Tältä Japanissa näyttää

Jos olet aina miettinyt, miltä Japanissa näyttää, hyppää matkaan! Nojatuolimatkailussa ei tarvitse huolehtia koronasta tai ilmastovaikutuksista.

Muistan vielä, miltä tuntui kävellä Tokion kaduilla ensimmäistä kertaa. Muistan korkeat talot, joista yksikään ei tuntunut olevan samalainen, kuin viereinen. Naureskelemme usein, että suomalainen julkisivulautakunnan jäsen saisi slaagin Japanissa kulkiessaan. Myös tietynlainen muovisuus yllätti. Isoja mainoskylttejä oli kaikkialla, erivärisiä ja -kokoisia, useimmissa oli jokin piirroseläin. Olemme myös usein pohtineet, että pitäisi vinkata Japanista suomalaisille maakaapelointifirmalle, sen verran tiuhaan päiden yläpuolella risteilee kaapelia ja johtoja, mikä nyt ei varsinaisesti kaunista katukuvaa sekään.

Tokio ja muut japanilaiset suurkaupungit ovatkin minusta upeimmillaan yöllä. Sikinsokin olevat sähköjohdot ja izakayaoiden seinänvierustoille kasatut pullokorit peittyvät pimeässä, ja jäljelle jää vain paperilyhtyrivien valot ja ravintoloiden ikkunoista loistava kajo. Siistiä Japanissa on aina. Kadut ovat puhtaat, ei roskia tai tupakantumppeja missään.

Kolikon toinen puoli on se, että keskellä karuintakin betoniviidakkoa voi olla upea puisto. Kävelet rauhassa uneliaan lähiön läpi ja BAM! Yhtäkkiä oletkin mitä upeimman temppelin portilla. Temppelialueella on rauhallista, vain sen lukuisat kissa-asukkaat tassuttavat ympäriinsä. Usein nekin nuokkuvat omassa rauhassaan. Karppien punaiset kyljet välähtelevät hyvin hoidetun puutarhan lammessa. Näkee usein, kuinka japanilainen poikkeaa temppeliin sisään, kumartaa Buddhalle tai ostaa hyvän onnen amuletin ja jatkaa sitten matkaansa. Pyhään paikkaan saa tulla muulloinkin, kun jouluna ja serkun häihin.

Japanista saa helposti kuvan, että pilvenpiirtäjiä ja ihmismassoja on kaikkialla. Maaseutu on kuitenkin yhtä vihreää, aukeaa ja matalaa kuin meilläkin. Maaseudulla näkee usein talojen pihoilla isojakin kasvimaita, omat viljelmät ovat selvästi suosittuja. Temppeleitä ja shintolaisia torii-portteja tulee vastaan meikäläisittäin omituisissa paikoissa, vaikkapa kahden yksityisasunnon väliin rakennettuna.

En kutsuisi Japania kauniiksi. Mielenkiintoiseksi ja aivoja stimuloivaksi ehdottomasti, sillä kaikkialla tuntuu olevan jotain nähtävää, katsoi sitten sivuilleen, jalkoihinsa tai taivaalle. Katukuva on kiva sekoitus perinteitä ja tulevaisuutta, mangaa ja haikuja.