masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Posts Tagged ‘Hävikistä herkuksi

Päivitystä pannuprojektiin

with 8 comments

Kirjoitin viime elokuussa kuivakaappini paikoilleen jämähtäneestä tilanteesta, ja nyt on (väli)raportin aika.

Risottopurkki on poissa, vaahterasiirappipullot ovat vähentyneet kahdesta yhteen, mutta linsseihin en ole koskenutkaan. Pakastin on kertaalleen tyhjentynyt ja täyttynyt, eli sen osalta olen päässyt hyvään rytmiin. Olen myös merkittävästi parempi kaivelemaan keittiön kaikista kaapeista pussukat ja nyssykät käyttöön, ja erityisen iloinen olen maustepurkkien ahkerammasta käytöstä. Nostin linssipussin uudestaan framille, ja sille kaveriksi tahinipurkin.

Edinburgh, Loch Ness

Vaikka linssipussi jumittaa yhä hyllyllä, olen tyytyväinen ennen kaikkea pannuprojektin aikaansaamaan henkiseen muutokseen. Olen paremmin kartalla ruokavarastojen tilanteesta, ja pidän myös itselleni parempaa kuria niiden kuluttamisen suhteen – uutta ei saa ostaa, ennen kuin vanhat on käytetty (tai niitä on ainakin vähennetty merkittävästi). Kotona syödyn lounaspasta-aterian kannalta on sitä paitsi aivan sama, onko pasta penneä vai makaronia, minun ei tarvitse varastoida Barillan koko sortimenttia.

Varastot kuin hamsterin posket

Kuivakaapin järjestelmällisempi käyttö on saanut minut tarkastelemaan käytöstäni myös muiden käyttöesineiden suhteen. En ole pihi, mutta olen ehta hamsteri, jonka on joskus vaikea ottaa kauniita asioita käyttöön. Säästelen kivoja juttuja ”sitku”-mentaliteetilla, mikä on hölmöä. Esimerkki: sain siskolta nätin tuoksukynttilän, jota en millään olisi raaskinut alkaa polttaa. Kauniin valkea kynttilä odotti jotain (Jeesuksen toista tulemista? Kuningatarta teelle?), mitä en osannut selittää. Yhtenä iltana annoin vihdoin itselleni luvan uskoa, että sisko oli ostanut kynttilän käytettäväksi, ei hillottavaksi. Kynttilä on ilahduttanut monena pimeänä iltana.

Edinburgh, Loch Ness

Kun homma on lähtenyt keittiön puolella näin hyvin käyntiin, olen ulottanut uuden filosofiani myös kosmetiikkavarastoihini. En välttämättä osta uutta tyhjentyneen purkin tilalle, vaan katson ensin, löydänkö varastokaapistani sopivan tuotteen tilalle. Tällä konstilla olen löytänyt uusia hyviä tuotteita, mutta myös huteja, joista otan opiksi. En esimerkiksi uskalla parin allergiakohtauksen jälkeen enää testata luonnonkosmetiikkabrändejä – ainakaan nyt näin talvella, kun iho on joka tapauksessa koetuksella.

Omien varastojen systemaattisen läpikäynnin lisäksi olen huomannut, että tavaroiden sijainnilla on suuri merkitys arjessa. Pidän nykyään vartalovoidetta makuuhuoneessa, missä pukeudun. Suihkun jälkeen kosteassa kylpyhuoneessa voiteen käyttö vielä nahkealle iholle osoittautui ylivoimaiseksi, mutta makuuhuoneeseen tallustettuani ja ihon kuivuttua ajatus tuntuu jo paremmalta. Samoin korurasian säilyttäminen makuuhuoneessa pitää korut paremmassa käyttökierrossa.

(Kuvat ovat viime vuotiselta Edinburghin-matkaltamme. Koristeellinen katto on juna-asemalta, maisemakuvat matkalta Loch Nessille.)

