Ravintolasuositus: BasBas Helsingin Tehtaankadulla

Fine dining on ihanaa. Arvostan suuresti sitä, että Suomesta löytyy hullunrohkeita kulinaarisia Pelle Pelottomia, jotka näkevät tavalliset raaka-aineet ihan selvästi eri silmälasien läpi, kuin mitä me muut. Mutta.

I do love fine dining and its ingenuity. Sometimes though, you wish for simpler food and a simpler experience dining out. One that is focused on food, wine and providing a homely environment for you to enjoy the company of your friends and family. After all, they´re the ones you went out to spend time with. One such restaurant in Helsinki is BasBas. They offer mid-priced bistro food (think tartare, seared scallops, entrecôte, French cheeses) and amazing wines. Definitely worth booking a table at!

Olen toivonut (sekä antanut itseni ymmärtää, että moni muukin on samoilla linjoilla) jo pitkään Helsinkiin mutkattomia ravintoloita, joista saisi mielettömän maukasta ruokaa ja ihania viinejä kauniissa miljöössä. Sellaisia, jonne voisi mennä kavereiden kanssa juoruamaan ja parantamaan maailmaa. Joissa hyvä ateria hyvässä seurassa on pääasia ravintolankin mielestä, eikä asiakas koe olevansa paikalla vain osana keittiötä johtavan maestron performanssia, vaan ihan oikeasti nauttimassa.

Yksi tällainen paikka on avattu Tehtaankadun päähän, hieman salamyhkäisesti kiviholviporttikongin taakse piilotettuna. Baskeri & Basso on Niki Thieulonin ja Kalle Kiukaisen yhteinen projekti, jolle annan 10 pistettä, papukaijamerkin ja pari pelikaania vielä päälle! Illastimme siellä puoli kahteen saakka kaupantädin kanssa, ja kehuimme niin ruokia, viinejä, palvelua kuin ravintolasalia. Kehumisen ja syömisen lomassa ehdimme todeta, että tositv-tarjonnassa on tällä hetkellä iso, Real Housewives of Moscow´n mentävä aukko…

Neljän ruuan menun (42 euroa) sai itse koota kahdesta alku- ja kahdesta pääruuasta. Sai myös tietenkin tilata vähemmän tai enemmän, ihan miten haluaa. Annokset olivat simppeleitä ja juuri sopivan pieniä, että pääruokiakin jaksoi hyvin kaksin kappalein. Tartar oli jumalaista, sitruunapasta kenties vielä parempaa ja juustot yksinkertaisia mutta maukkaita.

Otin annoksista kuvia, mutten halua laittaa niitä tähän, eivät nimittäin tekisi ruoalle oikeutta. Teidän on vain pakko luottaa sanaani, ja mennä toteamaan BasBasin nerokkuus ihan itse.

Suosikkiravintoloitani Helsingissä: klassinen Strindberg

On aina mielenkiintoista tutustua uusiin ruokapaikkoihin, mutta niinä ravintolailtoina pitää varautua siihen, ettei paikka tai sen ruoka miellytäkään. Joskus haluaa pelata varman päälle. Tällöin pitää varata pöytä ravintolasta, joka onnistuu täyttämään kaikki hyvälle illalliselle asettamani kriteerit ihan joka kerta.

Yksi näistä paikoista on ravintola Strindberg. Maalaiskartanosta innoituksensa saanut ravintolasali on elegantisti sisustettu, puuvillaiset tekstiilit tuntuvat kuin tärkätyiltä, palvelu on arvokkaan ystävällistä (täällä ei luojan kiitos tarvitse kommunikoida lattiarajassa kyykkivien tarjoilijoiden kanssa) ja ruoka aina hyvää. Jos tekee mieli parasta husmanskostia, ota lihapullat. Mutta kaikki on hyvää – olen syönyt Strindbergillä mm. parhaimpia kala-annoksia ikinä.

Looking for classic Nordic cooking in Helsinki? Then check out one of my personal favourites, restaurant Strindberg smack in the middle of the capital city. They serve sophisticated versions of typical Nordic dishes such as meatballs with mashed potatoes and Toast Skagen (bread with a shrimp topping). I especially recommend their fish dishes, I´ve loved every one I´ve tried! The place is pretty popular so do book in advance.

