masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘Matkat’ Category

Puijon korkeuksissa

with 4 comments

Kuopion Puijon tornin ravintola on paikka, jossa saa nauttia loistoruokaa häkellyttävän upeiden maisemien äärellä. Pyörivä ravintola näyttää ruokailijalle Kuopion ja Kallaveden panoraamana.

Kuopio is Finland´s ninth largest city and definitely one of the prettiest. The Puijo Tower houses a great restaurant with good, locally sourced and inspired food. The rotating restaurant floor offers a panoramic view over the city, the surrounding lakes and so much more natural greatness that only Finland can offer. Sorry not sorry, rest of the world!

puijo5

Vaikka lapsuudessa tulikin vietettyä joka kesä aikaa Kuopiossa isovanhempien luona, niin Puijossa en muista ruokailleeni (sisko oikaiskoon, jos muistan ihan omiani). Joskus taisimme käppäillä tornin juurella, tuoltahan on mitä kauneimmat maisemat kaupunkiin, sitä ympäröivään vesistöön ja vielä pitkälle siitä eteenpäin.

puijo4puijo2

Tällaisissa paikoissa, joissa ravintola sijaitsee epätavanomaisessa paikassa, tulee minulle aina pieni epäilys siitä, voiko itse pääasia eli ruoka olla hyvää, vai luottaako keittiö maisemiin ja muihin ruokaan liittymättömiin jippoihin. Puijon kohdalla voi sanoa käsi sydämellä, että ruoka on ykkösasia, kaikki muu on kivaa ekstraa. Söin itse erittäin kohtuulliset 46 euroa maksavan Puijomenun, jonka pääruoan eli paistetun järvikuhan nahka oli täydellisen rapea – olisin voinut syödä toisenkin (yleensä kuorin kalannahan aina annoksesta pois). Eikä vain minun annokseni, vaan myös ystäväni ja miehen kala oli yhtä pieteetillä valmistettu. Annoksissa oli makua, täyteläisyyttä, sopiva sekoitus kekseliäisyyttä ja konstailemattomuutta. Palvelu oli mukavaa ja huomaavaista.

Eikä näitä maisemia nyt varsinaisesti sivujuonteeksi voi haukkua…

puijo3puijo1

Written by riitta

20.7.2017 at 12:12

Tertin kartano

with 10 comments

Olen suunnitellut jo useampana kesänä reissua Tertin kartanoon. Pysähdyimme vihdoin viimein sinne myöhäiselle lounaalle, kun olimme muutenkin siellä suunnalla.

Tertti Manor near Mikkeli (situated in the Finnish lakeland area on the banks of lake Saimaa) offers a high-quality buffet in picturesque surroundings. I used to visit Tertti regularly in the summer when I was young and finally managed to get there as an adult with my own child. The pink main building is as pretty as I remembered, as was the birch flanked driveway to the manor.

tertti4

Pienenä poikkesimme kartanoon usein kesäisin, yleensä äidinäitini toiveesta. Perinteinen pitopöytä ja Suomi Filmi -maisemat vetivät puoleensa jo silloin. Muistan noista kerroista kolme asiaa: kartanolle johtavan kuninkaallisen koivukäytävän, täydellisesti graavatun lohen hovimestarinkastikkeella ja jännittävän seitsenpaikkaisen ulkohuussin. Lapsen mieli on sangen valikoiva… Koivukäytävä oli muistikuvieni mukainen, samoin kuin vaaleanpunainen päärakennus. Huussit kierrän tätä nykyä kaukaa.

