Kivoja yksityiskohtia meiltä

Opettelen ummistamaan silmiäni epäkohdilta, ja keskittymään siihen, mikä toimii.

Meille kävi vanhanaikaisesti: kun muutimme vuosia sitten kotiimme, oli ajatuksena ensin asua tässä jonkin aikaa, ja sitten päättää remonteista. Pintoja maalautimme ennen muuttoa, siinä kaikki. Sitten elämä heitti häränpyllyä ikävällä tavalla (menemättä yksityiskohtiin), mikä pakotti keskittymään aivan muihin asioihin kuin kodin laittamiseen. Surusta toipuminen otti myös aikansa, lamaannuksessa ei ollut energiaa pohtia laattoja tai tapetteja. Viime vuoden puolella tartuimme vihdoin toimeen, ja päätimme aloittaa kauan kaivatun keittiöremontin. Palkkasin oikein sisustussuunnittelijan, joka tekikin meille keittiöön kivan designin ja hommasi keittiöfirman toimittamaan kaapistot ja remonttimiehet. Paperilla kaikki näytti ihanalta. Vanha keittiömme purettiin 14.8.2019, ja suunnittelija arvioi rempan kestävän kolmisen viikkoa. Kolme viikkoa elää noutoruoalla ja eineksillä, jopa kaltaiseni ruokasnobi, ajattelin.

Kaikki meni kuitenkin pahasti pieleen. Keittiö purettiin liian aikaisin keittiökalusteiden toimittamiseen nähden. Kun kalusteet vihdoin saapuivat, kävi ilmi karkeita mittausvirheitä. Kalusteet saatiin osittain asennettua, mutta loput piti tehdä uusiksi. Taas vierähti viikkoja. Nyt olemme tilanteessa, että kalusteet on asennettu ja putkimies on käynyt asentamassa astianpesukoneen käyttökuntoon. Keittiötä ei kuitenkaan vieläkään voi käyttää, sillä alkuperäinen remonttimies on kadonnut maan alle – olemme yrittäneet tavoittaa häntä viikkoja. Vielä pitäisi asentaa keittiön välitila ja saada sähkömies paikalle, jotta voisin vihdoin laittaa ruokaa keittiössä. En osaa pukea sanoiksi, miten kyllästynyt olen hampurilaisiin ja pizzoihin, ja siihen, etten voi edes kananmunaa keittää. Ja nyt, kun emme halua kutsua kotiimme ulkopuolisia tartuntariskin vuoksi, seisoo työmaa yhä.

Ostimme pienen uuni-liesi-kokonaisuuden, jolla voin nyt vihdoin laittaa ruokaa kodinhoitohuoneessa. En varsinaisesti lähettele lämpimiä ajatuksia suunnittelijan ja keittiöfirman suuntaan, kun pilkon kasviksia silityslaudan päällä keikkuvalla leikkuulaudalla.

Mutta kuten totesin jutun alussa, keskityn nyt kivoihin juttuihin. Uusin ostokseni kotiin on tämä valtavan kaunis vintage-peilipöytä, jonka tilasin Nordic Vintage Shopista. 1950-luvun huonekalu on ruotsalainen, ja maksoi vähän päälle 500 euroa kotiinkuljetuksella. Kunto on uudenveroinen.

Toinen kiva kohta on makuuhuoneessamme olevan lipaston (sekin muuten vintagea, miehen tädin perintönä saatu ja puusepällä kunnostettu) päällä olevat esineet ja taulut – rakastan yhdistellä esineitä kokonaisuuksiksi.

Pieni puinen lohikäärmetaulu on vähemmän yllätyksellisesti tokiolaisesta temppelistä. Näitä sai ostaa, kirjoittaa toiveensa takapuolelle ja ripustaa puunoksalle toiveen toteutumiseksi. Apinataulu on Linnea Bellaminen meille tekemä taulu. Aiheen taustalla on sisäpiirivitsi, jonka Linnea sai elämään todella ihanasti! Pieni tilpehööriastia nahkaremmillä on Marimekon, korulipasto on Balmuirin, kaikelle pinkille kumartaville suunnattu rukousnauha on Nuutajärven Lasikylästä ja seepralamppu Kasvihuoneilmiöstä. Vaihdoin lamppuun uuden pellavaisen varjostimen Pentikiltä, lampun mukana tuli kirkkaanvalkoinen polyesterihirvitys.

Onko teillä lempikohtia kotona, jotka jaksavat ilahduttaa?