masutoaitemu

【マストアイテム】 Japanese noun : must-have, essential item

Tiivistämisen vaikeus

with 8 comments

Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittaminen on vaikeampaa kuin luulisi.

Kirjoitan paljon: työkseni ja blogia omaksi iloksi. Useimmiten se on hauskaa ja jopa palkitsevaa, kun saa ajatuksensa tai esimerkiksi haastateltavan sanomiset paperille leppoisasti juoksevaan muotoon. Synkkinä hetkinä ei ole aikaa miettiä otsikoita tai tekstin rakennetta, täytyy vaan naputella menemään. Minulle vaikeaa ei ole nopea tekstin tuottaminen vaan tiivistäminen ja kaiken turhan ja epäoleellisen karsiminen. Lisään varmuuden vuoksi pari adjektiivia, jotta lukija varmasti ymmärtäisi, kuinka iso/vaativa/mielenkiintoinen/hieno jokin asia on. Ja eihän pari lausetta lisää venettä kaada, täytyyhän ihmisille tarjota kaikki mahdollinen tieto!

Syytän ranskalaisvaikutteista koulutustani. Ranskalaisista kirjoista, etenkään klassikoista, ei löydä alle neljän rivin lauseita: Kuvaillaan, selitetään, kuvaillaan vähän lisää ja tuplataan varmuudeksi adjektiivien määrä. Ala-asteelta saakka jatkunut altistuminen tämäntyyppiselle ilmaisulle on varmasti vaikuttanut siihen, miten kirjoitan. Yritän pitää itseäni ruodussa pitkien ja monimutkaisten lauserakenteiden suhteen. Samoin yritän muistaa, että piste on hyvä välimerkki siinä missä pilkku tai puolipiste.

Muistan lukeneeni erään toimittajan jutun Jari Tervolta saamistaan opeista hyvän, tiiviin tekstin tuottamisesta. Toimittaja oli pyytänyt Tervolta palautetta tekstistään, jossa oli Tervon mukaan napakoittamisen varaa. Tervo käytti seuraavaa pätkää esimerkkinä turhien rönsyjen karsimiseksi.

Otetaan esimerkkilause ”Ulkona tuli paljon lunta.” Oletettavasti sisätiloissa ei sada, joten lauseesta saadaan sana ”ulkona” pois. Lumi sataa, joten lause voidaan muokata muotoon ”Satoi paljon lunta.” Ja kun sataa paljon lunta, sanotaan ”pyryttää”. Lopputulos? Neljän sanan lause ”ulkona tuli paljon lunta” saadaan typistettyä informatiiviseen muotoon ”pyrytti”.

Suorastaan nerokasta, eikö totta?

 

Kuva: http://www.mytypewriter.com

Written by riitta

3.12.2010 klo 08:19

8 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Toisaalta on hengästyttävää lukea noin tiivistä tekstiä: ”Pyryttää. Käänsin. Illalla kirjastoon.”

    Pikkasen pitäisi antaa lukijallekin happea. Tästä huolimatta olen Tervo-fani minäkin 🙂

    Tykkää

    Pandice

    3.12.2010 at 12:52

    • Hyvä pointti, sähkösanomakieli jättää ehkä liikaa aukkoja? Yritän kuitenkin pitää Tervon esimerkin mielessä kun kirjoitan, mä kun olisin kirjoittanut alkuperäisen lauseen jokseenkin näin: ”Ulkona, tähtitaivaan valvovan silmän alla, satoi paljon pehmeää, valkoista ja märkää lunta.” Ja vielä jäänyt miettimään, ymmärtäähän lukija mitä siellä ulkona oikein tapahtuu… 😀

      Tykkää

      riitta

      3.12.2010 at 13:15

      • Itse luen mieluummin tuollaista maalailevaa tekstiä – tarkoittaako se sitten sitä, että mulla on niin vähän mielikuvitusta, että se pitää tuoda eteen tarjottimella 🙂 vai jotain muuta?

        Tykkää

        Pandice

        3.12.2010 at 13:25

  2. Ei tarkoita, ja jos tarkoittaa, niin samassa veneessä ollaan! (like two peas in a podddd)

    Mä tavallaan ”tarvitsen” kirjailijan apua tunnelmaan ja tarinaan heittäytymisessä, ja siinä kuvaileva ote on parempi. Tiedän, että moni inhoaa fantasiakirjoja juurikin tuon kuvailevuuden takia, mutta mä taas tykkään siitä juuri siksi.

    Tykkää

    riitta

    3.12.2010 at 13:29

    • Tuo sun esimerkkilauseesi on kieltämättä aika epäsuomalainen, tulee melkein mieleen jotkut venäläiset klassikot 🙂 Töissäni huomaan kyllä usein, miltä kielialueelta kukakin puhuja/kirjoittaja on: ranskalaiset/italialaiset maalailevat hurjia visioita puheissaan, kun taas saksalaiset ovat paljon ”helpompia” käännettäviä.

      Tykkää

      Pandice

      3.12.2010 at 14:43

      • Kaikissa meissä näköjään asuu pieni Ludmila… 😀

        Tuo mainitsemasi tunnistettavuus on harvinaisen totta, ja mitä kauempana käännöskielipari on toisistaan tyylillisesti, sitä vaikeampaa kääntäminen on. Yliopiston käännöskurssit oli joskus ihan horroria, kun tentissä pläjähti eteen ranskalaista kaunokirjallisuutta…

        Tykkää

        riitta

        3.12.2010 at 14:53

  3. Mun mielestä suomenkielen lyhyys ja koruttomuus on ihanaa. Tässä esimerkki avioparin arkipäiväisestä keskustelusta:

    – otaks?
    – e.

    Siinä se.

    Tykkää

    Tarja

    3.12.2010 at 23:33

    • Ai miten hyvä Tarja, lensi Strongbow’t näppikselle! 🙂 Kieltämättä tuossa on ilmaisuvoima huipussaan!

      Tykkää

      riitta

      3.12.2010 at 23:53


I live for comments!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: