Tavisten teppanyaki

Monen muun aasialaisen ruoan tapaan Teppanyaki viittaa valmistustapaan, ei niinkään tiettyyn ruokalajiin. Teppan tarkoittaa paistolevyä ja yaki tarkoittaa grillattua tai paistettua.

Teppanyakia näkee ravintoloissa joskus erityisen show’n saattelemana, kokki mennä panee viuhtoen veitsillä ja leikkii kuumuudella ja tulella hyppyyttäen esimerkiksi katkarapuja grillin kuumimmalla osalla niin, että ne näyttävät tanssivan. Rauhallisemmassa versiossakin pääsee istumaan ihan kokin nenän eteen, ja saa ihastella taitavaa ja sulavaa veitsityöskentelyä ja raaka-aineiden käsittelyä.

Olen syönyt teppanyaki-illallisen kerran Japanissa Osakassa. Kokki ei valitettavasti juuri englantia osannut, mutta kokkasi sitten senkin edestä. Paperiohuet valkosipulinviipaleet uppopaistuivat öljyssä kullanruskeiksi ja rapeiksi, ja maistuivat älyttömän hyviltä lihasiivujen ja kasvisten kanssa. Kokki piti paistolevyn täydellisen kiiltävänä koko aterian ajan, ja hyödynsi taitavasti levyn eri kuumuusasteita ruoanvalmistuksessa. Ateriaan kuului muitakin ruokalajeja, ei tarvinnut odotella vatsa kurnien grilliruokien valmistusta.

Kotonakin voi tarjota teppanyakia. Hyödynsin Tefalin raclette-rautaa tässä, siinä kun on tulikuumaksi lämpiävä paistolevy päällä. Ja jälleen kerran, kaiken voi valmistaa etukäteen valmiiksi ja valmistaa suupalat sitä mukaa, kun ne tulevat syödyiksi. Tällä kertaa söimme mm. ohuiksi siivuiksi leikattua marmoroitua naudan ulkofilettä, alla mainitussa dippikastikkeessa marinoituja jättikatkarapuja ja siitakesieniä. Tarjottavat kannattaa kieritellä ohuelti öljyssä (esim. rypsi, oliiviöljy antaa liikaa makua), niin eivät tartu grillin pintaan kiinni.

Dipiksi sekoitin soijapohjaisen kastikkeen, jokaiselle ruokailijalle on hyvä varata oma kippo:

• 2 dl soijaa
• 3 rkl sakea
• 5 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
• 3 valkosipulin kynttä raastettuna
• 1 tl chilihiutaleita