Konstailematon Soul

Vierailimme huhtikuussa koko perhe ensimmäistä kertaa Soulissa. Aika oli turistille otollinen. Lämpenevässä säässä jaksoi hyvin kierrellä päivät, ja kirsikankukat ja magnoliat olivat jo uskaltaneet esiin.

Some pictures from Seoul, where I spent a week with my family in April. Lovely place – and the food was phenomenally good! Went especially gaga over kimchi.

Ennen lähtöä mietin, mahtaisiko Korea poiketa paljonkin Japanista.  Vaikutteita on selvästi otettu, puolin ja toisin, mutta maat ovat aivan omanlaisensa. Tokio on vastakohtien kaupunki, paikka, jossa perinteinen ja moderni istuvat rinta rinnan, ja jossa kulttuuriin kuulumaton hämmentyy helposti kirjoittamattomista säännöistä. Soulia ei tarvitse yrittää lukea rivien välistä. Se on juuri sitä, miltä näyttää: kovaääninen ja nopeatempoinen. Metroon ei jonoteta jämptin siisteissä jonoissa, vaan junan saapuessa hivuttaudutaan lähemmäksi jonon alkua, jotta istumapaikkaan olisi paremmat mahdollisuudet. Korealaiset ovat myös huomattavan käytännönläheisiä. Tarjoilijan on ihan ok käyttää lihan leikkaamiseen saksia ravintolassa asiakkaan nenän alla – Japanissa moinen brutaalius olisi varmasti kauhistus. Myös ravintoloiden astiat ovat yhtä ja samaa astiastoa (varmasti helppo pinota päällekkäin ja varastoida), siinä missä Japanissa jokaiselle annokselle on huolellisesti valittu ruokaa ja raaka-aineita korostava astia.

Gyeongbokgung Palace eli vanha keisarillinen palatsi on suosittu matkakohde. Kannattaa hyödyntää ilmaiset opastetut kierrokset, näin palatsin alueesta saa huomattavasti enemmän irti, kuin yksin pyörien. Paikallisten nuorten tyttöjen huvituksena on tulla paikalle, vuokrata perinteiset puvut ja kiertää niissä alueella – mitäpä muutakaan tehden, kuin selfieitä ottaen… Paras kuva vaikutti olevan sellainen, johon sai ulkomaalaisen miehen kaveriksi. Don´t ask.

Panin merkille, että korealaisten tyylitaju on lähempänä länsimaalaista, paljon särmikkäämpää ja rohkeampaa, kuin japanilaisten. Japanittarille ominaisia tyttömäisiä asukokonaisuuksia näkyi katukuvassa vähän. Sen sijaan mustaa ja nahkaa käytettiin paljon, mihin puolestaan törmää harvemmin Japanissa. Ann Demeulemeester –klooneja tuli vähän väliä vastaan, korealaisella meikkilookilla tosin. Korealaiset suosivat erittäin kostean näköistä meikkipohjaa (ostin itsellekin meikin kiinnitys- ja viimeistelysuihkeen, jolla saa kiiltoa naamaan), superhehkuvaa ja lähes märän näköistä. Meikkisävyt olivat neutraaleja. Metron portaissa erään kerran vastaan kävelleen naisen mattameikkipohja ja kirkkaan pinkit huulet poikkesivatkin valtavirrasta niin paljon, että se vaikutti jo lähes uhmakkaalta statementilta.

Bongeunsa-temppelin mailla on myös korkea Buddha-patsas.

Jos tykkää matkustaa ruoan vuoksi ja sen perässä, niin voin lämpimästi suositella Koreaa! En syönyt yhtäkään huonoa ateriaa tai annosta. Ruoka oli mausteista, tulistakin paikoitellen. Hullaannuin aivan erityisesti kimchiin, ja kotiin palatessa olikin omituista, ettei sitä ollutkaan tarjolla. Teen toisen postauksen ruoista, niin voin paneutua niihin kunnolla.

Yövyimme upeassa The Shillassa. Paras hotelliaamiainen i-ki-nä (valtavat kasat erilaisia leivonnaisia, perinteiset englantilaiset aamiaistarjoilut, dim sum –lajitelmia, erilaisia mehusekoituksia) ja oma uima-allas. Satuimme Souliin kaupungin muotiviikkojen aikaan, ja nyt voinkin kehua juoneeni shampanjaa Italian Voguen päätoimittajan Franca Sozzanin ja lehden muotitoimittajan Sara Mainon kanssa! Eri pöydissä ja aivan eri seurassa tosin, mutta samassa baarissa, eikös tuo nyt lasketa? En tosin ehkä ihan vielä kehtaa laittaa Facebook-kutsua menemään.

Näkymiä Soul Towerin juurelta.