masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Archive for the ‘Käsityöt’ Category

Räsymattoraitavillatakki

with 8 comments

Suomen kieli on mahtava, vai mitä?

Tämän villatakin inspiraation juuret ulottuvat kasarille. Meillä oli (ja on edelleen) mökkikirjaston valikoimissa Maria Langin Christer Wijk -dekkarisarjan vuonna 1977 julkaistu Albertan perintö (Arvet efter Alberta). Siinä eräs hahmoista pukeutuu eräänä aamuna valkoiseen paitapuseroon, punaiseen hameeseen ja räsymattoraitaiseen villatakkiin. Kokonaisuus tuntui niin ihanalta silloin, ja tuntuu yhä, rapiat 30 vuotta myöhemmin.

(PS: Miksi mökeillä on muuten aina samat kirjat ja lehdet vuodesta toiseen, mutta ketään ei haittaa?)

Kesän alussa tartuin vihdoin toimeen – ajatus villatakista on pyörinyt kuitenkin jo monta vuosikymmentä päässäni. Oli niin sanotusti aika. Kasasin eteeni kaikki lankani, ja muodostin niistä kokonaisuuden, josta lähteä koostamaan takki. Resoreihin valitsin iloista punaista, ja päätin ryhdistää kirkkaanvärisiä raitoja valkoisella ja mustalla. Sovelsin raidat ihan omasta päästä, mutta pidin huolen siitä, ettei yksikään perättäinen raita ollut samanmittainen. Ja kun lanka loppui, se loppui. En siis säästellyt lankoja vaikkapa molempiin hihoihin.

Tämä oli maailman hauskin projekti, sain niin paljon iloa tehdessäni! Noudatin tätä Novitan neulemallia, jossa vartalo neulotaan kainaloihin asti yhtenä kappaleena, ja sitten etuosat ja yläselkä erikseen. Hihat tehdään sukkapuikoilla, joten ommeltavia saumoja oli ihanan vähän. En laskenut tarkkaan, kuinka paljon lankoja sain varastostani kulutettua, mutta ainakin valkoinen, molemmat harmaat sekä molemmat vihreät, purkkapinkki ja leijonankeltainen (tunnistat ehkä näistä sukista) loppuivat. Mitä pidätte? Riemunkirjava vai just hyvä? 😉

Written by riitta

20.10.2020 at 13:06

Colour block -villasukat

with 11 comments

Taisin uhota viimeksi, että otan seuraavaksi puikoille pitsineulesukat. Nämä kaksiväriset sukat kuitenkin houkuttivat enemmän.

Kun valitsee lempivärejään, ei voi mennä pieleen: sahraminkeltainen ja fuksia ovat suosikkejani, ja ne toimivat hyvin myös yhdessä. Pidän muutenkin rohkeammista väriyhdistelmistä kuten vastaväripareista. Fuksian ja oranssin yhdistelmä on minusta aivan ihana, samoin kuin maastonvihreän ja pinkin. Niin ja viininpunainen ja pinkki toimivat yllättävän hyvin yhteen!

Langat kaivoin varastostani. Olin ostanut ne vuosia sitten muistaakseni ison kaulurin virkkausta varten, mutta se projekti jäi aikoinaan kesken. Tuli kieltämättä erittäin hyvä mieli, kun sain valtavat lankavarastoni pienenemään edes vähän, eikä tarvinnut tällä kertaa ostaa uutta. Keltainen lanka on pehmeä, 100-prosenttista villaa oleva Mondialin Merino Sport. Pinkin langan vyötettä en enää valitettavasti löytänyt.

Tein sukat muuten Novitan perussukan ohjeella, mutta kavensin voimakkaammin teräosaa, jotta saisin sukasta napakammin istuvan (testasin tätä pariin otteeseen ihan omaan jalkaan mallaamalla). Pitkä joustin on 1 oikein kiertäen ja 1 nurin, minun käsialallani siten tulee siistimpi lopputulos. Opin myös, miten reunasta saa siistin: vaihda ensimmäisen puikon ensimmäinen ja neljännen puikon viimeinen silmukka päittäin (eli vedä silmukat toistensa yli) ennen kuin alat neuloa ensimmäistä riviä. Tällä reunasta saa siistin ja tasaisen, eikä aloituskohdan koloa tule.

Joustinta on alussa viisi senttiä, minkä jälkeen tulevan varren raita on neljän kerroksen korkuinen. Vaihdoin lisäksi väriä kantapään kavennusten (tämän voisi aloittaa jo kantalapun kohdalta, sekin olisi varmasti kivannäköinen) ja kärjen kavennusten alkaessa.

