Kampaajalla

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun piti mennä taas kampaajalle.

Kyllä ennen pärjättiin, kun äiti nirhaisi keritsimillä pahimmat takut kerran vuodessa pois. Samaan jonoon mentiin lampaiden kanssa, eikä sitten tarvinnut koko vuonna palata asiaan. Nykyään kun on mitä lie vitamiinivesiä, panevat tukankin kasvamaan liikaa.

Ja mikä siinä on, että kampaamot pitää nimetä ihan kummallisesti, niin kuin kampaamo Peili. Ennen oli Salon Marja ja Salon Tuula, ja se oli hyvä niin. Tiesi kenen kanssa sitä tässä ollaan tekemisissä, että minkäslainen ihminen siellä saksia pitelee.

Mutta sitä minä arvostin, että tarjosivat kahvia, taisi olla Juhla Mokkaa. Ja maustekakun viipale oli mehevä.