Demolition Woman

Vuoden tavoitteista yksi tuli yliviivattua listalta, kun kävimme Jonnan ja Annan kanssa viime lauantaina ravintola Demossa illallisella. Odotukseni yhden Michelin-tähden paikkaa kohden olivat korkealla.

Valitettavasti – sanon sen heti alkuun – paikka oli pettymys.  Käytin lähemmäs 200 euroa kuuteen ruokalajiin ja niille suunniteltuun viinipakettiin, ja olen kieltämättä vieläkin kiukkuinen siitä, etten saanut rahoilleni vastinetta. Kadun hyvin harvoin rahankäyttöä (kalliit ostokset ovat aina harkittuja ja huikeista kokemuksista kannattaa maksaa), mutta nyt toivon, että voisin palata ajassa taaksepäin.

Demossa on valittavana 4-7 ruokalajin kokonaisuus, ja me siis päädyimme kuuteen annokseen. Näistä ainoastaan haudutettu kuha fenkoli-perunasosella oli erittäin hyvää, muut eivät juuri poikenneet muista hyvistä helsinkiläisistä ravintoloista. Kokonaisuudessa ei ollut punaista lankaa, vaan paineltiin iloisesti alkukeiton chilisestä kampasimpukasta lappilaisen poron kautta periranskalaiseen Roquefort-crème brûléehen (joka oli juuri niin pahaa, kuin miltä kuulostaa). En kiistä, ettei Demon keittiössä olisi äärimmäisen taitavia kokkeja töissä, se nyt on selvää, mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä tekee Demosta tähden veroisen. Kelpoa fine diningia ruoka tietenkin oli, mutta kovin mielikuvituksetonta. Yksikään annos ei saanut aivoja nyrjähtämään hyvällä tavalla sekaisin makujen ansiosta, eikä raaka-aineita käytetty kekseliäästi.

Ruokaakin pahempi pettymys oli kuitenkin tarjoilu. Supersympaattinen ”viinimies” (= sommelier) ja tämän palava into ei riittänyt pelastamaan ynseän tarjoilijan suorastaan huonoa käytöstä. Jonna kysyi, mistä erään annoksen merikoralli on peräisin – hassunhauska vastaus oli ”toimittajalta”. Thanks Captain Bleedin´Obvious!  Samoin hänen mielestään oli oikeutettua kuitata olan yli lähes koskemattomat crème brûlee –annoksemme lauseella ”ei sitten tainnut olla mieleistä”. Pienikin pahoittelu olisi auttanut asiaa, nyt ei jäänyt tunnetta, että ravintola olisi kiinnostunut siitä, että asiakkaat poistuvat hyvillä mielin hyvä maku suussa.

Yleensähän sitä toivoo, että saisi menetettyjä tunteja takaisin – minä en, sillä upeassa seurassa vietetty ilta teki hyvää, mutta rahat ottaisin kyllä mielelläni takaisin. Perkele.

Torero meets paliskunta

Pernod Ricard Finland kutsui minut illalliselle ravintola Nuevoon. Autoin heitä eräässä tutkimuksessa – ruoka- ja juomapalkalla autan toistekin!

Helsingin sydämessä, Kauppatorin ja Senaatintorin välissä Sofiankadulla sijaitseva Nuevo edustaa espanjalaista keittiötä. Kesän menu on hauska hybridi kotimaisia raaka-aineita ja espanjalaisia reseptejä. Esimerkiksi alkupalojen ”boquerones” ovatkin muikkuja, ja ”morcillan” sijaan käytetään mustaamakkaraa. Kolmen ruokalajin kesämenuhun on saatavilla myös viinipaketti Campo Viejon tuoteperheestä. Menu maksaa 54 euroa, viinipaketti 28 euroa.

Alkuruoaksi saimme friteerattuja muikkuja, huippuhyviä! Tilliaioli olisi voinut maistua voimakkaammallekin mielestäni.