Edinburgh, Loch Ness

Written by riitta

18.1.2019 at 10:19

Ruokabloggaajan pannuprojekti

with 10 comments

Sain keväällä järjesteltyä keittiön kuiva-ainekaapin loogisempaan järjestykseen, mutta nyt tilanne on riistäytynyt käsistä. Epäjärjestyksen lisäksi löysin kaapista turhan monta purkkia, joita en ole käyttänyt kuin kerran tai pari. Asioita ei kuitenkaan kannata pitää lojumassa vain omistamisen ilosta.

pannuprojekti

Moni kauneusbloggaaja vetää pannuprojekteja, eli valitsee kosmetiikkatuotteita varastoistaan, joita tehokäyttää saadakseen vaikkapa luomivärinapin pohjan näkymään. Pannu on siis pakkauksen se osa, jossa luomiväri tai poskipuna on. Päätin lainata ideaa ruokablogin puolelle, ja valitsin syyskuulle tuotteita, joita minun on käytettävä ruoanlaitossa. Kuiva-ainekaappi täytyy myös taas järjestää uudelleen, jotta saan esimerkiksi kaikki samanlaiset, tai jopa ihan samat raaka-aineet yhdelle hyllylle. Ettei tarvitse ostaa kolmatta couscous-pakettia tai vaahterasiirappipulloa…

Valitsin projektiin Stockmannin joululahjaherkkukorista saadun tryffelirisottoriisin, jonka en missään nimessä halua menevän hukkaan! Viime viikonlopun herkkutattisaaliini pääsee hyvin oikeuksiinsa risoton seassa. Toinen pannutettava tuote on pussillinen kuivattuja herneitä ja linssejä, jonka muistan ostaneeni ihan vaan ulkonäkösyistä (saa nauraa).

Haluan lisäksi tyhjentää syyskuussa pakastinta. Se lokeroissa lymyilee aineksia vaikka kuinka moneen illalliseen, kunhan vain tartun toimeen.

Written by riitta

29.8.2018 at 13:47

Hävikistä herkuksi: jämäjäätelö paistuu suklaamuffiniksi

with 6 comments

Luin jo jokin aika sitten Lifehacker-blogista kokeilusta loihtia sulanut jäätelö uuteen uskoon. En saanut aikaiseksi kokeilla ennen kuin nyt, kun pakastimen säilytystila vetelee viimeisiään.

Can you utilize leftover ice cream to bake muffins? Yes, with surprisingly tasty results. I cleaned my freezer from roughly three large scoops (seriously, who stores these silly little amounts?!) of vanilla ice cream and turned them into chocolate muffins. The original recipe is from the Lifehacker-blog.

jäätelömuffarit2

Satunnaisia Banana Split –annoksia varten hankittuja litran vaniljajäätelöpakkauksia oli peräti kolme, joissa kaikissa oli pieni säälittävä nokare jäljellä. Sulatin ne nopeasti kulhossa astianpesukoneesta lämmenneen tiskipöydän päällä.

Jäätelön sekaan ei periaatteessa tarvitse lisätä kuin vehnäjauhoja ja leivinjauhetta, mutta rouhin sekaan tummaa suklaata (sekin ylijäämävarastosta, kaksi kärpästä yhdellä iskulla) lisämausteeksi. Ja, koska rakastan vaniljaa, lisäsin pari teelusikkaa vaniljasokeria taikinaan.

Maku ei ole ollenkaan hassumpi, ja koostumus yllätti positiivisesti mehevyydellään. Lopputulos ei ollut yhtään äkkimakea, eli voit halutessasi lisätä sokeria taikinan joukkoon. Ensi kerralla ajattelin kokeilla tehdä sitruunaleivonnaisia lisäämällä taikinaan raastettua sitruunankuorta ja tekemällä muffineille perinteisen sitruuna-tomusokerikuorrutteen.

Ainekset 10 pieneen muffiniin:

  • 5 dl sulanutta jäätelöä
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • (2 tl vaniljasokeria)
  • (kourallinen rouhittua suklaata)

Esilämmitä uuni 200 asteeseen.

Sulata jäätelö. Siivilöi kuivat aineet kulhoon, ja sekoita sulanut jäätelö niiden joukkoon tasaiseksi taikinaksi. Sekoita lopuksi joukkoon mahdolliset lisämausteet.