Kartanorakennuksessa on tarjolla runsas seisova pöytä, kahvila palvelee pienemmän nälän matkustajia. Sisustus on maalaisromantikon unelma: valoisia lasipintoja, kevyitä pitsiverhoja, luonnonkukkia runsaissa asetelmissa, posliini- ja hopeaesineiden stillebeneitä. Tunnelmaa lisää taustamusiikki. Talon henkeen täydellisesti sopiva kamarimusiikki pakottaa suoristamaan ryhtiä plyysisohvalla, täällä ei sovi retkottaa rahvaanomaisesti!

tertti10tertti9tertti7tertti6tertti5

Ruoka oli huippuhyvää, kauniisti tarjoiltua, tuoretta ja raikasta. Oli paljon kalaa, riistaa ja muita lihoja, mutta myös kasviksia. Ihan kaikkein perinteisin pitopöytä ei ole, mutta kaukana modernimmasta caesar-salaatti ja kanaa pestolla -linjasta. Omasta puutarhasta poimitut salaatinlehdet olivat rapeita, leipä tuoretta, majoneesit itse vispattuja ja tarjoiluvadit pidettiin tiptop-kuosissa koko ajan. Hyppäsin kokonaan lämpimien ruokien yli, mutta santsasin alkupalapöydästä reilut annokset kolme kertaa. Ilo ja ylpeys keittiön ruoanlaittotaidoista näkyi ja maistui. Palvelu oli ystävällistä ja huolehtivaista. Seisova pöytä maksaa 43 euroa per henkilö, lapset (12-vuotiaisiin asti) puoleen hintaan.

tertti8tertti2tertti3tertti1

Tertti on ihana poikkeus ABC-Suomessa, missä bulkkikamaa saa joka kulman takaa. Pahin esimerkki täydellisestä välinpitämättömyydestä tarjoilujen suhteen oli lähes tien toisella puolella olevan Visulahden sisäänkäynnin luona sijaitseva kahvio/myymälä/kulahtaneen dinosauruksen koti. Vitriinissä oli – tietenkin – elmukelmutettuja voileipiä (ynnnnngghhhh), Saarioisten valmissalaattiannos (WTF) ja tiskillä oli vielä viimeisenä kiusauksena pari hilseilevää valmispullaa (YÄK). Otin vain kahvin, joka onnistui olemaan yhtä aikaa laihaa ja pahan makuista. Raivostutti maksaa edes niitä muutamia euroja kahvista ja äijien jäätelöistä!

Lupiinipientareilla

with 4 comments

Provencella on laventelipeltonsa, Dunkerque aaltoilee unikkomeressä, mutta meilläpä on lupiinit! Kilometreittäin sitkeästi tien varsille levittäytyvät valkoisen, pinkin ja violetin sävyasteikot.

hattu

Arvasitteko jo, että olen kiertänyt kesäreissulla Suomea autolla? Viiletimme yhden pitkän viikonlopun pitkin itärajaa Haminassa ja Lappeenrannassa, ja sunnuntaina palasimme Varkauden tienoilta vanhempieni mökiltä.

Automatkalla on aikaa jutella ihan mistä vaan ja miettiä syntyjä, syviä ja vähän pinnallisempiakin asioita maailmanmenosta. Kuten esimerkiksi miten ihmeessä itikoiden kohdalla evoluutio ei tunnu toimineen. Luulisi nimittäin, että elinkelpoisin itikka on yhtä kuin hiljaisin itikka eli se, joka pääsee saalinsa luo ennen kuin tämä läpsäyttää inisijän hengiltä. Ja mitä mahtaa käydä muurahaiselle, joka matkaa Savosta pääkaupunkiseudulle auton tuulilasissa, hyväksytäänkö se osaksi uutta yhdyskuntaa perille päästyään?

Vanhempieni mökki on vanhan koulukunnan mökki: ulkohuussi, soutuvene, häikäleesti itikoita, tiilistä kyhätty grilliviritelmä, ei laituria, sähköjä tai juoksevaa vettä. Tai no – sähköt piti olla, muttei sitten ollutkaan. Pitkä tarina. Eteisessä roikkuvat ulkoilutakkimme tuoksuvat edelleen ihanasti Eau de Savulle, kun niitä on marinoinut paitsi takan, myös ulkogrillin aromeissa. Nukuimme yöt patjoilla, keitimme aamulla teevettä takassa ja paahdoimme leipää halsterissa. Kiersimme järveä soutaen (souschefin ensimmäinen kerta ikinä airojen puikoissa) ja ehdimme päiväreissulle Kuopioon moikkaamaan ystävää ja lounastamaan Puijon tornissa.

takkatuliairoulpukka

Mökkiä ei ole käytetty kolmeen neljään vuoteen. Aika tuntui sisätiloissa pysähtyneen vanhempieni viimeiseen visiittiin, mutta luonto oli kyllä vallannut tilansa takaisin pihamaalla. Kummasti ne tutut polut kuitenkin löytyivät aluskasvillisuuden alta. Äitini ei koskaan, edes silloin kun lapsuudessani vietimme mökillä aktiivisesti aikaa, halunnut luoda sinne nurmikenttiä tai perennapenkkejä, vaan hänestä luonnontila oli kaikkein kaunein. Olen samaa mieltä, joskin rannalta olisi ihana saada reilusti puita kaadettua, jotta satumaisen kauniit vaaleanpunaiset auringonlaskut näkyisivät paremmin.

kokka

Kuten sanottu, mökillä ei ollutkaan sähköjä, eli ei siis mahdollisuutta ladata kännykkää. Eikä niitä tarvittu. Toki navigaattori olisi ollut kiva lisä, mutta löysimme maalaisjärjen avulla ihan joka paikkaan. Ystävän kanssa etukäteen sovittu tapaamisaika Puijolle oli kuin ennen vanhaan: lankapuhelimella päästiin sopuun ajasta ja paikasta, ja molemmat osapuolet noudattivat sitä. Ei mitään ”sori oon viis minsaa myöhässä” -puheluita, vapauttavaa! Turhantärkeältä kuulostava termi digitaalinen paasto, vaikka olikin tahaton, teki pääkopalle hyvää. Melkein harmitti maanantaina avata puhelin ja olla taas yhteydessä muuhun maailmaan. Mies kysyi minulta paluumatkalla, olinko sattunut huomaamaan missään uutisia, olisiko maailmalla sattunut jotain merkittävää. Vastasin, että jos lööpeissä mainostetaan juttua ”Tällainen Vesa Keskinen on oikeasti”, voi olla täysin varma siitä, että mitään, ei niin kerrassaan mitään ole muuttunut tai tapahtunut… Yritän nyt pitää tiukasti mielessä sen, että puhelinta ei tarvitse aina pitää edes päällä, vaan välillä on rentouttavampaa olla täysin offline. Tuo lyhyt some- ja digipaasto mursi tehokkaasti huonoa tapaani olla aina sormenpään etäisyydellä netistä.

kulakalle

Yksi reissun kohokohdista oli löytää legendaarinen Kula-Kalle Kuopion Valkeisen rannalta! Tuon ukon kyydissä on otettu vauhtia usein.

Nyt taas kotona, vähän töitä ja kotihommia, sitten todennäköisesti taas tien päälle jossain vaiheessa. Tällä kertaa renkaat vievät länteen ja saaristoon. Mitä teidän kesäreissuihinne kuuluu?

Written by riitta

11.7.2017 at 10:15

Konstailematon Soul

with 12 comments

Vierailimme huhtikuussa koko perhe ensimmäistä kertaa Soulissa. Aika oli turistille otollinen. Lämpenevässä säässä jaksoi hyvin kierrellä päivät, ja kirsikankukat ja magnoliat olivat jo uskaltaneet esiin.