Muikkujen mehevöittämiseksi kävi mainiosti tilliaioli. Rosé-kuohuviini oli ihanan raikas kaveri kaloille.

Vinkki friteeraukseen: taikinassa oli paahdettua sipulia
Viini: Campo Viejo Cava Brut Rosé (suosikkini illan juomista) on sopivan hapokas vastapari rasvaisemmalle ruoalle. Rosé cavassa maistuvat myös yrtit, joten se käy hyvin maustetun aiolin kanssa

Pääruokana oli poron paahtopaistia ja mustaamakkaraa, portviinikastiketta, karpaloaiolia sekä täydellisen samettista puikulamuusia. Poro suli suussa, ja makkarakin yllätti positiivisesti, en nimittäin yleensä ole Tapolan ystävä…

Poron paahtopaisti mureutetaan kuulemma erityisessä vetokaapissa. Karpaloaioli oli sävähdyttävän kirpakkaa.

Vinkki makkaran paistamiseen: glaseeraa makkarat paistamisen aikana valkosipulilla ja hunajalla
Viini: Campo Viejo Crianza (2009) on keskitäyteläisenä sopivan kevyt kumppani miedolle poron paahtopaistille. Viini on raikas, joten se tasapainottaa makkaran rasvaisuutta. Viinistä löytyy myös selvää hedelmäisyyttä ja marjaisuutta, joka tukee pääruuan makeita ja marjaisia kastikkeita.

Jälkiruoaksi saimme lakkakeittoa ja valkosuklaajäätelöä. Lakkakeitto oli todella kirpeä, joten makeaakin makeampaa valkosuklaata todella tarvittiin annokseen.

Lakkoja ja valkosuklaata – olisin nuollut lautasen, jos ei olisi pitänyt osata käyttäytyä.

Vinkki jäätelön tekoon: katso aiempi postaukseni jäätelöstä, johon ei tarvitse jäätelökonetta. Rouhi vaan ohjeessa mainittujen muiden ainesten sekaan valkosuklaata.
Viini: Campo Viejo Cava Brut Reserva ja lakkalikööri muodostivat sopivan raikkaan ja hedelmäisen drinkin makeaa ja kirpeää yhdistelevälle jälkiruoalle. Lakkalikööri olisi ehdottomasti ollut aivan liian makea sellaisenaan, kuohuvaa tarvittiin kyllä.

Illallispöydässä oli meistä bloggaajista myös Chez Jasun Jasu, Hella & houkutuksen Mona ja Helsingin matkailutoimiston (ruoka)blogia kirjoittava Elisabeth. Iso kiitos hauskasta illasta, niin uusille kuin vanhoille tuttavuuksille, sekä tietenkin isäntäväelle. Mennäänkö pian uudestaan?

IN ENGLISH:

The Spanish restaurant Nuevo in Helsinki has a new summer menu. The menu combines traditional Spanish recipes with uniquely Finnish ingredients like blood pudding sausage and vendace (small but very tasty fish found in Northern Europe).

Nuevo is perfectly situated in the older part of Helsinki near the Market Square and Senate Square. You should definitely try to grab a table outside, so can enjoy the atmosphere of a gone era of cobble stones and ladies in swishing skirts.

Finland meets Spain –summer menu (54 euros per person):

Deep fried vendaces served with dill aioli
Reindeer roast and black sausage, port wine sauce and cranberry aioli
Cloudberry soup with white chocolate ice cream

The food has been paired with wines and drinks from the Campo Viejo –family.

Restaurant Nuevo
Sofiankatu 4
www.royalravintolat.com

Mitä mainioin Olo-tila

Taannoinen pettymys sai melkein viskaamaan Eat Helsinki 2011 –kirjalla vesilintua, mutta viimeisin ravintolakäynti pelastaa koko kirjan maineen.

Yhden Michelin-tähden ravintola Olo Helsingin Kasarmikadulla on tunnelmallinen, kodikas mutta ehdottomasti tyylikäs paikka. Illalla menuvaihtoehtoja on kolme, joista me valitsimme neljän lajin yllätysmenun. Voi pojat, ai että oli ihanaa! Jos joskus luulee, että on kelvollinen ruoanlaittaja, niin tällaiset paikat kyllä onneksi opettavat tervettä nöyryyttä. Ne kastikkeet, täydelliset maut, rapeat pinnat, tuoreet lämpimät leivät, ainutlaatuiset viinit, kauniit esillepanot… Okei, onhan fine dining tietenkin melkoista piipertämistä, melkein voisi sanoa nukkekotikokkaamista – ihan oikeasti, mistä saa nuppineulankokoisia suppilovahveroita? Mutta mikä oleellisinta: kuka saa niihin niin tyrmäävän upeat maut?

Lempiannokseni oli ehkäpä kyyhkysenrinta, jonka saimme pöytään itsensä keittiömestari Pekka Terävän tarjoilemana. Menen idoleideni tapaamisesta aina ihan pöpiksi, yritän olla kuin en olisikaan ja lopulta päädyn hymyilemään kuin idiootti. (Luoja varjele, jos joskus sattuisin samaan seuraan Daniel Graigin, Aragornin eikun siis Viggo Mortensenin tai Matt Czuchryn kanssa!)

Pahoittelen, ettei minulla ole antaa omia kuvia, kamera unohtui kotiin. Pyydän luottamaan sanaani, Olo on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Kuva: hs.fi

Eat Helsinki 2011: ravintola Postres

Neljäs poiminta EH2011-kirjasta osui ravintola Postresin kohdalle, jonne suuntasimme komeat nenämme viime lauantaina.

Ravintola sijaitsee Eteläesplanadilla, melkein ravintola Kappelin takana. Ravintolasali ei ole suurensuuri, muttei lilliputtikaan. Listalla on vain kaksi erikokoista maistelumenuta, joista valitsimme pidemmän eli keittiömestarin menun.

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessä normaalia ravintola-arvostelua pidempään, sillä suoraan sanottuna en tiedä, miten sanoa kauniisti ”huhhuh miten surkea esitys”. Yksi ainoa annos (karitsaa) oli hyvää kuuden ruokalajin lajitelmassa, ja se on jo saavutus sinänsä. Pohjanoteeraus oli kenties ankkapaté kantarelleilla. Paksu, järkälemäinen viipale kuivaa kitalakeen takertuvaa lihaa höystettynä muutamalla minikokoisella sienellä ei ollut hyvää. Enkä voi kehua toista jälkiruokaa eli juustoannosta, jossa Comté-juuston viipale oli lätkäisty yhdessä keitetyn luumun kanssa juustokeittoon. Keitto maistui lähinnä vehnäjauhoilta, mikä johtuu juuston rakenteesta – tai näin ainakin toivon. Annoksista puuttui myös ihan perusmaut eli suola ja pippuri, mitä ei kyllä odottaisi näin kalliilta paikalta.

Maistelumenuksi annokset olivat aivan liian suuria. Annokset olivat toki kauniita, ja esillepanoon oli satsattu. Minä syön kuitenkin mieluummin rujommalta näyttävän mutta hyvältä maistuvan annoksen, kuin syötävillä orvokeilla kuorrutetun kikkailevan, huonosti valmistetun pripellyksen. Eikä kyse ole siitä, etten ole fine diningin ystävä, Hella & Huone oli esimerkiksi yhtä makunautintoa alusta loppuun.

Palvelu oli kohtalaista, en tosin pidä siitä, ettei tarjoilija malta odottaa lausettani loppuun, vaan alkaa esitellä annosta puheeni päälle. Charming. Viinit olivat hyviä, niiden valinnassa paikka oli osunut ihan nappiin.

Sanalla sanoen olen ällistynyt, että noin maineikas, kaveripiirissäkin kovasti kehuttu ravintola voisi tarjota näin epäonnistuneen kokemuksen. Ja kiukkuinen siitä, että noin kallis paikka ei kyllä tarjonnut vastinetta rahoillemme.

Nyt on ihan pakko kysyä, mitä mieltä te olette Postresista, onko kokemuksia? Osuiko meille vain kokin huono päivä?