Harkittua hortoilua

Kuka olisi osannut kuvitella, että Helsingin Keskuspuistosta, Mannerheimintien kupeesta, löytyisi kaikenlaista vihreää ja mielenkiintoista syötävää?

Eskimo kutsui Sami Tallbergin johdolla tutustumaan hortoilun maistuvaan maailmaan. Kiersimme kokin ja tunnetun villiruoan puolestapuhujan johdolla keräämässä ja maistelemassa villiyrttejä ja –kasveja. Itse tunsin entuudestaan vain ketunleivän, jolla maustoin lapsuuden leikit mökillä. Sievät, melkein sydämenmuotoiset sirkkalehdet maistuvat ihanan kirpeiltä, kuin sitruunalta. Niin ja kuusenkerkän tietenkin, mutta siitä(kään) en ole koskaan kokannut mitään.

Tupsukorva tietää jo, että metsä vetää vertoja supermarkettien hevi-osastoille.

Sami kertoi olleensa edellisellä viikolla japanilaisen seurueen kanssa samoilla apajilla, ja että nämä olivat olleet onnensa kukkuloilla saadessaan kerätä syötävää ihan noin vain mutkattomasti keskellä kaupunkia. Voin vain kuvitella: Tokiosta saa matkata hyvän tovin maalle, ennen kuin mitään vihreää vilahtaa näkökentässä.

Ihan ensimmäiseksi Sami vei meidät jänönsalaatin (ensimmäisessä kuvassa) juurelle, ja tästä taisikin sukeutua suosikkini koko kiertueella. Jänönsalaatissa on mahtavan kitkerä maku, kuin endiivissä. Sopii sellaisenaan salaattiin erinomaisesti.

Ketunleivässä on voimakkaan kirpeä aromi.

Toinen todella herkullinen kasvi oli takiainen, jonka varsi maistui parsan ja mustajuuren hybridiltä.

Erilaiset syötävät kukat ovat juuri nyt pinnalla, ja niiden hinta kaupassa onkin noussut naurettavuuksiin (seitsemisen euroa parista hassusta kukasta). Kunhan muistaa, ettei kaikkia kukkia saa kerätä samalta alueelta, niin kokonaisen kakun saa itse poimimalla koristeltua ilmaiseksi. Nyrkkisääntö pätee luonnollisesti kaikkien kasvien kohdalla, älä poimi mitään kasvualuetta paljaaksi.

Suorastaan runollisen herkkä suo-orvokki.

Innostuin asiasta enemmän, kuin mitä aamun alkajaisiksi ajattelin. Loppukierroksella katsoin jalkoihin tarkkaan maastossa, etten vain olisi tallannut minkään päälle. Kotona maustoin caprese-salaatin jänönsalaatilla, maksaruoholla ja suo-orvokin siroilla, hennonliiloilla kukilla. Ja lupasin itselleni käydä lainaamassa lomalla Tallbergin kirjan villiyrteistä ja –kasveista.

Maksaruoho maistuu ihan herneenversoilta. Kokeile salaatin seassa, tai tee siitä pesto vaalean kalan kaveriksi.

Suolaheinää kuvaamassa. (Kuva: Eskimo)