Suomalaiset muotiheimot

Vaatteet, asusteet ja meikki kertovat meistä paljon, näin ainakin uskon. Pukeutumisella osoittaa tahtomattaankin kuuluvansa muiden samanhenkisten kanssa samaan heimoon. Opiskeluaikoina kauppakorkeakoululaiset erotti juhlissa yliopistoporukasta ilman haalareitakin, ja nykyään on melko helppoa arvata, työskenteleekö keskustelukumppani markkinoinnin vai molekyylibiologian prissa.

Sain jokunen tovi sitten luettua muotisuunnittelija Luella Bartleyn kirjan ”Luella’s Guide to English Style”, joka on loistava opas englantilaiseen muotiin ja estetiikan tajuun, ja siihen, miten erilaisia muotiheimoja Englannissa on syntynyt. Kirjassa kerrotaan myös, miten historian kulku on vaikuttanut englantilaisiin muotisuunnittelijoihin ja brittien pukeutumistyyliin.

Suomessa on perinteisesti kunnostauduttu teollisen muotoilun puolella. On Aalto-vaasia ja Mariskoolia, millä elvistellä maailmalla, muodin puolella ei mene yhtä vahvasti. Mieleen tulee lähinnä Marimekon Jokapoika-paidat. Luellalla oli helpompaa. Jo esimerkiksi musiikin saralta löytyy Englannista useita heimoja ja niiden alalajeja: punkkarit Sex Pistols ja heidän ulkonäkönsä takana ollut Vivienne Westwood, glamrokkarit ja David Bowie sekä 1990-luvun brittipopparit tiukoissa samettihousuissa.

Myös moni klassikon asemaan noussut vaatekappale on kotoisin Englannista, tai ainakin ne ovat herättäneet siellä voimakkaampaa kiinnostusta: Thomas Burberryn ensimmäiseen maailmansotaan suunnittelemat trenssit, Mary Quantin pakkomielle minihameet, Dr. Martensin maihinnousukengät, twinsetit ja samettipannat, silinterihatut ja knallit.

Meillä ei kasva joka oksalla esikuvia, joista ammentaa inspiraatiota, ja joiden tyyliä matkimalla osoittaa kuuluvansa tiettyyn heimoon. Meillä ei ole kuninkaallisia, meillä ei ole keksitty uusia musiikkisuuntauksia, kotimaisten muotisuunnittelijoiden määrän lisääntyminen on tapahtunut aivan viime vuosina. Suomessa ei ole suuria luokkaeroja, joita ylläpidetään esikoulusta lähtien. Suomi on ollut köyhempi maa, jossa vaatteilla on ollut muukin funktio, kuin oman identiteetin esilletuominen. Hyvänä puolena tästä seuraa se, että meillä osataan pukeutua tilanteen mukaan: Korkokengissä ei mennä kävelyretkelle, ja talvella aikuinenkin saa painella menemään toppahousuissa.

Toki meilläkin on seurattu ja seurataan yhä tiiviimmin muista kulttuureista saapuvia vaikutteita, mutta on vaikeampi nimetä kotoperäisiä lajeja. Väitän silti löytäneeni – kieli poskessa – muutaman suomalaisen muotiheimon.

Suomenruotsalaiset

Suomenruotsalainen on aina ruskettunut, oli sävy sitten peräisin Tammisaaren huvilalta tai Turun saaristosta. Suomenruotsalaisella on sopiva asu joka tilaisuuteen ja useampi Peak Performancen purjehdustakki. Sadesäällä jokaista perheenjäsentä odottaa eteisessä Hunterit.

Suomenruotsalainen syö mieluiten kotona, tai koko suvun kesken Pumpa-tädin luona.

Taideopiskelijat, luovan työn tekijät, hipsterit

Marimekosta ja Vuokosta on siirrytty Samujiin ja Célineen, mutta niin entiset kuin nykyiset hipsterit tunnustavat väriä urakalla. Individualismia saarnaava heimo on hellyttävän samaa mieltä tyyliasioissa: keltainen Kånken-reppu, maastonvihreä parka-takki ja viimeiseen nappiin napitettu kauluspaita kuuluvat vakiovarusteisiin. Onneksi Hai-kumisaappaita tehdään useissa väreissä, niin erottuu muista!

Hipsteri syö vain luomua. Mieluiten Kalliossa.

Nykyiset ja tulevat Stocka-mummot

Hermèsin huivien sijaan kaulaan on solmittu Marja Kurkea, öljykangastakin tilalla on minkkiturkki – muutoin ollaan aika lähellä peribrittiläistä Sloane-tyyliä. Stocka-mummo laittaa aina käytännöllisyyden tyylin edelle: Liukastumisesteet eivät ole kauniit, mutta ne jalassa pääsee turvallisesti shärrylle ja baakelsille Stockan kasikerrokseen.

Nuorempi Stocka-mummo yhdistää kernaimmin farkut bleiseriin, kesällä mennään ballerinoissa ja talvella maltillisen korollisissa nahkasaappaissa. Lahkeiden on oltava farkkujen päällä! Huulikiilto on turvallisen nude.

Nuoria ja vanhoja heimolaisia yhdistää rakkaus merkkilaukkuihin.

Vanhempi Stocka-mummo aterioi siellä, missä saa pöytiintarjoilua. Nuorempi polvi puolestaan siellä, missä saa vuohenjuustosalaattia.

Manse-rokkarit ja pohjoisen hevarit            

Tampereella näkee jo katukuvasta, että täällä arvostetaan metelimusaa. Nahkatakit, suorat tummansiniset farkut ja bändipaidat ovat suoranainen univormu.

Pohjoisessa synkistellään aavistuksen enemmän, asu voi olla kokomusta. Aamut alkavat puolenpäivän tienoolla Children of Bodomilla.

Rokkarit pärjäävät mustalla kahvilla ja keikan jälkeisillä nakkikioskin hampurilaisilla.

 

Kuvat: http://netaporter.com, http://juliapgelardi.wordpress.com, , http://thefashiontag.wordpress.com, www.digitalspy.com, http://marzenavigni.blogspot.com, http://uk.lifestyle.yahoo.com/, http://newsquake.netscape.com, www.ebay.co.uk