”Se oli vähän erilainen tulkinta”

Svenska Teaternin ja brittiläisen teatteriryhmän Told by an Idiotin tulkinta Shakespearen komediasta Kesäyön unelma on huikean hyvä. Kävin siskon kanssa viime lauantaina nauramassa kyljet kipeiksi.

En tiennyt yhtään, mitä odottaa. Luulin Svenskanin esittelyn luettuani, että kyse olisi vain löyhästi klassikkoon perustuvasta tarinasta. Näytelmä oli kuitenkin repliikeiltään ja juoneltaan alkuperäiselle uskollinen, tulkinta olikin sitten ihan muuta. Otsikko tuli näytelmän loputtua erään vanhemman miehen suusta, toivottavasti hän ei ollut odottanut kovasti nättejä keijukaisia ja kukkaistuoksuja.

Kuva: Svenska YLE, Cata Portin

Tarinassahan liikutaan niin ihmisten kuin keijujen maailmassa. Svenskanin versiossa keijut ovat ensimmäisen maailmansodan sotilaita ja sairaanhoitajia, ja ihmisten maailma sijoittuu 1920-luvulle. Teatteri selittää, että ”keijut ovat sotaväsymystä tuntevien sotilaiden varjoja, jotka ovat terävässä kontrastissa 1920-luvun uuden sukupolven kanssa”.

Näyttelijät puhuvat sekaisin ruotsia ja englantia, riippumatta äidinkielestä. Jossain kohdissa tämä hieman häiritsi, brittinäyttelijöiden ponnisteluista huolimatta. Samoin Shakespearen tekstiin olisi kannattanut tutustua etukäteen, minulla ainakin kesti tovi päästä kärryille mitä tässä oltiin tekemässä. Englantilaiset saavat koulussa varmasti rautaisannoksen Shakespearen koottuja, meillä opeteltiin vain tragediat.

Lavastus oli hieno, ja eturivissä (rivi 4 on muuten eturivi Svenskanissa) istuvina pääsimme osalliseksi mm. savukoneen savusta. Eräässä kohtauksessa katosta putoaa iso kasa hopeisia palloja, joista kaksi vieri suoraan syliini. Samoin (komea) miesnäyttelijä piiloutui hetkeksi tuoliini. Kovin kouriintuntuvaa siis.

Suosittelen lämpimästi! Mutta lukekaa edes kursorisesti tarina ennen kuin menette.

Meanwhile at Villa Masutoaitemu

Pojat jäivät siis kaksistaan, kun olin teatterissa ja Groteskissa illastamassa siskon kanssa. Yleensä tämä tarkoittaa mäkkäri-illallista tai noutopizzaa. Nyt mies kuitenkin julisti kokkaavansa ihan alusta saakka, omin pikku kätösin coeur de filetä ja pannukakkua. Äijät marssivat kauppaan netistä tulostettujen reseptien kera, ja ryhtyivät hommiin. Sain ylpeitä multimediaviestejä illan mittaan ruokien edistymisestä, paistomittarit ja kaikki oli käytössä. Lopputulos oli todella maukas, pannukakku oli ihanan vaniljainen ja liha mureaa (joskin minun suuhuni liian kypsää, mutta mies pitää juuri tällaisesta). Saatan iskeä uunikintaat naulaan.