Räsymattoraitavillatakki

Suomen kieli on mahtava, vai mitä?

Tämän villatakin inspiraation juuret ulottuvat kasarille. Meillä oli (ja on edelleen) mökkikirjaston valikoimissa Maria Langin Christer Wijk -dekkarisarjan vuonna 1977 julkaistu Albertan perintö (Arvet efter Alberta). Siinä eräs hahmoista pukeutuu eräänä aamuna valkoiseen paitapuseroon, punaiseen hameeseen ja räsymattoraitaiseen villatakkiin. Kokonaisuus tuntui niin ihanalta silloin, ja tuntuu yhä, rapiat 30 vuotta myöhemmin.

(PS: Miksi mökeillä on muuten aina samat kirjat ja lehdet vuodesta toiseen, mutta ketään ei haittaa?)

Kesän alussa tartuin vihdoin toimeen – ajatus villatakista on pyörinyt kuitenkin jo monta vuosikymmentä päässäni. Oli niin sanotusti aika. Kasasin eteeni kaikki lankani, ja muodostin niistä kokonaisuuden, josta lähteä koostamaan takki. Resoreihin valitsin iloista punaista, ja päätin ryhdistää kirkkaanvärisiä raitoja valkoisella ja mustalla. Sovelsin raidat ihan omasta päästä, mutta pidin huolen siitä, ettei yksikään perättäinen raita ollut samanmittainen. Ja kun lanka loppui, se loppui. En siis säästellyt lankoja vaikkapa molempiin hihoihin.

Tämä oli maailman hauskin projekti, sain niin paljon iloa tehdessäni! Noudatin tätä Novitan neulemallia, jossa vartalo neulotaan kainaloihin asti yhtenä kappaleena, ja sitten etuosat ja yläselkä erikseen. Hihat tehdään sukkapuikoilla, joten ommeltavia saumoja oli ihanan vähän. En laskenut tarkkaan, kuinka paljon lankoja sain varastostani kulutettua, mutta ainakin valkoinen, molemmat harmaat sekä molemmat vihreät, purkkapinkki ja leijonankeltainen (tunnistat ehkä näistä sukista) loppuivat. Mitä pidätte? Riemunkirjava vai just hyvä? 😉