Taantumukselliset voimat Tampereella

Koulu tarjosi ystävällisesti pienen tauon arjesta syysloman muodossa. Pidennetty viikonloppu oli mahtava tilaisuus tehdä kahden yön vierailu Tampereelle, sen hyviin ravintoloihin ja uuteen hotelli Torniin.

Tampereella on aina kiva käydä. Moni hehkuttaa Turkua, mutta minä pidän Tampereesta huomattavasti enemmän – kenties sisälläni asuu pieni Pate Mustajärvi, mene tiedä.

Yövyimme upouudessa hotelli Tornissa, joka kohoaa Suomen korkeimmalle tällä hetkellä. Erittäin kiva hotelli, ja näkymät ovat tietenkin ihan omaa luokkaansa. Katolla on viihtyisä terassi, jossa voin kuvitella varsinkin kesäiltoina ihmisten viihtyvän.

Pork and More

Saapumisiltana kävelimme ravinteleiden Bertha ja Huber kolmanteen sisarukseen Pork and Moreen. Pieni ravintola ottaa varauksia vastaan vain yli kuuden hengen seurueilta, joten jouduimme jonottamaan pöytää kymmenisen minuuttia. Ravintolalla ei ole baaria, joten jonotus tapahtuu elähdyttävästi ulkona, eli räntäsateella ja pakkasilla kannattaa varautua lämpimin vaattein.

Ruoka oli todella hyvää, testasimme kolmeen pekkaan vähän sitä sun tätä. Annokset ovat juuri sitä, mitä lista sanoo: alkupalat ja snäcksit ovat sopivan pieniä, ja pääruoat täyttävän kokoisia. Suosikiksi taisi nousta punasipuli-chili-relissillä maustettu nyhtöpossuleipä, mutta kaikki oli oikein maukasta ja huolellisesti valmistettua kiireestä huolimatta. Palvelu oli ystävällistä, ammattitaitoista ja tehokasta, siitä täydet pisteet! Drinkkilista vaikutti mojitojemme lisäksi oikein hyvältä, paikasta saa toki kivasti pienpanimoiden oluita.

Lauantaiaamupäivänä suuntasimme Lenin-museoon. Siellä on pysyvän (Neuvostoliitosta saatujen ohjeiden mukaisesti koostetun) näyttelyn lisäksi meneillään Otto Wille Kuusisen elämästä kertova erikoisnäyttely. Suosittelen museota lämpimästi, paikassa ei juuri paljon enemmän historian havinaa voisi olla.

Ravintola Masu

Lauantai-illaksi olin varannut aasialaisia makuja kokkaavan Masun. Sashimi-lajitelmani toimi hyvin, samoin souschefin possu -hirata bunit, eikä pääruoissakaan ollut vikaa. Tunnelma ja palvelu eivät yltäneet edellisen illan tasolle, mutta possulaiset nostivat kieltämättä riman korkealle. Menisin uudelleen, maut olivat sitä mitä pitikin, ja listalle jäi vielä monta mielenkiintoista annosta.