”Your route is being calculated. Please follow the road for 936 kilometers.”

Palasimme maanantaiaamuna automatkalta Etelä-Ruotsin kautta Tanskaan Legolandiin ja takaisin. Yövyimme Legolandin lisäksi Kööpenhaminassa ja Tukholmassa.

Meillä on molemmilla miehen kanssa automatkamenneisyys lapsena: minä yritin päästä Euroopasta Suomeen lomanviettoon kesäisin, ja miehen perhe pyrki vastakkaiseen suuntaan. Kenties olemme kohdanneet saksalaisella moottoritiellä; kaksi tylsistynyttä tenavaa nuokkumassa Saabin takapenkillä? Pikkukundilla oli huomattavasti lokoisammat oltavat, oli ilmastointi, Bilareita, DVD-soitin ja kasa elokuvia.

Ajoimme ensimmäisenä päivänä suoraan Tukholmasta Billundiin. Ihanassa auringonpaisteessa ei tehnyt tiukkaa ajaa, muita autoilijoitakin oli vain nimeksi. Juutinrauman sillan ylitys oli kokemus itsessään, joskin Fyn saaren ja manner-Tanskan yhdistävä silta teki suuremman vaikutuksen – se oli jättiskättis (Viikon muotisana à la souschef, esikoulusta opittu. Tarkoittaa todella suurta.)!

Aivan loppumetreillä meinasi iskeä uskonpuute, mutta pikkukundin ilme ajettuamme Hotel Legolandin pihaan auttoi unohtamaan nihkeän paidanselkämyksen ja puutuneen ahterin: ”Mä tiedän jo nyt rakastavani tätä lomaa!” Aikuisellakin riitti katseltavaa, kun joka paikka oli täynnä pieniä hauskoja yksityiskohtia – Lego-palikoista rakennettuna tietenkin.

Legolandissa on tavallaan kaksi puolta: miniatyyrirakennukset (eli se vanha puoli) ja sitten huvipuisto laitteineen. Yhdessä päivässä ehtii hyvin nähdä ja kokea kaiken, paikka ei ole liian iso. Laitteisiin joutui jonottamaan jonkun verran, sesonki kun oli parhaillaan päällä. Meille sattui aurinkoinen päivä, joten jonottaminen ei tehnyt tiukkaa.

Star Wars –fanina tämä kohtaus oli pakko ikuistaa.

Hotelli Legoland oli viihtyisä ja siisti. Ruoka oli todella hyvää, aamiaisella sai jopa paistaa itse lettuja. Aikuisempikin makumaailma oli huomioitu esimerkillisesti, eli tarjolla oli muutakin kuin nauravia nakkeja ja kananuggetteja… Lapsiperhe-PIIP-ejä kaihtaville en tietenkään suosittele tätä hotellia, sen verran vilkasta meininki välillä oli, kun yritti täyden aamiaislautasen kanssa väistellä metrin mittaisia Balotelleja ja Messejä.

Auton keula käännettiin seuraavaksi kohti Kööpenhaminaa. Tämä oli ”äidin osuus” matkasta, mikä tarkoittaa ostoksia ja ruokaa. (Teen erillisen ruokajutun, Kööpenhaminan ravintolat ansaitsevat ihan oman juttunsa.) Mutta toki kävimme myös näyttämässä junnulle pienen merenneidon, vanhaa satamaa ja kuningattaren linnan Amalienborgin. Ja tietenkin kävimme myös Tivolissa illastamassa ja kieppumassa laitteissa. Tivoli on todella kaunis paikka, viihtyisä kuin mikä. Kapeilla kujilla voi kuvitella olevansa Viistokujalla (Harry Potter –viittaus fantasiakirjoja kaihtaville jästeille), ilmassa on selvää taikaa.

Tämä kuva on Jonnalle. Olisiko tässä ratkaisu koriongelmaasi?

Kööpenhaminan ihanuudesta huolimatta sydämeni sykkii kovemmin Tukholmalle. Törsäsimme huippuhotelliin, eli yövyimme hotelli Nobiksessa. Tyylipuhdas paikka, jossa henkilökunta on pukeutunut Acneen ja vastaanottotiskillä on tietenkin isot omppukoneet. Alakerran bistro tarjoaa muuten älyttömän hyvää ruokaa ja cocktaileja, sinne kannattaa mennä aperitiiville. Hotelli sijaitsee Norrmalmstorgetilla, josta on parin minuutin kävelymatka mm. NK:lle ja Drottningsgatanin ostoskortteleihin. Niin, ja hotellin vieressä on Acnen putiikki, joka teki jättiskättis loven pankkitiliini.

Vielä oli edessä yksi yö Siljan kyydissä, ja sitten auto ulos laivasta ja kotiin. Reissu oli mahtavan hauska ja monipuolinen, viikossa ehtii tehdä vaikka mitä. Omalla autolla kulkeminen oli jotenkin huoletonta ja helppoa, kun pääsi ovelta ovelle, takakonttiin pystyi vaan heittämään tavarat ja ostokset sen sijaan, että olisi tunkenut niitä matkalaukkuihin ja joutunut rehaamaan niitä pitkin lentokenttiä.