Nuoren foodien kasvatusopas

Mondossa oli taannoin hyvä artikkeli lasten viemisestä ravintoloihin ja vinkkejä siihen, miten se onnistuu. Allekirjoitan joka sanan, ja sain jutusta kimmokkeen kirjoittaa omista kokemuksistamme nuoren foodien kasvattamisesta.

Toivon, että pikkuinen haluaa joku päivä lukea näitä.

Minulle oli päivänselvää, että souschefin tulo perheeseen ei saa tuomita meitä 15 vuodeksi nauravien nakkien uhriksi. Päinvastoin: Mitä nuorempana lapsen totuttaa hyvään ruokaan ja ravintolassa ruokailuun, sen miellyttävämpää kaikille.

Suorastaan inhoan paikkoja, joissa lapsille on varattu oma puuhanurkka, jossa pahimmassa tapauksessa pyörii vielä piirrettyjä. Miten ihmeessä lapsi voi oppia istumaan rauhassa aloillaan hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien, jos ruokailuun liittymättömiä virikkeitä tungetaan kurkusta alas? Ja jos lapsi ajetaan pois aikuisten seurasta näiden virikkeiden pariin? Meillä Jr saa ottaa ravintolaan mukaan kirjan tai sarjakuvia, mutta istuu niiden kanssa meidän luonamme samassa pöydässä. Ja toki yritämme virittää keskustelua niin, että lapsikin voi siihen osallistua. Toki, aivan pienen ihmisen kanssa ei ole mahdollista syödä lyhyenkään kaavan mukaan ilman paria hepulikohtausta, se on selvää. Tähän samaan hengenvetoon esitän toiveen ravintoloitsijoille: Tehkää toki lapsille omat ruokalistat, mutta voisiko niihin saada matalamman kynnyksen versioita aikuisten annoksista?

Ravintolakäyttäytymistä tärkeämpää on tietenkin se, mitä kotona tapahtuu ruokapöydässä. Pikkukundi joutuu maistamaan kaikenlaista, jopa sellaista, minkä tiedän etukäteen olevan aikamoinen haaste lapsen suulle. Kaikesta ei tosiaankaan tarvitse pitää, mutta millekään ei saa yökkäillä eikä irvistellä.

Ja totta kai vanhempien esimerkillä ja kiinnostuksen kohteilla on suuri merkitys. Meillä puhutaan paljon ruoasta, ja poika on oppinut miehen ja minun tavoille, hän osaa jo etsiä eri makuvivahteita ruoasta. Olen häpeilemättömän iloinen siitä, että pikkukundista on kasvanut miellyttävä kanssaruokailija, jonka lempiravintola Helsingissä on Lehtovaara, ja jonka yksi suosikkiannoksista on Kynsilaukan valkosipulikeitto. Äiti on silti kuulemma maailman paras kokki.

Rohkenen antaa muutaman neuvon pienten lasten vanhemmille:

• Kaiken a ja o: Uskalla mennä ravintolaan pienenkin lapsen kanssa. Muistan kyllä, miten aluksi poskia kuumotti, kun Jr päätti, että nyt muuten riitti ja täällä on tyyyyyyyyylsää-konsertti alkoi. Kerran se vaan kirpaisee, seuraavalla kerralla menee jo leppoisammin.
• Katso ravintolan ruokalista etukäteen esimerkiksi netistä. Mieti, mikä voisit suositella lapselle, mutta anna lapsen päättää itse – tai ainakin kuvitella päättävänsä itse, hienovarainen ohjailu oikeaan valintaan on sallittua (Lähde: Parenting by Macchiavelli).
• Käy ruokalista lapsen kanssa läpi, ja kerro, että pelottavalta kuulostava chateaubriand on oikeasti hyvä pihvi, ja että soupe au champignons on pehmeä ja miedonmakuinen keitto, ei sen kummempaa.
• Maistata lapsella systemaattisesti kotona uusia juttuja, pieniä määriä kerrallaan. Oudot maut ja rakenteet tulevat tutuiksi, ja onnistumisen tunne rohkaisee seuraavaan askeleeseen.
• Ota iso käsilaukku mukaan, ja sinne virikkeitä. Kirjat ovat hyvä, samoin kuin kännykkäpelit. Vaikkei ole salonkikelpoista lahdata vihreitä possuja illallispöydässä, säästät kaikkien ravintolassa olevien hermoja ja saat lapsen rauhoittumaan.
• Muista kehua reippaasta maistelusta ja hyvästä käytöksestä! Kaikki ovat persoja henkiselle silittelylle, myös lapset.
• Lopuksi kaikkien hokema ohje, joka toimii. Anna lapsen touhuta mukana keittiössä. Keittiövaa’alla mittaaminen, raaka-aineiden pilkkominen ja yleiskoneen käyttäminen ovat ainakin meillä supermielenkiintoisia hommia.