Soittakaa kuurankukkaa

Seuraa julkinen tunnustus: Minusta on tullut mökki-ihminen.

Eli sellainen, joka vaivihkaa siirtää töitä ja palavereita perjantai-iltapäivästä maanantaihin, jotta mökille pääsee vähän aikaisemmin. Sellainen, joka jo kantaa mielessään ensi kesänä uusia Adirondackeja laiturille kirja kainalossa. Arvaatteko miksi?

Mökillä näkee tähtiä. Siis todella paljon tähtiä, pyörryttävän paljon! Kokonaisia tähtikuvioita, jos osaisi niitä tulkita.

Mökillä on myös aikaa meille kolmelle muskettisoturille. Arki-illat humahtavat aina niin nopeasti ohi, kun on juoksevia asioita hoidettavana, läksyjä ja kouluun liittyviä vanhemman velvollisuuksia, lapsen harrastusta, siihen liittyvää orjatyötä talkootyötä, mokkapaloja ja vanhempainiltoja (on ironista, että lasten eteen ja hyväksi tekemämme asiat usein vievät meidät pois mainittujen lasten luota).

Hiljaisuudessa ja tyyneydessä piilee myös luovuuden voima. Mökillä piirrän ja valokuvaan, suunnittelen mielessäni blogipostauksia ja neuletöitä, löydän parhaat näkökulmat työtehtäviin ja ideoin uusia ruokia. Kotona joutuu pinnistämään, että saa ajatukset suunnattua oikein taustakohun keskellä.

Mökillä on myös ihana puusauna, ihan meren rannalla. Kun istuu ylälauteilla, näkee kaislikon ja aaltoilevan veden. Kiukaan kihinässä, varpaat kuumasta kipristyneinä on hyvä olla.

Vuosi 2016 käynnistetty

Oikein hyvää alkanutta vuotta! Uusi vuosi alkoi ihan oikean talven näköisenä, kun eteläänkin saatiin lunta.  

Elämä on taas tutuissa uomissaan joulun ja uuden vuoden jälkeen, eli koulua, töitä ja harrastuksia, sekoitettuna sopivassa suhteessa mitään tekemättömyyteen. En tehnyt uuden vuoden lupauksia, edellisiäkin Hyviä Aikeita on vielä lunastamatta: lipsun liian usein tuijottamaan kännykkää iltaisin, vaikka tiedän sen vaikuttavan nukahtamiseen, en osaa vieläkään viedä tavaroita paikoilleen käytettyäni niitä enkä vastaa sähköposteihin rivakasti, vaikkei ole mitään syytä pantata vastausta. Yritän siis ensin saada nämä asiat ruotuun, ennen kuin keksin uusia.

Noin muuten olen sitä mieltä, että Ihminen tarvitsee uusia alkuja. Uusia kalentereita, uusia tavoitteita ja suunnitelmia. On hyvä olla mielessä jokin päivämäärä, joka toimii psykologisena kannustimena – olen jaksanut pitää yllä uutta tapaa jo näin ja näin monta päivää. Toki elämäntapojen pysyvä muutos vaatii myös menneisyyden tarkastelua. Pitää ymmärtää, miksi toimii niin kuin toimii, ja mitä muutos vaatii.  Ennen kaikkea pitää osata auttaa itseään onnistumaan: Olisiko liikunta miellyttävämpää kunnon varusteilla? Pitäisikö puolison käydä jonkun aikaa ruokakaupassa, jottei tule asetettua itseään kiusaukseen suklaahyllyllä?

Muutoksesta saa pysyvän, kun tekee sen asteittain ja niin, että siitä on mahdollisimman vaivatonta pitää kiinni.

Tästä se lähtee.