Arjen instagrammaaminen
Someen tunnetusti ladataan vain ne kivoimmat ja kauneimmat puolet elämästä, eikä siinä sinänsä minun mielestäni ole mitään pahaa.
Superkliseiset puurokulho- ja marmoritasokuvat siitä samasta halvatun kahvilasta plärään minäkin ohi silmiäni pyöritellen, mutten toisaalta ihan ymmärrä heitäkään, jotka huutelevat ”aitojen, elämänmakuisten” kuvien perään. Yleensä näillä kun tarkoitetaan kuvia sotkuisista eteisistä, likaisten vaatteiden kasoista ja jääkaappiin homehtuneista vihanneksista. Kiitos – niitä minulla on omasta takaa, haluan mieluummin katsella kauniita kuvia, oivaltavia kuvia tai erityisiä hetkiä ystävieni elämässä. Tästäkin on tullut vähän kilpailu: se, ken laittaa törkyisimmän kuvan esimerkiksi kodistaan, voittaa. Ja nämäkin kuvat ovat varmasti suurelta osin lavastettuja, sanoo kyyninen minä.
Viimeisen päälle stailatuista ja melkein jo puhki tunnelmoiduista Instagram-kuvista voi kuitenkin ottaa mallia ruudun toiselle puolelle. Olenkin jo muutaman viikon viettänyt IG-elämää ihan elävässä elämässä, ihan jotta jokainen päivä tuntuisi erityiseltä. Esimerkiksi olen ottanut kylpyhuoneeseen käyttöön kuvassa olevan Naturally Europeanin -tuoksukynttilän, jonka sain jo ajat sitten blogin kautta. Kynttilä oli niin kaunis ja hyväntuoksuinen mielestäni, etten raaskinut alkaa polttaa sitä, nuuhkin vain sitä työpöytäni kulmalla… Nyt poistin sen pakkauksestaan ja sytytän sen aamuisin laittautuessani. Kylppäri tuoksuu paremmalta ja kynttilänvalo tuo omaa tunnelmaansa jokapäiväiseen touhuun ja tekee siitä juuri siksi erityisen.
Samoin avasin Koreasta tuomani, ostosten kylkiäisinä saamani vanulappupakkauksen käyttöön. Laput ovat isoja, pehmeitä ja jotenkin niin hienoja, että halusin säästää näitä – Jeesuksen toista tulemista varten ilmeisesti. Nyt ne ovat käytössä, loppuvat sitten kun loppuvat, eikä maailma kaadu siihen.
Päätin myös vihdoin ottaa mökille uudeksi lokikirjaksi Osakan Harry Potter -teemapuistosta ostamani Tylypahka-muistikirjan. Hamsterin sielua kirpaisee (koska kirja on niin hieno, enkä saa uutta tilalle ihan heti), mutta on varmasti jokaisen siihen kirjatun muiston arvoinen.
Säästelettekö te asioita sitten joskus käytettäviksi, vai osaatteko ottaa käyttöesineet käyttöesineinä?
masutoaitemu 
Säästelen! Keittiöpyyhkeitä, kauniita, hienoja, hauskoja, ihan korkkaamattomia. Ja sitten käytän niitä, missä on viiltoja ja lähtemättömiä tahroja. Sama sevettien kanssa. Otankin heti tänään pari sellaista kaunista pyyhettä käyttöön ja katan ne parhaat servetit, kauniin harmaat ja pellavaiset.
TykkääLiked by 1 henkilö
Sari
22.10.2017 at 09:51
Kääk, mä teen tuotakin… 😀 Ja teen nyt saman tempun: otan ehjiä ja siistejä keittiöpyyhkeitä käyttöön!!!
TykkääTykkää
riitta
22.10.2017 at 10:04
Mä säästelin ennen, mut en enää, mietin jopa ostamista siltä kantilta, että jos tavara ei tule samantien käyttöön, en osta sitä. 😀 Muuten instakuvissa on jännä, joku trendi kun lähtee leviämään kaikkien pitää kuvata samanlaisia kuvia, viime syksynä muistan, että kaikki kuvas villapaidan hihaa kahvikupin kanssa. Musta se menee hivenen tylsäksi, koska arvostan persoonallisuutta. Myös sellainen ylisliipattu kaikki kuvat näyttää samalta ei ole oma juttu, tykkään sillisalaatista, koska siinä näkyy enemmän tilin omistajan persoona. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Jonna
22.10.2017 at 14:30
Hyvin sanottu tuo sillisalaatti, mäkin tykkään ehdottomasti eniten sellaisista! Huomattavasti mielenkiintoisempaa, kuin identtisiksi photaroidut feedit.
TykkääTykkää
riitta
23.10.2017 at 07:10
Jos en erityisesti muistuta itseäni, niin helposti tulee kerrytettyä. Viimeksi se ihana kookosöljyshampoo Fidjiltä, joka juuri siirtyi suihkuun 🙂 Ja kun ei ole pellavaisia lautasliinoja, niin olen kyllä käyttänyt kauneimpia paperisia servettejä, varsinkin kun hopeat ja perintöastiat on nykyään jatkuvassa käytössä. Täällä Saigonissa tulee helposti säästettyä Suomesta tuotua (erityisesti herkkuja), mutta tässä lämmössä herkut ei kaapissa parane…
TykkääLiked by 1 henkilö
parlasalomaa
22.10.2017 at 15:10
Tuon ymmärrän kyllä, että haluaa venyttää jonkun asian kestoa – etenkin kun sitä ei ole ihan nurkan takana saatavilla uudestaan.
TykkääTykkää
riitta
23.10.2017 at 07:12
Ah, hyvä juttu taas! Mullakin on muutama kaunis tuoksukynttilä työpöydällä ’asemissa’, mutta taidan nyt ottaa olkkariin ja keittiöön yhdet. Niin pitkälle olen päässyt, että otan pellavalautasliinat käyttöön etenkin kun tulee vieraita. Jännää, että jotkut kysyvät, kuinka raaskit käyttää näitä, heh.
TykkääLiked by 1 henkilö
Maarit / Sopusointujablogi
22.10.2017 at 21:27
Haha, no milloin sitten, jos ei edes vieraiden aikana..! 😀 Mutta niinhän me monasti ajatellaan, itsekin siis, ettei niitä hienoja ja kauniita juttuja raaski ottaa käyttöön, mutta siinähän ne vasta hukkaan menee.
TykkääTykkää
riitta
23.10.2017 at 07:13
Mä säästelen myös vanhoja, loppuunkuluneita. Koska eihän sitä ikinä tiedä, jos innostuu tuunailemaan jotakin uutta vanhasta. Tuunaustahan olen harrastanut – tasan en koskaan!
TykkääLiked by 1 henkilö
Nanna
23.10.2017 at 13:35
No ei herranjestas mitään tuunauskelpoista kamaa voi heittää pois, niistähän saa vaikka miten ihania joulukoristeita tai pääsiäiskortteja tai uusiovaatteita tai tai tai… 😀 😀 😀
TykkääTykkää
riitta
23.10.2017 at 13:48