Some pictures from Seoul, where I spent a week with my family in April. Lovely place – and the food was phenomenally good! Went especially gaga over kimchi.

soul3

Ennen lähtöä mietin, mahtaisiko Korea poiketa paljonkin Japanista.  Vaikutteita on selvästi otettu, puolin ja toisin, mutta maat ovat aivan omanlaisensa. Tokio on vastakohtien kaupunki, paikka, jossa perinteinen ja moderni istuvat rinta rinnan, ja jossa kulttuuriin kuulumaton hämmentyy helposti kirjoittamattomista säännöistä. Soulia ei tarvitse yrittää lukea rivien välistä. Se on juuri sitä, miltä näyttää: kovaääninen ja nopeatempoinen. Metroon ei jonoteta jämptin siisteissä jonoissa, vaan junan saapuessa hivuttaudutaan lähemmäksi jonon alkua, jotta istumapaikkaan olisi paremmat mahdollisuudet. Korealaiset ovat myös huomattavan käytännönläheisiä. Tarjoilijan on ihan ok käyttää lihan leikkaamiseen saksia ravintolassa asiakkaan nenän alla – Japanissa moinen brutaalius olisi varmasti kauhistus. Myös ravintoloiden astiat ovat yhtä ja samaa astiastoa (varmasti helppo pinota päällekkäin ja varastoida), siinä missä Japanissa jokaiselle annokselle on huolellisesti valittu ruokaa ja raaka-aineita korostava astia.

Gyeongbokgung Palace eli vanha keisarillinen palatsi on suosittu matkakohde. Kannattaa hyödyntää ilmaiset opastetut kierrokset, näin palatsin alueesta saa huomattavasti enemmän irti, kuin yksin pyörien. Paikallisten nuorten tyttöjen huvituksena on tulla paikalle, vuokrata perinteiset puvut ja kiertää niissä alueella – mitäpä muutakaan tehden, kuin selfieitä ottaen… Paras kuva vaikutti olevan sellainen, johon sai ulkomaalaisen miehen kaveriksi. Don´t ask.

soul10 soul11 soul1

Panin merkille, että korealaisten tyylitaju on lähempänä länsimaalaista, paljon särmikkäämpää ja rohkeampaa, kuin japanilaisten. Japanittarille ominaisia tyttömäisiä asukokonaisuuksia näkyi katukuvassa vähän. Sen sijaan mustaa ja nahkaa käytettiin paljon, mihin puolestaan törmää harvemmin Japanissa. Ann Demeulemeester –klooneja tuli vähän väliä vastaan, korealaisella meikkilookilla tosin. Korealaiset suosivat erittäin kostean näköistä meikkipohjaa (ostin itsellekin meikin kiinnitys- ja viimeistelysuihkeen, jolla saa kiiltoa naamaan), superhehkuvaa ja lähes märän näköistä. Meikkisävyt olivat neutraaleja. Metron portaissa erään kerran vastaan kävelleen naisen mattameikkipohja ja kirkkaan pinkit huulet poikkesivatkin valtavirrasta niin paljon, että se vaikutti jo lähes uhmakkaalta statementilta.

Bongeunsa-temppelin mailla on myös korkea Buddha-patsas.

soul7 soul6 soul4

Jos tykkää matkustaa ruoan vuoksi ja sen perässä, niin voin lämpimästi suositella Koreaa! En syönyt yhtäkään huonoa ateriaa tai annosta. Ruoka oli mausteista, tulistakin paikoitellen. Hullaannuin aivan erityisesti kimchiin, ja kotiin palatessa olikin omituista, ettei sitä ollutkaan tarjolla. Teen toisen postauksen ruoista, niin voin paneutua niihin kunnolla.

Yövyimme upeassa The Shillassa. Paras hotelliaamiainen i-ki-nä (valtavat kasat erilaisia leivonnaisia, perinteiset englantilaiset aamiaistarjoilut, dim sum –lajitelmia, erilaisia mehusekoituksia) ja oma uima-allas. Satuimme Souliin kaupungin muotiviikkojen aikaan, ja nyt voinkin kehua juoneeni shampanjaa Italian Voguen päätoimittajan Franca Sozzanin ja lehden muotitoimittajan Sara Mainon kanssa! Eri pöydissä ja aivan eri seurassa tosin, mutta samassa baarissa, eikös tuo nyt lasketa? En tosin ehkä ihan vielä kehtaa laittaa Facebook-kutsua menemään.

Näkymiä Soul Towerin juurelta.

soul2 soul5

Written by riitta

25.5.2016 at 13:04

Laukon kartano

leave a comment »

masutoaitemu promotion

Jos sanon teille Houston Laukko, niin mitä tulee mieleen? Aivan oikein, se ylivoimainen ravihevonen 1980-luvulta, jota jokainen Urheiluruutu tuntui käsittelevän. Pollen kotipaikka oli ihan yhtä maineikas Laukon kartano, joka avaa ovensa ja kulttuuriperintönsä yleisölle ensimmäistä kertaa 1.6.

Finland´s answer to Highclere Castle (where Downton Abbey was filmed) is Laukko Manor. The first ever mentions of this place date back to 1416 and it has had a vivid life ever since. Current co-owner Liisa Lagerstam runs the place together with her husband Jouni Minkkinen. The manor building itself and its art collection will now be opened to the public for the first time starting June 1st. Laukko Manor is situated just 45 minutes by bus from Tampere (they have their own Laukko-bus) and makes for a perfect day visit. Pack a picnic lunch to be enjoyed in the large park or let the manor´s restaurant take care of you. And when it´s time to head back to Tampere, I suggest you take a boat ride from Laukko to central Tampere. Finnish lakes are one of the most beautiful parts of our landscape – especially in the summer.

Laukko10

Laukko mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa asiakirjoissa vuonna 1416, jolloin arkkidiakoni Johannes Anundi lahjoitti Laukon kylässä sijainneita tiluksiaan Turun tuomiokirkolle. Kartanossa on asunut vuosien saatossa niin Kurjen, Törngrenin, Standerskjöld-Nordenstamin kuin Haarlaan sukua.  Tilan toinen nykyinen omistaja Liisa Lagerstam on asunut kartanossa koko ikänsä. Liisan vanhemmat, Juhani ja Leena Lagerstam, ostivat kartanon 1968. Tilan toinen omistaja on Liisan mies Jouni Minkkinen. Ravihevosten kasvatuksesta on luovuttu, ja tilalle on saatu taidetta ja kulttuurihistoriaa (Liisa Lagerstam on kulttuurihistorioitsija, ja on mm. kirjoittanut väitöskirjansa Laukon kartanon historiasta).

Suomalaista kartanohistoriaa joka askeleella

Kartano täyttää tänä vuonna 600 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi esillä on ensimmäistä kertaa kartanon mittava kokoelma taidetta ja antiikkia. Vieraat pääsevät lisäksi kiertämään tietyissä osissa kartanorakennusta.

Laukko2 Laukko5 Laukko3

Keskiajalta on säilynyt ainoastaan Pirunkellariksi nimetty rakennelma, jota arvellaan osaksi silloista päärakennusta. Kunpa seinät osaisivat puhua…

Laukko4

Liisa Lagerstam tuntee kartanon luonnollisesti kotinaan, mutta myös sen pitkän historian.

Laukko6

Juhlatallin vitivalkoiseksi maalatut seinät suorastaan huutavat taidetta ylleen, tänä vuonna valokuvaaja Erja Lempisen otoksia.

laukko1 Laukko8

Juhlatalliin, siellä sijaitsevaan ravintolaan, kahvilaan, terassiin ja lahjapuotiin on kaikilla vapaa pääsy. Kierros päärakennuksessa ja puistoalueella on maksullinen. Jos hankkii kartanon 25 euron kesäpassin, pääsee sillä alueelle niin monta kertaa kuin haluaa, ja bussimatka sisältyy passiin. Kahdeksan hehtaarin alueella on lääniä järjestää piknikejä isommallakin porukalla. Puistossa tullaan kesän aikana järjestämään säännöllisesti myös ulkoilmakonsertteja. Omistajien toiveena onkin, että kartanosta ja puistoalueesta tulee lähialueen asukkaille vakiovierailupaikka.

Ruoasta vastaa keittiömestari Jarkko Pekonen, joka on työskennellyt mm. Tertin kartanossa. Päivittäin on tarjolla kolmen ruokalajin lounas, lisäksi kahvilassa saa taltutettua pienemmän nälän. Meille tarjottu lounas oli todella herkullinen, samoin kuin kartanon viinit.

Matka Tampereelle kestää 45 minuuttia, ja sitä varten kartanolla on oma bussilinja suoraan Tampereen rautatieasemalta. Laukkoon pääsee myös vesiteitse, laivat lähtevät niin ikään Tampereen keskustasta Laukontorilta (sekin nimetty kartanon mukaan). Meinasin heti, että nappaan kesällä äijät mukaan, ajamme Tampereelle ja sieltä bussilla Laukkoon, mutta paluumatka päivän päätteeksi tehdään laivalla. Illallinen Tampereella ja yöksi hotelliin, siinä on kaikki hyvän kesäisen road tripin ainekset kasassa!

Kartanovisiitti kannattaa päättää lahjapuotiin, jonne Liisa on koonnut mieleisiään sisustustavaroita, vaatteita, asusteita ja leluja. Olimme liikkeellä niin aikaisin, että tuotteita ei oltu vielä hinnoiteltu, joten kovasti himoitsemani korvakorut jäivät odottamaan tulevaa vierailua.

Laukko7 Laukko9

Pitkä viikonloppu Milanossa

with 19 comments

Vietimme miehen kanssa viikonlopun ihan Alppien juurella Milanossa. Reissu oli kummallekin ensivisiitti.

Kaunis, arkkitehtonisesti paikoitellen mahtipontinen kaupunki herätti kahdenlaisia tuntemuksia. Toisaalta se on tyypillinen eurooppalainen kaupunki, jossa on varjopuolena taskuvarkaita, kaikenkarvaisia katukaupustelijoita ja likaisia katuja. Säästyin varkailta, mutta ”turistioppaana” toiminut humaltunut herra rahasti röyhkeästi pari euroa metroreittivinkeistä, joita en ollut pyytänyt enkä edes erityisemmin kaivannut. Ostin myös liian kalliin sormuksen – liekö sitten jotain harvinaisempaa italialaista hopeaa, joka värjää sormeni vihreäksi… Toisaalta Milano on paikka, jossa saa parilla kympillä korttelin Carréfourista ison läjän antipastotarjottavia ja pullon ihanaa Franciacorta-kuohuviiniä hotellihuoneessa nautittavaksi, upeita nahkalaukkuja on niin paljon ettei kaikkia millään ehdi rekisteröidä ja missä kaikesta voi aina vähän neuvotella – tasapäistäminen on tylsää.

Milano1 Milano3 Milano4 Milano5

Eikö tähän voikin kuvitella pyykkinarut kulkemaan puolelta toiselle? 

Milano6 Milano7

Söimme poikkeuksetta erinomaisesti, myös Milanon tuomiokirkon Duomon ympäristön pahimmissa turistiravintoloissa. Kiinnitin huomiota erityisesti kahteen asiaan: Ensinnäkin ruoan tilaaminen saa kestää, ja erikoistoiveita saa esittää. Tämä hieman hämmentää suomalaisturistia, joka on tottunut lukemaan ruokalistaa ja tekemään valintansa maantiekiitäjän nopeudella, sillä valmis pitää olla tasan sillä sekunnilla, kun tarjoilija tulee kysymään tilausta. Jos et tiedä mitä haluat, tai kuvittelet voivasi esittää lisäkysymyksiä – huti meni. Aikaikkuna, jonka suomalainen tarjoilija sinulle suo, sulkeutuu nopeammin kuin ehdit kissaa sanoa. Milanossa ruokailu lähtee hiljalleen liikkeelle, ruokalajien sisällöstä ja oikeasta ajoituksesta tarjoilijan kanssa sopien.

Toiseksi italialaiset tosiaankin syövät merkittävästi myöhemmin illallista kuin me. Osa ravintoloista ammotti tyhjyyttään seitsemältä, mutta natisivat liitoksistaan yhdeksältä. No, syötävä on silloin kun on nälkä. Kuva kertonee tilanteesta kaiken….

Milano9 Milano11

Ruokapaikkavinkit: kanaalin varren ravintola-alue on täynnä hyviä paikkoja, me söimme Osteria Via Prèssä. Italialaisia herkkuja myyvän Peckin yläkerrassa on tarjolla erinomaista ruokaa.

Milano13 Milano12

Topakka peperoncino-öljy toimii erinomaisesti pizza Margheritan päällä, testatkaa joskus!

Milano11 Milano10

Lempiherkkujani eli äyriäisiä, tässä täytettyjä, jumalaisen makuisia mustekaloja.

Milano8

Piskuinen arancini aloitti makujuhlat.

Loppuun vielä vilautus tulevasta postauksesta: Armanin museo oli loppuun saakka mietitty elämys musiikkia ja valaistusta myöten. Halusin paitsi kaikki näyttelyesineet, myös muuttaa museorakennukseen asumaan.

Milano_teaser

Written by riitta

24.2.2016 at 14:47

Serious Stockholm Syndrome Sufferer

with 6 comments

Tukholma on yksi lempikaupungeistani, paikka suorastaan kihisee energiaa ja hyvää tuulta. Vietin viikonlopun siellä yhden parhaimman ystäväni luona. Saimme mahdutettua päiviin mahtavan määrän naurua ja hyvää ruokaa.

Hi, my name is Riitta and I´m addicted to Stockholm – one of my favourite cities in the world! I´ve just returned from it after a long week-end of eating and laughing with my friend. Check out Spanish restaurant Boqueria at shopping mall Mood and seafood heaven B.A.R. if you´re planning a visit to Sweden.

En taas muista, milloin olisin viimeksi nauranut näin paljon, vesi silmistä valuen ja koko kroppa hytkyen. Välillä meinasi happi loppua tyystin, kun armoton hihityskohtaus ei ottanut hellittääkseen.

stokis3

stokis

stokis2

Meillä on onneksi kaverin kanssa hyvin samanlainen käsitys hyvästä ruoasta: tapakset, punaviini, juustot, merenelävät ja (s)portviini luovat ruokavaliomme perustan. Perjantain myöhäinen lounas espanjalaisessa ravintola Boqueriassa oli siis kuin meille tehty. Otimme pienen valikoiman leikkeleitä ja juustoja alkuun, ja paellaa pääruoaksi. Paellapannu olisi ruokkinut pataljoonan, silmät söivät ehdottomasti enemmän, kuin mitä napa veti. Äyriäisissä ei oltu keittiössä kitsasteltu. Laskin noin kolme erilaista simpukkaa, muutama erilainen rapu ja mustekalarenkaita. Joimme ruoan kanssa Pinot Noir –pohjaista cavaa (nimeä en valitettavasti muista), sopi erinomaisen hyvin tuhdimman ruoan kanssa.

(Boqueria sijaitsee kauppakeskus Moodissa, joka on muuten hyvä paikka ostoksille, hyvä valikoima vähän pienempiä merkkejä ja erikoisliikkeitä.)

boqueria1 boqueria2 boqueria3

Poika nimeltä Päivi/ravintola nimeltä BAR

Lauantai-iltana olimme varanneet pöydän todella monen (myös ystäväni ruotsalaisten työkavereiden) Tukholman-kävijän kehumaan ravintola B.A.R.:iin. Ravintolasali on ihanan valoisa ja ilmava olematta kolkko. Valittavana on suuri kattaus erilaisia kaloja, äyriäisiä ja lihaa, joista voi valita mieleisensä ja sille lisukkeet. Merikrottifileeni kanssa valitsemani anjovis-kapris-voi vei kielen mennessään, jotain vastaavaa aion ehdottomasti kokeilla tehdä kotona. Illan yllättäjäksi nousi jonkinlaisessa vinegraitte-kastikkeessa marinoidut vihreät pavut – kaikessa yksinkertaisuudessaan!

BAR1 BAR2 BAR3 BAR4 BAR5 BAR6 BAR7

%d bloggers like this: