masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Posts Tagged ‘sienestys

Oispa kylmä

with 10 comments

Rocky Road Glögg -pullo saatu

Tulipahan sekin sitten kerran elämässään todettua. Yleensä marmatan, kun missään ei ole tarpeeksi lämmin, nyt huomaan selvästi jo kaipaavani raikkaampaa ilmaa.

sienimetsän jälkeen

Kaipuu saattaa myös olla henkistä – heräsin viimeksi viime sunnuntaina kello 5.24 miettimään, että joitakin asioita on vaan pakko muuttaa – mutta en pahastuisi, jos sääkin olisi syksyisen kuulas. Kelit ovat olleet muuten aivan fantastisia, ja syksy ei ole tuntunut läheskään yhtä masentavalta, kun aurinkoa ja ruskanvärejä on piisannut, mutta silti. Haluan päästä juoksemaan kylmään ilmaan (mikään, ei niin mikään, puhdista mörköjä päästä kuin pakkasessa juostu lenkki), pukea vihdoin päälleni Net-à-Porterista ostamani sametinpehmeän, täysimittaisen Tibin teddyturkin ja tarvita takkatulta mökillä muutenkin, kuin tunnelman luojana.

Rocky_Road_Glogg

Kuvat ovat mainitulta mökiltä, tarkemmin sanottuna sen rantasaunalta. Souschef oli viime viikonloppuna harrastusleirillä, joten me lähdimme miehen kanssa minireissulle. Kiersin kolmatta tuntia sienimetsässä, mutta suppilovahverot tekevät ilmeisesti vielä tuloaan, löysin vain pari kourallista. Lämmittelin metsäkierroksen jälkeen uudella Rocky Road Glöggillä, joka maistuu lempiasioiltani eli punaviiniltä, joululta ja suklaalta.

Kirjoitan tätä työpäivän päätteeksi, kohta nakkaan repun selkään ja lähden pidempää reittiä kävellen kauppaan. Illallistarpeet löytyvät muuten kotoa, tarvitsen vain puikulaperunoita ja maitoa. Tarjolla on lihapullia kermakastikkeessa, perunasosetta ja hölskytyskurkkuja. Teki mieli jotain konstailematonta ja perinteistä. Huomenna kaivan taas chilit ja inkiväärit leikkuulaudalle.

Mitä teidän päiviinne on viime aikoina kuulunut?

Written by riitta

16.10.2018 at 15:57

Suppisjahdissa

with 2 comments

Viime viikonloppu kului mökillä, lähinnä sienessä ja saunassa.

Suppilovahveroita on ihana etsiä: kun löydät yhden, olet löytänyt sen kaikki 48 kaveria. Kun silmiin osuu yksi, kannattaa jähmettyä paikoilleen ja tehdä plié siihen paikkaan, ettet tallaa vahingossakaan aarteiden päälle. Suppikset ovat hyviä maastoutumaan, mutta onneksi ne viihtyvät porukassa, mikä tekee sienestämisestä hippusen helpompaa. Suppisten metsästys on myös niin koukuttavaa hommaa, jota ei millään malttaisi jättää kesken. Uskottelin itselleni vaikka kuinka monta kertaa, että seuraavan sienilöydön jälkeen lähden kyllä takaisin tielle ja mökille, ja valehtelin itselleni joka kerta. Lopulta päivän kääntyminen iltaan teki ratkaisun puolestani.

Kuljin pitkin poikin mökin lähitienoita, ja nollasin samalla aivoja. Olen introvertti, joka tarvitsee yksinoloa ja hiljaisuutta sosiaalisen työn vastapainoksi. En tiedä saatteko tunteesta kiinni, mutta joskus en voi autossa kuunnella kuin klassista musiikkia, sillä jo laulujen sanat ovat liikaa. Kun on usein ja eri ihmisten kanssa tiiviisti tekemisissä samoissa tiloissa, jossa pään yllä viuhuu keskusteluita, käydään pikapalavereita ja vastaillaan puheluihin, saan oman pään auki vain täydellisessä hiljaisuudessa. Tai, no, eihän metsässä hiljaista ole, mutta luonnon äänet ovat meditatiivisia.

Kääntelin mättäitä ja mietin kaikenlaista: minkälaisen mökin rakentaisin jos ei olisi tylsiä budjettirajoitteita, raaskisinko sittenkin tilata törkykalliin neuletakin (en onneksi tilannut, samalla rahalla saa paljon muuta kivaa aineetonta) ja tietenkin mitä hyvää sienistä tekisin. Isoimman osan kuivasin talven varalle, pari isoa kourallista piti toki säästää sienikastikkeeseen ja pienimmät ja sievimmät laitoin etikkaliemeen riistalihojen kanssa tarjottaviksi. Kuivatut sienet uppoavat risottoihin ja keittoihin pitkin talvikuukausia.

Written by riitta

19.10.2017 at 20:39

Kategoria(t): Ruoka

Tagged with , ,

%d bloggers like this: