Demolition Woman

Vuoden tavoitteista yksi tuli yliviivattua listalta, kun kävimme Jonnan ja Annan kanssa viime lauantaina ravintola Demossa illallisella. Odotukseni yhden Michelin-tähden paikkaa kohden olivat korkealla.

Valitettavasti – sanon sen heti alkuun – paikka oli pettymys.  Käytin lähemmäs 200 euroa kuuteen ruokalajiin ja niille suunniteltuun viinipakettiin, ja olen kieltämättä vieläkin kiukkuinen siitä, etten saanut rahoilleni vastinetta. Kadun hyvin harvoin rahankäyttöä (kalliit ostokset ovat aina harkittuja ja huikeista kokemuksista kannattaa maksaa), mutta nyt toivon, että voisin palata ajassa taaksepäin.

Demossa on valittavana 4-7 ruokalajin kokonaisuus, ja me siis päädyimme kuuteen annokseen. Näistä ainoastaan haudutettu kuha fenkoli-perunasosella oli erittäin hyvää, muut eivät juuri poikenneet muista hyvistä helsinkiläisistä ravintoloista. Kokonaisuudessa ei ollut punaista lankaa, vaan paineltiin iloisesti alkukeiton chilisestä kampasimpukasta lappilaisen poron kautta periranskalaiseen Roquefort-crème brûléehen (joka oli juuri niin pahaa, kuin miltä kuulostaa). En kiistä, ettei Demon keittiössä olisi äärimmäisen taitavia kokkeja töissä, se nyt on selvää, mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä tekee Demosta tähden veroisen. Kelpoa fine diningia ruoka tietenkin oli, mutta kovin mielikuvituksetonta. Yksikään annos ei saanut aivoja nyrjähtämään hyvällä tavalla sekaisin makujen ansiosta, eikä raaka-aineita käytetty kekseliäästi.

Ruokaakin pahempi pettymys oli kuitenkin tarjoilu. Supersympaattinen ”viinimies” (= sommelier) ja tämän palava into ei riittänyt pelastamaan ynseän tarjoilijan suorastaan huonoa käytöstä. Jonna kysyi, mistä erään annoksen merikoralli on peräisin – hassunhauska vastaus oli ”toimittajalta”. Thanks Captain Bleedin´Obvious!  Samoin hänen mielestään oli oikeutettua kuitata olan yli lähes koskemattomat crème brûlee –annoksemme lauseella ”ei sitten tainnut olla mieleistä”. Pienikin pahoittelu olisi auttanut asiaa, nyt ei jäänyt tunnetta, että ravintola olisi kiinnostunut siitä, että asiakkaat poistuvat hyvillä mielin hyvä maku suussa.

Yleensähän sitä toivoo, että saisi menetettyjä tunteja takaisin – minä en, sillä upeassa seurassa vietetty ilta teki hyvää, mutta rahat ottaisin kyllä mielelläni takaisin. Perkele.