Cucina molto povera

Antonio Carluccion ja Gennaro Contaldon kulinaarinen luokkaretki halki Italian on ihanaa katsottavaa. Hyvää ruokaa ja huikeita maisemia toki, mutta parasta on miesten välinen naljailu ja syvä ystävyys. Juuri tuollaisista ystävyyssuhteista olen itsekin kovin kiitollinen elämässäni: Virnuillaan ja pyöritellään muka silmiä toisen sanomisille ja tekemisille, mutta sydän särkyisi, jos kaverille sattuisi jotain.

Kokit keittivät nenäliinapastaa pestokastikkeessa taannoisessa jaksossa, ja halusin ehdottomasti kokeilla tätä. Painelin kauppaan itsenäisyyspäivän aattona, tietysti samaan aikaan noin miljoonan muun kanssa. Viimeisen parkkipaikan napattuani hikoilin pullopalautusten ja kierrätyspaperien kanssa, ja yritin suoriutua kaupasta mahdollisimman sutjakkaasti. Rapatessa roiskuu, niin nytkin: halvatun pinjansiemenet eivät koskaan löytäneet tietään ostoskärryyni… En to-del-la-kaan halunnut palata ostoshelvettiin, joten suunnitelmat menivät pikaisesti uusiksi. Tein peston tällä kertaa kuivahtaneista leivänkannikoista, ja tuli muuten älyttömän hyvää!

Nenäliinapasta jäi myös vakioruokalistalle, helppo tehdä ja on hauska syödä. Pastataikina kaulitaan normaaliin tapaan pitkäksi levyksi, ja revitään käsin sopivan kokoisiksi nessuiksi. Säästä osa pastan keitinvedestä peston notkistamiseksi juoksevammaksi, niin saat sen helpommin sekoittumaan pastan sekaan.

Ainekset neljälle:

• 60 g ronskeja leivänmuruja (noin 3 paahtoleipäviipaleen verran)
• puntti basilikaa tai persiljaa
• 1 valkosipulinkynsi
• 1,5 dl oliiviöljyä
• 50 g parmesaania
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja mustapippuria

Jauha leivänmurut tehosekoittimessa. Kuori ja raasta valkosipuli, ja nypi yrttipuskasta lehdet. Raasta parmesaani ja purista sitruuna. Nosta kaikki ainekset tehosekoittimeen, ja jauha matalilla kierroksilla norottaen oliiviöljyä tasaisesti sekaan. Mausta suolalla ja runsaalla mustapippurilla.