masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Smells like midlife crisis

with 2 comments

Ennen kuin luet jutun, klikkaa video taustalle soimaan.

1990-luku pyrkii sitkeästi esiin, vaikka me tukkimiehen flanellipaidat ja ruskeat huulipunat jo kertaalleen läpikäyneet koetamme tunkea sitä takaisin arkistokaappiin.

Picture this. Helsinki. 1994. Teinidisco Trocaderon jono perjantai-iltana. Kukalliset leveälahkeiset housut, mokkanahkainen napaan saakka ulottuva liivi, samettipannassa killuva koru kaulakuopan kohdalla ja liian vaalea meikkipuuteri. Ai että olin mielestäni tyylikäs, ja sitä paitsi ihan samannäköinen, kuin Ace of Basen tumma laulajatar!

Tai toinen vaihtoehto, jos ensimmäinen ei vielä kirvoittanut naurunkyyneliä: violetin sävyinen flanellipaita miesten osastolta, rikkinäiset farkut ja teräväkärkiset buutsit. Hiukset auki keskipääjakauksella, askel vetämätön ja ryhti ehtaa grungea.

90_b

Mutta. Kun katsoo nykymenoa, jossa joka toisella on hiuspidennykset, ripsien pidennykset, valkaistut hampaat, neliönmuotoiset akryylikynnet (aito ranskalainen manikyyri tehdään omiin kynsiin kerroksella vaaleanpunaista läpikuultavaa lakkaa ja pyörittelemällä valkoista kynää kynnen alla, ei suinkaan ronskilla vedolla korjauslakkaa) ja kenties ylimääräisiä osia rintakehän sisällä, niin 1990-luvun luonnollisuus näyttää superraikkaalta. Kulmakarvat olivat tuuheat, meikkien värisävyt maanläheisiä ja juhliin sai mennä maihareissa.

90_a

Esikeski-ikäisenä annan itselleni luvan sanoa tämän kerran: ennen oli vähän paremmin. Tai ainakin asenne oli rennompi. Kaiken ei tarvinnut olla täydellistä, eikä kaikkea lähdetty korjaamaan muovisin keinoin. Hollywood-tähtienkin kasvoilla saattoi näkyä finni (OH, LE GASP!) tai nenässä notko, eikä heidän palkkalistoillaan taatusti tuolloin ollut leegiota stylistejä… Ihan omat vaatteet piti ottaa kaapista ja osata yhdistää ne. Nykyään voi halutessaan korjauttaa itsessään lähes kaiken, tai ainakin hankkia lisäosia vartaloon ja kasvoihin.

En kiistä olevani turhamainen, ja olisi toki upeaa näyttää aina virheettömältä. Moni väittää esimerkiksi ripsien pidennysten helpottavan elämää, kun naama näyttää kammatulta heti aamusta. Varmasti joo, mutta minulle aamun meikkaussessiossa (ja etenkin juhliin lähdettäessä) on myös kyse hauskasta rituaalista ja tyylillisestä leikistä; miltä minä haluan tänään näyttää? Vastaus on yleensä parannetulta versioltani itsestäni.

Kuvituksena Marie Clairen nettisivulta nappaamani kuvat muutamista syksyn ysäriä henkivistä kauneustrendeistä: rennot poninhännät, keskipääjakaukset, lettikampaukset, mattapintainen iho ja luonnolliset huulet.

Written by riitta

29.8.2013 klo 13:44

2 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Buutsit oli mullakin (joissa oli metallikärki, kauheaa…) ja ruudullinen flanellipaita. Niin ja keskijakaus. Tosin tyylini saattoi olla myös hieman hipahtava. Henkilökohtaisesti kannatan luonnollisuutta, pienin parannuksin. Ja onhan se kiva, että tuuheat kulmakarvani ovat taas muodissa🙂 Niistä en tosin aio luopua, vaikka moni kosmetologi onkin sitä yrittänyt. Pieni siistiminen riittää. Kauniita kuvia!

    Tykkää

    Nina

    30.8.2013 at 11:09

    • Oi aikoja ja ihania muistoja!😀

      Kulmakarvojen ylinyppimistä en luojan kiitos minäkään ole koskaan harrastanut, nyt kaduttaisi. Luonnollisuus rules!

      Tykkää

      riitta

      30.8.2013 at 13:38


I live for comments!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: