Suomalainen nainen menee läpi vaikka osterin kuoren

Olen miettinyt kuumeisesti jouluaaton ruokia, ja mielessäni olen päätymässä ranskalaiseen teemaan. Ja, koska olen idiootti, päätin testata, josko saisin osterit istumaan kokonaisuuteen.

Idiootti olen siis siksi, että vaikka olen sujuvasti syönyt ostereita monta kertaa, en ole koskaan tarjoillut niitä kotioloissa. En osaa avata niitä enkä edes omista osteriveistä. Mutta: yrittänyttä ei laiteta, tulta päin, vain lahjattomat harjoittelee, eteenpäin sano mummo lumessa – kliseiden kera ruokakauppaan.

Ensimmäinen kierros

Ostin 4 osteria Espoon Iso-Omenan K-Kaupasta. Jälkiviisaasti minun olisi pitänyt jättää osterit tiskiin, kun nuori myyjä lampsi takahuoneeseen kysymään ”hei onks nää osterit niiQ myytävänä vai koristeita?”. Mainitsin vissiin jo, että olen idiootti.

Kotiin päästyäni aloin ähertämään kuoria auki tavallisella hedelmäveitsellä. Vartin kiroilun jälkeen sain ensimmäisen kuorenpuolikkaan irti, olin vaan onnistunut sohimaan osteri-raukan hengiltä prosessin aikana. Kolme muuta osteria kokivat valitettavasti saman kohtalon, eli sinä iltana ei ostereilla herkuteltu.

Veikkaan myös, että osa saattoi olla kuollut jo ennen kuin pääsimme kotiin, myyjän käsittely ei oikein vakuuttanut.

Toinen kierros

Stockmannin Herkusta sain jo asiantuntevaa palvelua. Toiset neljä osteria rasiassa ja upouusi osteriveitsi takataskussa kotiin.

Ja taas sama perk – anteeksi siis älytön ähinä ja puhina päälle, että sain ensimmäisen kuoren liikahtamaan. Osteriveitsen kanssa puolikkaiden hivuttaminen irti toisistaan oli huomattavasti nopeampaa, mutta ensimmäinen osteri ei valitettavasti reagoinut sitruunamehuun mitenkään, joten en voinut syödä. (Osteria pitää siis testata ennen syöntiä simpukoiden tapaan joko sitruunamehulla tai varovasti tökkäämällä. Jos se liikkuu, on se elävä ja sen voi syödä.)

Mutta sitten. Kolmas osteri lähti aukeamaan nopeasti, ja kuori irtosi komeasti loksahtaen erilleen. Laskin osterin kuin pommin pöydälle, puristin sitruunaa sen päälle JA SE LIIKKUI! En tiedä olinko onnellisempi nähdessäni Jr:n ensimmäiset liikkeet ultrassa, vai osterin puistatukset.

Salottisipuli-, chili- ja korianterisilppua päälle ja kitusiin. Ei käy kiistäminen, aivan älyttömän hyvää!

En tiedä, uskallanko yrittää tarjota ostereita joulupöydässä. Moni asia voi mennä pieleen, ja avaamista pitäisi harjoitella ja paljon. Ostereissa tosin olisi oma juhlavuutensa ja ylellisyytensä, mikä sopisi jouluaaton aterialle, kun muutenkin laittaa parasta tarjolle.

Onko joku teistä haka osterinavaaja, kaikki vinkit ovat todellakin tervetulleita!