Seuraava neuleprojekti on sekin tarkoitettu lankavarastojen vähentämiseen, aloitin nimittäin paksun villatakin pitsineuleena. Sukkien opettelua ajattelin jatkaa myös, sopivia lankoja kun riittää.

Written by riitta

28.4.2020 at 10:50

Kantapään kautta

with 5 comments

Äiti opetti minut lapsena kutomaan, taisin olla 9 tai 10. Siitä asti olen lähes jatkuvasti pitänyt jotain keskeneräistä työtä puikoilla, puseroista torkkupeittoihin. Yhdessä asiassa en vaan millään onnistunut, nimittäin villasukissa. Mutta nyt!

Kyse ei siis ollut siitä, etten osaisi kutoa. Enkä arastellut ohjeiden tulkitsemista tai edes mahdottomaksi mainostettua kantapäätä. En vaan saanut rytmistä kiinni, kun kudotaan viidellä puikolla. Sormeni eivät löytäneet hyvää asentoa puikkojen lomassa, ja puolet silmukoista tuppasi aina luiskahtamaan puikolta, kun en ollut tarkkana. Turhautuminen kasvoi aina lopulta niin suureksi, että nakkasin sukantekeleen mäkeen.

Minulle on tärkeää, että kutominen on melkein intuitiivista. Rakastan pitsineuleita, sillä niiden kuvioita tarvitsee seurata vain pari kierrosta ohjeesta. Neulemalli kertoo jatkossa, minkälainen silmukka tulee seuraavaksi. Työ etenee kuin itsestään, ja samalla voi katsoa telkkaria tai keskittyä ajatuksiinsa. En päässyt koskaan sukkien kalistelussa flow-tasolle, vaan se oli raivostuttavaa hikistä nyhjäämistä.

Luovuttamisesta huolimatta en päässyt yli siitä, että olisin kovasti halunnut osata. Porukoiden huikeat aikaansaannokset esimerkiksi Instagramissa olivat jatkuvana piikkinä lihassa, samoin neulelehtien kauniit ohjeet (tuntui typerältä ostaa lehteä, jonka ohjeista osa meni aina sivu suun). Päätin viime vuoden lopussa, että nyt muuten joko opettelen ne halvatun sukat, tai sitten vaikenen seurakunnassa.

Ostin alkajaisiksi bambupuikot, silmukat pysyvät niillä paremmin, kuin liukkailla metallipuikoilla. Luin kirjalliset ohjeet Novitan sivuilta, ja katsoin videot. Kohta kohdalta ensimmäinen sukka valmistui, jopa yllättävän kivuttomasti! Viimeisen silmukan jälkeen minulla oli tosin hervottoman, Hagridinkokoinen sukka valmiina, mutta virheetön sellainen! Olin nyt sinumpi puikkojen kanssa.

Kun olin voittanut ensimmäisen haasteen, halusin onnistumisen hybriksessä tietenkin heti kutoa sirot, jalkaterää muotoilevat sukat. Tein jälleen Novitan ohjeilla, mutta ohuemmasta langasta. Ja epäonnistuin surkeasti. Noudatin ohjeita, mutta sukasta tuli yhä vaan mallia räpylä. Purin vuoronperään hammasta ja silmukoita. Lopulta, neljännellä yrittämällä löysin oikean silmukkamäärän ja sain ensimmäisen sukkaparini valmiiksi. Ne ovat niin hienot, että niitä ei tulla koskaan käyttämään, vaan ne kehystetään ja säilytetään jälkipolville. Ei vaineskaan, käyttöesineiksihän ne on tehty. Seuraavat sukat ovat jo melkein valmiit, nekin perusmalliset. Seuraavaksi aion ostaa erityisen kaunista sukkalankaa ja yrittää (maltillista) pitsineuletta. Olen niin ankaran neuloosin vallassa, että sukat kulkevat työmatkoillekin mukaan.

Written by riitta

25.2.2020 at 15:13

Kategoria(t): Käsityöt

Tagged with ,

Trompe-l´oeil torkkuhuopa

with 11 comments

Kauempaa katsottuna näyttää tilkkutyöltä, lähempi tarkastelu paljastaa, että kyse on yhteen pötköön neulotuista suikaleista.

torkku1

Lanka on 100-prosenttista alpakkaa, eli tämän peiton alla tarkenee vaikka bikineissä! Malli on hyvin yksinkertainen: valitse kuusi mieleistäsi neulemallia (tai sellaisia, joita tekee mieli harjoitella), ja sommittele ne kauniiseen järjestykseen kahteen eri riviin.

This might look like a patchwork quilt, but it´s made of knitted strips. Very easy to do, in any colour you like and with endless pattern possibilities. It suits even beginners, and it´s THE perfect project to work on in front of the TV. (“No, I´m not watching The Real Housewives of Beverly Hills, I´m knitting.”)

You need to choose 6 different knitting patterns first. Then, mix and match them to your liking into 2 different rows.

Cast on 32 stiches with the first pattern of your first strip. Knit the pattern until your work measures 15 cm, and then switch to pattern number two, and again to pattern number 3 after 15 cm. Alternate the first three patterns until you´ve done 4 squares of each of the patterns. Cast off.

Cast on a new set of 32 stiches, and start with the first pattern of your second row of patterns. Follow instructions as for the first row.

Sew the strips together and finish off your quilt by crocheting 2-3 rows double crochets all around the quilt.

torkku2

NEULEOHJE:

Luo 32 silmukkaa, ja toista ensimmäisen kaistaleen ensimmäistä neulemallia 15 cm. Vaihda sitten toiseen malliin, ja tee samoin 15 cm. Kolmannen pätkän jälkeen aloita alusta. Kun kaistaleessa on yhteensä 12 ruutua (eli 3 x 4), päättele silmukat.

Luo sitten uudet 32 silmukkaa, ja aloita toisen kaistaleen ensimmäisellä neulemallilla. Etene ensimmäisen kaistaleen ohjeiden mukaan.

Tee kumpaakin kaistalemallia 4 kappaletta, yhteensä siis 8 kaistaletta.

Kun kaikki kaistaleet on ommeltu toisiinsa, virkkaa vielä 2-3 kierrosta kiinteitä silmukoita koko peiton ympäri.

VINKKI: Kannattaa ommella kaistaleet toisiinsa sitä mukaa, kun työ edistyy, näin ei ole älytöntä työmäärää jäljellä kaistaleiden valmistuttua.

Kovan onnen hartiahuivi

with 10 comments

Erinomaista ystävänpäivää! Sää on harmaa, mutta laittakaa vaaleanpunaiset ja sydämenmuotoiset lasit päähän, kyllä se siitä kirkastuu.

Sain eilen illalla valmiiksi siskolle sata vuotta sitten aloittamani hartiahuivin. Huivi olisi valmistunut aiemmin ilman Kauheaa Episodia: imuroidessa jalkani tarttui lattialla ompelukorissani olevaan keskeneräiseen työhön, ja raahautui mukanani olohuoneesta keittiöön… Pitsineule purkautui nopeammin kuin korttitalo. Työn kuvio meni kertaheitolla niin pahasti pieleen, että oli pakko aloittaa uudelleen. Tai siis aloittaa uudelleen puolen vuoden päästä, kun pahin hatutus oli laantunut.

huivipitsi1

Käytin kahta lankaa, pörröistä silkki-mohairia (Menita Soft Dream) ja pehmeää alpakkaa (Drops Alpaca). Lopullinen väri on meleerattu sininen, sopii vaalealle siskolle. Ohje on Moda-lehden numerosta 5/2011. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vain mohairia, mutta halusin huivista lämpimämmän.

huivipitsi2

Löyhästi sydämenmuotoinen kuvio sopii päivän teemaan kuin nakutettu. Viettäkää siis oikein ihana päivä, soittakaa kavereille ja ostakaa itsellenne kukkia.

PS: Siskolle tiedoksi, että huivi lähtee huomenna postin matkaan.

Written by riitta

14.2.2013 at 10:43

Pääsiäiskoristevarustelua

with 8 comments

Selasin uutta Elle Mat och Viniä, jossa oli omistettu iso osio pääsiäisruoille. Siitä inspiroituneena päädyin miettimään, mitä pääsiäiskoristeita meillä onkaan, ja pitäisikö niitä kenties hankkia lisää silmäniloksi.

Summa summarum: tilasin unkai.fi:stä nämä Mibon ihanat paperiset kaverit, jotka saa vielä itse askarrella lopulliseen muotoonsa! Eivätkä olleet kalliit, yhteensä 17 euroa.

Lisäksi täytyy neuloa lisää munanlämmitinpupuja, edelliset lahjoitin siskolle.

Sattuuko kukaan tietämään, mistä saisin hommattua isoja (siis tosi isoja) pahvisia pääsiäismunia? Siis sellaisia, joiden sisälle voi piilottaa suklaamunia tai pieniä lahjoja?

Oikein rentouttavaa perjantaita, minä pääsen illalla Lehtovaaraan syömään ja juhlistamaan pikkukundin 7-vuotissyntymäpäiviä!

Written by riitta

9.3.2012 at 12:52

Ihan itse

leave a comment »

Vuoden loppuun, jouluun ja töihin liittyvästä kiireestä huolimatta olen onneksi löytänyt aikaa pienelle näpertämiselle.

Lumiukko syntyi pikkukundin koulun joulujuhlassa, ai että oli hauskaa näperrellä valtavien askartelumateriaalivuorien äärellä! Huomasin, että muutkin vanhemmat innostuivat salaa päästämään sisäisen lapsensa valloilleen.

Virkattu kori/suojus tuli tehtyä yhtenä iltana matonkudetta muistuttavasta langasta. Kerän vyöte on valitettavasti kadonnut, joten en voi kertoa nimeä. Puolipylväillä ja numeron 8 koukulla tässä ei kauaa nokka tuhissut. Puinen annosmitta sopi mielestäni kivasti kotikutoisen kuteen rinnalle.

Written by riitta

18.12.2011 at 15:26

Hartiahuivi pitsineuleesta

with 9 comments

Näillä keleillä tarvitaan rutkasti lämmikettä. Plus että palelen helposti, ihan kotisohvallakin.

Heräsin aamulla peittooni tiiviisti pakattuna Munamies-style, olin vetänyt peiton jopa pääni ylle. Vain vasen jalka oli peiton ulkopuolella (Mikäköhän tässä oli tarkoituksena, jalka antennina? Ukkosenjohdattimena?). Ulkona ei onneksi tarvitse palella, ainakaan tämän huivin kanssa.

Pitsineuleen mallin löysin Modan vuoden 2007 numerosta. Kyllä, minulla on säilössä neljä vuotta vanhoja lehtiä. Kuvion keskellä on kalanruotoa, ja sen kummallakin puolella kevyttä reikäneuletta. Lanka on Sublimen baby cashmere merino silk dk (75 % merinovillaa, 20 % silkkiä ja 5 % kashmirvillaa). En voi kyllin kehua lankaa, se toimii neulottaessa kuin ihmisen ajatus: vaikka kuinka tulisi epätasaisia ja erikokoisia silmukoita, lanka menee kuin itsestään siistiin kuosiin. Viimeistelyyn tarvittiin vain kevyt höyrytys.

Written by riitta

13.9.2011 at 12:54

Huovutettu kori

with 4 comments

Neulon ja virkkaan yleensä telkkarin ääressä, joten tarvitsin olohuoneeseen keskeneräisille töille sopivan siistin säilytyskorin. Pelkäsin puisten varianttien vahingoittavan neulomuksiani, joten virkkasin ja huovutin niille pehmeän pesän.

Mallin löysin uusimmasta Moda-lehdestä. Pelkistä kiinteistä silmukoista koostuva kori oli naurettavan helppo tehdä, joskin melko monotonista. Tuurin matkalla olikin autossa loistavasti aikaa saattaa työ valmiiksi. Kotona heitin sen ohjeen mukaisesti parin pyyhkeen kanssa pesukoneeseen ja annoin kuivua.

Olin todella tyytyväinen lopputulokseen, Novitan Lampola-lanka huopui kauniisti eikä silmukoiden jälkiä näy. Sohvamme ovat vaaleanharmaat, joten tumma väri istuu nätisti olohuoneeseen. Koriin mahtuu keskeneräiset työt, ohjeet ja esimerkiksi mittanauha, eipä tarvitse enää etsiä niitä kissojen ja koirien kanssa.

Written by riitta

4.8.2011 at 07:51

Joulu kirjoitetaan noël

with 4 comments

Tämä oli juuri passeli projekti iltaisin tv:n äärelle: paksulla huopataustalla vahvistetut neulekirjaimet.

Lemminkäisen inspiraatiokirjasessa oli Paola Suhosen kehittämät vaahtomuoviankkurit (kuvassa), johon oli virkattu päälliset. Siitä sain idean kokeilla – jälleen kerran – Debbie Blissin Neulojan vuosi –kirjassa löytämiäni kirjaimia. Sivumennen sanoen kirjaan sijoittamani 28 euroa ovat jo maksaneet tekemisen ilolla itsensä takaisin, ja kirjassa on vielä monia muita pikkuprojekteja, jotka haluan toteuttaa.

Ensin neulotaan kirjaimet, sitten ne muotoillaan pahvimallien päälle, ja ommellaan vielä huopataustalle. Langat ovat Novitan Seitsemää Veljestä, huopa ostettu Tiimarista. Kirjaimet ovat noin 20 cm korkeita ja viitisen senttiä paksuja.

Jos ei heinäkuussa halua ihan vielä hehkuttaa joulun sanomaa, voi kirjaimet asetella filosofisempaan muotoon.

PS: Oikeastihan joulu on ranskaksi noël, eli kirjaimista puuttuu pienet pisteet e-kirjaimen päältä, mutten anna sen himmentää onnistumisen tunnetta.

Ankkurikuva: Lemminkäinen

Written by riitta

24.7.2011 at 18:05

%d bloggaajaa tykkää tästä: