoli grillivastuksen alla. Kunpa voisin välittää teille marinadin tuoksun, suu vettyi heti ainakin minulla!

Kalan kylkeen iskin riisiä ja paksoi-siitakewokkia Glorian Ruoka & Viinin ohjeen mukaan. Paksoi-kaalin voi myös korvata kiinankaalilla.

Written by riitta

17.1.2011 at 10:05

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: