Pikkupaloja vielä Japanista

Yritän pitää mielen virkeänä pimeydessä, tuntuu että vuosi vuodelta kaamoksen sietäminen käy vaikeammaksi. Kauniit muistot yleensä piristävät, joten kävin viime Japanin matkan kuviamme läpi. Poimin niistä muutaman ruoka-aiheisen kuvan, joista toivottavasti on teillekin iloa. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Japanissa reissatessa kannattaa ostaa pidemmille junamatkoille eväät asemien erittäin runsaasta evästarjonnasta. Erilaiset kioskit myyvät mitä mielikuvituksellisimpia bento-bokseja, joiden sisällöstä en koskaan pääse ennen maistamista varmuuteen. Riisiä on kaikissa, sekä pikkelöityjä vihanneksia. Junissa kiertää myyntikärry, mutta niiden valikoima on suppea, juomat niistä voi ostaa.

Tämä taisi olla kaikkein ylellisin eväsrasia, sushia vasemmassa alalaidassa ja ankkaa oikeassa.

Tämä oli tempura-teemainen bento:

Tässä taasen oli laaja otanta vähän kaikkea – ahmatille, joka ei osaa päättää:

Tokyo Skytreen juuressa olevassa kauppakeskuksessa on myös ruokakauppa.

Nagasakissa oli onneksi aikaa okonomiyakille:

Nagasaki ja sen kiinalaiskortteli

Matka jatkuu. Tällä kertaa meille ihan uudelle saarelle, eli Kyushulle, ja sen kenties kuuluisimpaan kaupunkiin Nagasakiin.

En tiedä olisimmeko lähteneet näin pitkälle Tokiosta ilman pientä seikkailua Osakassa. Hommahan meni nimittäin niin, että otimme shinkansen-luotijunan Tokiosta Osakaan ihan vain mennäksemme kesällä avattuun Harry Potter –teemapuistoon. Puisto sijaitsee Osakan Universal Studiosin yhteydessä, ja oli niin suosittu, että saimme ajastetut liput sinne vasta kello puoli kahdeksaksi illalla. Teemapuisto oli aivan mahtava paikka Potteristille ja fantasiakirjallisuuden ystävälle. Myyntikojusta sai kermakaljaa, Ollivanderin sauvapuodista taikasauvoja – Bertie Bottin Joka Maun Rakeita unohtamatta. Itse Tylypahka toimi jonkin huvipuistolaitteen tyyssijana. Rakastin kirjoja, rakastin elokuvia ja nyt sain vielä kulkea Tylyalhossa, ei voi paremmaksi pistää.

Illan venähtäminen toi kuitenkin myös mukanaan sen, että myöhästyimme viimeisestä Tokion-junasta. Ei auttanut muu, kuin etsiä Osakasta hotelli, ja kohdata aamu uusin matkasuunnitelmin. Mies sitä sitten ehdotti, josko lähtisimme Nagasakiin, kun olemme jo tulleet hyvän matkaa Tokiosta? Ja niin sitä sitten mentiin. Japanilaisissa junissa on mukava matkustaa, plus että niihin saa ostaa eväät mukaansa…

Matkapäivä oli sateinen, sillä hirmumyrsky teki tuloaan kohti pääsaarta. Loppumatka kohti Nagasakia kulkee aivan rannikolla, ja oli mielenkiintoista nähdä ihan erilaisia maisemia, kuin mihin on tottunut esimerkiksi Tokiossa. Nagasaki ja sen lähialueet ovat myös ihanan vehreitä ja vuoristoisia, Nagasakikin on rakennettu rannalle vuorten syleilyyn.

Nagasakissa on luonnollisesti paljon nähtävyyksiä ja monumentteja atomipommiin liittyen. Alla olevat kuvat on otettu rauhanpuiston ylätasanteelta kohti kaupunkia.

Japanissa näkee usein kissoja temppelialueilla ja muissa nähtävyyksissä, niin myös rauhanpuistossa. Tämä yksilö kuuluu ilmeensä perusteella MC Koviin Kolleihin.

Muistomerkki pystytettiin tasan sille paikalle, mihin pommi putosi. Näin monta japanilaista merkin kohdalla osoittamassa kunnioitustaan. Tapahtunutta ei ole unohdettu, ja siitä puhutaan edelleen paljon. Maailman tämänhetkisiä levottomuuksia miettiessä toivoo, että menneestä on otettu opiksi.

Chinatown

Kaupungin kiinalaiskortteli on nähtävyys itsessään, ja erinomainen paikka syödä illallista. Paikka ei ole yhtä suuri kuin Jokohaman, mutta aivan yhtä koristeellinen. Illallispaikkamme eli Kairakuen oli tällä kertaa bongattu suoraan opaskirjasta. Ravintola sijaitsee aivan pääsisäänkäynnin luona vasemmalla.

Söin ravintolan nimikkoannoksen eli chanponia, Nagasakin tapaan valmistettua possu-kasvis-wokkia. Erinomaista, lämmittävää ja täyttävää. Ravintola oli täynnä paikallisia, joista moni päätyi samaan annokseen.  Dim sumit olivat myös erittäin maistuvia.

Getting big in Japan II: Tokyo Skytree & kaiten sushi

Ruokamatka Japanin halki jatkuu. Lupasin viimeksi kertomusta Nagasakin Chinatownista ja Tokion yakitori-vartaista, mutta mennäänkin ensin korkeammalle. 634 metriin ollakseni eksakti.

The saga on eating my way through Japan continues. I know I promised last time to write about Nagasaki´s Chinatown and yakitori-skewers, but I hope you forgive me if I take you a little higher first. Tokyo´s Skytree is the world´s tallest tower with its 634 meters, and it offers amazing views over Tokyo and even beyond (you can see Mount Fuji on a good weather day). Beneath the mammoth monolith is a shopping centre, where we ventured for kaiten sushi, or conveyor belt sushi. Good food in a fun way, what more could you ask for?

WAY OVER THE RAINBOW: TOKYO SKYTREE

Tokion Skytree on maailman korkein torni. Ihan tuohon 634 metriin ei tietenkään yleisöä pääse, mutta ihan tarpeeksi ylös asti näin korkeisiin paikkoihin epäilevästi suhtatuvan mielestä. Ovathan nuo näkymät älyttömän hienot, ei siitä pääse mihinkään. Fuji näkyy kauniilla säällä, meillä kävi sen suhteen sumuisempi tuuri tällä kertaa. Kuvista näkee hyvin Tokion kaupunkirakennetta, tiuhaan on rakennettu taloja.

Skytreen juurella on tunnelmallinen terassiravintola, jonka kaikissa pöydissä on oma grilli. Jotain yhteistä ateriointia siellä on näemmä tarkoitus suorittaa, en ihan tarkkaan ottaen tiedä, mitä. Kenties sukiyakia?

Tornin juurella on myös ostoskeskus, jonka yksi kerros on omistettu kokonaan ravintoloille. Näin opasteissa sanan ”kaiten sushi” ja päätös oli sitä myöten selvä – raakaa kalaa liukuhihnalta lounaaksi, kiitos!

Rasvainen tonnikala oli kaikkein herkullisin. Silmät syövät enemmän kuin mitä napa vetää…

Kokit työskentelevät keskellä, ja nostavat valmiit annokset liukuhihnalle. Heiltä voi myös aina tilata suosikkejaan. Vihreän teemukinsa saa jokainen sekoittaa istumapaikallaan, sitä varten on kuumavesihana ja teejauhe. Samoin soijakastike ja inkivääri on valmiina jokaisen paikalla.

Moni varmasti jo tietääkin, että tämänkaltaisissa ravintoloissa laskutetaan lautasten värin mukaan. Tässä paikassa tarjoilija kasasi kaikki lautaset pinoon ja skannasi ne pingismailan näköisellä laitteella, ja sai siitä tulostettua eritellyn laskun. Älkää kysykö miten se on mahdollista, hienoa ja näppärää joka tapauksessa.

SKEWERED LITTLE MORSELS OF FLAVOUR

Yakitori-vartaita tarjoavia paikkoja on paljon, ja ne tunnistaa jo kaukaa ihanan tuoksun ja isojen grilliritilöiden perusteella. Japanilaiset hyödyntävät elämistä ihan kaiken, joten vartaissa on kanan eri osia nahasta alkaen. Grillatuissa kananmunissa oli hämmentävän pähkinäinen maku, ei hassumpaa! Lasten kanssa matkustaessa yakitori-ravintolat ovat erinomainen tapa ruokkia perhe varmasti kaikkia tyydyttävällä tavalla.

Yakitori-restaurants offer chicken meat skewers, grilled vegetables, dim sum and plenty of other great dishes to feed your family. Japanese really have embraced the “nose to tail” –food philosophy, so expect the menu to offer even chicken skin skewers.