Dear Social Media

Olen tullut vanhaksi. Somessa parasta tuntuu olevan omien vuosien takaisten päivitysten selaaminen ja hauskojen tapahtuminen muisteleminen.

Olen miettinyt pitkään, että pitäisi alkaa pitää päiväkirjaa tai jonkinlaista lokia elämästään. Niin ei pääsisi unohtumaan elämän helmiä. Kuten se kerta, kun hyräilin kollegalle Girls Girls Girlsin kertosäettä Pietarin lentokentällä, kun tämä ei tiennyt varmaksi, kuka edellämme kulkenut Tommy Lee oli. Tai kun kävin toisen kollegan kanssa Jekaterinburgissa työmatkalla illalla syömässä, ja kiiruhdimme yli 30 asteen pakkasessa kulkukoiria karkuun (ystävällisiä hauvoja, mutta erittäin kiinnostuneita hotellin lämpimästä aulasta). Tai kun kuudennella luokalla luokkakaveri kirjoitti taululle ”Tetcher leave them kids alone” (sic). Opettaja tuli luokkaan ja näki kirjoituksen. Onnitteli ensin kaveria hyvästä musiikkimausta, mutta totesi myös, ettei vielä näemmä ole syytä antaa meidän olla.

Isäni piti päiväkirjaa, ja raportoi sinne päivittäin tapahtumia: joskus vain sään ja keilatuloksensa, joskus pidemmin perheen kuulumisia. Niistä on voinut jälkeenpäin tarkistaa, mitä tapahtui 5.6.1986, tai minkä niminen se ravintola Venetsiassa olikaan, missä äiti sai pizzan päällä raa´an keltuaisen. Some-kanavien päivittäminen onneksi ajaa vähän samaa asiaa, vaikka sitten (kuten minä) keskittyisi hyviin hetkiin, kauniisiin näkymiin ja hauskoihin sattumuksiin. Yhdestä ruoka-annoksen kuvasta tulee rytinällä myös muita muistoja mieleen.

Minusta on myös kaikkein mielenkiintoisinta olla tavallaan mukana kavereitteni ja muiden seuraamieni tilien kautta toisten ihmisten tavallista elämää. Mitä metrolinjaa he kulkevat aamulla töihin, mitä syövät lounaalla ja miten viettävät lauantainsa. Niin sanotut ”kuratoidut” – yäk mikä termi – tilit ovat puuduttavan tylsiä ja mielikuvituksettomia. Samat marmorialuset, kristallilasit ja pehmopornopiehtarointi valkeissa lakanoissa. Menneinä vuosina Suomessa ei saanut ravintolassa tilata vain alkoholijuomaa, vaan piti tilata ruokaa. Sääntöä kuulemma kierrettiin kierrättämällä pöydästä toiseen sillivoileipää, jota ei ollut tarkoituskaan syödä. Se nökötti pöydässä juomien kanssa alkoholitarkastajan hämäämiseksi. Olen varma, että trendikahviloissa on nykyään avokadoleipä tai pari, jota saa kuvauslainaan.

Älä ole avokadoleipäpostausihminen.