Lusikoi taikina muffinipellin koloihin tai kaksinkertaisiin paperivuokiin. Paista 12-15 minuuttia.

jäätelömuffarit1

And then there was none –asenteella ruokahävikkiä vastaan

with 8 comments

Ensimmäistä valtakunnallista ruokahävikin vähentämiseksi tähtäävää Hävikkiviikkoa vietetään ensi viikolla eli 4.-10.11.

Kuluttajaliitto on haastanut mukaan kumppaneita eri aloilta viestimään kuluttajille ruokahävikin vähentämisestä. Viikon aikana Kuluttajaliitto kumppaneineen nostaa omissa viestintäkanavissaan ruokahävikin esille. Kuluttajille jaetaan vinkkejä, kerrotaan hävikkifaktoja ja ennen kaikkea kannustetaan kiinnittämään huomiota omaan ruokahävikkiin.

Kannattaa tutustua Hävikkiviikon Facebook –sivuihin. Merkkaa lisäksi kalenteriin, että Helsingin keskustassa Narinkkatorilla jaetaan keskiviikkona 6.11. 5000 ohikulkijalle ilmainen kasvisruokalounas. Voit napata lounaan mukaan jo aamulla töihin mennessä Orthexin lahjoittamassa eväsrasiassa. Eväsrasioissa lounaita jaetaan jo 7.30 alkaen.

Kylmä kahvi kaunistaa

Muistatte varmasti ruokablogaajien Hävikistä herkuksi –kampanjan? Tuolloin keskityin lähinnä tähteiden muokkaamiseen uusiksi aterioiksi, mutta nyt olen tutkinut asioita hieman eri näkövinkkelistä. Erityisesti nesteistä johtuva hävikki nousi ihan eri tavalla tietoisuuteeni tutustuessani asiaan uudemman kerran. En varmasti ole ainoa, joka ei laske tiskialtaaseen hulautettua kahvi- tai teetilkkasta ruokahävikiksi – sinnehän se katoaa, viemäriin, ei se päädy kaatopaikalle mätänemään. Mutta. Esimerkiksi kahvin tuottaminen ja sen rahtaaminen Suomeen kuluttaa luonnonvaroja aika lailla, joten sen tuhlaaminen ei ole millään muotoa järkevää. Meillä on onneksi kotona kahvilaite, jolla saa tehtyä kupillisen kerrallaan. Silti mukin pohjalle meinaa lähes joka kerta jäähtyä juomakelvottomaksi puoli desiäkin, viikossa tulee jo aikamoinen määrä hävikkiä. Kiinnitän nykyään tarkempaa huomiota kahvin valmistamiseen, enkä paina enää uutta kupillista ”varmuuden vuoksi” tulemaan.

Nämä toimintatavat ja vinkit olen huomannut toimivimmiksi meillä:

  • Inventoin jää- ja kuivakaapit aina maanantaisin. Teen sen perusteella sotasuunnitelman, miten tähteet ja pilaantumassa olevat tuotteet saadaan käytettyä.
  • Inventaarion päätteeksi osa tuotteista saattaa päätyä pakkaseen jos tiedän, etten saa niitä käytettyä ajoissa.
  • Paahtoleipä säilytetään pakkasessa, ja se sulatetaan normaalisti paahtimessa.
  • Ostan mahdollisimman pieniä pakkauskokoja esimerkiksi leikkeleitä, jotta varmasti ehdimme syödä ne ajoissa.
  • Lasken ja mittaan tarkasti keitettävän pastan tai riisin määrän. Meitä on vain kolme (3). Ei se naapuri yhtäkkiä hyökkää illalliselle.
  • Käytän paljon tuoreita yrttejä, mutta valitettavan usein osa ruukusta jää käyttämättä. Olen opetellut pakastamaan yrttejä, sillä ne voi heittää ruoan sekaan jäisinäkin.
  • Tarkistan säännöllisesti Hävikistä herkuksi –kampanjan edelleen ahkerasti päivittyvät Facebook-sivut hyvien ohjeiden ja ideoiden löytämiseksi.

Klikkaamalla kuvaa pääset lukemaan aiemmin tekemiäni ehdotuksia tähteiden hyödyntämiseen:

lohileipa

juustokeksit2

Written by riitta

1.11.2013 at 11:40

Eiooniinnokonuukaa-hampurilaiset eli Sloppy Joet

with 10 comments

Päätin vihdoin vetää to cook –listaltani perijenkkiläiset Sloppy Joet yli. Ei mitään maata mullistavaa, mutta yleisö kehui kovasti ja toivoi uusintaa.

sloppyjoeJos seuraa amerikkalaisia kokkausohjelmia tai blogeja, niin törmää säännöllisesti Sloppy Joe –resepteihin. Jokaisella perheellä on oma, rakkaan isomummun Mayflowerilla kehittämä ohje, joka on tietenkin piirun verran parempi kuin muiden. Käsittääkseni perinteiset Sloppyt tehdään hampurilaissämpylän sisälle ja naudan jauhelihasta (sipuli ja ketsuppi kuuluu myös lähes kaikkiin ohjeisiin), mutta olen nähnyt tehtävän italialaisia versioita focaccian sisälle, espanjalaisia chorizon ja paprikan kera ja aasialaisia ankka-hoisin-sloppyja. Todellisia Hävikistä herkusta –sämpylöitä siis, koko jääkaapin sisältö kelpaa, kunhan saat tehtyä niistä paksun kastikkeen!

Oma versioni on jotakuinkin perinteinen, naudan jauhelihasta ja kasviksista tehty soosi vaalean leivän välissä. Sämpylät yritin tehdä Ankeriaan ohjeella, mutta minun tekeleistäni ei tullut yhtä kuohkeita, en vissiin malttanut nostattaa riittävästi. Samoin kastikkeeseen hain inspiraatiota Nannalta. Madame nimittäin paahtoi bolognese-kastikkeeseen laittamansa kasvikset uunissa, joten tein saman tempun, vaikka käytin eri vihanneksia. Hyvin toimi, makuun tuli selvää syvyyttä. Käytin melkein kaikki mahdolliset vihannekset pois nahistumasta, joten voit hyvin soveltaa oman jääkaappisi sisältöä näihin.

PS: Syödessä saa sotata, varaa vain riittävästi talouspaperia tai serviettejä käsien pyyhkimiseen.

Kastikkeen ainekset:

  • 400 g naudan jauhelihaa
  • suolaa, pippuria
  • oliiviöljyä
  • ¼ purjoa
  • kourallinen kirsikkatomaatteja
  • puolikas rasia herkkusieniä
  • 1 sipuli
  • 2 lehtisellerin vartta
  • 2 porkkanaa
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 0,5 dl ketsuppia
  • ¼ timjamipuskasta
  1. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen, laita myös grillivastukset päälle. Huuhtele purjo ja tomaatit, kuori porkkanat, lehtiselleri, sipuli ja valkosipuli ja leikkaa kaikki pieniksi. Laita kasvispalat uunivuokaa, huljuttele oliiviöljyä päälle (karkeasti arvioiden 3 rkl) ja paahda uunissa 20 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki. Soseuta sitten kaikki kasvikset tehosekoittimessa tahnaksi.
  2. Puhdista ja viipaloi herkkusienet. Ruskista jauheliha ja sienet, ja lisää kasvistahna pannulle. Lisää myös mausteet. Mikäli tahna on liian tömäkkää, laimenna vesitilkalla. Anna hautua puolisen tuntia. Lisää vettä haudutuksen aikana jos tarvitsee, lopputuloksen pitää olla kastikemaista.

Hävikistä herkuksi: pastanjämistä espanjalainen lounasmunakas

with 10 comments

Meillä jää harvemmin perunoita yli, mutta pastaa valitettavasti sitäkin useammin. Pastanjämille on jotenkin vaikea keksiä jatkojalostusvaihtoehtoja, mutta keksin kokeilla niiden upottamista tortillaan ihanan uuden The Simple Things –lehden vinkin perusteella.

Tortilla Espanolahan tehdään perinteisesti perunasta ja sipulista. Pastavarianttiin laitoin simpukkapastaa, kevätsipulia ja herneitä. Määristä tuli minulle lounas kotikonttorilla, nostakaa määriä jos syöjiä on useampia. Tortillan seuraksi ei tarvita muuta kuin pari kirsikkatomaattia suola- ja pippurirouheella – sekä tietysti elämäneliksiiriäni Zero Cokista.

Ainekset yhden hengen tortillaan:

  • kourallinen, noin desi (simpukka)pastaa
  • 2 kananmunaa
  • suolaa, pippuria,
  • 2 rkl kermaa (tai maitoa)
  • 1 kevätsipuli
  • 0,5 dl pakasteherneitä
  • oliiviöljyä paistamiseen

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa rikki. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää kerma ja sekoita.

Laita pannu kuumenemaan öljyn kanssa. Pilko kevätsipuli pieneksi. Kuullota sipuleita hetki öljyssä, ja lisää sitten herneet ja pasta. Pyörittele hetki ja lisää munaseos. Alenna lämpöä reilusti, ja anna munaseoksen hyytyä hiljalleen. Tortillaa ei tarvitse välttämättä kääntää, riittää, että yläpuoli hyytyy. Pohjasta tulee kauniin ruskea.

Hävikistä herkuksi, edelleen: lohi-perunaleipä

with 7 comments

Illalliselta tähteeksi jääneet keitetyt uudet perunat ja graavilohi muuntuvat helposti smörrebrödin tapaiseksi alkupalaleiväksi.

Mies oli hieman hämmentynyt siitä, että tarjosin perunaa leivän päällä, mutta tanskalaiset siivuttavat sitä surutta lounasleipiensä päälle. Varsinkin uudet perunat maistuvat minusta näin hyviltä, kun niiden makeus pääsee hyvin esiin.

Ainekset (näistä saat reilusti täytettä neljälle leivälle):

  • 4 viipaletta ruisleipää, esim. Maalaislahden limppua
  • 8 pientä (superpallon kokoista) keitettyä uutta perunaa
  • 2 siivua graavilohta
  • 3 rkl smetanaa
  • suolaa, pippuria
  • 2 kevätsipulia
  • (mätiä)
  1. Pilko perunat ja lohi pieniksi kuutioiksi.
  2. Sekoita joukkoon smetana ja silputtu kevätsipuli. Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Paahda leivät joko paahtimessa ja sivele voita päälle, tai paista leivät voissa pannulla rapeiksi.
  4. Levitä jokaiselle leivälle reilu kukkuraruokalusikallinen täytettä.
  5. Koristele halutessasi kevätsipulilla ja mädillä.

Written by riitta

20.6.2012 at 06:38

Hävikistä herkuksi: klassinen ranskalainen sipulikeitto

with 2 comments

Minulla on ongelmallinen suhde sipuliin. Koska sitä tarvitsee melkein ruokaan kuin ruokaan, niin ostan melkein joka kauppareissulla pussillisen. Suurin osa päätyy toki käyttöön, mutta osa muumioituu kuivaksi pölyksi, ja osa mätänee niille sijoilleen.

Sinänsä erittäin tyhmää antaa sipulien homehtua käyttökelvottomiksi, sillä niistä saa aivan ihanaa keittoa: kunnon ranskalaista sipulikeittoa ei voita mikään. Mehevää, makeansuolaista, tyydyttävää ja saa tekijänsä vaikuttamaan Alain Ducasselta. No okei, sitä en voi luvata, mutta syön vanhat villahousuni, jos ruokavieraanne eivät pidä tästä keitosta!

Sipulikeiton väitetään olevan Ludvig XV:n kehittelemä (ilmeisesti oman aikansa Kim Jong-Il). Kuningas olisi ollut metsästysretkellä, ja siellä keittänyt nälkäänsä sopan sipuleista, shampanjasta ja voista. Oli miten oli, sipulisoppa kuuluu edelleen olennaisena osana ranskalaiseen keittiöön, ja sitä tehdään niin kotikeittiöissä arkiruoaksi kuin ravintoloissa juhla-aterioille. Eri maakunnilla on omat versionsa: jotkut lisäävät keittoon konjakkia, osa tekee sen olueen. Ranskalaiset eivät myös koskaan pääse yksimielisyyteen siitä, kuuluuko leivän kanssa tarjota juustoleipiä, vai pelkkää juustoraastetta. Ja jos ollaan samaa mieltä siitä, että leipä kuuluu ateriaan, niin aina voidaan kiistellä siitä, isketäänkö leipä soppakulhon pohjalle vai tarjotaanko se erikseen. Minun mielestäni paras tapa on laittaa juustoleipä keiton pohjalle: näin se imee itseensä makuja  keitosta, mutta myös vapauttaa omat makunsa keiton sekaan. Suomalaista periluterilaista pragmatismia.

Keiton maun salaisuus on se, että malttaa karamelisoida sipuleita paistinpannulla tarpeeksi kauan. Siitä syntyy keitolle ominainen syvä, lievän makea maku.  Keiton kyljessä voi tarjota juustoleipiä, joihin kannattaa käyttää jo hieman kovettuneet leipäviipaleet ja se viimeinen epämääräinen juustonkannikka. Käytin itse perjantain juustolautaselta jäänyttä gruyèreä, mutta esimerkiksi parmesan sopii leipiin erinomaisesti. Keittoon käyvät kaikki sipulilajikkeet, eli voit hyvin sekoittaa keltasipulin joukkoon punasipulia tai salottisipulia.

Keitto on melkeinpä parempaa lämmitettynä, eli kerralla kannattaa tehdä isompi annos. Keiton voi myös pakastaa.

Ranskalainen sipulikeitto

–          500 g siivutettua sipulia

–          voita ja öljyä paistamiseen

–          6 dl vahvaa lihalientä

–          1 dl kuivaa valkoviiniä

–          3 rkl vehnäjauhoja

–          suolaa, pippuria

–          laakerinlehti ja timjamia

  1. Kuori ja silppua sipulit (leikkaa sipuli puoliksi, ja viipaloi sitten puolikkaat). Paista miedolla lämmöllä paistinpannussa voi-öljy-seoksessa, kunnes sipulit ovat kauniin kullanruskeita. Varaa tähän vaiheeseen 30-40 minuttiia, ei kannata hötkyillä. Oikean hetken tunnistaa paitsi väristä, myös voimistuvasta tuoksusta, kun sipuleiden oma sokeri alkaa paistua.
  2. Siirrä sipulit kattilaan, ja ripottele jauhot sekaan. Lisää valkoviini, lihaliemi, laakerinlehti, suolaa ja pippuria. Anna poreilla kevyesti kannen alla reilu tunti (tai niin pitkään, kuin on aikaa). Lisää silputtu timjami loppuvaiheessa ja tarkista maku.

Gratinoidut juustoleivät

–          1-2 leipäviipaletta per syöjä

–          4 rkl sulatettua voita

–          4 rkl öljyä

–          suolaa, pippuria

–          1 dl juustoraastetta

  1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
  2. Sulata voi kattilassa, valuta jäähtymään erilliseen kulhoon. Lisää sekaan muut ainekset ja sekoita.
  3. Anna leipäviipaleiden mehevöityä seoksessa vartin verran, ja paista sitten kuumassa uunissa leivinpaperin päällä reilu viisi minuuttia.
  4. Tarjoile keiton kanssa, joko soppakulhon pohjalla tai laita leivät tarjolle samaan aikaan keiton kanssa.

Written by riitta

28.5.2012 at 08:14

Irlantilainen perinneruoka Colcannon

with 4 comments

Tähteiksi jääneestä perunamuusista saa täysin uudenveroisen, kun siihen sekoittaa rapeita pekoninmuruja ja maidossa juuri ja juuri pehmeäksi kypsytettyä kaalia.

Colcannon on Irlannin kansallisruoka, ja se oli, varsinkin huonoina vuosina, monen perheen pääasiallinen ravinnonlähde. Colcannoniin tulee perunoiden lisäksi vapaavalintaista kaalia, joskus pekonia, purjoa ja kevätsipulia – jokaisessa perheessä lienee oma reseptinsä. Arvostetulle herkulle on jopa sävelletty oma laulu. Ihan noin lyyriseksi en heittäytyisi, mutta hyväähän tämä on, oikein hyvää.

Minun versioni perustuu siis tähteeksi jääneeseen perunamuusiin, jonka tein Rosamunda-perunoista. Kauppaan oli juuri saapunut varhaiskaalia Unkarista, joten käytin sitä. Perunamuusia oli silmämääräisesti arvioituna 4 dl, johon sovitin saman verran kaalia.

Lisäksi tarvitset:

  • noin 3 dl maitoa
  • pekonia
  • 1 tl muskottipähkinää
  • suolaa ja pippuria
  1. Paista pekonit pannulla rapeiksi, ja anna valua ja jäähtyä talouspaperin päällä.
  2. Pilko kaalit pienemmiksi paloiksi, ja laita maidon seassa miedolle lämmölle kypsymään. Varo, ettei maito kiehahda yli. Varhaiskaali on niin hentoa, että reilun viiden minuutin kypsennys riittää. Jos käytät muunlaista kaalia, niin kypsennä kunnes palat ovat vielä rapsakoita.
  3. Nosta kaalit reikäkauhalla perunamuusin sekaan, lisää mausteet ja sekoita. Käytä lämmintä maitoa seoksen notkistamiseen, jos on tarve.
  4. Muserra pekonit käsin seokseen, ja sekoita vielä kerran. (Jos haluat, niin tässä vaiheessa voit lisätä myös kevätsipulit.)

Koska colcannon on kovin rahvaanomaista ruokaa, niin ajattelin nostaa blogin tasoa tällä videoklipillä, jotta näemme, mitä kauniit ja rikkaat käsittelevät tähteitä.

Smarrig smörrebröd

with 4 comments

Syön useimmiten lounaan kotona, kun kerran siellä työskentelen. Lounaani koostuu yleensä eilisen illallisen tähteistä, jotka lämmitän sellaisenaan.

Vaikka Päiväni murmelina on loistava elokuva, niin kieltämättä saman asian toistaminen päivästä toiseen on puuduttavaa, ja näin on myös ruoan suhteen. Tähteeksi jääneestä broilerista piti näin ollen saada jotain ihan uutta.

Hävikistä herkuksi –kampanjan hengen mukaisesti halusin saada paitsi lihan, myös jotain muuta jääkaapin uumenista siivottua pois. Nahistunut sellerinvarsi mankui huomiota, samoin pikkukundin eväspussiin matkanneen omenanpuolikkaan kaksonen. Majoneesipurkkejakin oli kaksin kappalein – ja sitten välähti: teen tanskalaistyylisen smörrebrödin Waldorfinsalaatista!

Aineksista tulee tarpeeksi täytettä kahdelle paahtoleivän viipaleelle.

  • broileria se määrä, mitä on jäljellä
  • puolikas hapan omena (jos kaapissa on vain makeampia lajikkeita, niin lisää seokseen jotain hapanta kuten sitruunaa tai etikkaa)
  • 1 lehtisellerin varsi
  • 2 ruokalusikallista majoneesia
  • pippuria (suolaa en laittanut ollenkaan, sillä broilerissa oli jo tarpeeksi makua)
  • 2 tl Worchesterinkastiketta
  • 2 saksanpähkinää

Paahda leivät. Pilko kaikki ainekset pieniksi, ja sekoita majoneesiin sekä mausteisiin. Tarkista maku, ja levitä seos leipien päälle.

Seoksen voi toki tarjota myös tavallisen lehtisalaatin seassa, jos ei halua käyttää leipää, tai haluaa hyödyntää myös salaatinjämät.

%d bloggaajaa tykkää tästä: